Kaksviikkonen vauva hoitoon, kun vanhemmat menevät festareille!

kyllä sille vauvalle äiti on yksi ja ainoa. ei meillä ainakaan 2 viikkoisena rauhoittunut edes isän syliin, vaikka kuinka isä parhaansa teki, äidin syliin nukahti heti, sydänäänet, hengitys, tuoksu jne...

Höpön Pöpöä =).
Se on se, miten äiti kiillottaa omaa ÄITIYTTÄÄN ja hilaa itsensä jakkaralle. Lapsi voi tutustua isään jo mahassa ollessaan ja jos isälle annetaan heti vauvan synnyttyä mahdollisuus vauvan hoitoon, kiintyy lapsi yhtälailla isään kuin äitiinkin.

Kuten myös naapurin Seija Sitä kun on äitiyslomalla niin tulee joskus vietettyä melkein enemmän aikaa jonkun muun ku lapsen isän kanssa.

Siis tolla logiikalla kuka tahansa joka on lapsen elämässä läsnä muutaman minuutin on sitten heti todella tärkeä ihminen, kunhan lapsi on kuullu äänen jo kohdussa :headwall:

Mitä helvettiä sinä nyt sekoilet? Isä on lapsen odotuksessa mukana 9 kuukautta. Juttelee mahalle iltaisin, silittelee, soittaa musaa...

Kun lapsi syntyy, ottaa isä sen syliin, katkaisee napasuoren, kylvettää ja vaatettaa lapsen.

Kotona isä voi aivanyhtälailla hoitaa lasta. ISÄ VOI TEHDÄ KAIKKEA MUUTA PAITSI IMETTÄÄ.
Ei se äiti ole liitossa sen naapurinSeijan kanssa vaan lapsen ISÄN kanssa herranjumala!!! :headwall:

Toinoi... mulla on todella hyvä mies ja on lapsilleen ihan mahtava isä. Mutta se ei ole soittanut mun mahalle musaa eikä puhunut sille ILTAISIN....!! Mitä nyt tehdään???

hehhe.. sehän vauva tuntee sen kun mahanahkaa silitellään ja kokee sen että isähän se siellä silittää.. ja musiikki kun pärähtää soimaan niin isähän se siellä mulle soittaa musaa..
ja ekat mitähän tuo nyt on 4kk se ei edes kuule äidin ääniä saati isän niin mistä toi 9 kk sit tuli?

 

Toiset lähtee jopa festareille esiintymään, 600 km:n päähän kotoa! Mietippä sitä!

Nikistäsi päätellen tarkoitat ko. yhtyettä ja hehän aikoivat ottaa lapset mukaan.

 

Eli jos kätilö pitää lasta sylissä tunnin niin kätilö on lapselle maailman tärkein henkilö?

Siis vauva luulee olevansa osa äitiä. Vauva on tuntenut äitinsä jo 9kk. Vauva ei tiedä mitään muuta elämää ku äitinsä. Ei muutama minuutti yhtäkkiä mitätöi vauvan koko siihenastista kokemusta.

Tottavie isän kuuluu olla lapselle tärkeä, mutta ei tunti sylittelyä riitä. Se suhde muodostuu pikkuhiljaa, pienin askelin. Isän olemalla läsnä arjessa.

Ei isä sen takia ole mitenkään kovinkaan erityisessä asemassa, että ruikautti spermat 9kk sitten. Suhteen luomiseen menee aikaa ja vaivaa. TUO on isyyden mitätöimistä, että isyys olisi noin helppoa: Pidä lasta sylissäs tunti heti alussa niin sen jälkeen olet maailman paras hoitaja lapselle.

Nyt EI OLE kyse kestään kätilöstä tai naapurin Seijasta, vaan lapsen ISÄSTÄ!

 

Mitä helvettiä sinä nyt sekoilet? Isä on lapsen odotuksessa mukana 9 kuukautta. Juttelee mahalle iltaisin, silittelee, soittaa musaa...

Kun lapsi syntyy, ottaa isä sen syliin, katkaisee napasuoren, kylvettää ja vaatettaa lapsen.

Kotona isä voi aivanyhtälailla hoitaa lasta. ISÄ VOI TEHDÄ KAIKKEA MUUTA PAITSI IMETTÄÄ.
Ei se äiti ole liitossa sen naapurinSeijan kanssa vaan lapsen ISÄN kanssa herranjumala!!! :headwall:

TÄH? Ei kaikki isät ole odottavan äidin luona 24/7 ja silittele mahaa ja juttele sille. Yleensä miehet on miehiä, eikä mitään tissiposkia!

