Juristi paikalla, saa kysyä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jursus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tähän liittyen,jos puolisoni kuolee ja mellä on alaikäisiä lapsia niin päätänkö minä niistä lasten perimistä raha-asioista vai jokin muu(kuten olen kuullut että joku muu päättäisi niistä kunnes ovat täysi-ikaisiä)?

Lähtökohtana on, että alaikäisen edunvalvojana ovat aina hänen huoltajansa. Omaisuudesta on eri säännöksiä:

Lapsen omaisuutta voidaan alaikäisyyden aikana käyttää vain lapsen omaksi hyö-
dyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. Muu lapsen omaisuus on
sijoitettava siten, että sen säilyminen on kohtuullisen turvattua ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto. Alaikäisen varat on aina sijoitettava hänen nimissään olevalle
pankkitilille tai muuhun hänen nimissään olevaan sijoituskohteeseen, eikä niitä saa
sekoittaa toisten varoihin.

Edunvalvojan on oma-aloitteisesti ilmoitettava maistraatille alaikäisen saamasta
omaisuudesta, jos lapsen koko varallisuuden määrä omaisuuden saamisen jälkeen
ylittää 20.000 euroa (ainakin viimeksi kun olen tarkistanut tämä oli summa, maistraatin sivuilta löytänee tämän hetkisen). Kun alaikäinen tulee kuolinpesän osakkaaksi, perukirjasta on toimitettava kopio maistraatille. Tiettyihin oikeustoimiin tarvii maistraatin luvan.

Edunvalvojan sijainen tarvitaan esimerkiksi edunvalvojan ja päämiehen eli lapsen välisissä kaupoissa sekä osituksissa ja perinnönjaossa, joissa päämies ja edunvalvoja ovat molemmat kuolinpesän osakkaita. Tai tilanteissa, joissa katsotaan syystä tai toisesta että vanhemman eli alaikäisen "normaalin edunvalvojan" etu voi olla ristiriidassa lapsen kanssa.
 
[QUOTE="Kysyjä";29943917]Saako lain mukaan jättää lapsen luokalle ilman vanhempien suostumusta? Opettaja ei edes suostu että tentittäisi kesän loputtua[/QUOTE]

Vuosiluokalle jättämisestä päättävät rehtori ja oppilaan opettajat yhdessä. Oppilaalla ja tämän huoltajalla on oikeus saada tieto arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta oppilaan arviointiin (Perusopetusasetus 13 §). Saman asetuksen 16 § mukaan oppilaan huoltajalle varattava mahdollisuus tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä.

Eli käytännössä huoltajalla on oikeus lausua kantansa, mutta lain mukaan on siis mahdollista jättää lapsi luokalle ilman vanhempien suostumustakin. Kannattanee olla yhteydessä rehtoriin ja muihinkin opettajiin, jos luokalle jättämiselle ei ole mielestäsi perusteita.
 
Jos sun pitäis työskennellä Heikki Lampelan kanssa niin pitäisitkö häntä uskottavana kollegana / esimerkiksi esimiehenä?

Oletan, että viittaat kysymykselläsi otsikoihin ja näkyvyyteen hänen yksityiselämänsä kiemuroiden suhteen? Itse ajattelen, että yksityiselämä on jokaisen "omaa aluetta" ja niin kauan kuin hoitaa työnsä hyvin, sillä ei ole väliä mitä vapaalla puuhailee (tietenkin nyt ottaen huomioon lait ja muut yleiset normit). Toisaalta sitten kun asettaa itsensä julkisuuden alle, niin tilanne on vähän toinen: silloinhan valitsee tuoda yksityiselämänsäkin muiden tietoisuuteen. En myöskään kyllä usko heti kaikkea mitä juoru- ja iltapäivälehdistä saa lukea. En tunne Lampelaa henkilökohtaisesti, joten en siksi oikein osaa ottaa kantaa miltä tuntuisi olla hänen alaisensa tai työkaverinsa. Sinänsä minulla ei olisi ongelmia työskennellä hänen kanssaan ammatillisella tasolla, jos tilanne niin vaatisi. Työ on kuitenkin vain työtä ja esimerkiksi vastapuolta tai kollegoita ei voi usein itse valita... :)
 
