Kaksikymppiset toiveilijat 2013

Tottakai tuut, tipunen mulla oikeestaan melko vähän yrityskiertoja, kun ehin kolme kk olla raskaana ja sitte km jälkeen eteenki jopa 60vrk kiertoja! Nyt onneksi clomit apuna ja olo on melko toiveikas! Ei muiden onni oo multa pois.. inhottaa vaan anopin tarpeeton ilkeily :/ varsinki kun hän työskentelee neuvolan terkkana niin pitäis.empatiaa vähän herua..

 

Miramei, sori en yhtään huomannut tota sun aikasempaa kysymystä ! Ollaan siis yhdessä pyöritty vuoden päivät, mutta tilanteet on mennyt urilleen niin nätisti, että päätettiin lokakuussa jättää ehkäsy pois, ja mennä sen mukaan mitä luonto antaa! Eli ei siis olla tikuteltu oviksia eikä oikeestaan ees mietitty parhaimpia päiviä, kunhan pupuiltu sillon kun on tehnyt mieli!


Gallup
Me siis tavattii mun avokin kanssa työkuvioissa aikoinaan. Yhteisiä työvuoroja kertyi lukuisia, ja molemmat olikin toistensa tietämättä pyytänyt työvuorojen suunittelijalta vuoroa yhdessä toisen kanssa. Seurustelin itse sillon vielä tahollani, mutta olin jo erosta päättänyt, se vaan ei onnistunut niin helposti kun olin suunitellut. Hain tukea nykyisestä avokista eron aikana, ja minä joka en koskaan ole luottanut ihmisiin kunnolla, tajusin jossain vaiheessa, että tää mies on uskomaton, pystyn luottamaan häneen, puhumaan avoimesti, kertomaan oikesti tuntemuksista, ja hän osaa kunnella ja vastata tavalla joka antaa jotain järkeä ajatuksiin. Pääsin vihdoinkin eroon edellisestä ja ruvettiin kahvittelemaan yhä useammin, tapaamaan useammin, työ öinä jutut rupesivat syvenemään täysin henkilökohtaiseksi, tutustuttiin toisiimme kunnolla ja niinhän siinä kävi, että pakko se oli kerätä rohkeutta ja kysyä toiselta sitten eräänä kahvin täyteisenä yönä, tunteeko hän samoin kun itse ja sieltä tuli vastaus kun tuutista "no johan tätä on odotettu, en ollut varma olenko vaan tukipilari vai onko sun ajatukset samat, enkä halunnut painostaa millään tavalla ajattelemaan muutakaan, kun oot juuri eronnut" Joten tässä ollaan nytten, yhteinen asunto (joka mietittiin sopivan vielä jos meille pieni nyytti elämään suodaan) valoisa tulevaisuus ja mielet täynnä intoa ja haaveita pienestä nyytistä

Mies on kuitenki kohta kolmissa kymmenissä, on hänen vauvakuume aivan samoissa lukemissa kun omanikin, aivan tapissa ! Aina hän on rakastanut lapsia, mutta kuulemma nyt rupee ikää olemaan sen verran, että tietää varmasti, että osaa rauhottua aloilleen ja ruveta rakentamaan perhettä

 

tipunen8 itse mietin kanssa muutama kuukausi taaksepäin tänne liittymistä, ja ajattelin juurikin samoja asioita kun sinä. Itselläni on takana keskenmeno sekä sitä ennen tarkoituksellinen keskeytys. Joillakin kun sitä yrittämistä on takana jo enemmän kuin tarpeeksi, niin ajattelin, että on epäreilua tulla tänne niistä huutelemaan, jotkut kun ei ole saaneet edes sitä haamua testiin. Mutta hyvin täällä on otettu minutkin vastaan. Nyt yrityskierto 3 menossa, ja voin myöntää, että itsekkin kuvittelin tulevani ekasta kierrosta jo raskaaksi, vaan hyvä näin, että tällaista hätähousua odotutetaan vähän, niin säilyy maltti ja ajatus tässä mukana.. Tervetuloa siis mukaan :flower:


