Kaksiosaisen sukunimen plussat ja miinukset?

En vieläkään tiedä minkä sukunimen otan ja häihin alle 2kk, nyt helppiä! Mieheni nimi on "ruma" enkä tunne yhteenkuuluvuutta appiukon sukuun, omani on nätti ja sukusiteet vankat ja nimi kotipaikkakunnalla hyväksi mielletty, vai miten sen nätisti sanoisi. Olen tähän asti ajatellut siis pitää oman nimeni, mutta haluaisin kuitenkin että meille tulisi perheenä yhteinen nimi sitten kun lapsia tulee, mieheni ei kaksoisnimeä halua eikä omaansa muuttaa.. Mitä kaikkia plussia ja miinuksia kaksoisnimessä on? Kertokaa varsinkin te joilla on sellainen!

 

No plussaa ainakin se, että nimikirjoituksen voi vetäistä samalla tavalla suhertamalla, kuin ennenkin. Tykkään omasta kaksiosaisesta sukunimestäni, enkä olisi mistään hinnasta ottanut pelkkää miehen nimeä.

 

Kaksoisnimet ovat suoraan sanottuna idioottimaisia. Hankalia kirjoittaa, hankalia muistaa ja yleensä ottaen kuulostavat varsin typerältä.

 

Noita miinuksia on tosiaan helppo keksiä - ovathan ne rumempia keskimäärin kuin yksi sukunimi jne.. mutta sillä saisi silti pitää oman nimensä edes etuliitteenä ja olisi silti samanniminen lasten kanssa :/ Miehen sukunimi on sellainen tosi yleinen -nen -nimi, joten siksi en siitä pidä.

 

En nyt osaa vastata tähän, mutta itselläni elokuussa tulossa sama homma eteen!
Meillä siis uusperhe, jossa molemmilla omat tytöt ja yhteinen poika. Oma tyttöni ja yhteinen poikamme minun sukunimellä. Pojan sukunimi muuttuu isänsä sukunimeksi kun menemme naimisiin. Haluaisin kaksiosaisen nimen, oma+miehen, jotta tyttäreni ei kokisi olevansa "huonompi", koska olisi ainut minun sukunimellä oleva. Ja mieheni on vastaan kaksiosaista nimeä! Olen perustellut kaksiosaisen nimen ylläolevalla ja sanonut, että poistan oman nimeni siitä, kun tyttö muuttaa pois pesästä, mutta ei mene läpi

Vaikee tilanne !

 

[QUOTE="vieras";23276395]En nyt osaa vastata tähän, mutta itselläni elokuussa tulossa sama homma eteen!
Meillä siis uusperhe, jossa molemmilla omat tytöt ja yhteinen poika. Oma tyttöni ja yhteinen poikamme minun sukunimellä. Pojan sukunimi muuttuu isänsä sukunimeksi kun menemme naimisiin. Haluaisin kaksiosaisen nimen, oma+miehen, jotta tyttäreni ei kokisi olevansa "huonompi", koska olisi ainut minun sukunimellä oleva. Ja mieheni on vastaan kaksiosaista nimeä! Olen perustellut kaksiosaisen nimen ylläolevalla ja sanonut, että poistan oman nimeni siitä, kun tyttö muuttaa pois pesästä, mutta ei mene läpi

Vaikee tilanne ![/QUOTE]

Miksi miehesi voi noin kovasti vaikuttaa valintaasi? Meillä juttu menee niin että molemmilla on valta päättää omista asioistaan. Mies haluaa perheensä ainoana poikana pitää nimensä ja jatkaa sitä ja kunnioitan sitä, hän ei halua yhdistelmänimeä koska etunimensä on sellainen ja kunnioitan sitäkin, ei hänkään ikinä sanoisi mitään siihen minkä ratkaisun minä sitten itselleni valitsen.

Minusta sinulla on vielä todella hyvä tilanne ottaa kaksoisnimi, sinun tilanteessa oma valintani olisi selvä

 

en keksi positiivista sanottavaa. jos ei voi ottaa miehen sukunimee, eikä mies vaimon ni olkoon molemmat sitten omilla sukunimillä tai ottakoot kokonaan uuden. mä en henk.koht pidä noista. mutta jokainenhan tekee miten tahtoopi. itselleni ei tullu mieleenkään olla ottamatta miehen sukunimeä.