[QUOTE="hmm";29943537]Oletko psykopaatti? Ystäväni on syyttäjänä ja hänessä on paljon näitä piirteitä. Itse erikoistun psykiatriksi ja ammatinvalinta/luonnehäiriöt käsiteltiin juuri eräällä luennolla.[/QUOTE]

Psykiatri ei nyt ole ihan sama asia, mutta onko teillä käsitelty sitä että psykologiaa päätyy opiskelemaan yllättävän paljon persoonallisuushäiriöisiä?

Tämä kysymys siis nimimerkille "hmm"
 
jursus, miten päädyit alalle?

Heh, tämä on aina hauska kysymys :) Johon on todettava, että joskus teininä saatoin ehkä katsoa Ally McBealia sillä silmällä, että tuohan olisi kiinnostava ammatti. No, jenkkisarjan arki on tietysti aika kaukana suomalaisen juristin todellisuudesta... Joten opiskelemaan hakiessa oli syitä mm. se, että en oikein keksinyt muutakaan alaa joka olisi kiinnostunut, kohtuullisen hyvät uranäkymät (vähäinen työttömyys ja ihan hyvä palkka), ja tietysti jonkinlainen idealismi "oikeuden" edistämisestä yhteiskunnassa.

Opiskellessa löysin eri tavalla kiinnostuksen juridiikkaan ja opin hyödyntämään omia persoonallisia vahvuuksiani työssä. Se, että halusin alunperin auttaa ihmisiä, näkyy toki nykyisessäkin työtehtävässäni, mutta ei ehkä niin paljon kuin toivoisin (teen pääosin yritysjuridiikkaa). Pidän silti kovasti työstäni. Ja esimerkiksi täällä vastailu on mielestäni silloin tällöin mukavaa, toivon että joku saisi vähän apua juridisiin ongelmiinsa, koska kaikilla ei todellakaan ole varaa maksaa lakimiehelle neuvon kysymisestä. Olen ollut useassakin vapaaehtoistehtävässä nimenomaan niin, että tarjoan ammattitaitoani muiden hyödyksi, ja se on tosi mielekästä (esim. perheväkivalta- ym. neuvonta). :)
 
Missä tapauksissa isät voivat saada huoltajuuden lapsista? Tai yhteishuoltajuuden jos lapset asuneet aina äidin kanssa? Mitkä asiat ovat olleellisia näissä asioissa?

Asiaa säätelee laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lähtökohta: Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, tulevat lain perusteella suoraan lapsensa huoltajiksi. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti yksin lapsensa huoltaja. Kunnan sosiaaliviranomainen vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen lapsen huollosta, jos ei-avioliitossa olevat vanhemmat haluavat yhteishuoltajuuden. Ennen kuin huoltoa koskevan sopimuksen vahvistamista tulee isyys olla vahvistettu.

Jos toinen vanhemmista on yksin lapsensa huoltaja ja vanhemmat menevät myöhemmin keskenään avioliittoon, tulevat he molemmat lapsensa huoltajiksi.

Eli isä voi saada yhteishuoltajuuden suoraan lain nojalla niin, että avioituu lapsensa äidin kanssa, tai sitten vanhempien keskinäisellä sosiaaliviranomaisen vahvistamalla sopimuksella.