Aina ei edes isä ole synnytyksessä, eikä katkaisemassa napanuoria ja kylvettelemässä.

Kuka on sanonut että 24/7?

Minun miehenikin on ihan mies, mutta silti ääritärkeä lapsen elämässä. Ollut IHAN alusta asti. Aatteleppa !

 

Mitä helvettiä sinä nyt sekoilet? Isä on lapsen odotuksessa mukana 9 kuukautta. Juttelee mahalle iltaisin, silittelee, soittaa musaa...

Kun lapsi syntyy, ottaa isä sen syliin, katkaisee napasuoren, kylvettää ja vaatettaa lapsen.

Kotona isä voi aivanyhtälailla hoitaa lasta. ISÄ VOI TEHDÄ KAIKKEA MUUTA PAITSI IMETTÄÄ.
Ei se äiti ole liitossa sen naapurinSeijan kanssa vaan lapsen ISÄN kanssa herranjumala!!! :headwall:

TÄH? Ei kaikki isät ole odottavan äidin luona 24/7 ja silittele mahaa ja juttele sille. Yleensä miehet on miehiä, eikä mitään tissiposkia!

Aina ei edes isä ole synnytyksessä, eikä katkaisemassa napanuoria ja kylvettelemässä.

Ja mä kehtaan väittää, että voi olla ihan hyvä isä vaikkei siellä olisikaan mukana =) Kun isyys perustuu vähän pitkäjänteisempään työhön kun siihen pariin tuntiin synnytyksen yhteydessä.

(ja tuolle aikasemmalle vieraalle... miten se lapsi tietää, että nyt isi silittelee mahaa?)






Ja ilmeisesti mun lapselle isäsuhde EI ole mitenkään tärkeä, kun en ollut isän kanssa parisuhteessa enää raskauden loppupuoliskolla Kun isähän ei jutellut masulle (työkavereita tuo enemmän kuuli) eikä silitellyt

Eli ei mun lapsi tule kärsimään isättömyydestään...? Vai? Olisko isyys kuitenkin ehkä jotain muuta ku vatsan paijailua?

Niin ja toiset isät käyvät töissä, etteivät voi paijalla sitä mahaa ihan päivittäin.

 

[
Ja mä kehtaan väittää, että voi olla ihan hyvä isä vaikkei siellä olisikaan mukana =) Kun isyys perustuu vähän pitkäjänteisempään työhön kun siihen pariin tuntiin synnytyksen yhteydessä.

(ja tuolle aikasemmalle vieraalle... miten se lapsi tietää, että nyt isi silittelee mahaa?)


Ja ilmeisesti mun lapselle isäsuhde EI ole mitenkään tärkeä, kun en ollut isän kanssa parisuhteessa enää raskauden loppupuoliskolla Kun isähän ei jutellut masulle (työkavereita tuo enemmän kuuli) eikä silitellyt

Eli ei mun lapsi tule kärsimään isättömyydestään...? Vai? Olisko isyys kuitenkin ehkä jotain muuta ku vatsan paijailua?

NE OLIVAT ESIMERKKEJÄ, MITEN ISÄ VOI OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ MUKANA JO ENSIMETREILTÄ LÄHTIENJOS vain äiti antaa siihen mahdollisuuden =).

 

no mun lapsen kohal ei ollu kyse unikoulusta,vaan siitä että en jaksanut hoitaa..tuli masennus ja kaikki muut,olin just eronnu ennen vauvan syntymää.

Mä olisin ekana vaihtoehtona laittanu ne vanhemmat lapset hoitoon (yleensähän niissä on myös omalla tavallansa enemmän hoitamista ku vastasyntyneessä ) ja itse vaikka maannu sängynpohjalla lapsen kanssa. Vastasyntyneelle se nimittäin sopii oikein hyvin (äiti toipumassa synnytyksestä ) mutta isommat lapset tarvitsevat ihan erilaista läsnäoloa ja esim ulkoilua. Sen takia vaa kyselin, että miksi juuri tuorein tulokas oli hoidossa ja vanhemmat kanssasi.