 

mitä jos etsitte jonkin nätin sukunimen suvun historiasta,joko sinun tai miehen puolelta ja otatte sen yhteiseksi nimeksi?

 

[QUOTE="vieras";23276395]En nyt osaa vastata tähän, mutta itselläni elokuussa tulossa sama homma eteen!
Meillä siis uusperhe, jossa molemmilla omat tytöt ja yhteinen poika. Oma tyttöni ja yhteinen poikamme minun sukunimellä. Pojan sukunimi muuttuu isänsä sukunimeksi kun menemme naimisiin. Haluaisin kaksiosaisen nimen, oma+miehen, jotta tyttäreni ei kokisi olevansa "huonompi", koska olisi ainut minun sukunimellä oleva. Ja mieheni on vastaan kaksiosaista nimeä! Olen perustellut kaksiosaisen nimen ylläolevalla ja sanonut, että poistan oman nimeni siitä, kun tyttö muuttaa pois pesästä, mutta ei mene läpi

Vaikee tilanne ![/QUOTE]

Vierestä erästä tilannetta seuranneena voin sanoa, että sun miehesi asenne voi olla aika hälyttävä merkki. Älä missään nimessä anna periksi tossa nimiasiassa miehesi takia, koska hän saattaa jatkossakin jyrätä sut tärkeissä päätöksissä.

 

Huonoja puolia kaksoisnimessä on paljon, mutta itse olen pitänyt siitä, että nimestä tietää heti, että olen "nainut nainen". Näytän ja kuulostan lapselliselta ja tuolla saa uskottavuutta. Ja omasta nimestä saa tyylikkään puumerkin, kun on kolme kirjainta, esim. SBG.

Se on harmittanut, että lapsemme saavat miehen sukunimen.

 

mitä jos etsitte jonkin nätin sukunimen suvun historiasta,joko sinun tai miehen puolelta ja otatte sen yhteiseksi nimeksi?

Mietimme tätä parisen kuukautta sitten ja nätti nimi löytyikin miehen isoisoäidin takaa, mutta mies oli kuitenkin sitä mieltä että haluaisi omaa nimeään jatkaa lapsilleen, hän kun kokee olevansa sukunsa ainoa nimen jatkaja (serkkunsa ovat monta kymmentä vuotta häntä vanhempia joten etäisiä ja veljiä ei ole). Minun nimeäni jatkaa jo veli ja moni läheinen ja samanikäinen serkku, joten siinä mielessä en pidä tärkeänä siirtää nimeäni lapsille.

Kinkkinen homma Tällä hetkellä olisin taipumassa kaksoisnimeen, mutta TIEDÄN että siitä tullaan ajattelemaan sitten että miksi ja onpas ruma ja kuka haluaa yhdistelmänimeä jne..

 

Mulla on kaksiosainen sukunimi, enkä keksi yhtäkään miinusta asiasta. Mulle on ollut alusta asti selvää että haluan pitää oman sukunimeni, mä vaan tykkään siitä vaikka ei ole yhtään erikoinen. Ja se sopii mun etunimeen. Lisäksi mun etunimi on Henna ja miehen sisko on Hanna, joten meillä olisi ollut yhtä kirjainta lukuunottamatta täysin sama nimi. Mä käytän kokonaista sukunimeä vain virallisissa asioissa, epävirallisissa tiputan omani pois ja käytän pelkkää miehen sukunimeä. Kaikkeen tottuu, mulla ei ole mitään vaikeuksia käyttää kaksiosaista. Nimmarikin sujuu jo

 

Mulla on kaksiosainen sukunimi, enkä keksi yhtäkään miinusta asiasta. Mulle on ollut alusta asti selvää että haluan pitää oman sukunimeni, mä vaan tykkään siitä vaikka ei ole yhtään erikoinen. Ja se sopii mun etunimeen. Lisäksi mun etunimi on Henna ja miehen sisko on Hanna, joten meillä olisi ollut yhtä kirjainta lukuunottamatta täysin sama nimi. Mä käytän kokonaista sukunimeä vain virallisissa asioissa, epävirallisissa tiputan omani pois ja käytän pelkkää miehen sukunimeä. Kaikkeen tottuu, mulla ei ole mitään vaikeuksia käyttää kaksiosaista. Nimmarikin sujuu jo

Kiva kuulla tällainenkin kokemus! Miehellä on muuten täysin samanniminen sisko (ei naimisissa eikä välttämättä koskaan menekään) kuin minä, toisen nimen alkua myöten.. Sekin olisi miinus varsinkin kun samassa kaupungissa asutaan, eli olisi kiva erottua hänestä

 

Mä käytän lyhyesri omaa sukunimeä ja pitkää versiota virallisessa tilanteessa.

