Kadutko uskollisuutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kettu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kettu

Vieras
Kadutko uskollisuutta?

Kadun, että olen ollut uskollinen suhteissani. Kun ei niistä suhteista kuitenkaan ole mitään tullut, niin olisi kannattanut vain tarttua aina eteen tulleisiin tilaisuuksiin. Ehkä olen kävellyt onneni ohi - jonkun ihmisen, josta olisi voinut tulla minulle todella merkityksellinen. Elämänkumppani.

Nyt viimeksi tänä keväänä tapasin aivan ihanan ihmisen baarissa. Juteltiin, tanssittiin ja ei sitten muuta (pyysi jatkoille mutta kieltäydyin). Olin ""vähän"" niinkuin kuulolla toiseen ihmiseen, ja tyhmyyttäni jälleen kerran olin uskollinen sitoumukseeni. Meillä on ollut useat treffit sovittuna ja kaikkea, mutta hän peruu koko ajan. (Oli tuollekin illallle, mutta hänelle tuli flunssa ja perui. Olin yksin liikenteessä. On pitänyt minua ½ vuotta ""varalla"" ja kerran suostunut tapaamaan. Puheen tasolla ""on"" mutta käytännössä ei tapahdu mitään = ei tapailla ym. ) Olen lähinnä puhelin- ja nettiseksikumppani? Olen liian uskollinen. Se ei kannata. Oon mä sitten typerä.

Miten saisi itsen oppimaan, että ottaisi vain kaikki tilaisuudet vaariin ja lähtisi mukaan? Ei välittäis mistään hemmetin uskollisuuksista kenellekään, jotka on vähän niin kuin muka sinne päin, että olisi kiinnostuneita minusta. Kun ei ne kuitenkaan oikeasti ole. Turhaa panostusta.

 
Siis miksi sinun pitäisi olla uskollinen ihmiselle kene kanssa sinä et edes seurustele? Sillä seurusteluksi en ainakaan laske tuota puhelin- ja nettikumppanuutta.
 
Olen lähinnä puhelin- ja nettiseksikumppani?

siis kirjoittaako tai viestittääkö tuo mies sinulle vain sellaisia seksistisiä juttuja? ja puhuu puhelimessa myös seksi juttuja sinulle? laittaako mies sinut kiehumaa kiihottaa sua tai ehkä vain itseään puhelimessa sinun kustannuksella, ja kuitenkaan ette sitten näe toisianne melkein ikinäkö?

Voi hyvin olla, että vaikuttaa siltä että sen pitää hankkia jotakin kiihotusta sinun kautta, kun miehen oma muija ei ole tarpeeksi kiihottavaa sorttia,muuten se ei kiihotu tarpeeksi omasta muijasta.

mitä mieltä olet tästä näkökannasta?
 
Jos olette jo nähneet, eikä toinen puolisko halua oikeastaan mitään fyysistä kontaktia enää, niin ei hän ainakaan sinuun ole sitoutunut tai yritä saada juttuanne syvenemään.

Älä pidä itseäsi enää varattuna, vaan anna mennä vaan ! :)

 
Voi herran jestas sentään. Jos sulla ei sormusta sormessa ole eikä kumppani saman katon alla asu tai muuten sinuun sitoutunut niin mitä hittoa uskollisuudesta höpiset? Taidat olla niitä peräkamarin poikia jotka luulee että kun nainen hymyilee niin se suurinpiirtein on vaimosi. Ryhdistäydy hyvä mies, there's a plenty of fish in the sea
 
en kadu, kun useimmiten en ole ollut. mutta jos on ollut suhde päällä, josta mulla ollut suuret odotukset, niin kyllä silloin kunnioitan toista niin paljon etten muita vilkuilekaan. mutta en mä sitä kadu. kyllä mäkin ""sen oikean"" vielä toivon mukaan jossain vaiheessa löydän!
 
