Kaksikielisyys uusperheessä! Help!

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28468011]Jos olisit lukenut koko ketjun olisit huomannut, että kyse oli miehen toisesta äidinkielestä ja että mies on lapsen elämässä uusi ihminen.

Pahoittelen, että alan ihmisenä kommentoin ja kehtasin jopa asian paljastaa. Ehkä minun pitäisi vielä kertoa, että en tosin ole erikoistunut kielenoppimiseen, vaikka aihe onkin kiinnostava.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että lääkäreitä, terveydenhoitajia tai vaikkapa jopa kielentutkijoita on olemassa oikeassa elämässä ja he saattavat jopa vieralla tällä palstalla? Voisiko olla mahdollista, että tietyt ketjut ehkä kiinnittävät tietyillä aloilla olevien ihmisten huomion, koska he ovat kiinnostuneita ko. alasta? Ei minusta ole mitenkään outoa jos lääkäri kommentoi sairauksia koskevaan ketjuun, opettaja kouluja tai kielentutkija kieltä...[/QUOTE]

Joskus voi lääkärinä esiintyvä olla lääkäri, mutta kouluttautuneena ihmisenä omaan sen verran lähdekritiikkiä että kaikki eivät ole sitä mitä netissä sanovat olevansa.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa varmaan hakea kirjastosta muutama aihetta koskeva kirja. Tutkimusta tästä on tehty paljon, joten ihan pelkkään mututuntumaan ei tarvitse tyytyä.

 

["..."]

[QUOTE="aloittaja";28468027]Faktat siis. Miehellä on kaksoiskansalaisuus, Suomen sekä Englannin. Kotona puhuttiin suurimmaksi osaksi englantia. "Mummolassa" sekä mummo, että "täti" tulevat puhumaan englantia lapselleni.

Mies ei ole alusta asti puhunut englantia lapselleni, vaan n. vuoden ajan puhunut suomea.

Olemme kuukauden kuluttua muuttamassa yhteen jolloin mies vaihtaa kielen englantiin. Laitamme lapsen englanninkieliseen kerhoon.[/QUOTE]

Niin, tämä on minusta huono asia sekä lapsen, että lapsen ja miehen suhteen kannalta, että ovat käyttäneen jo tutustumisestaan asti toista kieltä.

Mies ei kuitenkaan ole lapsen vanhempi, ts ollut siinä syntymästä lähtien, joten en tiedä.

Kannattaisiko kysyä neuvolapsykologin mielipidettä tähän?

Helpompaa tietysti jatkossa, mikäli tosiaan pikkusisarukselle puhutaan englantia. Ts lapsilla sitten sama tilanne ja kielet.

Myös tärkeä ja hieno asia, että lapsi voi/osaa kommunikoida lähisukulainen kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28468027]Faktat siis. Miehellä on kaksoiskansalaisuus, Suomen sekä Englannin. Kotona puhuttiin suurimmaksi osaksi englantia. "Mummolassa" sekä mummo, että "täti" tulevat puhumaan englantia lapselleni.

Mies ei ole alusta asti puhunut englantia lapselleni, vaan n. vuoden ajan puhunut suomea.

Olemme kuukauden kuluttua muuttamassa yhteen jolloin mies vaihtaa kielen englantiin. Laitamme lapsen englanninkieliseen kerhoon.[/QUOTE]

Se sama mummo, jonka äidinkieli on suomi? Miksi?

 

[no joo]

Mulle kyllä oli ap:n vietistä alusta asti selvää, että kysymys oli kaksikielisestä miehestä.

Varsinaista ratkaisua mulla ei valitettavasti ole. Oma lapseni on kielikylpypäiväkodissa, joka nimenomaan pitää aloittaa 3 vuotiaana, eli ilmeisesti tuo on tosi hyvä ikä. Päiväkodissa lapsilla menee yleensä puolivuotta, että alkavat puhua niin että pärjäävät uudella kielellä. Päiväkodissa myös ohjaajat leikittävät lapsia enemmän kuin tavallisesti, että kieli aktivoituisi. Eli uuden miehesi pitäisi myös touhuta lapsen kanssa tosi ahkerasti, kun 8 tunnin päivittäisellä touhuamisellakin kuitenkin menee noin pitkään. Toisaalta kieli on varmasti hyvä opetella ennen uutta sisarusta, ettei lapsi silloin tuntisi oloaan ulkopuoliseksi kielen takia.

