Juuri sinä! Tyyppi, joka ei tee Facebookissa mitään muuta kuin jauhaa mukuloistaan! Olisi vähän asiaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Huokaus"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="katti";24400249]Mun mielestä taas sen pienen hetken kun lapset on pieniä, saa ihaan rauhassa nyhjätä niiden kanssa kotona ja keskittyä vain lapsiin :)TÖihin ym kerkee kyllä.[/QUOTE]

Nama ovat nakemyseroja. Mina halusin esim. matkustella paljon, seka vauvan kanssa etta kerran yksinkin. Pelkka kotona nyhjaaminen ei olisi sopinut minulle, vaikka kotonakin viihdyn.
 
minä en ihmettele sitä että joku puhuu jatkuvasti lapsestaan. sitä ihmettelen että eikö ihmiset joita se häiritsee osaa asiallisesti siitä sanoa tai vaihtoehtoisesti pitäytyä pois sellaisten tuttavuuksien läheltä. en minä jaksa lapsista myöskään lukea / kuulla kokoaika mutta enpä minä itseäni siihen tilanteeseen saatakkaan että siitä närvä menisi.

Mina en ainakaan kehtaa siita mitaan sanoa eli kuuntelen sujuvasti ja kenties alan sitten valttelemaan ko. ihmista. Itse valttelen lapsesta puhumista (muutakuin esim. aidilleni) koska tiedan ettei itseanikaan kiinnosta lapsijutut pidemman paalle.
 
Täällä ei taida olla kovin montaa pitkää lapsettomuutta kokenutta, kun koko juttuun suhtaudutaan niin perin kevyesti..?

Ei sitä, etteivät ihmiset kaikenkaikkiaan ole hienotunteisia, pääse pakoon vain piilottamalla statuspäivityksiä tai blokkaamalla fb-tutun. Vaikka niin joku -täällä ilmeisen moni- ehdottaakin ja luuleekin (vaikka nimenomaan pyysin, että josko tästä aiheesta saisi syvällisempää keskustelua. Siinä tosin onnistui ainakin nimimerkki ex-lapseton ja muutama muu, joille kiitos). Olen myös iloinen, että aiheeseen tartuttiin.

Lapsettomuus on pohjaton suru, joka seuraa mukana elämän loppuun, kaikissa elämän tilanteissa. Omien lastensa täysin överiksi menevä korostaminen (huom: josta nimenomaan puhuin, ja joka toki hieman provosoidusti tuotiin viestissä esille, pahoittelut siitä), niin netissä kuin muuallakin, osoittaa vain pelkkää ajattelemattomuutta. Kysyttiin, miksi tarvitsisi ottaa kenenkään lapsettomuudesta kärsivän tunteita huomioon. No, ei toki tarvitsekaan. Se ei kuitenkaan tee tästä maailmasta ainakaan parempaa paikkaa, kuten ei suolan hierominen haavaan koskaan - en minäkään mene kenenkään esimerkiksi läheisensä juuri menettäneen fb-newsfeediin huutelemaan, että onpa hieno päivä, mahtavaa olla elossa. Provokaatio II, pahoittelut.....

Joku totesi, että olen katkera. Tietenkin olen, toiset yrittävät vain pari kuukautta tai puoli vuotta, ja itsellä sama kipeä odotus on kestänyt vuosia ja vuosia, eikä tuloksesta ole mitään varmuutta. Usein tuntuu, että lapset menevät juuri niille, joilla ei ole henkisiä eikä välttämättä materiaalisiakaan resursseja pitää heistä huolta, eikä myöskään kiinnostusta. Tämä siis kommenttina selkeistä ongelmatapauksista, muuten en halua kenenkään vanhemmuutta tuomita sen kummemmin.