Galluppiin Me tavattiin miehen kanssa autoharrastuksen kautta. Olin itse varattu vielä silloin, mutta niin vaan ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella ja en ole katunut päivääkään! Mies oli ihanasti tukena eron aikaan, ja silloin tajusin miten luotettava, pyyteetön ja rehellinen tämä mies on. En ole sellaista tukea ja ymmärrystä ennen kokenut. Ensin oltiin vaan ystäviä, mutta sitten se pikkuhiljaa melkein huomaamatta, lähes luonnostaan syventyi, ja hauskinta tässä on se, että meillä ei ole päivämäärää tiedossa milloin alettiin virallisesti yhdessä olemaan. Siispä juhlimme vain kihlajaisia Nyt tulee ensi kuussa 3 vuotta yhteiseloa saman katon alla, ja 2v kihlajaispäivä on myös ihan kohta ovella :heart: Meillä ikäeroa 14 vuotta, ja itseä ei ikäero haittaa. Tuntuu että asuu jopa aikuisen miehen kanssa, ja hänkin on jo rilluttelut juossut, niin voi rauhallisin mielin keskittyä olennaiseen

 

Ensimmäiseks onnea kaikille plussanneille!! :heart:
Sitten tervetuloa uusille! :wave:

Galluppiin: Muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja tutustuin yhteen tyttöön joka nyt on yksi parhammaista ystävistäni. Hän oli serkulleen eli minun poikaystävälleni näyttänyt facebookista kuvani ja tämä serkkupoika rupesi sitten lähettämään minulle terveisiä melkein päivittäin, heillä on hyvin läheiset välit ja soittelevat usein.

Hän lähetteli terveisiä minulle ja minä lähettelin niitä sitten takaisin VUODEN ajan vappuna sitten pyysin ystävältäni hänen serkkunsa numeron ja laitoin hänelle viestiä, että nyt se terveisien lähettäminen loppuu ja tuut tapaamaan minua! Hetki meni ja sitten nähtiin.

Hänellä oli peli viereisessä kaupungissa ja tuli sen pelin jälkeen katsomaan minua. Minä en ollut ikinä nähnyt kuvaakaan hänestä, mutta hän oli minusta. En siis tiennyt yhtään minkä näköinen poju sieltä oikeen tulee. No mies tuli ihan mustelmilla ja ruhjotun näköisenä, mikä vaan teki hänestä miehekkäämmän. Muistan kyllä vieläkin niin hyvin sen jännityksen mikä oli. Ja edelleenkin on masu täynnä perhosia, kun viikonlopuksi hänen luokseen menen.

Siinä sitten halittiin ja juteltiin ja lähdettiin hakemaan ruokaa. Otettiin ruuat mukaan ja mentiin joenrantaan niitä syömään. Samalla kysyin kyytiä eteläsuomeen siskoni luokse, kun hän oli sinnepäin menossa, suostui ja haettiin asunnoltani tavarat ja lähdettiin matkaan. Tultiin niin käsittämättömän hyvin juttuun, hän on todella hauska ja eloisa persoona niinkun olen minäkin. Silloin sen jo tiesi että tossa se nyt on! Tunnit kului nopsaan ja sitten oltiinki jo siskon lähettyvillä. Hän pysäytti auton keskelle tietä juuri ennenkuin oltiin perillä ja sanoi, että ei suostu viemään minua perille asti, kun ei halua, että tämä loppuu. Vei kuitenkin ja haikeat heipat heitettiin.

Seuraavana päivänä laitoin viestin "Jos ei heilaa helluntaina ei koko kesänä. Olisitko mun helluntai heila?" Siinä sitä sitten oltiin..

Helluntai heila vaihtui kesäheilaksi, kesäheila poikaystäväksi, poikaystävä toivottavasti kohta avopuolisoksi. Sormus kuulema on jo ostettu mutta oikeaa hetkeä odotellessa..

 

verppu: Ilmesesti on tarkoitus piakkoin muuttaa yhteen, ku laitoit että "toivottavasti kohta avopuolisoksi"? Saako udella, että kauanko olette seurustelleet?

 

oooi. Oon toivoton romantikko... en mää kestä kuulla noin ihania tarinoita :heart: Miehet on vaan niin ihania, kaikkine pikkuvikoineen

Minna88: Kiitos, tuli parempi mieli ! Ja enhän minäkään tiiä millon pikkunen tarraa matkaan vai tarraako ollenkaan... Mun mieskin toppuuttelee mua, että älä stresaa, vauva tulee jos on tullakseen. Ja onhan meillä tuo pikkuipana, josta saa paljon iloa

 