Kannattaa hankkia pari kirjaa suomeksi ja englanniksi, laulaa samoja lauluja ja katsoa dvd:tä molemmilla kielillä, niin lapsi saa enemmän tarttumapintaa. Sitten kannatta opettaa sanoja, jotka ovat melkein samoja (bussi, tomaatti jne) ja kehua kovasti, että lapselle tulee olo, että oppiminen käy helposti. Vaikka kielen oppiminen pn tuossa iässä helpompaa, niin ei se ihan kivutonta silti ole.

 

["vieras"]

Minusta tuli kaksikielinen kun vanhempani puhuivat keskenään englantia, osa perhetutuista puhui myös pelkästään englantia. Lapseni puhuu suomea minun kanssani, englantia isänsä kanssa ja ruotsia isovanhempien kanssa. Yksi kieli jää väistämättä vahvemmaksi, mutta toistakin voi oppia puhumaan ja ymmärtämään sujuvasti vaikkei ehkä niin hyvin kuin äidinkielenään puhuva. On siitä silti elämässä hurjasti hyötyä. Eli ei sen vaikeampaa, jos puhutte muutenkin kahta kieltä. Englannin tosin oppii muutenkin, ihan vaikkapa televisiosta tai peleistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28468046]Niin, tämä on minusta huono asia sekä lapsen, että lapsen ja miehen suhteen kannalta, että ovat käyttäneen jo tutustumisestaan asti toista kieltä.

Mies ei kuitenkaan ole lapsen vanhempi, ts ollut siinä syntymästä lähtien, joten en tiedä.

Kannattaisiko kysyä neuvolapsykologin mielipidettä tähän?

Helpompaa tietysti jatkossa, mikäli tosiaan pikkusisarukselle puhutaan englantia. Ts lapsilla sitten sama tilanne ja kielet.

Myös tärkeä ja hieno asia, että lapsi voi/osaa kommunikoida lähisukulainen kanssa.[/QUOTE]

En minä vaan näe mitään järkeä siinä että lapsi kommunikoisi englanniksi suomea äidinkielenään puhuvien mummon ja tädin kanssa. Jos ihminen puhuu paremmin suomea kuin englantia, olisi älykästä käyttää sitä paremmin hallitsemaansa kieltä pienen lapsen kanssa.

Minusta tuo vaikuttaa nyt siltä että AP pitää kaksikielistä lasta jotenkin lähtökohtaisesti parempana tilanteena kuin sitä että lapsi puhuisi edelleen äidinkieltään, suomea.

Kaksikielisyys voi olla rikkaus mutta se ei saa olla itseisarvo.

Omissa sukulaisissa on perhe jossa äiti on muuttanut jo 70-luvulla Saksaan, mennyt saksalaisen miehen kanssa naimisiin ja saanut lapsia. Hän on yrittänyt opettaa lapsilleen suomen kieltä, ja nämä jonkun verran suomea osaavatkin. Yksi lapsista on jopa opiskellut Suomessa yliopistossa yhden vuoden suomen kielellä. Silti näiden nyt jo aikuisten lasten suomenkieli on todella heikkolaatuista ja on vaikea välillä ymmärtää mitä he tarkoittavat. Eli aivan itsestään se kielenoppiminen ei käy, jos alusta asti ei ole johdonmukaisesti puhuttu sitä äidinkieltä.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";28468133]En minä vaan näe mitään järkeä siinä että lapsi kommunikoisi englanniksi suomea äidinkielenään puhuvien mummon ja tädin kanssa. Jos ihminen puhuu paremmin suomea kuin englantia, olisi älykästä käyttää sitä paremmin hallitsemaansa kieltä pienen lapsen kanssa.

Minusta tuo vaikuttaa nyt siltä että AP pitää kaksikielistä lasta jotenkin lähtökohtaisesti parempana tilanteena kuin sitä että lapsi puhuisi edelleen äidinkieltään, suomea.

Kaksikielisyys voi olla rikkaus mutta se ei saa olla itseisarvo.