Kuten sanoin, on ihan ok toisinaan iloita ja joskus ladata kuvia. Enhän ole sitä ollut kieltämässäkään. Pyysin vain vähän harkintakykyä siihen, että pitääkö oikeasti kukaan, lapseton tai kuka tahansa, juuri sinun lapsesi -joka ei edelleenkään ole minun fb-kaverini, vaan sinä, tietääkseni olette kaksi erillistä ihmistä- asioita todella niin olennaisina, että niistä on relevanttia kertoa jopa monta kertaa päivässä. Joku kysyi, että mistä sitä sitten voi puhua, jos ei lapsista, kun ne ovat koko elämä? No, vaikka ajankohtaisista asioista. Ottaa kantaa maailman tapahtumiin. Ihan mistä tahansa. Tai miksi et kerro omista asioistasi lapsen sijaan? Liikunnan ilosta, ruoanlaitosta, päivälevosta, haaveista, kirjasta mitä luet, matkoista, ostoksista. Ihan mistä tahansa, pienistä arjen asioista jotka tapahtuvat juuri sinulle. Edes välillä.

Toki aina voi tahtomattaan loukata toisen tunteita, eikä se ole sanojan vaan vastaanottajan vastuulla. Mutta kuvittelin, että jokainen tajuaisi että tämä asia on kuitenkin vähän eri tasolla kuin se, että itse ei oikein pidä koirista ja fb-kaveri päivittää niistä joka päivä, tai itse ei pääse baariin ja jotkut kertovat menevänsä sinne harva se viikko...
 
monien ihmisten viikonlopputekemiset. Näitä moni kertoo joka ikinen viikko.

Etenkin kotiäideillä se elämä nyt vaan on niitä lapsia. Kun on vauva ja taapero, niin se arki todella on lähinnä niitä lapsia.

Itse asiassa oudompaa minusta on nämä, jotka ei koskaan kirjoita MITÄÄN lapsestaan, vaan pelkästään harrastuksista ja siitä, kun lähtee viihtelle - sekö on jees jees?

Jos jonkun päivitys satuttaa, niin saa olla jo helvetin tyhmä, jos ei tätä sitten piilota, vaan itkee kerta toisensa jälkeen. Haloo.

Nämä sinkut voisi AJATELLA meitä kotiin sidottuja kotimammoja. Joka kerta kun luen jostain biletysreissusta saatan itkeä koko yön. VITUTTAA, kun minä en pääse, ja muut pääsee!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hööönönö;24400873:
monien ihmisten viikonlopputekemiset. Näitä moni kertoo joka ikinen viikko.

Etenkin kotiäideillä se elämä nyt vaan on niitä lapsia. Kun on vauva ja taapero, niin se arki todella on lähinnä niitä lapsia.

Itse asiassa oudompaa minusta on nämä, jotka ei koskaan kirjoita MITÄÄN lapsestaan, vaan pelkästään harrastuksista ja siitä, kun lähtee viihtelle - sekö on jees jees?

Jos jonkun päivitys satuttaa, niin saa olla jo helvetin tyhmä, jos ei tätä sitten piilota, vaan itkee kerta toisensa jälkeen. Haloo.

Nämä sinkut voisi AJATELLA meitä kotiin sidottuja kotimammoja. Joka kerta kun luen jostain biletysreissusta saatan itkeä koko yön. VITUTTAA, kun minä en pääse, ja muut pääsee!!!!

Luitko ollenkaan tuota oman vuodatuksesi yläpuolella olevaa kirjoitustani? Käsittelin juuri noita asioita siinä, ja juuri tästähän ei ole kyse. Vaan lapsettomuudesta, siitä että halusin saada ihmiset ajattelemaan tätä asiaa vähän syvemmältä kuin sen rutiininomaisen hammaspäivityksen verran. Ja nimenomaan siitä, että tätä lapsiasiaa ei voi verrata noihin muihin asioihin (biletys, lemmikit, työpäivitykset tms.) eikä tämä ongelma ole pohjimmiltaan siinä ettenkö osaisi blokata näitä pahaa tarkoittamattomia (?) hölösuita, vaan toisten huomioonottamisessa.

Kyllä sinä voit lähteä baariin jos haluat, kyllä se aina jotenkin järjestyy. Minä en voi hankkia lasta, vaikka haluaisin. Se, kuinka syvältä nämä asiat myöskin koskettavat, ovat vähän eri tasolla. Näetkö nyt kokonaisuuden ja ajatuksen viestini takana?
 