Hei ajattelin josko kertoisitte mielipiteitä jos nyt kuitenkin listaisin tähän nää mun oireet, jotka kyllä pelkään et on kaikki mielen tekemiä, mutta katotaan nyt, toivoa ei saa menettä !
Eli, pari päivää ennen kun piti menkkojen alkaa, tuli ala vatsaan tunne että olisi tehnyt koko viime yön unissaan vatsalihas liikkeitä, oikeen jäi lihakset lukkoon kun venytti tai nousi sängystä tms. tätä jatku melkeen koko sen ajan kun olisi menkkojen pitänyt olla. Muutenkin mahaan tuli semmonen tunne, että olisi jotenkin kovettunut, vaikea selittää, tuntuu oudolta ! Se on vieläkin päällä, eli mahalteen jos meen niin siitä ei tuu yhtän mitään, tuntuu että painan jotakin tai että oksennan
Menkka kivut tuli normaalisti myös ton vatsalihas tuntuman kanssa, ala selkä kipee, ala maha kipee, kesti sen 2 pv mitä menkkojen aikaan normaalisti muutenkin.
Sen jälkeen oli hetken melko normaali olo, lukuun ottamatta tota mahankovuutta, mutta nyt viime viikolla, 3 nega testin jälkeen, alkoi tämmönen ihmeellinen kuvotus olo, ei nyt paha olla mutta esim julkisissa tulee aivan törkeen oksettava olo, samoin kuumassa! Myös päänsärky yllättäny nyt pariin otteeseen, ihan yhtäkkiä, monesti juuri julkisissa ja yhdessä ton kuvotuksen kanssa. Mennyt ajan kanssa ohi kyllä, mutta ei ole ollut ihan normaalia päänsärkyä, niitä paljon kokoneena tunnistan yleensä mistä johtuu, (verensokerit, väsymys, nestehukka,) jotenkin särki niin tasaisen hiljaa koko päästä.


Mitä mieltä ootte, oonko vaan vinksahtanu näitten oireitten kanssa ja mieli haluu vaan kiusata mua, vai oisko mulla toivoa vielä niitten negojenkin jälkeen..?

 

Niin ja nyt iha tällä viikolla on alkanu tää häpyluun tämmönen pienimuotonen vihlominen, tai miten sen kuvailis.. en kyllä oikeestaan oo varma onkse häppäri vai onkse sen vieressa, kun se vaihtaa paikkakin aina välillä tuun hulluks näitten oiretten kanssa, kun koitan pysyä sillä linjalla, että ois ilonen yllätys jos tulis nyytti, mutta en elättele liikaa toiveita, etten joudu pettymään ihan tuhottomasti !

 

Alexandra89 Kohta tulee 8 kk täytee. Ja muuttasin heti kun saisin vaan siirron nykyisestä koulusta lähemmäs. Välimatkaa meillä on 160km. Ja se on ihan liikaa!

 

Oooh, onpa täällä pikasia toimijoita ja toisaalta taas ikäänsä nähden ikuisuuden yhdessä olleita :O

Me tavattiin miehen kanssa silleen et hän tuli kuvaajan assistenttina kun tein vielä muutama vuosi sitten mallin hommia ja hän juuri päässyt lukiosta ja odotti opiskeluiden aloittamista syksyllä.. siitä se ajatus lähti, hän etsi minut sosiaalisen median kautta mutta kipinä kävi jo kuvauksissa Tästä on 6 vuotta nyt. Aluksi meni enemmän ja vähemmän yhdessä ja sitten viimeiset neljä vuotta ihan täysillä ja asuttukkin saman katon alla.

 

Kukin tavallaan, itse aina niin lapsirakkaana oon ilmottanut äitilleni jo 12 kesäsenä, että jos joskus tuun raskaaksi vahingossakin niin aborttiahan en tee. Mahdollisuus annetaan nytten kun voin ensimmäisen kerran elämässäni sanoa rakastuneeni ja mieskin niin kovasti lasta odottaa Tilanne on mitä otollisempi ihan kaikin puolin, se on vaikea selittää ihmisille joita ei oo tavannu, mutta kaikki palat vaan on loksahtanut paikoilleen niin täydellisesti!

verppu välimatkat on niin sanonko mistä jos on noin paljon ;s se rajottaa hirveesti, mutta omalla tavallaan myös auttaa tutustumaan ihmiseen aivan toisella tavalla. pystyt puhumaan erillaisista asioista kun ette ole koko ajan aivan vieretysten, ihan yleisistäkin asioista, mistä ei välttämättä olisi puhetta jos esim. asuisitte yhdessä melkein alusta lähtien. Ja voi sitä iloa ja odotusta, kun tietää että näkee toisen pian! omat etunsa kaikessa!

Miramei Minkä ikänen oot? Kuulostaa ihanalta tuo teidän tarinanne, avokkisi näki vaivaa löytääkseen sut awws! Hirmu pitkään ootte yhdessä viihtyneet jo !

