Hei, tännehän on ilmestynyt uusia kirjoittajia ja tuntuu keskustelu taas "heräävän henkiin" - jee . Niin, ja tervetuloa mukaan uudet!!!
Mulla on viikkoja nyt 32 ja risat, Suomessa asuttu jo 1,5kk ja sinä aikana oon ehtinyt käydä neuvolassa jo 3x... niistä 2 lääkärillä, kun tuli juhannuksena joku "lorahdus" housuihin, mikä kasteli myös päälihousut, sain sit ilmaisen ultran neuvolan kökkö-ultrilla (en saanut ite kuvista mitään selvää ) mut paikat on vielä kiinni, eikä näy reikiä kalvoissa -> kaikki hyvin ja ilmeisesti tuo lorahdus on ollut vain runsasta valkovuotoa, lääkäri sanoi, et mulla on poikkeuksellisen vetistä se...
Vielä ois 2 ja puol viikkoa töitä jäljellä. Hyvin oon siellä jaksanut ja mieluusti olisin vaikka synnytykseen asti ja pitäisin lomaviikot vasta vauvan synnyttyä. Pyörällä kuljen pääasiassa matkat, kun on vaan 3km/suunta nyt kesän ajan, kun oon eri toimipisteessä, missä yleensä. Esikoiselta en kyllä näin pitkään pyöräillyt, silloin tuli kovat supparit jo n.3kk ennen synnytystä jos koitti pyöräillä. Nyt olis vajaa 2kk laskettuun aikaan, mut jotenkin en osaa ite vielä ollenkaan asennoitua synnytykseen. Välillä käy mielessä, et miten ihmeessä me pärjätään kahden lapsen kanssa, esikoinen on kuitenkin jo niin iso ja helppo lapsi, kohta saa alkaa vaipanvaihdot, nukuttamiset, syötöt ja vahtimisen 24/7, miten me oikeesti selvitään? Kait nää on ihan normaaleja ajatuksia... kyllä sitä esikoiseltakin mietti, et onko valmis äidiksi, osaako hoitaa lastaan, miten pärjätään yms. ja kaikki on kuitenkin mennyt tosi hienosti!
Siinäpä nuo päällimmäiset kuulumiset. Jotenkin oudon pirteä ja hyvä olo vieläkin, ainakin kun tuota elokuisten ketjua lukee, kun muut elokuiset tuntuvat jo olevan niin tuskaisia ja kyllästyneitä koko raskauteen... tää on ollut alusta asti niin helppo raskaus, et jos ei maha olis tiellä ja vauva potkis, en varmaan ees hoksais olevani raskaana
Hemuli 32+
Mulla on viikkoja nyt 32 ja risat, Suomessa asuttu jo 1,5kk ja sinä aikana oon ehtinyt käydä neuvolassa jo 3x... niistä 2 lääkärillä, kun tuli juhannuksena joku "lorahdus" housuihin, mikä kasteli myös päälihousut, sain sit ilmaisen ultran neuvolan kökkö-ultrilla (en saanut ite kuvista mitään selvää ) mut paikat on vielä kiinni, eikä näy reikiä kalvoissa -> kaikki hyvin ja ilmeisesti tuo lorahdus on ollut vain runsasta valkovuotoa, lääkäri sanoi, et mulla on poikkeuksellisen vetistä se...
Vielä ois 2 ja puol viikkoa töitä jäljellä. Hyvin oon siellä jaksanut ja mieluusti olisin vaikka synnytykseen asti ja pitäisin lomaviikot vasta vauvan synnyttyä. Pyörällä kuljen pääasiassa matkat, kun on vaan 3km/suunta nyt kesän ajan, kun oon eri toimipisteessä, missä yleensä. Esikoiselta en kyllä näin pitkään pyöräillyt, silloin tuli kovat supparit jo n.3kk ennen synnytystä jos koitti pyöräillä. Nyt olis vajaa 2kk laskettuun aikaan, mut jotenkin en osaa ite vielä ollenkaan asennoitua synnytykseen. Välillä käy mielessä, et miten ihmeessä me pärjätään kahden lapsen kanssa, esikoinen on kuitenkin jo niin iso ja helppo lapsi, kohta saa alkaa vaipanvaihdot, nukuttamiset, syötöt ja vahtimisen 24/7, miten me oikeesti selvitään? Kait nää on ihan normaaleja ajatuksia... kyllä sitä esikoiseltakin mietti, et onko valmis äidiksi, osaako hoitaa lastaan, miten pärjätään yms. ja kaikki on kuitenkin mennyt tosi hienosti!
Siinäpä nuo päällimmäiset kuulumiset. Jotenkin oudon pirteä ja hyvä olo vieläkin, ainakin kun tuota elokuisten ketjua lukee, kun muut elokuiset tuntuvat jo olevan niin tuskaisia ja kyllästyneitä koko raskauteen... tää on ollut alusta asti niin helppo raskaus, et jos ei maha olis tiellä ja vauva potkis, en varmaan ees hoksais olevani raskaana
Hemuli 32+