Käytännössä hankalat nimet?

[QUOTE="vieras";24282101]Meilläpäin esim. Mira, Sara, Luka, Mika ymv. O-kirjaimeen loppuvat.[/QUOTE]

Häh?

 

[QUOTE="Jeba";24282232]Olen huomannut että monille ihmisille on hankala laulua H.hon päättyviä nimiä, kuten Sarah, Mariah, Jeremiah..
Jää se h aina sieltä lopusta tosi monilla Jopa omalla ukolla meidän lapsen kohdalla jolla toinen nimi loppuu h kirjaimeen.[/QUOTE]

Suomen kielestä ei löydy h-kirjaimeen päättyviä sanoja, joten tuo on aika luonnollista. Eiväthän nuo ole suomalaisia nimiä.

 

Joel, Sebastian, Akseli, Niklas.. Näistä tulee lempinimiä yleensä käytettyä.Taivutus menee jotenkin aina miettimisen puolelle

 

Renee on hankala koska ei voi tietää onko kyseessä tyttö vai poika.

 

[QUOTE="Jeba";24282232]Olen huomannut että monille ihmisille on hankala laulua H.hon päättyviä nimiä, kuten Sarah, Mariah, Jeremiah..
Jää se h aina sieltä lopusta tosi monilla Jopa omalla ukolla meidän lapsen kohdalla jolla toinen nimi loppuu h kirjaimeen.[/QUOTE]

No ei Suomessa tollasia nimiä käytetä ja kyllä kaikki mun tuntemat suomalaiset Sarahit ovat itse sanoneet että nimi sanotaan Sara.

 

Häh?

Lausumisongelma.. Mirraa, Sarraa, Lukkaa, Mikkaa, eli niinkuin nimet olis Mirra, Sarra, Lukka, Mikka. O-loppuiset esim. Aino-Ainua, Juho-Juhua jne. eli niinkuin nimet olis Ainu ja Juhu

 

Tai oikeammin taivutusongelmaa..

 

[QUOTE="vieras";24282580]Lausumisongelma.. Mirraa, Sarraa, Lukkaa, Mikkaa, eli niinkuin nimet olis Mirra, Sarra, Lukka, Mikka. O-loppuiset esim. Aino-Ainua, Juho-Juhua jne. eli niinkuin nimet olis Ainu ja Juhu[/QUOTE]

tuota voisin vähän peesailla, savossa kun on tapana sannoo että meen tappaamaan Mirraa...

 

Henni kuullaan usein Enniksi...hankalampi hönkiä sinne sitä H:ta.

 

tuota voisin vähän peesailla, savossa kun on tapana sannoo että meen tappaamaan Mirraa...

Täälä Oulun seuvulla mennään tappaan Mirraa ymv.

 

Miehen sukunimi päättyy -kvist. Eli siis esim Sundkvist, ei Sundqvist. Ahistaa jo nyt, sillä jos joskus mennään naimisiin, saan olla tavaamassa sitä kaikille.

Ja sit ku mies joutuu sen tavaamaan, että KVIST K:lla, niin se kirjoitetaan ilman D:tä välissä. Sunkvist.

Perkele.

Miksi sun pitää miehes nimeä tavata vaikka menisitte naimisiin?

 

Renee on hankala koska ei voi tietää onko kyseessä tyttö vai poika.

René on poika, Renée tyttö. Lausuessahan sitä ei kyllä erota.

 

[QUOTE="vieras";24282580]Lausumisongelma.. Mirraa, Sarraa, Lukkaa, Mikkaa, eli niinkuin nimet olis Mirra, Sarra, Lukka, Mikka. O-loppuiset esim. Aino-Ainua, Juho-Juhua jne. eli niinkuin nimet olis Ainu ja Juhu[/QUOTE]

Jaa, kyllä meidän Lukan nimi lausutaan ihan vaan "luka"... eikä millään kahdella koolla...

 

No ei Suomessa tollasia nimiä käytetä ja kyllä kaikki mun tuntemat suomalaiset Sarahit ovat itse sanoneet että nimi sanotaan Sara.