 

25vee niin ja kihloissa tosiaan 2,5 vuotta. Ja sitä yritystäkin jo 20kk eli ei siihen kahteen vuoteen oo pitkä aika enää

 

teillä on miramei pitkä taival takana, toivottavasti alkaa tuottamaan tulosta

ON: mulla ovulaatio näyttäny plussaa pe ja la niin lasketaanko dpo nyt niin että tänään on dpo5? eli pe oli se päivä. Liittyyköhän tää kauhea tissikipu nyt kierron vaiheeseen vai voiko jo enteillä jotain mukavaa? ei tissit varsinaisesti mutta nännit tosi arat. Nyt ootellaan ekaa luomukiertoa, terot lopetin.

 

tarana sinulla olis nyt Dpo4. Kiinnittyminenhän tapahtuu 5-8 päivän päästä ovulaatiosta, eli ei vielä pitäis olla mitään oiretta joka johtuis mahdollisesta raskautumisesta..

Mirameille peukkuja kamalan paljon, että tää olis teidän kierto, ja saisit siirtyillä pikkuhiljaa odottajiin.. Niinkun me muutkin.. Eiks me voitais kaikki plussata kerralla

 

kannatan tota siirtymistä

 

Kivoja tarinoita kaikilla.

Mulle sais pistää listaan kp1 yk17.

 

Grill :hug:

 

jepp täällä kp3 joten mut voi poistaa tolta piinailu listalta..

tervetuloa uusille kuumeilijoille:flower:

Grill pahoittelut uudesta kierrosta

Seuraava pätkä sisältää ankaraa valitusta, pakko päästä johonkin tästä avautumaan, kun ei tuo avomieskään tunnu mua tässä asiassa oikeen ymmärtävän. Anteeksi etukäteen!

Sain vaan just kuulla että kavereille tulee vauva.. "vahinkovauva" lähes heti kun e-pillerit lopetettu. Eli ei ittellä fiilikset hirveen korkeella nyt. Ne on jo viikolla 12 nyt vasta uskalsivat ihmisille kertoa. Vauva uutisen kanssa voisin varmasti joskus olla sinut, mutta ne on vielä miettiny samaa nimeä sille jos siitä tulee poika, mikä ollaan ammosista ajoista asti PÄÄTETTY antaa omallemme jos joskus poika saadaan. Ne ei siis tätä tienneet, mutta tuntuu vaan niin helkutin pahalta, eikä tiedä yhtään miten tässä nyt menettelisi..
On vaan niin paha olla tällä hetkellä ja vaikea keskittyä mihinkään, vielä en ole näitä ihmisiä uutisen jälkeen kasvokkain kohdannut, enkä tiedä miten kykenen.
Ainakaan vielä hetkeen.
Toisaalta iloinen toisten puolesta, mutta toisaalta katkera ja turhautunut. Kamalaa.

 

Me tavattiin mun miehen kanssa sattumalta. Mieheni tarjoutui antamaan kyydin mulle ja mun kaverille ja tää mun kaveri tunsi mun mieheni jo ennaltaan. Mieheni oli ollut kiinnostunut ensin tästä mun kaverista. Siinä kyydin aikana juteltiin ja sit hän kirjotti mulle silloisessa suositussa irc-galleriassa ja kyseli kuulumisia. Jossain vaiheessa oli metsästänyt numeron ja sitten puhuttiinkin oikeen maraton puheluita. Sitä jatkui tovi ja sitten ruvettiin Käymään kahvilla. Olin 15-vuotias kuukauden verran vielä kun alettiin seurustelemaan ja mieheni 21 vuotias. Yhteen muutettiin 8kk seurustelun jälkeen. Yhdessä oltu nyt pian viisi vuotta ja kihloissa kohta kolme vuotta ja lapsesta ja häistä haaveillaan

Uusille teretulemast mukaan!
Uuteen kiertoon joutuneille pahoittelut!

Täällä pitkä kierto vaan jatkuu ja jatkuu...

 

:hug: Pahoittelut uuteen kiertoon joutuneille :hug:

Ja tervetuloa haaveilija93 :wave:

Melody89 musta tuntuu, että noita vauvauutisia on tullut tämän meidän toiveilun ajan ovista ja ikkunoista. Ja nimenomaan ihan täysin yllärivauvoja epäsopiviin elämäntilanteisiin. Onneksi näillä kaikilla on mennyt kuitenkin kaikki ihan hyvin, ainakin toistaiseksi. Mutta kyllä se on rankkaa itselle, kun tunteet menee niin sekaisin. Tottakai sitä on pohjimmiltaan oikeasti todella onnellinen näiden muiden puolesta. Mutta tuntuu vaan niin epäreilulta, se on sitä surua omasta tilanteesta... :ashamed:
Voimia sulle :hug:

Mä totean nyt vaan lyhyesti, että me tavattiin opiskeluiden merkeissä mun murun kanssa... Ah, se oli niin ihanaa aikaa kaikkinensa ja siis ihanana on jatkunutkin jo monen monta vuotta :heart:

Täällä vaan piinapäivät meneillään, mikäköhän dpo se nyt olis, kun su tuli ovisplussahymiö... Ei jaksais enää yhtään odotella kierron lopputulosta, on se sitten mikä on...