Yksinhuoltajuus on mahdollista joko sopimuksella tai viemällä asia tuomioistuimeen. Lain mukaan olennaista on "lapsen etu", mikä on toki kovin tulkinnanvaraista. Olennaista on käsittääkseni sen varmistaminen, millaisella järjestelyllä huolto ja tapaamisoikeus parhaiten tulevaisuudessa toteutuisi. Tilastotiedosta muistelen (en kyllä että minkä vuoden, lähimenneisyyttä kuitenkin), että noin 90 % tilanteista on yhteishuoltajuus, noin 2 % yksin isällä ja loput yksin äidillä. Lapsen iästä riippuen lapsen omaakin toivomusta kuunnellaan ja otetaan huomioon.

En ole perehtynyt tähän oikeudenalaan työssäni, mutta käsittääkseni isä voisi saada yksinhuoltajuuden esimerkiksi tilanteessa, jossa äidin huoltajuus ei ole mitenkään lapsen edun mukaista (esim. väkivaltaisuus lasta kohtaan tai niin vakavat mielenterveysongelmat, ettei mitenkään pysty huolehtimaan lapsesta). Yleinen suunta tietääkseni kuitenkin on, että yhteishuoltajuuteen kannustetaan. Yksinhuoltajuudesta huolimatta lapsellahan on kuitenkin aina lähtökohtaisesti oikeus tavata etävanhempaansa.
 
Naapurin ukko tönäisee kaksin käsin toista miestä rinnasta sanaharkan tuoksinassa. Tönäistyn miehen vaimo näkee tilanteen. Tönäisijän vaimo on jo poistunut paikalta aiemmin.
Kantsiiko tehdä jotain? Mitä?
 
hei vapaaehtoistyötä, nostan sulle hattua! Tosi hienoa!

Ehkä kaikki juristit ei ookkaan kusipäitä :)

Heh, kiitos! :) En pidä itseäni mitenkään erinomaisena ihmisenä, mutta olen aina kokenut tärkeäksi sen, että muita pitää auttaa - miten nyt kukin voi. Kusipäitä löytynee joka ammattiryhmästä, mutta toki ihmisten mielikuvissa jotain perääkin on: en mene kiistämään, etteikö moni juristi olisi itsekäs, laskelmoiva ja häikäilemätön tyyppi. Niistä ominaisuuksista voi olla hyötyäkin tällä uralla. Ja nämä ihmiset keräävät varmasti suurimman huomion, minkä vuoksi se suuri hiljainen joukko "tavallisia rivijuristeja" leimautuu myös. Ja sitten on toki se toinen ääripää, esim. ihmisoikeusjuristit, joiden ajatellaan olevan lähestulkoon pyhimyksiä ja äärettömän humaaneja ja pyyteettömiä.

Minä ajattelen itse jotenkin niin, että teen työtäni palkkani eteen, mahdollisimman hyvin ja usein suurella mielenkiinnolla, mutta ei se määritä loppujen lopuksi minua ihmisenä ihan kauheasti. Arvomaailmani ja mulle tärkeät asiat tulevat ihan jostain muualta. On toki monta juristin hommaa, jossa omat arvot ja moraali voivat joutua koetukselle. Aloittaessani uraani minullakin tuli sellaisia tehtäviä välillä eteeni, ja ne olivat henkilökohtaisesti aika haastavia tilanteita. Mutta toisaalta ammattietiikka asettaa omat puitteensa: onhan esimerkiksi lääkärinkin pyrittävä pelastamaan murhaaja siinä missä uhrikin... Nää on vaikeita kysymyksiä. Uskon, että moni juristi on kyllä todella oikeudenmukainen pohjimmiltaan, mutta käytännössä se voi sitten hämärtyä ja sitä ei aina pysty toteuttamaan niin kuin haluaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikenlaista sitä onkin;29944067:
Naapurin ukko tönäisee kaksin käsin toista miestä rinnasta sanaharkan tuoksinassa. Tönäistyn miehen vaimo näkee tilanteen. Tönäisijän vaimo on jo poistunut paikalta aiemmin.
Kantsiiko tehdä jotain? Mitä?