Tuota samaa mietin kanssa. Ja jos tuntui ettei millään jaksa vauvan kanssa ja mummo on halukas auttamaan niin eikö silloin voi vaikka koko perhe mennä sinne mummolle tai vaihtoehtoisesti mummo teilole kotiin auttamaan? Tai vaikka ne isommat lapset siksi aikaa isälleen, kummilleen tai jonnekin muuhun hyvään hoitopaikkaan ja mummo saisi keskittyä äidin ja vauvan suhteen tukemiseen ja auttamiseen.

Mä oon ihmetelly tätä juttua paljon: Väsynyttä äitiä halutaan usein tukea ottamalla se vastasyntynyt pois. Mä olen taas kiitollinen siitä, että kun mulle nous kuume lapsen ollessa varmaan n viikon ikäinen, mä sain keskittyä olennaiseen: Siihen lapseen. Sain maata siellä sängyssä ja imettää rauhassa (oli tiehyttukos) ja mulle tuotiin ruokaa, ei vaadittu siivoamaan tms.

Kun sisko suri kuollutta aviomiestänsä, vanhemmat lapset menivät mummulle ja papalle, nuorin jäi mun ja siskon kanssa. Ei sisko aina jaksanu vaihtaa vaippaa eikä aina kyenny ymmärtämään surunsa keskellä mikä pienellä oli, mutta mä pystyin hoitaa sellaset pikkuasiat. Vaihdoin vaipan ja toin pojan äidillensä imetettäväksi. Joskus hoidin ruokkimisenkin jos oli äitinsä aika nukkua, mutta kauaa eivät olleet toisistaan erossa. Mun mielestä siinä tilanteessa paras ratkaisu.

 

Toiset lähtee jopa festareille esiintymään, 600 km:n päähän kotoa! Mietippä sitä!

Nikistäsi päätellen tarkoitat ko. yhtyettä ja hehän aikoivat ottaa lapset mukaan.

Jos sinäkin lukutaidoton moukka olist lainannut koko tekstin, oisin ehkä osannut lukea, että näin siinä kirjoitettiinkin!!!

 

Mitä helvettiä sinä nyt sekoilet? Isä on lapsen odotuksessa mukana 9 kuukautta. Juttelee mahalle iltaisin, silittelee, soittaa musaa...

Kun lapsi syntyy, ottaa isä sen syliin, katkaisee napasuoren, kylvettää ja vaatettaa lapsen.

Kotona isä voi aivanyhtälailla hoitaa lasta. ISÄ VOI TEHDÄ KAIKKEA MUUTA PAITSI IMETTÄÄ.
Ei se äiti ole liitossa sen naapurinSeijan kanssa vaan lapsen ISÄN kanssa herranjumala!!! :headwall:

TÄH? Ei kaikki isät ole odottavan äidin luona 24/7 ja silittele mahaa ja juttele sille. Yleensä miehet on miehiä, eikä mitään tissiposkia!

Aina ei edes isä ole synnytyksessä, eikä katkaisemassa napanuoria ja kylvettelemässä.

Kuka on sanonut että 24/7?

Minun miehenikin on ihan mies, mutta silti ääritärkeä lapsen elämässä. Ollut IHAN alusta asti. Aatteleppa !

Peesi. Ja isän rooli on tärkeä raskaudesta isän kuolemaan asti lapselle.

 

Jari Sinkkosen mukaan, joka on siis ASIANTUNTIJA, toisin kuin te, on sitä mieltä, että vauva pystyy heti luomaan tiiviin kiintymyssuhteen isäänsä. Ja isyys on vastasyntyneestä lähtien lapselle todella tärkeä. Jopa tärkeämpi mitä imetys. Lapsi tarvitsee hyvän suhteen sekä isään, että äitiin.

Siis ihan ensimmäisestä minuutistako asti? MIKSI? MITEN se tän asian selittää?

miksi sun on niin vaikea hyväksyä vauvalle myös isi on tärkeä?
meillä mies oli eka joka piti vauvaa sylissä ,tunnin päästä otin minä vauvan,ekasta minuutista asti isä on ollut mukana vauvan hoidossa on paljon tärkeämpi kuin se naapurin seija.

Eli jos kätilö pitää lasta sylissä tunnin niin kätilö on lapselle maailman tärkein henkilö?

Siis vauva luulee olevansa osa äitiä. Vauva on tuntenut äitinsä jo 9kk. Vauva ei tiedä mitään muuta elämää ku äitinsä. Ei muutama minuutti yhtäkkiä mitätöi vauvan koko siihenastista kokemusta.