Ei ainakaan amerikanenglannissa h:ta nimen lopussa lausuta voimakkaasti tai ollenkaan. Tässä yksi linkki Sarah-nimen lausumiseen, eikä siinä tosiaan lausuta h:ta lopussa.

Sarah - Definition and More from the Free Merriam-Webster Dictionary

 

JULIA! Miehen serkulla on tytär, jonka nimi on Julia. No, kutsuin tyttöä varmaan kaksi vuotta Juuliaksi (en nyt mitenkään sen kummemmin u:ta venyttäen) ja jossain vaiheessa serkku sitten oli kerännyt kaiken raivonsa ja pamautti, että se on kuule JULIA, ei JUULIA. Että on se kumma, kun ei niin yksinkertaista nimeä osata lausua, ja että he olisivat kyllä laittaneet tytön nimeksi JUULIA jos olisivat halunneet JUULIAN mutta kun se on JULIA.

 

Erika, Ottilia. Ystävättäreni on Erika, ja nimi lausutaan välillä Eriikka, välillä Eriika, välillä Eerika. Ystävätär itse pitää eniten Eerika-muodosta.

Kaverini lapsen nimi on Ottilia. Se saatetaan lausua ainakin Ottiliia, Ottiilia ja Oottilia ja myös Ottiliaa. En ole oikein perillä vieläkään, miten nimi pitäisi lausua.

 

Liina kaksoismerkityksen takia ja Sarlotta kirjoituksen takia. Luulin pitkään k.o. tyttöä Charlotaksi.

 

Jaa, kyllä meidän Lukan nimi lausutaan ihan vaan "luka"... eikä millään kahdella koolla...

Joo ja useimmalla muulla paikkakunnalla, mutta esim. Meillä Oulun seutuvilla sanotaan ihan yleisesti Lukkaa jne. Kuuluu Oulun murteeseen. Muilta murrealueilta muuttaneet on asia erikseen.

 

Maria on yllättävän vaikea. "Niin oliko se nyt Maria, Mari vai Marja?" Myös nimet jotka voi kirjoittaa usealla tavalla esim. Pia -> Piia, Helga -> Helka, Iida -> Ida. Yhdysnimet siihen kaupan päälle. Eipä silti pidän nimestäni vaikka se onkin yhdysnimi, jonka loppuosa on Maria. Onneksi etuosa on ihan perushelppo kirjoittaa

 

Meillä Nina ja Rosa. Monet ei osaa lausua tyttöjen nimiä oikein, vaan lausuvat Niina ja Roosa.

 

Meillä Nina ja Rosa. Monet ei osaa lausua tyttöjen nimiä oikein, vaan lausuvat Niina ja Roosa.

Se johtuu juuri siitä, että yhteenaikaan, olisko ollut 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alku lapsista tehtiin Ninoja, Pioja, Rioja jne. mutta vokaalit PITI lausua pitkinä. Kun nimen näkee kirjoitettuna, tulee sen lausumismuoto selkäytimistä. Toki olen nyt oppinut kysymään, kuinka nimi lausutaa mutta on vaikeaa aina muistaa, lausutaanko juuri tämä Rosa niinkuin kirjoitetaan vai pitääkö ensimmäiäistä vokaalia venyttää. Kun lapset tulevat murkkuikään heidän omat mielipiteet nimen lausumisesta voivat vaihdella päivittäin.

 

Lumi.

 

[QUOTE="jep";24281998]Ja tämän lisäksi Ninat, Adat jne. jotka pitää sitten lausua pitkinä vokaaleina, kun kerran on olemassa muodot Niina, Aada jne.[/QUOTE]

Juu. Se vaan on niin, että melkein nimestä kuin nimestä nykyään joutuu kysymään kirjoitusasua joka tapauksessa. Juurikin siksi, ettei ääntämyksestä voi tietää kirjoitetaanko nimi lyhyellä vai pitkällä vokaalilla, onko siinä k vai c...

 

Minusta Mitja ja Minja on "hankalia", eivät tule suusta "luonnostaan", vaan pitää joten erityisesti artikuloida

 

Jan on hankala, moni vääntää sen Janiksi.