miehen tuki?

[milla]

Löysin uusia puolia kihlatustani. Olen aina ajatellut, että toista tuetaan, jos tulee vastoinkäymisiä. Olen tukenut häntä tosi vaikeassa asiassa vain kk sitten.

Työpaikallamme vähennetään ihmisiä ja minä tulen suurella todennäköisyydellä olemaan yksi niistä. Kuulin tästä eilen. Olisin halunnut jutella miehen kanssa tästä ja saada hieman lohtua. Hän sanoikin, ettei pysty nyt tukemaan. Olin kuulemma soittanut niin tylyllä äänellä ja heti ollut jotenkin syyllistävä. Yritin monta kertaa sanoa, että todella tarvitsisin nyt häntä. Sulki puhelimensa (asutaan eri paikkakunnilla). Piti monta tuntia kiinni. Lähetin viestiä, enkä ollut uskoa tätä todeksi.

Olin todella loukkaantunut tästä ja pahoitin mieleni. Miten voin muka miettiä elämääni ihmisen kanssa, joka ei tue minua elämän alamäissä...

Soitin aamulla ennen töihinmenoa, ei halunnut jutella.

Tuntuu todella ahdistavalle, muka elämänkumppani... Vaadinko liikaa...

 

[Mies]

Tässä lisää syitä sille miksi kannattaa tutustua siihen vastakumppaniin ennenkuin menee kihlautumaan.

Terv. Rakkauden uskomaton huuma lue. Hormoonien liiallinen erittyminen

 

[Inhorealisti]

Olisi helpompi kommentoida, jos tietäisi, mitä ennen puhelua oli tapahtunut. Kai siihen joku syy oli, että mies oli niin kylmäkiskoinen.

 

[minna]

Samalla tavalla mielestäni miehen pitäisi ymmärtää kuunnella ja tukea naista, kuin naisen pitäisi osata puhua 'sillä äänellä' ettei mies koe aihetta syytöksenä... Et vaadi liikaa, jokaisen miehenkin täytyy ehkä tämä kuuntelun ja tukemisen taito opetella, joillakin se on luonnostaan. Toiset miehet vain kieltäytyvät tukemasta ja vaimo saa selviytyä omista ongelmistaan yksin. Keskusteluyritykset ei välttämättä auta tai muuta tilannetta. Jätä hetkeksi soittamatta miehelle ja katsoa tarjoutuuko hän kuuntelemaan, kannattaa miettiä millaista partneria todella elämääsi kaipaat. Samaa mieltä olen, ettei kihloihin kannata kovin nopeasti mennä, kun ei toista vielä tunne onnen huumassa.

 

[Aira]

Kenkää sille miehelle heti. Vaikka olisit ollut kuinka outo puhelimessa sinulla oli hyvä syy; pelko suorastaan varmuus potkuista. Poikaystävän pitäisi käsittää se. Itsekäs taitaa olla hän.

 

[mies]

Ilmeisesti nyt muistutat jotakin ikävää naista miehen edellisistä suhteista, jotka ovat tyystin erilaisia kuin hänen äitinsä. Eli minnan maininta äänensävystä toi jotakin miehen mieleen, jonka hän tulkitsee ""ei naiselliseksi"" käytökseksi.

Miehen pitäisi opetella tuntemaan, että siellä hatutuksen takana on välittävä kihlattu.

 

[nainen]

Tiedän pari sellaista miestä, jotka ovat saaneet niin huonoja kokemuksia naisista, että menevät aivan lukkoon kun paha päivä tulee..
Ovat varmaan olleet vääränlaisia surulliselle naiselle, ja istten ovat päätyneet haukuttavaksi, nainenhan suuttuu jos miestä ei kiinnosta hänen murheet, ja toisaalta naiset osaa kaataa niitä liikaakin miehen niskaan.
Ikäänkuin ""lohduta, tai muuten...""