Tottavie isän kuuluu olla lapselle tärkeä, mutta ei tunti sylittelyä riitä. Se suhde muodostuu pikkuhiljaa, pienin askelin. Isän olemalla läsnä arjessa.

Ei isä sen takia ole mitenkään kovinkaan erityisessä asemassa, että ruikautti spermat 9kk sitten. Suhteen luomiseen menee aikaa ja vaivaa. TUO on isyyden mitätöimistä, että isyys olisi noin helppoa: Pidä lasta sylissäs tunti heti alussa niin sen jälkeen olet maailman paras hoitaja lapselle.

et voi verrata kätilöä ja isää.kätilö häviää vauvan elämästä samantien eihän ne voi luoda suhdetta,
tarkoitin siitä alkaa vauvan ja isän suhteen luominen joka jatkuu myös kotona,eihän se isä mihinkään häviä vaan joka päivä näkyvillä pitää sylissä vaihtaa vaippaa syöttää,nukuttaa,viihdyttää jne
meillä isä on parempi leikkimään ja viihdyttään kuin minä,vauva naama on yhtä hymyä kun näkee isänsä.

vastasyntyneenä isän viekussa nukkuminen oli joka päivästä.

 

NE OLIVAT ESIMERKKEJÄ, MITEN ISÄ VOI OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ MUKANA JO ENSIMETREILTÄ LÄHTIENJOS vain äiti antaa siihen mahdollisuuden =).

Voi mutta siltikään isä ei voi olla äiti. Eikä äiti voi olla isä. Ja äiti on vauvalle se ensimmäinen kiintymyksen kohde.

 

[
Ja mä kehtaan väittää, että voi olla ihan hyvä isä vaikkei siellä olisikaan mukana =) Kun isyys perustuu vähän pitkäjänteisempään työhön kun siihen pariin tuntiin synnytyksen yhteydessä.

(ja tuolle aikasemmalle vieraalle... miten se lapsi tietää, että nyt isi silittelee mahaa?)


Ja ilmeisesti mun lapselle isäsuhde EI ole mitenkään tärkeä, kun en ollut isän kanssa parisuhteessa enää raskauden loppupuoliskolla Kun isähän ei jutellut masulle (työkavereita tuo enemmän kuuli) eikä silitellyt

Eli ei mun lapsi tule kärsimään isättömyydestään...? Vai? Olisko isyys kuitenkin ehkä jotain muuta ku vatsan paijailua?

NE OLIVAT ESIMERKKEJÄ, MITEN ISÄ VOI OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ MUKANA JO ENSIMETREILTÄ LÄHTIENJOS vain äiti antaa siihen mahdollisuuden =).

Jos sen mahdollisuuden antaa naapurin Seijalle joka on samaa aikaa äitiyslomalla, niin siinähän on sitten lapselle oiva toinen äiti

Mä annoin mahdollisuuden ja niin antaa moni muukin ilman, että vauvan tarvisi pärjätä ilman äitiänsä. Kun äiti ON JO VALMIIKSI tuttu. Isä tutustuu lapseen oikeasti vasta synnytyksen jälkeen ja lapsi isäänsä.

 

hehhe.. sehän vauva tuntee sen kun mahanahkaa silitellään ja kokee sen että isähän se siellä silittää.. ja musiikki kun pärähtää soimaan niin isähän se siellä mulle soittaa musaa..
ja ekat mitähän tuo nyt on 4kk se ei edes kuule äidin ääniä saati isän niin mistä toi 9 kk sit tuli?

Nussikaa pilkkua oikein olan takaa. Sääliksi käy miehiänne ja ennenkaikkea lapsianne, joille ei anneta mahdollisuutta tutustua, kun omitaan se lapsi heti alkumetreiltä lähtien.

Sitten ihmetellään miksi isää ei kiinnosta olla kotona tai sen lapsen kanssa .

 

Eli jos kätilö pitää lasta sylissä tunnin niin kätilö on lapselle maailman tärkein henkilö?

Siis vauva luulee olevansa osa äitiä. Vauva on tuntenut äitinsä jo 9kk. Vauva ei tiedä mitään muuta elämää ku äitinsä. Ei muutama minuutti yhtäkkiä mitätöi vauvan koko siihenastista kokemusta.

Tottavie isän kuuluu olla lapselle tärkeä, mutta ei tunti sylittelyä riitä. Se suhde muodostuu pikkuhiljaa, pienin askelin. Isän olemalla läsnä arjessa.