Nyt jälkikäteen uskollisuuteni, sinisilmäisyyteni ja hyvänuskoisuuteni on kaduttanut monet kerrat kun minulle selvisi, millaista peliä ex-vaimoni piti selkäni takana avioliittomme loppuvuosina.

Monilla työmatkoilla, firman juhlissa ja harrastuksien parissa minulle olisi tarjoutunut useita tilaisuuksia seksiin upeiden naisten kanssa, mutta pidin pintani ja pysyin uskollisena malliperheenisänä, vaikka samaan aikaan exä oli 'kasvamassa eroon' liitostamme nykyisen tietämäni mukaan useankin toisen miehen kanssa.

Kun avioero tuli ajankohtaiseksi exän kärähdettyä, puimme keskusteluissamme liittoamme ja minulle tuli selväksi, että henkisesti exä oli eronnut minusta jo vuosia ennen varsinaista eroa. Kun kysyin, olisiko hän sallinut minulta samanlaisen käytöksen kuin itseltään, hän vastasi että toisaalta se olisi koskenut häneen, mutta toisaalta ehkä vähentänyt hänen omaa syyllisyydentunnettaan.

Noh, milloinpa rehellisyyttä ja uskollisuutta enää nykyään palkittaisiin?
 
Juuri tuota tarkoitan. Miksi olla uskollinen, kun toinenkaan ei ole ?:-(

Ja sitä, että kun tapaa ihmisen, johon ihastuu ja jonka kuvittelee ihastuneen itseen, ja haluaa panostaa suhteeseen (eli aloittaa sen), niin olen lliankin uskollinen. Annan siis mahdollisuuden toiselle. Ja taas kerran totean, että ei olisi kannattanut.

 
Johan on keskustelu. Tarkoitatko, ettei kannattaisi olla uskollinen, koska aina on mahdollisuus, etta juttu voi paattya? Tuolla perusteellahan kenenkaan ei koskaan kannattaisi olla uskollinen.

Mitas sitten, jos se ""oikea"" sattuisikin kohdalle? Sitten kantaisit huonoa omaatuntoa uskottomuudesta ja sekin paattyisi. Miten silloin ikina voisi kaydakaan tuuri?

Jos nyt olet puoliksikaan tosissasi kirjoituksesi kanssa, niin milta sinusta tuntuisi, jos potentiaaliset seurustelukumppanisi ajattelisivat samoin? Pettaisivat jo tapailuvaiheessa. Voisiko niista koskaan moisista lahtokohdista tulla mitaan?
 
Kettu kerro ensin, miksi olet sille ihmiselle uskollinen jolla ei ole muka aikaa tavata sinua?
ja miten niin sinulla on suhde hänen kanssa sitten?
kun ette edes ikinä näe toisianne vaan aina se peruttaa?
 
Tassa tapauksessa ihmettelen samaa kuin ""sexfooncontact???"":kin. Ettet vain olisi uskollinen mielikuvitusheilalle? Ylensa kai tapana on olla useamminkin yhdessa ennenkuin suhteesta puhutaan.

Jos mina tapailisin jotakuta, joka peruisi treffimme, olettaisin hanen ehdottavan uutta tapaamista. Jos se ei alta viikon jarjestyisi ilman hyvaa selitysta, katsoisin olevani vapaa tapaamaan jonkun muun. Tosin taytyy myontaa, etta joku ""vaikeasti tavoiteltava"" on joskus pettynyt omaan viehatysvoimaansa kanssani. Pelailkoon pelejaan jonkun muun Einarin kanssa.
 
'Alkuperäinen kirjoitti ensimmäisessä viestissä:

""Nyt viimeksi tänä keväänä tapasin aivan ihanan ihmisen baarissa""
ja tuo ihminen:"" On pitänyt minua ½ vuotta ""varalla""

mä en ymmärrä totakaan!
siis justis tutustuit tänä keväänä tuohon ihanaa ihmiseen mutta,
se ihminen pitää sua jo 1/2vuotta varallako?