Omissa sukulaisissa on perhe jossa äiti on muuttanut jo 70-luvulla Saksaan, mennyt saksalaisen miehen kanssa naimisiin ja saanut lapsia. Hän on yrittänyt opettaa lapsilleen suomen kieltä, ja nämä jonkun verran suomea osaavatkin. Yksi lapsista on jopa opiskellut Suomessa yliopistossa yhden vuoden suomen kielellä. Silti näiden nyt jo aikuisten lasten suomenkieli on todella heikkolaatuista ja on vaikea välillä ymmärtää mitä he tarkoittavat. Eli aivan itsestään se kielenoppiminen ei käy, jos alusta asti ei ole johdonmukaisesti puhuttu sitä äidinkieltä.[/QUOTE]

Niin, siis minä olen sillä kannalla, että lapselle puhutaan suomea kuten tähänkin asti. Ja tosiaan, mummohan puhuu suomea lapsen isäpuolenkin kanssa.

Ap miksi mummo ja täti puhuvat englantia lapselle? Onko täti myös suomenkielentaitoinen?

 

["vieras"]

Jos nyt suomenruotsalaisista puhutaan, niin heillähän on ihan yleistä että puhekielessä suomi ja ruotsi saattavat sotkeentua keskenään. Olen kuullut tämän lauseen "kaksikielisen" suomenruotsalaisen suusta eli "har du någon pesuaine med dig?" Ei varmaan ihan toivottu tilanne, että käytetään vain sitä sanaa mikä ensinnä tulee mieleen.

 

[nojoo]

[QUOTE="vieras";28468172]Jos nyt suomenruotsalaisista puhutaan, niin heillähän on ihan yleistä että puhekielessä suomi ja ruotsi saattavat sotkeentua keskenään. Olen kuullut tämän lauseen "kaksikielisen" suomenruotsalaisen suusta eli "har du någon pesuaine med dig?" Ei varmaan ihan toivottu tilanne, että käytetään vain sitä sanaa mikä ensinnä tulee mieleen.[/QUOTE]

Niin ja ihan yksikieliset suomenkieluset pudottelevat väliin engglanninkielen sanoja. Ei voi kukaan nykyään välttyä vaikutteita.

 

[Enkun ja saksan ope]

Hei,

alle 4-vuotiaana voi hyvin alkaa oppia kieltä, mutta sitä ei vielä noin nuorena voi opettaa. Oppiminen tapahtuu tuon ikäisenä leikin varjolla, eli samoja leikkejä, joita lapsi tykkää leikkiä suomen kielellä, voi alkaa leikkiä myös englanniksi.

Loruja ja lauluja kannattaa opetella ja kiinnittää niissä huomiota erityisesti siihen, että aikuinen lausuu oikein!!! Tuon ikäisellä ääntöelimistö on vielä siinä vaiheessa, että uusien äänteiden oppiminen on mahdollista ja siten on myös mahdollista saavuttaa lopulta lähes yhtä hyvä ääntämys kuin äidinkielisellä.

Lukeminen ja arjessa vieraan kielen puhuminen eivät tuon ikäiselle ole hyvä keino, koska hän ei ymmärrä ja siksi varmaan turhautuisi nopeasti. Yksi hyvä keino saada lapsi ymmärtämään joitain sanoja on esimerkiksi kylvyssä tms. näyttää/koskettaa eri ruuminosia ja sanoa ne ensin suomeksi ja sitten englanniksi (esim. pää - head, silmät -eyes, suu - mouth) ja niin edelleen.

 

[Enkun ja saksan ope]

Jatkan vielä, myös ruokaillessa, leikkiessä jne. voi harrastaa tuota nimeämistä.

 

["kisu"]

kaipailit neuvoja ja vinkkejä. Olen 4-vuotiaaksi asti asunut saksassa saksalaisen äitini ja suomalaisen isäni kanssa. Perheessämme kaikki puhuivat saksaa, paitsi isä suomea lapsille ja saksaa äidille joka ei suomea edes ymmärtänyt. Vastasin silti aina isälleni saksaksi, koska hän sitä ymmärsi. Neljävuotiaana muutimme sitten Suomeen, ja minulla meni todella pitkään tajuta miksi en tule kuulluksi enkä ymmärretyksi. Kukaan ei ollut hoksannut kertoa että on olemassa useita kieliä eivätkä kaikki ymmärrä saksaa! Minullehan oli selvää, että kun puhun saksaa, kaikki perheessäni sitä ymmärtävät. Suomeen muuttomme jälkeen lopetin täysin saksan puhumisen ja puhuin ainoastaan suomea. Muistan vieläkin sen oivalluksen ja harmituksen siitä, että minulle ei oltu tätä asiaa selitetty! Neuvoisin siis selittämään juurta jaksain sdn, mitä kieli tarkoittaa ja miksi on eri kieliä ja kuka puhuu mitäkin kieltä ja miksi.