 

[olematon]

Enempää tuntematta asiaa, niin harkitsisin suhteen lopettamista aika vakavissani. Liian itsekkäältä vaikuttaa mies. Tuollaisen käytöksen ymmärtäisin jos teillä olisi todella paha vaihe menossa ja mies haluaisi erota. Mitään muuta syytä noin itsekkäälle käytökselle hyväksyisi.

 

[kuules]

milla, miehes kuulostaa ihan pöntöltä. Siis miten voisit syyllistää hänet asiasta? Työpaikasta irtisanominen on niin iso juttu, että tuollainen herkkähipiäinen neiteily on tosi lapsellista. Syystäkin olet loukkaantunut. Tsemppiä sulle!

 

[Marrii]

Sulhasesi reaktiot kertovat kyllä ihan muusta kuin rakkaudesta. Miehen vaikeuksista enempää tietämättä ei voi suoralta kädeltä sanoa, miksi hän kieltäytyy kuulemasta ikäviä asioita. Eikö hän omien ongelmiensa vuoksi kestä vai onko hän todella niin köyhä tunne-elämältään, että tärkeitä asioita ovat vain hänen omat asiansa?

Mietihän vielä sitä kihlausta. Sinä saat olla itsekäs ja ajatella omaa tulevaisuuttasi. Kannattaako todella sitoutua ihmiseen, joka jättää yksin pahan päivän tullen?

 

[Mirri]

Taidamme olla saman työnantajan palveluksessa..minulla siis sama tilanne ja soitin avopuolisolleni työpaikalta kuultuani asiasta, itkin puhelimeen. En varmastikaan kuulostanut iloiselta ja hilpeältä, mutta kyllä hän sen tajusi että tarvitsen nyt tukea. Kun tulin töistä kotiin oli hän ostanut minulle kukkia. Eli kyllä ihmisen pitäisi tukea toista noin vaikeassa asiassa. Miehesi vaikuttaa itsekkäältä paskiaiselta. Toki pitää muistaa olla kaatamatta ongelmiaan toisen niskaan (ei aina helppoa), mutta jos on juuri saanut kuulla asiasta pitäisi miehen ottaa tylyltäkin kuulosta kihlattu sillä mielellä, että ymmärtää, että toinen on heikoilla ja tarvitsee tukea.

 

[vinkki]

Heh, lukekaapa naiset John Grayn opus ""Mars ja Venus - ikuisesti yhdessä"". Kyllä pian selviää miksi mies koki tuon puhelinsoiton syyllistävänä eikä suostunut tukemaan. Ja olitte sitten mitä mieltä tahansa näistä jenkkien self-help opuksista niin tässä kirjassa on ihan oikeasti toimivia neuvoja - nimittäin, oma mieheni osaa toisinaan käyttäytyä juuri noin ärsyttävän tunteettomalla tavalla (kuin millan mies) mutta häneltäkin saa nykyään ihan yllin kyllin tukea kun opin pyytämään oikealla tavalla. Älä nyt ainakaan lopeta suhdetta yksittäisen tapauksen perusteella.

 

[jes]

Vinkki on oikeassa. Kyllä miehelläkin tunteet on, mutta ne vaan täytyy osata löytää sieltä jostain AIVAN HELVETIN SYVÄLTÄ!
Nainen on herkempi aistimaan muiden tunteita, mies taas on herkkä ainoastaan oman itsensä suhteen.

 

[anne]

Milla hyvä,

älä tuhlaa enempää itseäsi siihen mieheen...
Sanon tämän vain siksi kun olen itse kokenut ihan saman.

Mielestäni työnloppuminen (todennäköisesti) on niin iso asia kenelle tahansa että kyllä siinä menee pasmat sekaisin hetkeksi.
Olet ihan oikeassa että hänen pitäisi olla sen verran empaattinen sinua kohtaan jos vielä pari olette että voit odottaa tukea häneltä.
Mutta jos hän on kuin omani oli. kaikki meni niin kauan hyvin kuin hän sai valittaa milloin mitäkin ja olin tukena ja pönkittämässä ja tsemppaamassa eteenpäin mutta kun tuli minun vuoro saada vähän lohtua niin kuinkas kävikään.....