Ei isä sen takia ole mitenkään kovinkaan erityisessä asemassa, että ruikautti spermat 9kk sitten. Suhteen luomiseen menee aikaa ja vaivaa. TUO on isyyden mitätöimistä, että isyys olisi noin helppoa: Pidä lasta sylissäs tunti heti alussa niin sen jälkeen olet maailman paras hoitaja lapselle.

No eikö tällä logiikalla se vauva luule sitä kätilöä äidikseen? Eihän se vauva tunne sitä äitiä kuin sieltä kohdusta käsin. Onhan se maailmaan tulo muutenkin shokki sille lapselle, mistäs hän voisi siinä tilanteessa huomata, että eihän tämä pyyhkeeseen käärivä täti ole äiti ollenkaan.

 

Toiset lähtee jopa festareille esiintymään, 600 km:n päähän kotoa! Mietippä sitä!

Nikistäsi päätellen tarkoitat ko. yhtyettä ja hehän aikoivat ottaa lapset mukaan.

Jos sinäkin lukutaidoton moukka olist lainannut koko tekstin, oisin ehkä osannut lukea, että näin siinä kirjoitettiinkin!!!

Anteeksi
Luin vähän huonosti, mutta sinä olet näköjään nikkisi mukainen kun noin hermostuit.

 

Mä en ymmärrä, miksi äidin kiistatta valtavan merkityksen myöntäminen on isyyden mitätöintiä? :|

Mitä pienempi lapsi on, sitä voimakkaammin hän on kiinni äidissään. Isän aika lapsen elämän toisena tärkeimpänä henkilönä koittaa kyllä, mutta pienelle vauvalle äiti on korvaamaton. Jos puhutaan esim. muutaman viikon ikäisestä vauvasta, hän on vahvasti olemassa äitinsä kautta. Se on biologiaa. Se ei ole isyyden mitätöintiä vaan tosiasioiden myöntämistä. Lapsi voi muodostaa elämässään lukuisia merkittäviä ja läheisiä ihmissuhteita, mutta pikkuvauva kaipaa kaikilla aisteillaan pääasiassa yhden merkittävän ihmisen hoivaa ja läheisyyttä.

 

NE OLIVAT ESIMERKKEJÄ, MITEN ISÄ VOI OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ MUKANA JO ENSIMETREILTÄ LÄHTIENJOS vain äiti antaa siihen mahdollisuuden =).

Voi mutta siltikään isä ei voi olla äiti. Eikä äiti voi olla isä. Ja äiti on vauvalle se ensimmäinen kiintymyksen kohde.

Ei voi ei. Toisella on pimppi, toisella pippeli.

Se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että lapselle isä voi olla ihan yhtä tärkeä kuin äitikin. IHAN elämänsä alkumetreiltä asti.

 

NE OLIVAT ESIMERKKEJÄ, MITEN ISÄ VOI OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ MUKANA JO ENSIMETREILTÄ LÄHTIENJOS vain äiti antaa siihen mahdollisuuden =).

Voi mutta siltikään isä ei voi olla äiti. Eikä äiti voi olla isä. Ja äiti on vauvalle se ensimmäinen kiintymyksen kohde.

Vauva pystyy myös samalla kiintymään äitiinsä, kuin myös isäänsä yhtä lailla. Tästä on tutkimustuloksia, jotka Jari Sinkkonen kertoi lehdessään.

 

Aika paljon kertoo tän ketjun pituus ja muutamien itseään äideiksi kutsuvien agressiiviset kommentit siitä, että nyt on osunut ja kolahtanut kovaa tämä pienen vauvan, siis lähes vastasyntyneen, jättäminen hoitoon vain siksi kun omaa menojalkaa vipattanut. Vanhemmuus on tosiaan näinä päivinä todella kateissa monilta, sääliksi käy niitä lapsia. Hyvä, että edes nyt olette tajunneet tuntea syyllisyyttä siitä, millaisia traumoja vauvan psyykelle on aiheutunut itsekkäästä toiminnastanne.

