Kaksosen kanssa naimisissa?

[Help]

Onko kokemusta?? Auttakaa.

Olen naimissa miehen kanssa (hänellä on kaksossisko). Mies lähentelee 40. Ongelmani on miehen kaksossisko, joka on osallisena elämässä mielestäni aivan liikaa; asuu samalla paikkakunnalla (TOSI pieni paikka) ja on mieheni kanssa samassa työpaikassa (tekevät samoja työvuoroja fyysisesti samassa tilassa eli ts. ovat läheisessä kanssakäymisessä lähes päivittäin).

Tunnen itseni "kakkosnaiseksi" (mitä en todellakaan halua olla), koska mieheni kertoilee/on kertoillut suurinpiirtein kaiken siskolleen meidän elämästä ja suhteesta: riidoista, menoista, kaikesta!! Vaikka kaikki ei ole ns. salaista, en halua, että mieheni tavallaan jakaa elämämme siskonsa kanssa. Olen siis jonkin asteisen mustasukkainen. Haluan pitää yksityisyyden.

Tällä siskolla ei ole perhettä, ei miestä (harrastelee kyllä "sitä sun tätä" naimisissa olevan miehen kanssa - en hyväksy häntä myös tämän käytöksen osalta). Hän käy vaan töissä ja mielestäni elää omaa elämäänsä jollakin tapaa meidän kauttamme tai ainakin veljensä kautta. Noin "pahasti" sanottuna tällä kaksosiskolla ei ole omaa elämää. Hän soittaa päivittäin veljelleen, jos ei näe häntä töissä.

Mielestäni lähes nelikymppisten kaksosten tulisi olla eri työpaikoissa ja elää itsenäistä elämää (yhteyttä voivat tietty pitää "normaalisisarusten"tavoin). Vai kuinka moni teistä "kaksospuoliskojen" kanssa yhdessä elävistä puolisoista hyväksytte, että kaksospuolisonne työskentelee sisarensa kanssa samassa työpaikassa ja puolisosi kertoilee kaksosisarelleen teistä henk.kohtaisia asioita (jotka tämä sisko vielä joissakin tapauksissa kertoo eteenpäin!!).

Olen keskustellut mieheni kanssa asiasta ja pikkuhiljaa hän alkaa ymmärtää tilanteen. Kertoisitteko omia kokemuksianne yhteiselostanne kaksosen kanssa? Olen jo nyt kiitollinen kaikesta avusta ja tiedoista!! KIITOS!

 

[ei ihan sama tilanne]

Mun mies ei ole kaksonen, joten tilanne ei kyllä sillein ole sama... Mutta hänellä on kyllä kuvailemallasi tavalla "yhteydenpito tapa" vanhempiinsa ja siskoonsa.
Mies asui kotona, vanhempiensa luona siis, siihen asti kun me muutimme yhteen, (minä viimeisilläni raskaana... joten olen paha pojan ryöstäjä ja #&%£$!*...) Noh kuitenkin. Mieheni sisko on 30 ja edelleenkin asuu vanhempiensa luona... Mies soittelee ja käy kotonaan JOKAPÄIVÄ. Ja on kyllä todella rasittavaa kun he kaikki kuvittelevat/luulevat/ mitä vain, että tässä ollaan kaikki yhtä ja samaa suurta perhettä. Jokaisen asiat kuuluvat kaikille, mun kuukautisia ja MEIDÄN kolmannen lapsen tekoa myöten esimerkkinä vain.
Mun mielestä mieheni vanhemmat eivät osaa "laskea irti otettaan lapsistaan". Tai jotain. Mua ottaa todella päähän tää tilanne ja ärsyttää kun olen näin mustasukkainen, mutta kun mielestäni toi heidän juttu ei oo normaali. Ja en halua kuulua siihen sakkiin, joten jättäytynyt hieman "etäämmäksi" nyt, kun tuo kuvio selvis mulle, että vaikka mikä olis niin HEIDÄN perhe kompleksi menee MEIDÄN OMAN perheen edelle. Siis MEISTÄ ei tullutkaan sitä ns. ydinperhettä vaan miehen suku roikkuu koko ajan mukana.
Ymmärrän kyllä että ovat miehelle tärkeitä ihmisiä, eikä hän heitä hylkää, mutta miehen pitäis muistaa että hänellä on nyt omakin perhe.
Ja tästä aiheesta on miehen kanssa ollut puhetta, mutta tappeluks menee aina, kun hän ei ymmärrä minun kantaani asiassa tai ei suostu ymmärtämään ja minä taas yritan puolustaa itseäni ja omia ajatuksiani sekä "raivata itselleni edes hieman tilaa" miehen elämässä.