Käytännössä hankalat nimet?

  • Viestiketjun aloittaja nimi
  • Ensimmäinen viesti
anteeksi
[QUOTE="vieras";24282101]Meilläpäin esim. Mira, Sara, Luka, Mika ymv. O-kirjaimeen loppuvat.[/QUOTE]

Joku on jo tätä voinut kysyä, en koko ketjua lukenut. Mutta eihän noi esimerkit mikään pääty O-kirjaimeen..
 
"hep"
Vaikeita on käytännössä nimet joissa voi olla joko c tai k (esim. Luka/Luca) Aina saa olla selittämässä.
Just noi Henri - Henry kun ne kuitenkin samalla tavalla sanotaan.
Sitten nää Miia-Mia, niin montako iitä siinä olikaan.

Sitten kerran kuulin nimen Silpa - saa varmaan lapsi raukka olla aika usein Sirpa, kun kaikki luulee, jottei hän osaa ollenkaan R-kirjainta sanoa. =)
 
Minusta on Sisko on vähän hankala nimi, tuttavapiirissä on yksi Sisko, pitää usein täsmentää, että kenestä puhutaan, kun puhutaan Siskon tytöstä tai Sisko tulee huomenna, ettei kyse ole sisarestani. Mutta eihän se oikeasti ole kovin suuri asia.
Minulla on myös ollut tuttavana Sisko ja sekaannuksia sattui joskus. Samoin tuttavalle, jonka miehen nimi oli Veli. Toinen tuttava piti tämän tuttavani suhdetta veljeensä melko erikoisena, kunnes selvisi että veli ei ollut veli, vaan Veli ja aviomies.
Mies nimi voisi olla myös sekaannuksia aiheuttava.
 
:)
Alkuperäinen kirjoittaja äet;24282626:
Henni kuullaan usein Enniksi...hankalampi hönkiä sinne sitä H:ta.
Musta on tullut kohtuu hyvä hönkimään sitä h:ta nimeä kertoessa. Naimisiinmenon jälkeen sukunimikin on tätä hyvin selvästi artikuloitavien luokkaa :)
 
"vieras"
se, että kutsumanimi ei ole ensimmäinen nimi! Se on ehdottomasti kaikkein pölvästeintä, mitä vanhemmat voivat keksiä!
Mun iehellä on näin, ja mulle on jopa väitetty vakuutusyhtiössä, että ei ole sen nimistä ihmistä siellä kun mun mies.... kunnes älysin sanoa, että jospa siinä olis vasta tokana nimenä se kutsumanimi...

Tietokone kun on maailman nopein idiootti.

Itsellä on väli-viiva-nimi, eikä sitä ole koskaan käytetty - pelkästään alkuosaa. Niin vähän tuntuu pölvästiltä, kun tulee niitä ihaaaania mainoksia, että hei Sara-Eveliina, tutustu nyt tarjoukseemme... Ja virallisissa paikoissa kans käytetään ensin kokopitkää.
 
täh!?
[QUOTE="vieras";24282580]Lausumisongelma.. Mirraa, Sarraa, Lukkaa, Mikkaa, eli niinkuin nimet olis Mirra, Sarra, Lukka, Mikka. O-loppuiset esim. Aino-Ainua, Juho-Juhua jne. eli niinkuin nimet olis Ainu ja Juhu[/QUOTE]

ooks sä kännissä? kuka sanoo ainUa, juhUa?! ja mikä sarraa ja noi muut? :D :D ei KUKAAN voi puhua noin!? eihän? :D
 
"jaa-a"
[QUOTE="vieras";24283871]mites Kaius? onko hankala yleisesti ihmisille...yhtenä vaihtoehtona lapselle[/QUOTE]

Hyvä nimi, ei ongelmia taivuttamisessä (Kaiuksen, Kaiukselle..)
 
NäkyNinni harmailee
Jan on hankala, moni vääntää sen Janiksi.
Joo niin on, enkä tajunnut tuotakaan ennen kun nimeä alettiin käyttämäänm poikani siis Jan ja veljeni Jani... No poikamme on nyt sit puheessa Jansku tai Jan Mikael, Janskua vaan aika paljon käytetään myös tytöillä lyhenteenä Janinasta... Huoh... No mut ei voi enää mitään, joskus kai tuohon tottuu :D
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24284187]Meillä toisin: Tyttö on Kia ja lausutaan Kiia. Haluttiin nimi yhdellä i:llä siksi, koska sukunimi on ruotsinkielinen. Koulussa ja puolet suvusta puhuvat Kiasta :/[/QUOTE]

Johtuu siitä että suomessa nimi lausutaan niinkuin se kirjoitetaan. Eli Gina on Kina lausuttaessa sgina. Kiia on Kiia ja Kia on Kia, Pia on Pia ja Piia on Piia, yksinkertaista.
 
