Ä
Äiti ja ylpeä siitä
Vieras
Tämä on Sinulle joka katsot oikeudeksesi minulle valottaa keskellä kauppaa, millaisia lapseni ovat ja mulkoilla meitä kuin pahinta ruttoa.
Kun minä lähden lasteni kanssa kauppaan, en lähde sinne Sinua ärsyttämään. En lähde sinne myöskään siksi että nauttisin lykätä kärryssä uhmaikäänsä huutavia muksuja ja ostettavaa viikon ruokavarastoa ympäri kauppaa. Lähden sinne siksi että mekin tarvimme ruokaa elääksemme. Ja ruokaa saa kaupasta.
Minulla ei ole taikasauvaa jota heilauttamalla saan lapseni hiljenemään kun itkupotkuraivari iskee. Minä en osaa myöskään taikasanoja joilla saisin lapseni tyytyväiseksi. Voin siis vaan purra hammasta ja yrittää pitää yhdellä kädellä nuorinta muksua kärryissä ettei sukella reunan yli, toisella kädellä pitää toista muksua puseronmutkasta ettei juokse pää edellä liukuportaisiin; siinä samalla yrittää pukata ostoskärryjä eteenpäin, lukea muistilistasta mitä puuttuu, kerätä ruoat ja muut tarvittavat ostokset. Ja ehkä jossain vaiheessa yrittää päästä kunnialla kassalle.
Kun Sinä katsot sitten oikeudeksesi tulla ripittämään minua siitä kun lapseni karkaa karkkihyllylle ja ehtii jopa laittaa yhden suuhunsa. Toivottavasti ymmärrät sen että pienokaiseni on vasta kolmevuotias. Toivottavasti ymmärrät myös sen että minä en voi joka hetki pitää häntä puserosta kiinni jos haluan ulottua ottamaan pakastealtaasta tarvitsemani pakasteet. Käsitäthän myös että minullakin on vaan kaksi kättä ja kaksi jalkaa ja vaikka olenkin äiti, en ole minäkään yli-ihminen jolla kaikki narut pysyy käsissä, menemättä välillä solmuun.
Olen nöyrimmästi pahoillani että kauppareissusi häiriintyi meidän takiamme. Olisin voinut jopa kahvit tarjota kiitokseksi siitä että uhraannuit kesken ostostesi ja tulit suomentamaan minulle, millainen lapseni on, miten hän käyttäytyy ja miten PITÄISI käyttäytyä. En vaan ehtinyt kun olit jo hävinnyt kulman taakse.
Toivottavasti saat jatkossa suorittaa ostoksesi ilman että Sinun täytyy pitää huoli muiden ihmisten lapsista ja tekemisistä. Ehkä uskaltaisit jopa ostaa muutaman irtokarkin että saat suun makeaksi ja mielen maireaksi; mutta älä ota alahyllyltä. Tiedä vaikka meidän lapsen pikkuinen käsi on käynyt siellä tarpomassa. Suosittelen myös korvanappien laittamista korvillesi jotta pahimmat uhmakarjumiset jää korviesi ulottumattomiin. Laitat vaikka Beethovenit soimaan niin sujuu kauppareissukin sutjakammin.
Huomenna minä taas menen uhmisteni kanssa kauppaan, jääthän Sinä kotiin?
Kun minä lähden lasteni kanssa kauppaan, en lähde sinne Sinua ärsyttämään. En lähde sinne myöskään siksi että nauttisin lykätä kärryssä uhmaikäänsä huutavia muksuja ja ostettavaa viikon ruokavarastoa ympäri kauppaa. Lähden sinne siksi että mekin tarvimme ruokaa elääksemme. Ja ruokaa saa kaupasta.
Minulla ei ole taikasauvaa jota heilauttamalla saan lapseni hiljenemään kun itkupotkuraivari iskee. Minä en osaa myöskään taikasanoja joilla saisin lapseni tyytyväiseksi. Voin siis vaan purra hammasta ja yrittää pitää yhdellä kädellä nuorinta muksua kärryissä ettei sukella reunan yli, toisella kädellä pitää toista muksua puseronmutkasta ettei juokse pää edellä liukuportaisiin; siinä samalla yrittää pukata ostoskärryjä eteenpäin, lukea muistilistasta mitä puuttuu, kerätä ruoat ja muut tarvittavat ostokset. Ja ehkä jossain vaiheessa yrittää päästä kunnialla kassalle.
Kun Sinä katsot sitten oikeudeksesi tulla ripittämään minua siitä kun lapseni karkaa karkkihyllylle ja ehtii jopa laittaa yhden suuhunsa. Toivottavasti ymmärrät sen että pienokaiseni on vasta kolmevuotias. Toivottavasti ymmärrät myös sen että minä en voi joka hetki pitää häntä puserosta kiinni jos haluan ulottua ottamaan pakastealtaasta tarvitsemani pakasteet. Käsitäthän myös että minullakin on vaan kaksi kättä ja kaksi jalkaa ja vaikka olenkin äiti, en ole minäkään yli-ihminen jolla kaikki narut pysyy käsissä, menemättä välillä solmuun.
Olen nöyrimmästi pahoillani että kauppareissusi häiriintyi meidän takiamme. Olisin voinut jopa kahvit tarjota kiitokseksi siitä että uhraannuit kesken ostostesi ja tulit suomentamaan minulle, millainen lapseni on, miten hän käyttäytyy ja miten PITÄISI käyttäytyä. En vaan ehtinyt kun olit jo hävinnyt kulman taakse.
Toivottavasti saat jatkossa suorittaa ostoksesi ilman että Sinun täytyy pitää huoli muiden ihmisten lapsista ja tekemisistä. Ehkä uskaltaisit jopa ostaa muutaman irtokarkin että saat suun makeaksi ja mielen maireaksi; mutta älä ota alahyllyltä. Tiedä vaikka meidän lapsen pikkuinen käsi on käynyt siellä tarpomassa. Suosittelen myös korvanappien laittamista korvillesi jotta pahimmat uhmakarjumiset jää korviesi ulottumattomiin. Laitat vaikka Beethovenit soimaan niin sujuu kauppareissukin sutjakammin.
Huomenna minä taas menen uhmisteni kanssa kauppaan, jääthän Sinä kotiin?
)