 

mun vauva oli 7pvän ikäsenä mummulassa viikon.ja syy oli ku vauva ei nukunu yhtään ja itki,syy oli mussa ku olin väsy ja kiukkunen ku oli kaks alle 3v lasta siinä lisäksi.mummulassa nukkui hyvin joka oli mulle onni muuten en olis jaksanu,masistakin oli joka onnek häipy paris viikos.sinä aikana kävin vaan syömässä ravintolassa kun oli mun synttäärit.mun mielstä joskus se mummula voi olla parempi vastasyntyneelle ku väsy äiti :|

saako kysyä, miksei ne vanhemmat lapset ollu hoidossa jotta sinä olisit voinu keskittyä uuteen tulokkaaseen?

kuule olin aivan väsynyt ja en jaksanut edes tehdä päivän askareita,parempi näinpäin etttä vauva oli hoidossa.mutta sesiitä se vauva on jo melkein 4v

Siis olivatko kaikki lapset hoidossa siellä mummolassa?

Eikö sinulla oikeasti tullut ikävä vauvaa? Itsestä vaan tuntuisi järkyttävältä ajatuskin olla noin pitkä aika erossa vastasyntyneestä. :/ Siinä ahdistuksessa ei kyllä pystyisi keskittymään sen enempää kodinhoitoon kuin syntymäpäivien juhlistamiseen.

(siis ihan vain ihmettelen kun tuntuu niin oudolta)

isommat oli hoidos toisella mummolla,ja eipä mul kovin kivaa ollu sielsynttäreil,väsy olin silti ja ikävä pieniä..mut sain nukkua pari yötä ja jaksoi sitten taas.

 

Jari Sinkkosen mukaan, joka on siis ASIANTUNTIJA, toisin kuin te, on sitä mieltä, että vauva pystyy heti luomaan tiiviin kiintymyssuhteen isäänsä. Ja isyys on vastasyntyneestä lähtien lapselle todella tärkeä. Jopa tärkeämpi mitä imetys. Lapsi tarvitsee hyvän suhteen sekä isään, että äitiin.

Siis ihan ensimmäisestä minuutistako asti? MIKSI? MITEN se tän asian selittää?

miksi sun on niin vaikea hyväksyä vauvalle myös isi on tärkeä?
meillä mies oli eka joka piti vauvaa sylissä ,tunnin päästä otin minä vauvan,ekasta minuutista asti isä on ollut mukana vauvan hoidossa on paljon tärkeämpi kuin se naapurin seija.

Eli jos kätilö pitää lasta sylissä tunnin niin kätilö on lapselle maailman tärkein henkilö?

Siis vauva luulee olevansa osa äitiä. Vauva on tuntenut äitinsä jo 9kk. Vauva ei tiedä mitään muuta elämää ku äitinsä. Ei muutama minuutti yhtäkkiä mitätöi vauvan koko siihenastista kokemusta.

Tottavie isän kuuluu olla lapselle tärkeä, mutta ei tunti sylittelyä riitä. Se suhde muodostuu pikkuhiljaa, pienin askelin. Isän olemalla läsnä arjessa.

Ei isä sen takia ole mitenkään kovinkaan erityisessä asemassa, että ruikautti spermat 9kk sitten. Suhteen luomiseen menee aikaa ja vaivaa. TUO on isyyden mitätöimistä, että isyys olisi noin helppoa: Pidä lasta sylissäs tunti heti alussa niin sen jälkeen olet maailman paras hoitaja lapselle.

et voi verrata kätilöä ja isää.kätilö häviää vauvan elämästä samantien eihän ne voi luoda suhdetta,
tarkoitin siitä alkaa vauvan ja isän suhteen luominen joka jatkuu myös kotona,eihän se isä mihinkään häviä vaan joka päivä näkyvillä pitää sylissä vaihtaa vaippaa syöttää,nukuttaa,viihdyttää jne
meillä isä on parempi leikkimään ja viihdyttään kuin minä,vauva naama on yhtä hymyä kun näkee isänsä.

vastasyntyneenä isän viekussa nukkuminen oli joka päivästä.

Mutta siis jos isä ALUSTA ASTI on lapselle yhtä tärkeä... Mä nyt annan esimerkin.

Äiti jättää päivän ikäisen lapsen isänsä huollettavaksi koska itse haluaa mennä jonnekin.

Äiti jättää päivän ikäisen lapsen kätilön huollettavaski koska itse haluaa mennä jonnekin.

Eli lapsella on yhtä hyvä olla niin äitinsä, isänsä kun kätilönsä kanssa 12h? Kun jokainen ovat pidelleet lasta yhtä paljon, tässä skenaariossa. Mä olen eri mieltä.