Ja ens viikolla on se eka tutkimusaikakin, huoh.

 

Melody tuo nimen "varastaminen" on kyllä paha juttu. Itse olen kanssa jo ajat sitten päättänyt mikä nimi annetaan jos on tyttö ja mikä jos tulee poika. Ja jos joku menis ja keksis jostain ihmeen syystä saman nimen, niin kyllä ketuttais. Miten sitä voi antaa jonkun muun nimen, kun mitä on suunnitellut antavansa jo viimeset 10 vuotta.. :|
Mieheltä en ole edes kysynyt tästä asiasta, koska tiedän ettei sille ole niin väliä..

Tähän liittyen muuten täytyy tunnustaa eräs nolo juttu.. Kävin tänään kaupungilla, ja kävin Suomalaisesta kirjakaupasta ostamassa ajopäiväkirjan. Eksyin vauvakirja hyllylle, ja mukaan tarttui "Summanmutikka-minun kirjani".. Ihana ja erilainen kun muut vauvakirjat, niin oli "ihan pakko ostaa"
Ootteko te jo tehneet joitain hankintoja etukäteen ?

 

Kiitos kaikille! :heart:

Minnah: Mulla on pari kirjaa liittyen raskauteen: Raskaana! ja Kahden edestä. Tuosta ekasta olen lukenut n. puolet. Loput luen sitten, jos aiheesta tulee joskus ajankohtainen itselle. Sitten multa löytyy äitiysfarkut ja villatakki (sain halvalla... ), vauvalle yksi Me&I -body (se oli pakko saada koska oli niin ihana ja nehän on kausittaisia kuoseja) ja yhdet kengät löytyy myös (halvat). Ei mulla muuta taida olla... Muuten keskityn ostelemaan kummipojille ja kaverin tulevalle vauvalle.

 

Meillä EI MITÄÄN hankittuna, vaikka olinkin raskaana melko pitkälle (vko11). Varmaan teen sitten ostoksia, kun maha vaikkapa alkaa kunnolla kasvaan seuraavassa raskaudessa

 

Eihän nuo ostokset ainakaan helpota tätä odottamisen tuskaa.. Minulla on edellisestä raskaudesta neuvolan antamat oppaat. Ne on luettu jo ainakin kuuteen kertaan läpi :ashamed:
Ainiin, onhan minulla joskus H&M:ltä ostettu ihanan pehmeä haalari, jossa hupussa korvat ja sitten yläasteella tein käsityökurssilla vauvan collegehaalarin. Siinä on hupussa pupun korvat
Ja kaikki minun vanhat prinsessa hörhelö mekot on äiti antanu minulle, samoin vanhat villahaalarit yms mummon tekemät, että kais se pitäis tyttö tehä ekana, niin sais uusio käyttöön nuo mekot sitten

 

Voih, kivoja rakkasustarinoita monilla!

Tervetuloa haaveilija93 ! Noista oireista voi olla tällai vaikea sanoa,.. sitä vaan alkaa tutkailemaan itseään aivan eri tavalla kun alkaa haaveilla raskautumisesta, sitä vaan kummasti löytää itsestään juuri "ne" oireet jotka viittaavat raskauteen (eikö vain?! ). Plussa onnea!

Galluppiin: Me tavattiin yhteisten kavereiden kautta ns.illanistujaisissa, olin itse silloin kuskina ja tuleva mieheni pienessä hiprakassa, huomasin kyllä että mies oli kiinnostunut minusta, tosin ensivaikutelma ei ollut ehkä kaikista paras, mutta heti tunsin että hänessä on "se" jokin.! Sitten nähtiin toisen kerran sattumalta, vaihdettiin numerot ja oltiin yhteyksissä, nähtiin kolmannen kerran ja siitä se sitten lähti. Mies pyysi mua "kesäheilaksi" ja tuleva kesä on meidän 6. ! <3 Tiiviisti oltiin heti yhdesssä, muuutettiin pian yhteisen katon alle. (kihloissa 3v 6kk, naimisissa 1v 6kk).