Käytännössä hankalat nimet?

mä olin jonkun aikaa päiväkodissa ja mulle kans oli vaikeaa se, et lasten nimet oli vierailla kirjaimella muutettu toisenlaiseksi. Osa lausuttiin vanhalla tavalla ja osa ei. Oli esim. kaksi Jennyä, joista toinen lausuttiin Jenny ja toinen Jenni. Erään Nellyn äidiltä kysyimme, miten nimi lausutaan, niin suuttui ja tiuskaisi, että TIETENKIN se lausuttaan NELLY!!! Ja sit oli sellaisia oikaeasti niin hienoksi väännettyjä nimiä, että vanhemmatkin käyttivät niistä väännettyjä lempinimiä. Lapset ei itsekään tunnistanut oikeita nimiään, muistivat kyllä suuttua, kun nimet oli sitten väärin kirjoitettu johonkin lappuun.

 

Matilda ei oikein mun suuhun taivu!

 

Minulle ainoa on Annika, lausun Annikka. Monelle on ollut vaikea täällä Suomessa lausua esimerkiksi Izak, Yaron ja Mordechai. Pojallani on yksi noista nimistä ja aina törmään samaan asiaan...miten lausutaan ja miten kirjoitetaan.
Ai niin, mun oma nimi tuntuu myös jostain syystä olevan hankala. Siitä kysellään mitä kummallisimpia versioita, vaikka nimeni lausutaan kuten kirjoitetaan ja päin vastoin.

 

Minä tiedän kaksi sisarussarjaa, joissa on samassa perheessä lasten niminä Veli ja Sisko. Minusta ne on jotenkin hankalia ja älyttömiäkin nimiä, tulee mieleen että eikö ole enää muuta keksitty...

 

Yhden tutun nimi on Anniina ja mä en vaan voi käsittää, kun yllättävän moni sotkee sen Annikaan. Todella usein kysytään, että ai Annika vai Anniina? Sen ymmärtää, jos kysytään, että kirjoitetaanko Anniina yhdellä vai kahdella i:llä, mutta Anniina ja Annika ovat aivan erilaiset nimet.

 

jos nimi loppuu konsonanttiin esim. oliver, kasper niin niistä tulee oliveri, kasperi...

jos nimessä on r niin ainakaan pieni lapsi ei osaa sanoa sitä itse. Ei tietysti aikuisena haittaa. Pahin on Pyry, jonka lapsi lausuu pyly, joka kuulostaa pyllyltä...

Liian tarkoittavat nimet mies, sisko, veli

ulkomaalaiset nimet näin suomalaiseen suuhun

ja näin savossa jotkut nimet muuttuu esim. aatos on uatos.

 

Näin savossa sukunimi Holopainen on käsittämätön. Sen joko viäntää muotoon Holopaenen tai sitten sanoo vahingossa muka kirjakielellä että Holpainen. Holopainen i:llä on vaikea.

 

Mä olen semmosessa työssä, että puhelimen välityksellä joutuu paljon kirjoittamaan lasten nimiä tietokoneelle. Aina ei muista kysyä, että kirjoitetaanko Neea kahdella vai yhdellä e:llä tai onko Aleksandra ks:llä vai x:llä vai onko Vilhelmiina tavallisella v:llä tai Niko koolla vai ceellä. Sitten kun tämä lapsi tulee sopimansa ajan puitteissa meille, niin jotkut vanhemmat pyörittelevät silmiään yltympäri, kun en ole tajunnut, ettei nimiä kirjoitetakaan "suomalaisella" tavalla, niin kuin olen olettanut, vaan ihan jotenkin muuten. Mulle oletus on, että jos vanhempi ei sano mitään, niin sitten kirjoitustapa on semmonen kuin yleensä. Joidenkin vanhempien mielestä on niiiiin käsittämätöntä, etten ole tajunnut sitä, että juuri heidän kullannuppunsa on se, jolla on erikoinen nimi, se C-kirjaimella varustettu..

Ei mulla nimiä vastaan mitään ole, mutta joitakin vanhempia kohtaan kyllä