Kaikki kaverit on perheellisiä, itsellä jokatoisen vlopun lapsi isällään... Kuten nyt....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja so alone
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

so alone

Vieras
Huomena lapsi kotiutuu joskus 16 aikaan ja sit syödään mummulassa äitienpäiväruoka...
Mutta nää viikonloput ilman lasta, mulla ei ole KETÄÄN joka lähtis mun kanssa jonnekin tai kenelle soittaa et tehtäiskö jotain....

Tai on KETÄÄN, mutta kaikki on perheidensä kanssa...
Tänään olen soittanut 7 ihmiselle et lähtiskö joku mun kans leffaan/ lenkille/ kahville/ siiderille ja kukaan ei lähde....
Tänään sen nyt ymmärtää kun huomena tosiaan äitienpäivä, mutta kun ei koskaan vloppuisin.... Tuntuu et kaikki kaverit jotka ennen olleet oikeen bilehileitä ja joka paikassa "suunapäänä" ovat niin "mökkiytyneet" et eivät voi ilman lapsia tai koko perhettä tehdä mitään...

Olisin mä yhden perheen luokse voinut lähteä kahville, mut olisin kerinny oleen n.45min kun sit mun olis pitäny lähteä kun lasten iltatoimet yms.....

Huokaus, olen niiiiiin yksinäinen.
 
Tuo on kyllä kurjaa :( Mullakin on ystäviä jotka on lapsien myötä erakoituneet täysin "entisestä" elämästä, hyvin harvoin näkee heitä missään. Itsellä myös joka toinen vl vapaa, mutta mun viikonloput on buukattu heinäkuulle asti, luulen... Mulla on sekä perheellisiä että perheettömiä ystäviä, kyllä yleensä joku seuralainen löytyy. Osan kanssa tosin ollaan sovittu yhteiset viikonloput jo kuukausia aiemmin :D
 
[QUOTE="noh";26253493]Mitäs jos lähdet ihan yksin ulos joko lenkille tai leffaan tai korttelikapakkaan? Pidät itse huolta itsestäsi, hoidat itseäsi omalla tavallasi.[/QUOTE]

No niinhän mä olen tehnytkin kun ei oikein ole ollut vaihtoehtoja.
Olis kiva kun olis joku joka tekis mun kans edes jonain vloppuna jotain, tympii aina olla se joka soittelee ja ehdottelee ja suunnittelee.
 
[QUOTE="vieras";26253500]Tuo on kyllä kurjaa :( Mullakin on ystäviä jotka on lapsien myötä erakoituneet täysin "entisestä" elämästä, hyvin harvoin näkee heitä missään. Itsellä myös joka toinen vl vapaa, mutta mun viikonloput on buukattu heinäkuulle asti, luulen... Mulla on sekä perheellisiä että perheettömiä ystäviä, kyllä yleensä joku seuralainen löytyy. Osan kanssa tosin ollaan sovittu yhteiset viikonloput jo kuukausia aiemmin :D[/QUOTE]

Voisitko sopia ystäviesi kanssa viikonloppuja etukäteen? Kaikki nuo seitsemän tyyppiä niin sulla on jo moneksi viikonlopuksi hommaa! Nytkin minulla meno ens viikolla joka on buukattu jo maaliskuussa
 
[QUOTE="noh";26253493]Mitäs jos lähdet ihan yksin ulos joko lenkille tai leffaan tai korttelikapakkaan? Pidät itse huolta itsestäsi, hoidat itseäsi omalla tavallasi.[/QUOTE]

Mulla nyt lapsi seurana koko tämän loppuviikon. Mutta tiedän tunteen ja juuri noin tekisin etenkin kevät tai kesäsäällä. Ottasin fillarin alle ja nauttisin vapauden tunteesta :)

Talvella (esim joulun aikaan) se yksinäisyys kyllä raastaa jos ei ole seuraa.
 
Yksin mäkin olen eikä mitään ongelmaa, mä nautin tästä. Ei lapsi toki häiritse, mutta se vapaus kun ei ole miestä nurkissa. :D Mä lähden tänään yksin baariin kuten olen aiemminkin tehnyt. Jos en menisi baariin, niin katsoisin jonkun elokuvan.
 