Tuo voinee täyttää lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Jäikö miehelle fyysisiä merkkejä väkivallan käytöstä? Jos ei, niin en ehkä lähtisi tekemään mitään. Asiasta voisi koittaa keskustella rauhallisesti tappelupukarin kanssa seuraavana päivänä; riidellä voi sanallisesti, mutta fyysinen kiinnikäyminen ei ole sallittua. Jos vammoja on näkyvissä, niin valokuvat ja mielellään lääkäriin, joka kirjoittaa lausunnon. Sen jälkeen voi tehdä rikosilmoituksen. Vaimo on todistaja tilanteen nähneenä, mikä on luonnollisesti hyvä.
 
Tuo voinee täyttää lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Jäikö miehelle fyysisiä merkkejä väkivallan käytöstä? Jos ei, niin en ehkä lähtisi tekemään mitään. Asiasta voisi koittaa keskustella rauhallisesti tappelupukarin kanssa seuraavana päivänä; riidellä voi sanallisesti, mutta fyysinen kiinnikäyminen ei ole sallittua. Jos vammoja on näkyvissä, niin valokuvat ja mielellään lääkäriin, joka kirjoittaa lausunnon. Sen jälkeen voi tehdä rikosilmoituksen. Vaimo on todistaja tilanteen nähneenä, mikä on luonnollisesti hyvä.

Fyysisiä merkkejä ei jäänyt ja todennäköistä on, että tönäisijän vaimo valehtelee ettei mitään tönäisyä tapahtunut tai että peräti hänen miehensä oli se ketä tönäistiin. Tämä tönäisijä vaimoineen on häirikkötyyppejä, pitkä historia heidän päänaukomisillaan mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun mies kävi kiinni.
 
Tilasin nettikaupasya kahvikoneen jonka avasin paketista. Se oli ensinnäkin paljon isompi kuin luulin eikä sopinut kunnolla sille tarkoitulle paikalle. Sävykin oli vähän erilainen kuin kuvassa. Kun otin yhteyttä palautustavasta myyjä sano ettei ota vastaan koska oon avannut paketin!!! Eikö nettikaipassa ole aina 14 päivän palautusoikeus? Onko siihen poikkeuksia? Voiko pakkauksen avaaminen perua oikeuden? Kone maksoi monta sataa ja ei mahdu keittiöön :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikenlaista sitä onkin;29944156:
Fyysisiä merkkejä ei jäänyt ja todennäköistä on, että tönäisijän vaimo valehtelee ettei mitään tönäisyä tapahtunut tai että peräti hänen miehensä oli se ketä tönäistiin. Tämä tönäisijä vaimoineen on häirikkötyyppejä, pitkä historia heidän päänaukomisillaan mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun mies kävi kiinni.

Esittämäsi skenaario ei ikävä kyllä kuulosta yhtään mahdottomalta. Ihmiset voivat valehdella melkoisella tavalla... Jos ei ole näyttöä rikoksen tapahtumisesta (väkivallan tapauksessa fyysisiä merkkejä), niin miettisin hyvin tarkkaan rikosilmoituksen teon kannattavuutta. Toki uhrin vaimo todistajana voi kertoa oman lausuntonsa, mutta jos on ns. sanaa sanaa vastaan ja mahdollisesti tekijän vaimo todistaa päinvastaista eikä minkäänlaista muuta näyttöä ole, pitäisin aika epätodennäköisenä, että syyttäjä nostaisi syytettä. Riippuu toki tapauksesta kokonaisuudessaan, mutta tönäisy ei kuitenkaan ole pahoinpitelynä rajusta päästä.

Onko mahdollista, että joku sivullinen olisi nähnyt tilanteet? Ikkunasta tai muutoin lähistöllä esimerkiksi? Onko aiemmista sanaharkoista "todisteita"? Henkilökohtaisesti yrittäisin varmasti vain vältellä näitä häirikkötyyppejä parhaan mukaan ja välttämään sanaharkkoja heidän kanssaan - jos suinkin mahdollista. Toki sitten taas vakavassa tilanteessa yhteys poliisiin.
 