Unohda hänet ja kun on tuollainen ja asutte niin kaukana toisistanne niin mistä tiedät vaikka hänellä menee energiat jonkun toisen tukemiseen?

Tsemppiä sinulle ja mieti tarkkaan!

 

[Marju]

Kyllä tää nyt menee liian pitkälle, kun aletaan naista ojentaa siitä, että mies nyt kokee tämän äänensävyn syyllistävänä jne.

Tässähän on saamarin isosta asiasta kyse. Pitää sitä sen verran olla tunneälyä ihmisellä, että ei nyt sentään ala nipottaa jostakin äänensävystä, kun toinen harmissaan ja kauhuissaan kertoo työpaikkansa menettämisestä. Tämmönen mies pitäis itsensä laittaa sellaiseen myllyyn, että tajuaa, mitä tarkoittaa puhua asiasta ja mitä asian vierestä.

Että muka pitää miettiä valmiiksi äänensävynsäkin, miten sitä nyt toiselle huolenaiheensa kertoo, voi jumatsukka!

Entäs, jos joudut kertomaan tälle miehelle, että sulta on löytynyt pahanlaatuinen syöpä, tai että teidän lapsenne jäi koulumatkalla auton alle ja kuoli? Toivottavasti tämmöisiä ei joudu koskaan kertomaan, mutta entä JOS? Tai jotain muuta vastaavaa. Onko tämä mies edelleen sitä mieltä, että ei hänelle saa tällaisia ikäviä asioita tuoda esille, kun kertojan äänensävy ei häntä miellytä?

Ja muutenkin, millainen oikein on SYYLLISTÄVÄ äänensävy?

Et tältä mieheltä tule koskaan empatiaa saamaan.

 

[hemuli]

Et vaadi liikoja, vaan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa välittämistä!

Miehesi vaikuttaa oudolta ja itsekkäältä.

Sinulla on ihan täysi syy loukkaantua tuollaisesta käytöksestä ja vaatia häntä tilille.

Parisuhteeseen kuuluu toisen tukeminen vaikeina aikoina, ei se, että lytätään lisää ja aletaan narisemaan äänensävyistä jne. Tuo äänensävystä valittaminen kuulostaa hullulle, jos ihan rehellisiä ollaan.

Kuunteletko sinä usein hänen huoliaan ja murheitaan? Onko hänellä aina ""vaikeaa"" ja onko hänellä heikko itsetunto? Puolusteleeko hän omia tekemisiään ""vaikealla menneisyydellään"" tai muilla vaikeuksillaan (niin että syy ei oikeastaan koskaan ole hänessä, vaan jossain muualla)? Nalkuttaako hän usein sinulle? Syytteleekö hän muita omista ongelmistaan?

Toivottavasti et ole ajautunut suhteeseen hyväksikäyttäjän kanssa, joka kaataa huoliaan toisten niskaan, mutta kun pitäisi itse tarjota apua, liuekenee paikalta ja syyttelee. Jos miehesi osoittautuu sellaiseksi, miettisin tarkasti, kannattaako häneen enää tuhlata omaa aikaansa ja tunteitaan. Et tule saamaan tunnevammaiselta hyväksikäyttäjältä mitään tukea vaikeina aikoinasi, vaan hän odottaa sinulta jatkuvasti empatiaa ja energiaa. Hän on kuin verenimijä. Pahimmillaan tällainen ihminen käyttää toisten vaikeuksia vain hyväksi ja iskee puukkoa selkään ja alkaa lyttäämään toista maanrakoon.

Mieti tarkkaan, mikä on oman mielenterveytesi ja itsetuntosi kannalta hyväksi. Tuottaako hän sinulle enemmän pahaa mieltä kuin iloa?

Mieti ainakin, haluatko asua tuollaisen ihmisen kanssa. Terveet, itsetunnoltaan normaalit ihmiset kykenevät empatiaan ilman sen suurempia ponnisteluita. Ja sukupuolesta se ei ole varsinkaan kiinni eli unohtaisin nyt tuon miehetmarsistanaisetvenuksesta-höpinän.