Keskustelussa on paljon ilmesesti kotiäitien kommentteja siitä, kuinka mies ei VOI jäädä kotiin koska on yrittäjä, kuinka miehen ei KANNATA jäädä kotiin koska tienaa paremmin jne. Naiset on ilmeisesti aika paljon pystyvämpiä kuin miehet, koska äiti VOI jäädä kotiin vaikka olisi yrittäjä ja naisen KANNATTAA jäädä kotiin vaikka tienaisi paremmin kuin isä. Tosiasiassa en usko tähän naisten ihmeellisyyteen ja erinomaisuuteen, vaan kyse on enemmänkin siitä, että yrittäjäisä ei HALUA jäädä kotiin, eikä vähemmän tienaava äiti HALUA että isä jää kotiin hoitamaan lasta. Jostain syystä oletuksena kovin monella tuntuu olevan, että se isä on töissä korvaamaton ja isän kotona olo on vaikea järjestää. Mutta voi se olla toisinkin päin. Nykymaailmassa, nykyarvoilla ja nykykulttuurissa kuitenkin äiti yleensä jää kotiin vaikka se olisikin se hankalampi järjestää.
Alkupäässä oli jokunen kommentti, jossa sanottiin ettei isä ole kykenevä hoitamaan lasta. Kysyn vain, millainen nainen hankkii lapsia sellaisen miehen kanssa, jota ei voi jättää yksin kotiin lapsen kanssa. Ja jatkaa yhteiseloaan tällaisen isän kanssa. Miettiikö siinä nainen ollenkaan lasten parasta.
Meillä homma on mennyt siten, että minä olin aluksi kotona 6kk, sitten isä 2kk, sitten minä 1kk, nyt on isä isäkuukaudella ollut heinäkuun alusta, ja ensi viikolla minä jään vuosilomalleni hoitamaan tyttöä. Ja sen jälkeen hän menee hoitoon. Päädyimme em. ratkaisuun pitkällisten neuvotteluiden jälkeen, eli jouduin suostuttelemaan isukkia tähän ratkaisuun. Mutta ainakin nykyvaiheessa taidamme molemmat olla tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Miehen mielestä tämä on ollut "yllättävän hyvä idea", ja tytöllä on kaksi läheistä rakastavaa vanhempaa. Minä olen joutunut opettelemaan tytöstä luopumista, ja antamaan isälle tilaa opetella hoitamaan tyttöä kuten itse hyväksi katsoo ja olemaan omanlaisensa vanhempi.
Omasta puolestani voin kommentoida, että asiantuntijatyössä olevana minulle ei ole palkattu äitiysloman sijaista, vaan tehtäviä on jaettu organisaatiossa poissaoloni ajaksi. Osa töistä on lykätty odottamaan paluutani ja osa on vain jäänyt tekemättä. Työnantaja on ollut hyvin tyytyväinen paluuseeni aikaisessa vaiheessa, vaikka ensimmäinen jakso olikin vain 2kk. Ja toinen hieman yli 1kk.
Kun ennen tytön syntymää kerroin suunnitelmista naispuolisille ystävilleni, kommentti oli yleensä: "Miten sinä annat isän jäädä kotiin". Tämä nykyinen vanhempainvapaa, jota ei ole jyvitetty kummallekaan vanhemmalle, vaan on perheen päätettävissä, katsotaan nykyisin kokemusteni mukaan hyvin usein äidin etuoikeudeksi. Sitten jos äiti ei halua sitä pitää, saa isikin ehkä mahdollisuuden. Ja harva isä lähtee asiasta riitelemään, vaan alistuu tilanteeseen. Ja harva isä edes tietää, että hänellä olisi yhtäläinen oikeus vanhempainvapaaseen kuin äidillä. Kuitenkin kelan hakemuksessa pyydetään laittamaan ruksi ruutuun "olen sopinut vanhempainvapaan käyttämisestä puolisoni kanssa".