 

[up]

nosto

 

[Näin]

Mulle ei ihan selvinnyt että miksi se mies yhtäkkiä nyt yhteen muutettaessa vaihtaa puhekieleksi englannin?
Mitä kieltä ap ja tämä mies keskenään puhuvat?

Tässä hommassa ei tunnu olevan järjen hiventäkään. Lapsi sinne englanninkieliseen kerhoon ja sitten kun on vähän oppinut, voi alkaa puhua enemmän ja enemmän sitä englantia. Lapsesta mahtaa tuntua tosi turhauttavalta jos yhtäkkiä ei tajua yhtään mitään mitä toinen sanoo.

 

["vieras"]

Tuo että vanhempi saa puhua vain omaa äidinkieltä ja että vanhempi saa puhua vain yhtä kieltä on myytti mitä jaksetaan toistaa vain suomessa. Se ei pidä paikkaansa.

 

["aloittaja"]

Kiitos mielipiteistä, neuvoista ja kyseenalaistuksista!

Eräs kirjoittaja ihmetteli hinkuamme opettaa englantia lapsillemme. Se johtuu siitä, että miehen juuret ovat englannissa, haluamme pitää yhteyden tähän suuntaan ja jatkaa perinteitä. Mielestämme on rikkaus osata useampaa kieltä.

Ja joku oletti, että tämä on ainoa kanavamme saada tietoa asiasta. Näin ei kuitenkaan ihan ole Olemme tietoisia, että kielen opettaminen on vaativa prosessi ja olemme paneutuneet siihen useiden kirjojen, asiaan perehtyneiden ihmisten ja netistä löytyvien vinkkien kautta. Uusperhe on ilmeisesti vain melko uusi asia tässä suhteessa ja tietoa juuri tästä tilanteesta ei ole ihan hirveästi käsillä.


Mummo on suomenkielinen ja täti, samaan tapaan kuin veljensä, kaksikielinen. He puhuisivat lapsellemme englantia vahvistaakseen kieltä ja identiteettiä. Täti käyttää englantia muutenkin esim. koiransa kasvatukseen.

Niin ja se piti vielä sanoa, että lapsi on omaan isäänsä hyvin rajallisesti yhteydessä joten se asia ei kielenoppimista sekoittaisi.

 

["vieras"]

Niin ja komppaan vielä tuota saksan ja enkun opea. Samat kokemukset meilläkin.

 

[Näin]

[QUOTE="aloittaja";28468929]Kiitos mielipiteistä, neuvoista ja kyseenalaistuksista!

Eräs kirjoittaja ihmetteli hinkuamme opettaa englantia lapsillemme. Se johtuu siitä, että miehen juuret ovat englannissa, haluamme pitää yhteyden tähän suuntaan ja jatkaa perinteitä. Mielestämme on rikkaus osata useampaa kieltä.

Ja joku oletti, että tämä on ainoa kanavamme saada tietoa asiasta. Näin ei kuitenkaan ihan ole Olemme tietoisia, että kielen opettaminen on vaativa prosessi ja olemme paneutuneet siihen useiden kirjojen, asiaan perehtyneiden ihmisten ja netistä löytyvien vinkkien kautta. Uusperhe on ilmeisesti vain melko uusi asia tässä suhteessa ja tietoa juuri tästä tilanteesta ei ole ihan hirveästi käsillä.


Mummo on suomenkielinen ja täti, samaan tapaan kuin veljensä, kaksikielinen. He puhuisivat lapsellemme englantia vahvistaakseen kieltä ja identiteettiä. Täti käyttää englantia muutenkin esim. koiransa kasvatukseen.