Lisään vielä hööönönölle: Kotiäitiys on varmasti -sen jälkeen kun lapsi kerran on saatu alulle ja synnytetty- oma valintasi, lapsettomuus ei ole minun oma valintani. Jo siinä nämä asiat poikkeavat. Keskustelu olisi helpompaa, jos ei takerruttaisi pikkuasioihin.
 
Kuten sanottua, mun tuttavapiirissäni on tahattomasti lapsettomia, jotka eivät saa ahdistusta minun lapsistani. Mitenkään en voi olettakaan, että jokainen lapseton tuttavani saa. Jokainen päivityksen ei koske lapsiani, mutta jokunen varmasti koskee. Enkä niistä luovu siksi, että jossain saattaa olla joku, jolla asian henkinen käsittely on niin kesken, että hän ei kestä tietoa siitä, että minulla on lapsia, joista olen onnellinen. Jos se satuttaa, niin olen pahoillani siitä, mutta en kuitenkaan aio lakata nauttimasta omista lapsistani siksi, että se jonkun muun tekisi onnelliseksi, enkä myöskään voi lakata kertomasta onnestani muille. Olen luovuttanut neljä kertaa munasoluja, ja ajatellut mielestäni lapsettomia läheisiäni ja kaukaisempiakin niin paljon kuin mahdollista on. Niin pitkälle en voi tätä huomioonottamista viedä, että lakkaan kirjoittamasta rakkaistani fb:iin ikään kuin ei heitä olisi. Tuttavapiirissäni on myös heitä, jotka ovat menettäneet isänsä tai äitinsä, veljensä tai oman lapsensa. En voi kuitenkaan lakata facebookissa mainitsemasta omista vanhemmistani tai sisaruksistani.

Samoin minä olen kokenut erittäin vaikean ja traumaattisen parisuhteen, johon sisältyi vakavaa väkivaltaa, alkoholismia ja päihteiden käyttöä. Kuitenkaan en oleta, että muiden on lakattava puhumasta omasta pnnellisesta parisuhteestaan, vaiettava alkoholinkäytöstään tai jätettävä kertomatta vitsejä vaimon läpsimisestä tai vaiettava kannastaan päihteisiin tai alkoholipolitiikkaan.
 
En ole lapsettomuudesta kärsinyt ja vaikka yleisesti pyrin lapsettomia ymmärtämään varsin pitkälle (kaiken maailman vihanpurkaukset, välien katkomiset yms) niin en kuitenkaan koe että minun pitäisi jossain fb-päivityksissä miettiä lapsettomia kavereita. Siis etten heidän takia saisi kirjoittaa omista lapsistani jos näin haluan tehdä.

En siis päivitä profiiliani useinkaan mutta varmaan 90% päivityksistäni liittyy lapsiini joiden ympärillä elämä nyt pyörii ja mielestäni tää on nyt ok. Ei, en ole ihmisiä jotka eivät tavatessaan osaa puhua muusta kuin lapsistani. Päinvastoin, saatan mainita lapsista ja perheestä yleensä kun tutustun uusiin ihmisiin, mutta enemmän puhun lapsista vain jos toinen heistä kyselee ja on oikeasti kiinnostunut. Voin puhua yleisesti paljonkin muista asioista mutta fb:ssä en jaksa enkä osaakaan ryhtyä miettimään mitään syvällisempiä enkä viiti linkittää profiiliini mitään iltalehden juttuja joita sitten kauhistelen tai ihastelen perään. Toisten juttuja voin kyllä kommentoida.

Oikeasti, minä ja fb ei olla päästy mihinkään varsinaiseen keskusteluyhteyteen ja lähinnä tuo toimii tietynlaisena yhteydenpitovälineenä ihmisiin ja kanavana esitellä lapsiani lähisukulaisille jotka näkevät heitä ehkä 1-2 kertaa vuodessa tai harvemminkin.
 
Mä yleensä kerron mitä ollaan tyttären kanssa tehty ja noista tyttären älynväläyksistä mitä on tehny. Tytär 1v4kk ja oon kotona koko ajan tyttären kanssa. Nyt en ole pitkiin aikoihin päivitelly yhtään mitään facebookissa, vietän senkin ajan mielummin tyttäreni kanssa.
 