"Viikuna"
Alkuperäinen kirjoittaja täh!?;24284140:
ooks sä kännissä? kuka sanoo ainUa, juhUa?! ja mikä sarraa ja noi muut? :D :D ei KUKAAN voi puhua noin!? eihän? :D
Kuulostaa aika karmealta muualta (tullista tulleen) korvaan, eikö?

Oululainen ajjaa talavella kylymällä ilimalla valakialla pulukalla iliman pipua.

Aargh, mä olen pyrkinyt säilyttämään oman puhetapani, vaikka täällä Oulussa päin nykyään asunkin. En halua jostain syystä puhua tuota mun korvaan karmeaa murretta...
 
"Viikuna"
Niin, jäi kirjoittamatta se varsinainen asia:

Mun mielestä hankalia nimiä on esim. tuttavapiirissä esiintyvä Elmer. Aina tekee mieli vääntää se muotoon Elmeri...
 
Mukavieras
[QUOTE="vieras";24284172]Täälä Pohojois-Pohojanmaalla puhutaan just tolleen. :D[/QUOTE]

Joo, tutulta nuo väännökset minustakin kuulostaa. Mutta en mä kuitenkaan koe nimiä vaikeiksi, murteellahan sanotaan ne kuitenkin niin ku sanotaan :D

Jotta vokaalit ei jäis vähemmistöön, niin sanotaanhan sitä myös, että Hilikka ja Ilikka :)

Itselläni on huomaamatta tullut yhden lapsen nimeksi sellainen, jossa pitää aina kertoa, montako vokaalia siinä on. Ja kaiken lisäksi sukunimikin on sellainen, jossa pitää varmistaa vokaalien määrä.
Ja jopa toisesta nimestä Katariina, on kysytty, että yhellä vai kahella i:llä No, tosin vain kerran kysytty, mutta kuitenkin.

Mutta eipä mua haittaa, ettän nimeä tarkistetaan. Olen kai tottunut, kun aina joutunut selvittämään sukunimeäni. Ei sillä, että se mitenkään vaikea olis, mutta on vaan niin hirvitys, että monet ei meinaa uskoa sitä todeksi :D
 
"fiia"
[QUOTE="vieras";24284183]Kyllä voi. Kehä kolmosen ulkopuolellakin on elämää![/QUOTE]

Muttei ilmeisesti mitenkään älyllistä? :p
(sori, oli pakko..)

Miten o-kirjaimeen päättyvät nimet on hankalia?
Minusta hankalimpia on sellaiset nimet, jotka pitäisi taivuttaa toisessa merkityksessä toisin, kuin nimenä, esim just Sade/Säde, Meri, Lumi, Helmi (Lumen, Lumin, Helmen, Helmin).
 
......
[QUOTE="miä";24282981]JULIA! Miehen serkulla on tytär, jonka nimi on Julia. No, kutsuin tyttöä varmaan kaksi vuotta Juuliaksi (en nyt mitenkään sen kummemmin u:ta venyttäen) ja jossain vaiheessa serkku sitten oli kerännyt kaiken raivonsa ja pamautti, että se on kuule JULIA, ei JUULIA. Että on se kumma, kun ei niin yksinkertaista nimeä osata lausua, ja että he olisivat kyllä laittaneet tytön nimeksi JUULIA jos olisivat halunneet JUULIAN mutta kun se on JULIA.[/QUOTE]

Mun mielestä Julia yhdellä u:lla lausuttuna kuulostaa hölmöltä. Juulia on paljon kauniimpi.
 
Meil on yks tuttu perhe joiden tytön nimeä mietin pitkään, että onko se Marja vai Maria, kun kuulosti et kaikki sanoo Marja, en kuitenkaan kehdannut kysyä ja itse sanoin Marjaksi myös, mutta nyt selvisi että onkin Maria. samoin olin aiemmin luullut yhden tutun siskon nimeksi Marja mutta onkin Maria.
Samoin kun tutuilla on näitä poikia Jim, Kim, Ron... niin pakosti sitä sanoo aina sit Jimi, Kimi, Roni...

Meil on kans sellanen sukunimi et aina saa olla tavaamassa ja tytöllä on ihan tavallinen, vanha suomalainen nimi mut silti "onko se C:llä vai K:lla?" , "kuinka monta iitä?" "kuinka monta aata?" tms.

niin ja siis nättejä nimiä nuo kaikki ei sillä. tää mun oma taas voitas kieltää lailla..... : /
 

Yhteistyössä