[QUOTE="ihmettelen";29944238]jos teet 60 tuntia töitä viikossa ja vielä vapaaehtoistyötäkin miten sulle jää aikaa perheelle? Ehditkö liikkua, onko sulla harrastuksia tapaatko ystäviä ? Eikö tunnu että teet liikaa duunia?[/QUOTE]

Joo, joskus kieltämättä tuntuu, että hommia on liikaa. Mutta toisaalta nautin työstäni ja usein aika menee tosi nopeasti. En istu 12 tuntia toimistolla joka arkipäivä vaan teen hommia yleensä myös viikonloppuisin, etätöitä jne. :) Keskimäärin en koe, että töitä olisi liikaa, tähän on tottunut. Ammatinvalintakysymys myös...

Aikaa jää perheelle, vaikka voisihan sitä toki enempikin olla. Varmaan sama suurimmalla osalla ihmisistä :) Pelaan tennistä kerran viikossa ja käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla, muita harrastuksia paitsi ruoanlaitto ei oikeastaan ole. Tapaan ystäviä yleensä viikonloppuisin - nimenomaan ruoan ja liikunnan merkeissä. Eli harrastukset, liikunta ja sosiaalinen elämä hoituu useimmiten yhdellä iskulla, hehe ;)
 
[QUOTE="shoppailija";29944251]Tilasin nettikaupasya kahvikoneen jonka avasin paketista. Se oli ensinnäkin paljon isompi kuin luulin eikä sopinut kunnolla sille tarkoitulle paikalle. Sävykin oli vähän erilainen kuin kuvassa. Kun otin yhteyttä palautustavasta myyjä sano ettei ota vastaan koska oon avannut paketin!!! Eikö nettikaipassa ole aina 14 päivän palautusoikeus? Onko siihen poikkeuksia? Voiko pakkauksen avaaminen perua oikeuden? Kone maksoi monta sataa ja ei mahdu keittiöön :([/QUOTE]

Olet ihan oikeilla jäljillä siinä, että periaatteessa nettikaupassa on 14 päivän palautusoikeus. Ihan ehdoton tämä ei kuitenkaan ole. Kuluttajansuojalaissa sanotaan, että tavara on palautettava "olennaisesti muuttumattomana", suomeksi se tarkoittaa myyntikunnossa.

Kyllä tavaran saa siis ottaa pois paketista ja tutkia sitä - siksi etäkaupassa nimenomaan on tämä lakisääteinen palautusoikeus, että ostaja ei ole voinut perehtyä tuotteeseen samalla tavalla kuin kivijalkakaupassa.

Paketti tulee pyrkiä avaamaan siististi, mutta jos se ei ole mahdollista, niin kuluttaja ei ole vastuussa edes pakkauksen vuoksi tavaran mahdollisesta arvon alentumisesta. Käyttöön ei kuitenkaan tavaraa saa ottaa.

Kuluttajariitalautakunta on näistä tehnyt paljon linjauksia; esim. netistä tilatun tv:n saa virittää, jotta voi tarkastaa kuvanlaadun. Sitä ei katsota vielä käyttöönotoksi. Perussääntö on, että kotona voi kokeilla samalla tavalla kuin kaupassakin voisi (siellähän näkee televisiot pyörimässä kuvaa). Veikkaisin näin ollen, että kahvikonetta ei saa alkaa varsinaisesti testailemaan vaan menee jo käytön puolelle - siitä huolimatta että kaupoissa joskus maistatellaan näitä nespressoja ;)

Palautusoikeutta ei kuitenkaan ole esim. nopeasti pilaantuvissa ja vanhentuvissa tuotteissa (elintarvikkeet, kosmetiikka) tai mittatilauksena tehdyissä tuotteissa. Sinetöityjen cd-levyjen ym. sinettejä ei saa rikkoa, jos haluaa käyttää palautusoikeuden.