 

Minä en kyllä kauheasti mitään positiivista keksi kaksoisnimestä. Ehkä ainoa tuo jonkun mainitsema, että tuo "uskottavuutta", varsinkin jos on kovin nuoren näköinen, niin ehkä yhdysnimen haltijaa kohdellaan aikuismaisemmin?

Mutta siis ne nimet ovat usein paljon rumempia kuin mitä olisi miehen nimi yksin tai naisen nimi yksin. Meillä oli koulussa opettaja mallia Asikainen-Pentikäinen (tämä siis keksitty esimerkki, mutta siis tuon tapaiset -inen-loppuiset oli kummatkin nimet). Sitten tiedän erään, jolla on molemmat nimet tosi rumia siis tyyliä Pönttönen-Lölleröinen. Siis aivan kamala nimi enkä ole ikinä tajunnut miksi on halunnut yhdistää kaksi tosi rumaa nimeä. Huomattavasti kauniimpaa olisi olla joko pelkkä Pönttönen tai pelkkä Lölleröinen.

 

Kiva kuulla tällainenkin kokemus! Miehellä on muuten täysin samanniminen sisko (ei naimisissa eikä välttämättä koskaan menekään) kuin minä, toisen nimen alkua myöten.. Sekin olisi miinus varsinkin kun samassa kaupungissa asutaan, eli olisi kiva erottua hänestä

Juu tämä oli mulla tosiaan yksi peruste että meitä ei miehen siskon kanssa sekotettaisi toisiimme. Ja vielä lisäyksenä että mun oma sukunimi on 8-kirjaiminen nen-päätteinen, ja sen perässä miehen lyhyt ja ytimekäs 5-kirjaiminen jossa ei ole mitään samaa kuin omassani. Jos olisin virtanen ja mies järvinen niin en kyllä olisi ottanut tuplanimeä.

Ja vaikka nuori olenkin, en kyllä hae mitään uskottavuutta tuplanimellä :O En ymmärrä mistä joku on tuommoisen keksinyt että tuplanimeä sen takia käytettäisiin Mun kohdalla ei muuten ole kukaan edes kysynyt, että miksi halusin kaksiosaisen. Ja mieskin sanoi että ota ihan se nimi minkä haluat =)

 

Miksi miehesi voi noin kovasti vaikuttaa valintaasi? Meillä juttu menee niin että molemmilla on valta päättää omista asioistaan. Mies haluaa perheensä ainoana poikana pitää nimensä ja jatkaa sitä ja kunnioitan sitä, hän ei halua yhdistelmänimeä koska etunimensä on sellainen ja kunnioitan sitäkin, ei hänkään ikinä sanoisi mitään siihen minkä ratkaisun minä sitten itselleni valitsen.

Minusta sinulla on vielä todella hyvä tilanne ottaa kaksoisnimi, sinun tilanteessa oma valintani olisi selvä

Siis olen minä jo päätöksen tehnyt Pysyn omalla sukunimellä sitten, kerta ei herralle kaksiosainen kelpaa

 

Itselläni oma sukunimi on -la päätteinen ja miehen sukunimi -nen päätteinen. Miehen sukunimi ei ole mitenkään ruma, mutta ei se ole "minun". Siksi en edes vaihtoehtona miettinyt pelkkää miehen sukunimen ottamista. Pallottelin oman nimen pitämisen ja kaksoisnimen välillä. Sitten halusin kuitenkin perheelle jotain yhteistä, joten otin sitten kaksoisnimen. Epävirallisisssa yhteyksissä esittelen itseni pelkällä omalla sukunimelläni, virallisissa sitten kaksoisnimellä. Kaksoisnimi oli minulle se miellyttävin vaihtoehto, viis veisaan miltä se muista kuulostaa/tuntuu. Ja mieheltäkään en kyllä kysynyt mielipidettä, minun nimenihän se on.