Mä olen just sitä mieltä, että isä ja lapsi luovat suhdetta jonkun aikaa, siinä kestää, se ei tapahdu heti ensimmäisestä minuutista. Ja ennen kun se suhde on luotu, on vauvan paras ensisijainen hoitaja äiti. Vasta sitten kun sitä isäsuhdetta on luotu pitemmän aikaa, voi sanoa, että isä on lapselle yhtä tärkeä kun äiti.

 

Mä en ymmärrä, miksi äidin kiistatta valtavan merkityksen myöntäminen on isyyden mitätöintiä? :|

Mitä pienempi lapsi on, sitä voimakkaammin hän on kiinni äidissään. Isän aika lapsen elämän toisena tärkeimpänä henkilönä koittaa kyllä, mutta pienelle vauvalle äiti on korvaamaton. Jos puhutaan esim. muutaman viikon ikäisestä vauvasta, hän on vahvasti olemassa äitinsä kautta. Se on biologiaa. Se ei ole isyyden mitätöintiä vaan tosiasioiden myöntämistä. Lapsi voi muodostaa elämässään lukuisia merkittäviä ja läheisiä ihmissuhteita, mutta pikkuvauva kaipaa kaikilla aisteillaan pääasiassa yhden merkittävän ihmisen hoivaa ja läheisyyttä.

JÄRKEVÄ IHMINEN!!! :flower:

 

Mä en ymmärrä, miksi äidin kiistatta valtavan merkityksen myöntäminen on isyyden mitätöintiä? :|

Mitä pienempi lapsi on, sitä voimakkaammin hän on kiinni äidissään. Isän aika lapsen elämän toisena tärkeimpänä henkilönä koittaa kyllä, mutta pienelle vauvalle äiti on korvaamaton. Jos puhutaan esim. muutaman viikon ikäisestä vauvasta, hän on vahvasti olemassa äitinsä kautta. Se on biologiaa. Se ei ole isyyden mitätöintiä vaan tosiasioiden myöntämistä. Lapsi voi muodostaa elämässään lukuisia merkittäviä ja läheisiä ihmissuhteita, mutta pikkuvauva kaipaa kaikilla aisteillaan pääasiassa yhden merkittävän ihmisen hoivaa ja läheisyyttä.

Lastenpsykiatri J. Sinkkonen kumosi tämän teorian...

 

hehhe.. sehän vauva tuntee sen kun mahanahkaa silitellään ja kokee sen että isähän se siellä silittää.. ja musiikki kun pärähtää soimaan niin isähän se siellä mulle soittaa musaa..
ja ekat mitähän tuo nyt on 4kk se ei edes kuule äidin ääniä saati isän niin mistä toi 9 kk sit tuli?

Nussikaa pilkkua oikein olan takaa. Sääliksi käy miehiänne ja ennenkaikkea lapsianne, joille ei anneta mahdollisuutta tutustua, kun omitaan se lapsi heti alkumetreiltä lähtien.

Sitten ihmetellään miksi isää ei kiinnosta olla kotona tai sen lapsen kanssa .

tottakai tartun tollaseen kun niin hassut esimerkit annoit.
ja mitä meidän perheeseen tulee niin
meillä ei ole mitään ongelmia ollut isän ja pojan välillä kohta 3vuoteen vaikka mahaa ei ollakaan alussa silitelty 9kk ja soiteltu musakkeja tai leperrelty.
miellä isä on isä ja äiti on äiti ja kummatkin yhtä tärkeitä ja meillä on eri roolit. en voi olla isä ja mieheni ei voi olla äiti.

 

Jos sen mahdollisuuden antaa naapurin Seijalle joka on samaa aikaa äitiyslomalla, niin siinähän on sitten lapselle oiva toinen äiti

Mä annoin mahdollisuuden ja niin antaa moni muukin ilman, että vauvan tarvisi pärjätä ilman äitiänsä. Kun äiti ON JO VALMIIKSI tuttu. Isä tutustuu lapseen oikeasti vasta synnytyksen jälkeen ja lapsi isäänsä.

Sinun on näköjään vaikia käsittää mitä on elää parisuhteessa, jossa on mies ja nainen, lapsen vanhemmat.
Ymmärtäähän sen, jos et ole koskaan sitä saanut kokea.

Jos sinun lapsellesi naapurin Seija on tärkeä, kiva. Onhan lapsella hyvä olla turvallisia aikuisia elämässään MUITAKIN kuin äiti, jollei sitä isää kuvioissa ole.