Ensinnäkin: :hug:, ap.

Toiseksi: ...musta sä olet nyt hitusen liian kohtuuton. Toki lapsettomuudesta kärsiminen on rankka juttu, sitä en kiistä mutta se, että annat asialle, jolle et itse voi mitään, vaikuttaa jopa ystävyyssuhteisiisi, niin...se on surku. Koska mä rohkenen väittää, etteivät ne päivitykset lapsiperheellisten ystäviesi toimesta ole tarkoitettu näpäytykseksi sinua kohtaan tai tuottamaan sinulle tuskaa, vaan päinvastoin - opettamaan sinulle, että halutessasi saat lapsia lähellesi ja elämääsi osallisiksi...vaikkapa ihan ystäviesi lasten kautta.

Sanoit, ettet voi hankkia lapsia. Olen siitä pahoillani, mutta - onko kaikki vaihtoehdot kokeiltuja? Jos näin on,niin...sitten on edessä hyväksymisen vaihe. Sen ei kuitenkaan tarvitse todellakaan tarkoittaa sitä, että päästät katkeruuden tunteen sotkemaan ystävyyssuhteitasi - ole onnellinen heidän puolestaan ja opettele onnelliseksi sinäkin juuri omassa elämässäsi. Pidä ystäväsi lähellä, rakasta itseäsi ja elämääsi. Kaikkea hyvää sinulle toivon...
 
Mä olen kärsinyt lapsettomuudesta yli 5 vuotta, eikä mua häirinnyt kavereiden lapsiin liittyvät päivitykset. Olen laittanut raskauteen liittyviä päivityksiä ehkä n. 1-2 kertaa kuussa ja aivan varmasti tulen laittamaan lapseen liittyviäkin, vaikka joskus päätin etten laita.
 
APJos olet mun ystäväni, niin mä todellakin sydämestäni toivon että poistaisit mut kaverilistaltasi!!kuvitteletko oikeasti että ne päivitykset on sua varten? Oletko ajatellut, että kavereina on samassa tilanteessa olevia, jotka haluavat tietää kuulumisia sekä sukulaisia.
 
Oi älkää ottako facebookia niin tosissaan...hyvänen aika. Ihmiset päivittää sinne mitä päivitää, luette jos kinnostaa tai jätätte lukematta tai poistatte kaverilistalta tai suljette vaikka oman profiilinne kokonaan, jos noin ahdistaa.

Ja ymmärrän lapsettomia ja heidän tuskaansa, mutta facebook on facebook ja sinne jokainen kirjoittaa mitä kirjoittaa omasta elämästään..
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
[QUOTE="Mie";24401092]APJos olet mun ystäväni, niin mä todellakin sydämestäni toivon että poistaisit mut kaverilistaltasi!!kuvitteletko oikeasti että ne päivitykset on sua varten? Oletko ajatellut, että kavereina on samassa tilanteessa olevia, jotka haluavat tietää kuulumisia sekä sukulaisia.[/QUOTE]

Ai niin ja me kärsittiin 7vuotta lapsettomuudesta, kunnes luovutetulla sukusolulla saatiin lapsi!! Joten mä hehkuvan mun pientä ihmettäni, koska on myös ihmisiä kuin sinä joka haluaa kuulla miten on kasvanut ym... Vitsit kun saisin selville, että olisit mun kaveri niin poistaisin alta aikayksikön sut listalta!!!!
 
[QUOTE="Mie";24401118]Ai niin ja me kärsittiin 7vuotta lapsettomuudesta, kunnes luovutetulla sukusolulla saatiin lapsi!! Joten mä hehkuvan mun pientä ihmettäni, koska on myös ihmisiä kuin sinä joka haluaa kuulla miten on kasvanut ym... Vitsit kun saisin selville, että olisit mun kaveri niin poistaisin alta aikayksikön sut listalta!!!![/QUOTE]

Onneksi olkoon että saitte sen pienen ihmeen. :) Mun piti juurikin vielä mainita, että mullakin on lähipiirissä pitkän lapsettomuuden kokenut pariskunta, jotka lopulta saivat lapsen. Ja sitten pari lisää suureksi onnekseen. Ei tulisi mieleenkään, että heidän täytyisi muiden onnettomien takia jotenkin salata onneaan :O
 
Jep. Pienten lasten kanssa elämä on hyvin pitkälle lapsissa. Muuta ei ole.