Sinun tapauksessasi kuulostaa kuitenkin siltä, ettei myyjällä ole mitään asiallista perustetta kieltäytyä ottamasta palautusta vastaan. Pelkkä paketista pois ottaminen ei ainakaan kuluttajansuojalain mukaan tällainen ole, joten ota uudestaan yhteyttä ja vaadi saada tehdä palautus. Jollei auta, niin yhteys kuluttajaneuvojaan/kuluttajariitalautakuntaan!
 
Miten menee perimisoikeus tässä tapauksessa? Olemme aviopari. Miehellä ei lapsia ennestään. Meillä 1 yhteinen lapsi. Minulla 2 jo aikuista lasta. Miehellä oli jo ennestään kesämökki ja vähän peltoa ja metsää. Tämä siis hänen omistuksessaan. Minulla on omassa omistuksessani lapsuuskotini sisaruksieni kanssa yhdessä, 5 osakasta yhteensä. Omistamme miehen kanssa yhdessä rivitalo-osakkeen, josta mies omistaa 75 % ja minä 25 %. Meillä ei ole avioehtoa, eikä testamenttia keskenämme. Miten käy omistuksen, jos mies esim. kuolee ennen minua? Onko minun mahdollista tämän jälkeen tehdä testamentti, että kuolemani jälkeen kaikki omaisuus menee tasan 3.lle lapselle? Yhteinen lapsemme ei ole täysin terve, eli saattaa olla mahdollista, että hän aikuisena asuu esim. jossain ryhmäkodissa tietysti. Miten estäisi sen, että yhteiskunta ei "syö" hänen omaisuuttaan esim. hoitomaksujen muodossa, eli olisiko järkevämpää, että hän ei ns. nimellisesti omistaisi mitään, että hänellä olisi esim. käyttöoikeus mökkiin?
 
Esittämäsi skenaario ei ikävä kyllä kuulosta yhtään mahdottomalta. Ihmiset voivat valehdella melkoisella tavalla... Jos ei ole näyttöä rikoksen tapahtumisesta (väkivallan tapauksessa fyysisiä merkkejä), niin miettisin hyvin tarkkaan rikosilmoituksen teon kannattavuutta. Toki uhrin vaimo todistajana voi kertoa oman lausuntonsa, mutta jos on ns. sanaa sanaa vastaan ja mahdollisesti tekijän vaimo todistaa päinvastaista eikä minkäänlaista muuta näyttöä ole, pitäisin aika epätodennäköisenä, että syyttäjä nostaisi syytettä. Riippuu toki tapauksesta kokonaisuudessaan, mutta tönäisy ei kuitenkaan ole pahoinpitelynä rajusta päästä.

Onko mahdollista, että joku sivullinen olisi nähnyt tilanteet? Ikkunasta tai muutoin lähistöllä esimerkiksi? Onko aiemmista sanaharkoista "todisteita"? Henkilökohtaisesti yrittäisin varmasti vain vältellä näitä häirikkötyyppejä parhaan mukaan ja välttämään sanaharkkoja heidän kanssaan - jos suinkin mahdollista. Toki sitten taas vakavassa tilanteessa yhteys poliisiin.

Tuota olen ajatellut naapureilta kysyä että näkikö joku kun ikkunoita on tuohon suuntaan monilla. Muutoin luulen että olet oikeassa, että ei kannata asiasta juttua tehdä.

Onko sellainen mahdollista, että jos kerron naapureille tönäisytapauksesta (johon liittyi myös suusanallista tönäistyn henkilön solvaamista), niin koska fyysisiä todisteita ei tönimisestä ole niin tönäisijä kääntääkin jutun niinpäin, että hän on joutunut valheiden ja kunnianloukkauksen uhriksi kun hänestä tälläisiä väitetään?
 

Yhteistyössä