Mulla on täysin sama tilanne! Just pohdin, että en ikinä voi edes tavata uutta miestä, kun en ikinä käy missään, kun ei ole kaveria. Ei mua huvita lähteä yksin esim baariin. No, yksin kökin joka toisen viikonlopun ja odotan vaan että lapset tulevat kotiin. pesen pyykkiä ja olen netissä. Jee, onpa mukavaa olla 35 v eronnut ihminen!
 
Pitää sopia ne menot etukäteen, varmaan teillä on sovitut vkloput? En mäkään nyt tällä sekunnilla yhdellä puhelinsoitolla ketään sais mihinkään lähtemään, mutta todellakin käydään kavereitten kans ilman lapsia säännöllisesti jossakin.
 
Mulla on täysin sama tilanne! Just pohdin, että en ikinä voi edes tavata uutta miestä, kun en ikinä käy missään, kun ei ole kaveria. Ei mua huvita lähteä yksin esim baariin. No, yksin kökin joka toisen viikonlopun ja odotan vaan että lapset tulevat kotiin. pesen pyykkiä ja olen netissä. Jee, onpa mukavaa olla 35 v eronnut ihminen!
Sen miehen voi löytää melkein mistä vaan. Itse löysin junasta. :D
 
Ja mulla on vielä sellainen tilanne, että ei ole edes ketään jota pyytää. Sinänsä joo hienoa jos voit sopia etukäteen kavereiden kanssa menoja kun varmaankin tiedät ne viikonloput kun olet ilman lapsia.
 
Mutta ole iloinen että voisit silloin johonkin lähteä kun lapsi on pois. Mä en edes voi sitä tehdä kun mun pitää istua kököttää kotona koska voi olla että lapsi pitää hakea kesken kaiken pois isänsä luota...
 
Kyllä mun ystävät ja kaverit tietää et mulla on jokatoinen vkl vapaa. Usein ehdotan esim.2viikon päähän jotain, olenhan itsekin kuitenkin äiti enkä pääse millään sekunnin varotusajalla mihinkään kun lapsi kotona, mutta harvemmin kukaan lähtee...
"Me mennään just sillon anoppilaan, meillä on sillon sitä ja tätä ja meidän pitää käydä siellä ja mun mies on sillon töissä ja sori lapset tuli kipeeks sori oon ite kipee....." Joo, en tarkota et sille vois mitään et sairastuu, mutta kun aina tulee jotain...
Kohta joku ehdottaa et kato peiliin kun ei seura kelpaa, mutta tiedän et kyse ei mun YSTÄVIEN kohdalla ole siitä...
Heillä vaan on niin erilainen elämäntilanne ja elämä ylipäätään.... :(
 
minulla hyvin ssmantapainen tilanne muuten kuin ap:lla - tosin itseltäni löytyy yksi vakikaverin, joka mielellään lähtee keskustaan sidukalle tms. viikonloppuisin kanssani.

ehdottaisin silti, että nyt kaikki ryntäisivät joukolla tuonne 2+ ystävä -palstalle tekemään ilmoituksen "etsitään ystävää", sillä palsta usein aika hiljainen , mutta kuten tästä näkee, yksinäisiä on..


mennäänkö sinne ? :D
 
Jos asut jossain isommassa kaupungissa niin laittaudut vähäsen, meet johonkin kivaan istuskelupaikkaan ja otat läppärin mukaan. Lasi viiniä seuraks ja sit vaan tsekkailemaan millasta porukkaa siellä on... läppäri toimii hyvänä "tekemisenä", voithan ihan hyvin olla vaikka tekemässä jotain projektijuttua, mut voit silti tarpeen tullen jutella mielenkiintoisille ihmisille ja tutustua uusiin ihmisiin :) Ja jos on tylsää, ni surffailet netissä, kivempaa se silti siellä ihmisten ilmoilla on kuin yksin kotona.
 
Muistan hyvin tuon ajan ja kerran meni hermo yksinäisyyteen niin totaalisesti että hommasin koiran. 14 vuotta se oli mun paras ystävä enkä kyllä katunut sitä älynväläystä koskaan. Nyt on jo uusi perhe ja hässäkkää, välillä tulee oikein ikävä niitä koiran ja mun viikonloppuja, ja aina tuli joku juttelemaan kun oli koiran kanssa ulkona.
 

Yhteistyössä