Itse en silti osannut kertoa lapsistani koko ajan, kun lapset olivat pieniä. Mietin asian nin, että oikeasti hyvin harva ihminen, eivät edes ne äidit, ole kiinnostuneita toisten lasten tekemisistä, tai askelista, tai nukkumisista, tai syömisistä. Minä en ole kiinnostunut toisten lasten tekemisistä. Omalle vanhemmallle oma lapsi on maailman tärkein ja lähes ainoa asia ja kaiken täyttävä, vie ajan , voimat, rahat sitten isompana...

Mutta jos minä voin rehellisesti myöntää, että en jaksa kuunnella tai lukea toisten lapsista enkä jaksanut (paitsi teeskennellen) edes silloin kun lapset olivat pieniä. Niin miksi kukaan muu olisi tippaakaan kiinnostunut omistani? Siksi puhuinlähes aina muista asioista, kun lapset olivat pieniä. (en ole facebokissa)

Korkeintaan joidenkin ihmisten omat vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa lapsista (eivät heistäkään kaikki). Ja jos läheiset välit sisaruksiin, sisarukset voivat olla kiinnostuneita toistensa lapsista, varsinkin jos omia ei vielä ole, jotka vievät yleensä ne ajatukset, ajan ja voimat.
 
Öh..lapsista ei siis sovi kirjoittaa siksi, ettei sinulle ja kaltaisillesi tule paha mieli? Tuota järjenjuoksua käyttäen ei sitten sovi kirjoittaa myöskään työstä, ettei kukaan työtön ala itkeä, sukulaisistaan, jos sattuu että joltakin on vaikka kuollut sukulainen. Ei shoppailusta, ettei kukaan rahaton loukkaannu. hahhah sulle ja kateudelles. Olet naiivi.
 
Moniko teista, jotka laittaat aktiivisesti villepetteristä uuden kuvan ja ilmeen joka kymmenes minuutti, lukee aktivisesti ja innostuen ja eläytyen toisten lapsista facebookissa?

Itse voin rehellisesti myöntää, että tylsempää asiaa ei ole, ja en siksi koskaan olettanut kenenkään toisen innostuvan kuuntelemaan omistani. ehkä jotain satunnaista, mutta jatkuvaa tilitystä lasten tekemisistä jaksaa kunnella ehkä vain lapseton, joka pitää lapsista, eikä omia ole. Mutta ei ole lapseton tahtomattaan.
 
Jos ja kun sinua ei tuollaiset päivitykset kiinnosta niin laita niin ettei niitä sinulla näy. Siinä se. :)

Mitä tulee tuohon lapsettomuus juttuun... niin hyvin vaikea se on tietää kenestäkään,että mikä on tilanne. Ja hyvin vaikea on jättää omaa elämää elämättä sen takia. Ja turha siinä on lapsellisia syyllistää jos itse ei saa lasta. Ei ne lapselliset ole olleet päättämässä,että "tuo ei nyt tule lapsia saamaan". Minä olen joutunut kokemaan läheisen suunnalta sen kuinka suurta on katkeruus kun lasta ei kuulunutkaan ja voin sanoa,että koskaan minua ei ole niin paljon loukattu ja kiusattu kuin sieltä suunnalta. Mutta anteeksi voi antaa mutta kaikkea ei koskaan unohda.
 
Mä en voi laittaa eläimistäni kuvia, koska joku saattaa loukkaantua, kellä allergia
Mä en voi laittaa lapsistani kuvia, koska joku lapseton saattaa loukkaantua
Mä en voi laittaa talostamme kuvia, koska joku köyhä saattaa loukkaantua
Mä en voi laittaa matkoistamme kuvia, koska joku kateellinen saattaa loukkaantua
 
Ap:lle pahoittelut lapsettomuudesta :hug:

Kerron omasta näkökulmastani, miksi monet päivityksistäni koskevat lastani (ehkä n. 60 %). Ensinnäkin, koske olen n. 30-vuotias, suurimmalla osasta lähimmistä ystävistäni ja kavereistani on pieniä lapsia. Monet meistä ovat kotiäiteinä tällä hetkellä, ja meitä kiinnostaa tämän oman elämän tämänhetkisen suuntautumisen takia lapset. Toisekseen, minulla asuu sukulaisia ulkomailla/kauempana, jotka ovat suuri syy Fb:ssa olemiselle. He ovat hyvin kiinnostuneita lapseni kehityksestä, koska eivät voi seurata sitä muuten tarkemmin. Kolmanneksi, minusta Fb on kevyt, viihteellinen, yhteydenpidollinen väline johon päivitetään itselle tärkeitä asioita. Minun elämäni tärkein asia on tuo lapsi tällä hetkellä, ajallisesti sekä tunteen tasolla. Elämästä ei tule mitään, jos aina vaan miettii mitä voi sanoa ja tehdä (kun tarkoitus ei ole loukata ketään), joten keskityn elämään omaa elämääni. Ja minä olen kyllä varsin hienotunteinen, en todellakaan puhu vain lapsestani muita ihmisiä tavatessani.

Lapsettomuus on kipeä aihe mutta niin on moni muukin. Kuten tuolla joku jo kirjoittikin, niin entiselle alkoholistille bile- ja ryyppypäivitykset saattavat olla loukkaavia. Perheväkivaltaa kokeneelle päivitykset onnellisesta parisuhteesta tai vitsailut väkivallasta. Jne.

Ap, kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti elämä suo sinulle lapsen. Yritä päästä yli tuosta katkeruudesta, sillä se rumentaa elämäsi ja ehkä pilaa välit johonkin ystävääsi. Ja valitse Fb -asetuksista niin, että näiden lapsipäivittäjien statukset eivät näy uutisvirrassasi (se onnistuu siellä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän molempia;24401174:
Moniko teista, jotka laittaat aktiivisesti villepetteristä uuden kuvan ja ilmeen joka kymmenes minuutti, lukee aktivisesti ja innostuen ja eläytyen toisten lapsista facebookissa?

Itse voin rehellisesti myöntää, että tylsempää asiaa ei ole, ja en siksi koskaan olettanut kenenkään toisen innostuvan kuuntelemaan omistani. ehkä jotain satunnaista, mutta jatkuvaa tilitystä lasten tekemisistä jaksaa kunnella ehkä vain lapseton, joka pitää lapsista, eikä omia ole. Mutta ei ole lapseton tahtomattaan.

En laita kuvia joka 10:s minuutti enkä uusi päivityksiä montaa kertaa päivässä, saattaa olla pitkiäkin taukoja välissä etten laita sinne yhtään mitään. Mutta siis nykyisin ainakin jutuistani ja kuvistani varmaan 90% käsittelee lapsia.

Itse olen kiinnostunut myös kavereiden lapsista. En muista että olisi häirinnyt kenenkään liian usein toistuvat lapsi-jutut tai kuvat. Päinvastoin, monestikin huomaan ajattelevani että olisipa kiva nähdä tuonkin lapsesta tuoreempia kuvia tai kuulla useammin mitä heille kuuluu. Siis sellaisistakin kavereista joiden kanssa muuten tulee pidettyä vähemmän yhteyttä.

Ja nyt kun kuopus on vielä vauva on kiva kuulla kuulumisia ennen kaikkea muilta vauvaperheiltä.
 
Mä olen juuri pikkuhiljaa päässyt erilleen siitä liiallisesta muiden miellyttämisestä ja ainaisesta ajattelutavasta, että "mitähän muut nyt ajattelee". Siksi todellakin päivitän vaikka joka päivä lastani koskevan tilapäivityksen tai julkaisen kuvan, jos minä niin haluan!
 
Kaverini kirjoittaa syövänsä juuri jäätelöä. Munkin tekis mieli, mutta mulla ei ole. Kaverini pitäisi siis olla pikkusen hienotunteisempi ja ajattelevaisempi. Joku muu saattais haluta sitä jäätelöä kanssa ja hän se vaan kehuskelee syövänsä sitä! PRKL.
 

Yhteistyössä