Niin ja se piti vielä sanoa, että lapsi on omaan isäänsä hyvin rajallisesti yhteydessä joten se asia ei kielenoppimista sekoittaisi.[/QUOTE]

Minulla on lähipiirissä perhe, jossa toinen puoli sukua puhuu lapselle saksaa, vaikka ovat kaikki kaksikielisiä. Ja se on hyvä juttu. Useamman kielen hyvä osaaminen on rikkaus.
Nämä lapset ovat kuitenkin käyneet saksankielisen päivähoidon ja koulut ja toinen kieli on ollut heidän elämässään aina läsnä. Siksi ihmettelen tätä yhtäkkistä kielenvaihtoa, että ei se lapsen mielestä voi kovin kivalta tuntua. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa ja sen kerhon kautta lähtisin itse tätä asiaa viemään eteenpäin. Lapsi on kumminkin jo kolmevuotias ja tottunut kommunikoimaan kielellä, täysin eri asia kuin vauva.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28468904]Tuo että vanhempi saa puhua vain omaa äidinkieltä ja että vanhempi saa puhua vain yhtä kieltä on myytti mitä jaksetaan toistaa vain suomessa. Se ei pidä paikkaansa.[/QUOTE]

Ainakin alkuvaiheessa ja pienen lapsen kanssa tämä olisi järkevää. Harva puhuu muuta kieltä kuin äidinkieltään niin hyvin että pystyy pitämään tuota toista kieltä tunnekielenä.

Kaksi aikuista jotka puhuvat keskenään esim. englantia on kovin eri asia kuin lapsi jonka puheen kehitys on vasta vaiheessa. Tankeroenglannin opettamisesta tuskin lienee lapselle suurta hyötyä, sen ehtii oppia myöhemminkin.

 

[vierailija]

Täällä ap tulee kertomaan kokemuksistaan.

Mies aloitti lapselleni englannin puhumisen muutamaa kuukautta ennen toisen lapsen syntymää.
Olimme sopineet, että ennen sisarusta pitää kieli vaihtaa, koska vauvalle mies puhuisi englantia alusta asti. Hän venytti asiaa minun mielestäni vähän liikaa, koska uuden perheenjäsenen saaminen oli mielestäni jo tarpeeksi iso muutos, mutta niin nyt kuitenkin tapahtui. Eihän se aluksi helppoa ollut.

Mies aloitti niin, että hän suomensi sanoja ja piti lauseet hyvin yksinkertaisina. Poika oppi todella nopeasti.
Kaksi ensimmäistä kuukautta meni kyllä hankalasti, tuli raivoa ja ihmetystä. Välillä lapsi vaati kielen vaihtamista takaisin. Mutta kun mies oli isyyslomalla ja vietti lähes kaiken aikansa esikoisen kanssa, alkoivat asiat rullaamaan mukavammin. Myös se, että vauvallekin puhuttiin englantia helpotti pojan ihmetystä asian suhteen. Vaihdoimme samalla osan piirretyistä englanniksi ja näytimme loruja youtubesta. Näin poika näki, että myös muutkin ihmiset puhuvat englantia.

Kerhoon emme ikinä sitten lasta laittaneetkaan, kustannukset tulivat vastaan. Eikä lapsen mummo puhu englantia pojalle, miehen sisko kyllä.

Nyt mies on puhunut lapselle puolitoista vuotta englantia ja häneltä tulee todella paljon englanninkielisiä sanoja ja lauseita, viimeisimpänä lisäyksenä poika on ruvennut laulamaan englanninkielisiä loruja. Suurin osa puheesta on silti suomea. Mies leikkii päivittäin lapsen kanssa vähintään tunnin, tämä varmasti edesauttaa kielellistä kehitystä paljon.

Lapsi ei muista ollenkaan aikaa ennen englantia ja pitää kaksikielisyyttä luonnollisena asiana.

Ajattelimme, että jossain vaiheessa ryhdymme kunnolla kannustamaan englannin puhumiseen. Eli käytännössä pyydämme poikaa puhumaan englantia miehelleni ja ehkä myös sisarukselleen. Myös englanninkielistä samanikäistä leikkiseuraa olen pohtinut.

Tämä oli vähän tälläinen ihmiskoe, joka onneksi meni hyvin!

 

[vierailija]

Lisään vielä, että lapsi ymmärtää nykyään yhtä hyvin sekä suomea, että englantia. Joitain sanoja ei osaa suomeksi ollenkaan, mutta niitä sitten keskustelussa suomentelen hänelle.