Nykytilastoista on suoraan nähtävissä, että päätösvallan antaminen perheelle ei edistä sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla, joka lienee aloitteen tarkoitus. Tarkoituksena lienee jakaa perhevapaiden kustannuksia tasaisemmin eri työnantajille sekä saattaa naiset tasa-arvoisempaan asemaan töitä hakiessa ja palkassa. Kuten täällä on erinomaisissa kommenteissa todettu, mitä lähempänä toisiaan todennäköisyys perhevapaalle jäämiselle on sukupuolten kesken, sitä tasa-arvoisemmassa asemassa lisääntymisikäiset miehet ja naiset ovat työpaikkaa hakiessaan. Ja toisaalta, mitä tasaisemmin perhevapaat jakaantuvat sukupuolten välillä, sitä lähemmäs toisiaan palkat todennäköisesti sijoittuvat. Onhan se itsestään selvää, että jos nykyisellään äiti pitää kaikki perhevapaat, se vaikuttaa hänen ammattitaitoonsa ja kokemusvuosiinsa, joilla on molemmilla suora vaikutus palkkaan. Sitten ihmetellään kun naisten palkka on keskimäärin pienempi kuin miesten palkka. En toki väitä, että nämä olisivat ainoat syyt, mutta väitän, että nämä ovat helposti poistettavissa olevat syyt.
Omien vapaiden järjestelykokemusten perusteella toivoisin tähän uuteenkin malliin joustoa. En niinkään lisäämällä perheen mahdollisuuksia päättää jaosta, vaan perheen mahdollisuuksia päättää vapaiden jaksotuksesta. Nykyisellään vanhempainvapaata saa pitää kumpikin puoliso enintään 2 jaksossa. Toisaalta isäkuukauteen sisältyvän isäpidennyksen (2 viikkoa lisää vanhempainvapaata) saa ainoastaan mikäli isä pitää vanhempainvapaan viimeiset 2 viikkoa. Ei auta, vaikka isä meilläkin piti tuossa aiemmin jo 2kk vapaata, vaan jotta tuon 2 viikon pidennyksen saa, on isän pidettävä nimenomaan viimeiset 2viikkoa. En usko että tämä on lain hengen mukainen tilanne, mutta näin se on tullut sinne lakiin kirjattua. Ja näin kela homman tulkitsee. Meillä olisi ehkä ollut haluja olla luovempiakin tuon vapaan jaksottelun suhteen. Ja olisi ollut molempien töiden kannalta helpompiakin tapoja järjestää.
Ja kuten joku täällä jo mainitsikin, imetys on huono perustelu sille etteikö isäkin voisi olla kotona, kyse on enemmän halusta. Meillä tyttö on nyt siis sen 10kk, ja imetän yhä. Töissä käyn välillä lypsämässä, jotta maidon tulo jatkuisi. Kyse on enemmän halusta järjestellä asioita siten, että isänkin kotonaolo on mahdollista. Ja aika moni kotona olevakin äiti joutuu turvautumaan korvikkeeseen.
Toivotaan, että esitys etenee valmisteluun ja että lopulta saadaan entistä ehommat perhevapaaetuudet laiksi asti.
Alkupäässä oli jokunen kommentti, jossa sanottiin ettei isä ole kykenevä hoitamaan lasta. Kysyn vain, millainen nainen hankkii lapsia sellaisen miehen kanssa, jota ei voi jättää yksin kotiin lapsen kanssa. Ja jatkaa yhteiseloaan tällaisen isän kanssa. Miettiikö siinä nainen ollenkaan lasten parasta.
Meillä homma on mennyt siten, että minä olin aluksi kotona 6kk, sitten isä 2kk, sitten minä 1kk, nyt on isä isäkuukaudella ollut heinäkuun alusta, ja ensi viikolla minä jään vuosilomalleni hoitamaan tyttöä. Ja sen jälkeen hän menee hoitoon. Päädyimme em. ratkaisuun pitkällisten neuvotteluiden jälkeen, eli jouduin suostuttelemaan isukkia tähän ratkaisuun. Mutta ainakin nykyvaiheessa taidamme molemmat olla tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Miehen mielestä tämä on ollut "yllättävän hyvä idea", ja tytöllä on kaksi läheistä rakastavaa vanhempaa. Minä olen joutunut opettelemaan tytöstä luopumista, ja antamaan isälle tilaa opetella hoitamaan tyttöä kuten itse hyväksi katsoo ja olemaan omanlaisensa vanhempi.