I dont get It! :D
 
Maailmassa on satojatuhansia (ehkä miljoonia, en tiedä määrää) naisia, jotka ovat uskollisia 'mielikuvitusheilalle' - vieläpä yhteiskunnan ja uskonnollisen yhteisönsä korkealle arvostamina.

Tarkoitan nk. ""Jeesuksen morsiamia"", siis nunnia.

Tosin, jos joku nunna kirjoittaisi tälle seksiä ja seksuaalisuutta ihannoivalle palstalle, hänet säälittäisiin ja irvailtaisiin maan rakoon ratkaisunsa vuoksi.
 
ESM.varsinkin naiset romanttisoivat jopa tuollaista 'haamua' joka ei edes ikinä halua tavata,kun ei ole tarvetta nääs.
mutta,naiset ei ikinä näe faktoja,ei siis usko niitä vaikka kaikki merkit viittaa sinne suuntaan ettei mies välitä mutta, silti jotkut naiset jää roikkumaan ja pysyvät uskollisena sille 'mielikuvitusheilalle'.haamulle.
 
<<sexfooncontakt - luepa uusiksi eka viesti. ;-)

Äkkiäkös se ½ vuotta menee. Ensin tavataan (eri paikkakunnat), tutustutaan jonkin aikaa. Yrität olla fiksu etkä vaadi toista sänkyyn heti. Vierähtää pari kuukautta (8 viikkkoa); treffit sovittu. Toinen sairastuu, eikä voi tullakaan. Vähän riitaa (kun loukkaannut kun ei tavattu). Tapaat sen toisen ihanan ihmisen, jonka mukaan et lähde kun olet typerä ja väärälle ihmiselle uskollinen, kun luulet, että hänkin on aidosti matkassa. Vierähtää muutama viikko sovitellessa. Uudet treffit. Ne onnistuu. Kivaa. Sitten taas muutama viikko, ei tuu mitään. Ei tavata. Soitellaan vaan. Päätät että ei tästä tule mitään ja sanot sen.

Kaduttaa että olit uskollinen, taas (kuten joskus ennen jonkun toisenkin kanssa).

Silti tämä joka ei suostu tapaamaan, on yhä sitä mieltä, että haluaisi ns. jatkaa vaikka mitään ei edes ole. Mietit, että oot tosi tyhmä.
 
Kannattais muistaa että aina voi joutua näiden kilttien avo aviomiesten seikkailuseuraksi. ei petä vaimoa kun ei tee kanssasi mitään mutta pitää sinua vara naisena josta voi kehuskella kaveri miesporukassa.

Näin tyhmiä on miehet ja
rakastuneeet naiset
 
Niin että pitänee opetella pitämään montaa orastavaa suhdetta alussa yhtäaikaa? Eli olla ei uskollinen sille, jolle lupailee jo suhdetta / aloittanut sinnepäin. Näinhän se näyttäis toimivan muilla?
 
Kadun etten antanut viattoman lomaromassin mennä pidemmälle, olin silloin naimisissa exmiehen kanssa josta otin eron muutaman vuosi sitten. En ollut hänen kanssa onnellinen loppuvuosina mutta korkean moraalinin takia en antanut tämän lomaromanssin ihanan suomalaisen sukeltajapojun kanssa mennä pidemmälle kuin pieneen flirttiin ja henkeviin keskusteluihin. Tämä mies tapasi kaverini usean vuoden jälkeen sattumalta ja muisteli minua lämmöllä. Toisaalta on kaunis muisto, joskin en elä menneisyydessä.
 

Similar threads

M
Viestiä
15
Luettu
678
H
I
Viestiä
3
Luettu
824
Perhe-elämä
Hokkuspokkus
H
P
Viestiä
57
Luettu
1K
Perhe-elämä
vanhalle ukolle
V
P
Viestiä
5
Luettu
870
N
H
Viestiä
74
Luettu
4K
S

Yhteistyössä