 

Ja vaikka nuori olenkin, en kyllä hae mitään uskottavuutta tuplanimellä :O En ymmärrä mistä joku on tuommoisen keksinyt että tuplanimeä sen takia käytettäisiin

En valinnut kaksoisnimeä uskottavuuden takia, mutta olen huomannut sen lisäplussana.

Ja ihan sellainen asia, että ihminen, jolla ei ole ollut toistuvasti uskottavuusongelmia, ei voi ymmärtää miten iso ongelma se on.

Vähän vastaavaa, kun jotkut miehet eivät tajua miksi tuntemattoman lääppiminen on ällöttävää...

 

[QUOTE="vieras";23276798]En valinnut kaksoisnimeä uskottavuuden takia, mutta olen huomannut sen lisäplussana.

Ja ihan sellainen asia, että ihminen, jolla ei ole ollut toistuvasti uskottavuusongelmia, ei voi ymmärtää miten iso ongelma se on.

Vähän vastaavaa, kun jotkut miehet eivät tajua miksi tuntemattoman lääppiminen on ällöttävää...[/QUOTE]

Niin, ethän sinäkään sitä tuplanimeä tosiaan valinnut uskottavuuden takia. Enkä mä tässä kenenkään uskottavuusongelmista kysellyt. Mä en tosiaan sellaisesta mitään tiedä. Se on vaan mun mielipide että on ihmeellistä hakea uskottavuutta nimellä, tai että joku ylipäänsä pitää tuplanimistä uskottavampana. Sen takia pidin tuota kaksoisnimi=uskottavuutta-väitöstä naurettavana. Mutta edelleen, ihmettelen koska en asiasta tiedä.

Kysynkin nyt tässä että millaisissa tilanteissa olet huomannut että kaksoisnimi on lisäplussaa? Siis ihan utelias vaan olen, ei tarvitse vastata jos et halua =)

 

Tulee mieleen pari asiaa
plussana (jos pitää tätä tärkeänä) kaikki tietää heti että olet naimisissa. Tosin tiedän miehen, jolla on kaksiosainen nimi ihan syntyjään. Jos olet ennen naimisiinmenoa tullut tutuksi tyttönimellä, niin se jää siihen nimeen.
Jotkut parit saavat sukunimiasiasta ihan käsittämättömiä riitoja aikaan: tällä ne voidaan välttää.

miinuksina yleensä pituus: harva jaksaa kirjoittaa koko nimeä. Ja kaksoisnimet ovat erittäin harvoin onnistuneita yhdistelmiä.

 

Itsellä ei kokemusta sukunimen vaihdosta ole kun en ole naimisiin asti kerennyt mutta yleensä minusta on just "kamalimpia" yhdistelmiä sellaset joissa on kaks nen-päätteistä nimeä, esim järvinen-jokinen. Tai sit yleensä jos yhdistetään kaks pitkää nimeä, kuten Niinimäki-Koskivuori. Parhaiten tuo yhdistelmänimi minusta toimii just lyhyillä nimillä, Koski-Kallio tai sit et se eka nimi on lyhyt Saukko-Niinimäki.
Ehkä sitä tosiaan vois noita nimiä valitessa vähän miettiä miltä se yhdistelmänimi kuulostaa. Jos itse olisin mennyt naimisiin ex-avokin kanssa olisin joko pitänyt oman nimeni tai sit mitä todennäköisemmin valinnut miehen nimen. Yhdistelmänimi ei olisi tullut kyseeseen koska kyseessä kaks nen-päätteistä nimeä.

 

Joteski hankalia. Mulla on tyttönimenä neliosainen sukunimi ja se jos mikä oli Suomessa hankala. Varsinkin kun on espanjalainen nimi. Nyt oon tyytyväinen kun otin miehen sukunimen vaikka täällä (palstalla) kammoksutaankin vierasperäisen etunimen ja suomalaisen sukunimen yhdistämistä.

 

No ei tuo meidän nimistä tuleva yhdysnimi ole missään nimessä nätti tai nimenä onnistunut. Kaksi kolmetavuista nimeä tyyliin - - la - - nen. Eli tuota puolta yritän vähän olla ajattelematta xD

 

Sotkua ja saa sen kuvan että kaikki haluaa olla omillaan ja on pakkoliitto jos pitää kaksi sukunimeä ottaa, perinteisesti se otetaan miehen sukunimi aina.