Omasta puolestani voin kommentoida, että asiantuntijatyössä olevana minulle ei ole palkattu äitiysloman sijaista, vaan tehtäviä on jaettu organisaatiossa poissaoloni ajaksi. Osa töistä on lykätty odottamaan paluutani ja osa on vain jäänyt tekemättä. Työnantaja on ollut hyvin tyytyväinen paluuseeni aikaisessa vaiheessa, vaikka ensimmäinen jakso olikin vain 2kk. Ja toinen hieman yli 1kk.
Kun ennen tytön syntymää kerroin suunnitelmista naispuolisille ystävilleni, kommentti oli yleensä: "Miten sinä annat isän jäädä kotiin". Tämä nykyinen vanhempainvapaa, jota ei ole jyvitetty kummallekaan vanhemmalle, vaan on perheen päätettävissä, katsotaan nykyisin kokemusteni mukaan hyvin usein äidin etuoikeudeksi. Sitten jos äiti ei halua sitä pitää, saa isikin ehkä mahdollisuuden. Ja harva isä lähtee asiasta riitelemään, vaan alistuu tilanteeseen. Ja harva isä edes tietää, että hänellä olisi yhtäläinen oikeus vanhempainvapaaseen kuin äidillä. Kuitenkin kelan hakemuksessa pyydetään laittamaan ruksi ruutuun "olen sopinut vanhempainvapaan käyttämisestä puolisoni kanssa".
Nykytilastoista on suoraan nähtävissä, että päätösvallan antaminen perheelle ei edistä sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla, joka lienee aloitteen tarkoitus. Tarkoituksena lienee jakaa perhevapaiden kustannuksia tasaisemmin eri työnantajille sekä saattaa naiset tasa-arvoisempaan asemaan töitä hakiessa ja palkassa. Kuten täällä on erinomaisissa kommenteissa todettu, mitä lähempänä toisiaan todennäköisyys perhevapaalle jäämiselle on sukupuolten kesken, sitä tasa-arvoisemmassa asemassa lisääntymisikäiset miehet ja naiset ovat työpaikkaa hakiessaan. Ja toisaalta, mitä tasaisemmin perhevapaat jakaantuvat sukupuolten välillä, sitä lähemmäs toisiaan palkat todennäköisesti sijoittuvat. Onhan se itsestään selvää, että jos nykyisellään äiti pitää kaikki perhevapaat, se vaikuttaa hänen ammattitaitoonsa ja kokemusvuosiinsa, joilla on molemmilla suora vaikutus palkkaan. Sitten ihmetellään kun naisten palkka on keskimäärin pienempi kuin miesten palkka. En toki väitä, että nämä olisivat ainoat syyt, mutta väitän, että nämä ovat helposti poistettavissa olevat syyt.
Omien vapaiden järjestelykokemusten perusteella toivoisin tähän uuteenkin malliin joustoa. En niinkään lisäämällä perheen mahdollisuuksia päättää jaosta, vaan perheen mahdollisuuksia päättää vapaiden jaksotuksesta. Nykyisellään vanhempainvapaata saa pitää kumpikin puoliso enintään 2 jaksossa. Toisaalta isäkuukauteen sisältyvän isäpidennyksen (2 viikkoa lisää vanhempainvapaata) saa ainoastaan mikäli isä pitää vanhempainvapaan viimeiset 2 viikkoa. Ei auta, vaikka isä meilläkin piti tuossa aiemmin jo 2kk vapaata, vaan jotta tuon 2 viikon pidennyksen saa, on isän pidettävä nimenomaan viimeiset 2viikkoa. En usko että tämä on lain hengen mukainen tilanne, mutta näin se on tullut sinne lakiin kirjattua. Ja näin kela homman tulkitsee. Meillä olisi ehkä ollut haluja olla luovempiakin tuon vapaan jaksottelun suhteen. Ja olisi ollut molempien töiden kannalta helpompiakin tapoja järjestää.
Ja kuten joku täällä jo mainitsikin, imetys on huono perustelu sille etteikö isäkin voisi olla kotona, kyse on enemmän halusta. Meillä tyttö on nyt siis sen 10kk, ja imetän yhä. Töissä käyn välillä lypsämässä, jotta maidon tulo jatkuisi. Kyse on enemmän halusta järjestellä asioita siten, että isänkin kotonaolo on mahdollista. Ja aika moni kotona olevakin äiti joutuu turvautumaan korvikkeeseen.
Toivotaan, että esitys etenee valmisteluun ja että lopulta saadaan entistä ehommat perhevapaaetuudet laiksi asti.