Tässä uudistuksessa ei oteta huomioon sitä, että perhe määrää itse asioistaan. Joissakin tapauksissa vanhemmat ovat yhteisymmärryksessä päättäneet, että toisen (äidin/isän) uraan kannattaa panostaa enemmän taloudellisista syistä tai tulevaisuuden kannalta tai toinen haluaa enemmän jäädä kotiin ja kokee sen kutsumuksekseen. Mielestäni tässä astutaan perheen varpaille itsemääräämisoikeudessa. Tietenkin kannatan pidempää äitiys/vanhempainlomaa, koska nykyisen perhevapaan päättyessä 9 kk ikäinen lapsi on juuri eroahdistuksen kourissa ja kiinni hoitajassaan ja muutenkin aivan liian pieni nykyisiin isoihin päivähoitoryhmiin ja kotihoidontukikin on aivan naurettavan pieni.
Entä jos perheessä esim. äiti opiskelee ja isä on töissä? Eihän perheen ole välttämättä taloudellisesti mahdollista pitää isän osuutta perhevapaista! Myös tiettyihin ammatteihin, esim. niinkin tavalliseen kuin opettajan ammattiin, on hankala mennä töihin vain 6 kuukaudeksi, jos se ei juuri sovi yhteen lukukauteen. Entä jos perheessä toinen tekee esimerkiksi tieteellistä jatkotutkimusta tai on taiteilija-apurahalla, jolloin olisi perheen mielestä ehkä kannattavaa keskittyä hänen uraansa? Muitakin esimerkkejä on helppo keksiä.
Uudistus on sinänsä hyväätarkoittava, mutta aivan liian byrokraattinen ja ulkoasaneltu. On hienoa, että perhevapaiden pituus kasvaisi ja miehiä kannustettaisiin nykyistä enemmän jäämään kotiin. MUTTA olisin hyvin katkera, jos minä voisin pitää vain 6+6 kk ja miehen 6 kk jäisi pitämättä taloudellisista syistä ja naapurin yksinhuoltaja saisi pitää täydet 6+6+6 kk. Melkein kannattaisi "erota" miehestä puoleksi vuodeksi.. Kysyn vain, kenen etua tässä ajetaan? Mikä tai kuka on uudistuksen hyötyjä? Lapsi tietenkin, koska saa olla kotona pidempään, duunari-isä, joka saa helposti pidemmän isyysvapaan ja duunariäiti, jonka on helppo palata töihin lyhyeksi aikaa. Käytännössä uudistus on susi. Hyväksi tämä muuttuisi, jos perhe saisi joka tapauksessa valita, kumpi vanhemmista pitää minkäkin 6 kk jakson.