Jumala suojelee...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vesimeloni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vesimeloni"

Vieras
Tuli yhdestä toisesta ketjusta mieleen, jossa ylihysteeristä äitiä lohdutettiin sillä, että kun uskoo Jumalan varjelukseen, niin mitään pahaa ei voi sattua. Miksi monet uskovaiset sanovat noin? Että kun kun uskot ja luotat Jumalaan, ei sinulle tapahdu mitään, kun Jumala pitää huolta.
Miksi sitten kuitenkin niin paljon pahaa tapahtuu? Kolareita, sairauksia, raiskauksia, pahinpitelyitä... Ja näitä sattuu myös niille, jotka uskoo.
Joskus aikoinaan kysyin eräältä syvästi uskovaiselta rouvalta, että jos Jumala kerran on olemassa, niin miksi niin paljon pahoja asioita tapahtuu esim. pienille lapsille? Hän selitti sen niin, että Jumala koettelee näiden lasten vanhempia antamalla heille raskaita taakkoja. Silti en tätä ymmärrä... Vaikka Jumala koettelisikin näitä vanhempia, niin miksi pitää laittaa viattomat pienet lapset kärsimään esim. vakavan sairauden kourissa?
Minäkin uskon, että on olemassa jonkinlainen meitä suurempi voima. Olen jopa jonkinlaisia "todisteita" tästä saanut, kun olen hädissäni rukoillut apua ja saanut sitä. Mutta ärsyttää ne uskovaiset, jotka VAKUUTTAVAT hädissään oleville ihmisille, että kun uskot Jumalaan, ei sinulle tapahdu mitään pahaa... Kun se ei kuitenkaan voi koskaan olla totta.
Mitä mieltä muut olette tästä?
 
Mitäpä luulet että vaikka sulle selittäs ja selittäs uskovaisen näkökulmasta, kuinka ymmärtäsit omasta näkökulmastas?

Luulenpa että se vänkääminen vaan jatkuu ja jatkuu
 
Vastausta siihen ei ole miksi Jumala sallii pahan. Meillä ei ole vielä kaikkea tietoa, mutta voimme tutustua Jumalaan raamatun avulla ja pyytää häneltä vastauksia. Sen tiedämme että pahalla on kuitenkin loppunsa. Että myös kärsimys loppuu kerran. Ja Jumala on luvannut lohduttaa meitä jokaisena elinpäivänämme, se lohtu on niin suuri että meillä on joku niin hyvä ja rakastava aina kanssamme. Voimme antaa kaikki huolemme hänen kannettavaksemme. Voimme luottaa hänen voimaansa.
 
Mä uskon, että Jumala suojelee ja pitää huolta. Ja sitten uskon siihen, että ihminen omilla valinnoillaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun niin näkyvässä, kuin näkymättömässä maailmassa.

Uskon, että Jumala suojelee ja johdattaa mua ja tahtoo mulle kaikkea parasta, mutta en usko, ettei kukaan läheiseni kuolisi, tai ettei onnettomuuksia tapahtuisi, tai että minusta tuntuisi aina hyvältä. Tää maailmahan on vaan pieni osa siitä, mihin mä uskon. Vähän niinkuin, että Jumalan valtakunta on jo tullut, mutta ei kokonaan.
 
Viimeksi muokattu:
Sen takia tapahtuu pahoja asioita koska maailmassa on syntiä.Jos ei olisi niin silloinhan kaikki olisi hienosti.Synti tuottaa turmion ja aikaansaa pahoja asioita,myös niille lapsille jotka ei itsessään esimerkiksi syntiä ole tehneet (vauvat) mutta kantavat synnin kirousta veressään.Mä uskon ja luotan Jumalaan,että asiat mitä tapahtuu,tapahtuu mun parhaaksi vaikka en sitä nyt ymmärrä mutta kerran tuun ymmärtämään miksi mikäkin asia piti tapahtua.Myös ne pahat asiat.On väärin sanoa että jos uskoo Jumalaan mitään pahaa ei tapahdu..Tosin raamatussa sanotaan että vain taidolliset ymmärtävät ja on ihan totta että jos raamattua ei tunne,se ei aukea.Välillä Jumala käyttää niitä pahoja asioita/tapahtumia vetääkseen ihmistä itsensä puoleen..koska jos kaikki on hyvin ihmisen itsensä mielestä,milloin ihminen silloin muka tarvitsee Jumalaa?
 
Ihminen joka ei itsessään näe mitään heikkoutta ei tunne tarvitsevansa Jumalaa. Ihminen joka kärsii tai tuntee avuttomuutta, etsii Jumalaansa ja kun pyytää, niin Jumala vastaa. Rukoile aivan vilpittömällä sydämellä, Jeesuksen nimessä, niin Jumala vastaa sinulle.
 
Me ollaan tultu oppimaan läksyjämme tänne "kaksinaisuuteen," mikä tarkoittaa sitä että on kaksi voimaa, hyvä ja paha.. ei voi oppia arvostamaan hyvää ennenkuin on kokenut myös pahaa.
 
no toi vasta vaivoista juttu on laulun sanat(hb:tä) ja siinähän on just iloinen saundi kun se tarkoittaa että vaikka mitä olis niin sieltä noustaan Jumalan avulla....ja mulle usko ei todellakaan ole mitään surkua mutta elämässä vaan on myös niitä "huonompia"aikoja ja niin se vaan on myös uskovaisen elämässä.
 
Kiitos vastauksista. :)
Korostan nyt vielä, että mun ei ole tarkoitus aliarvioida ja tuomita kenenkään uskoa tai uskontoa. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, pääasia, että ihmisellä itsellään on hyvä olla. :)
Kai nämä(kin) asiat on sellaisia, että mitään yksiselitteistä vastausta ei ole. Eikä ihmiset voi koskaan täysin ymmärtää, miksi pahoja asiota tapahtuu. Se on vaan niin käsittämätöntä. Varsinkin pienten, viattomien lasten kohdalla. On vaikea hyväksyä, että heille tapahtuu jotain pahaa tai että joutuvat kärsimään. :(
Eniten mua vaan vaivaa juuri se, että vakuutetaan, että kunhan uskot Jumalaan, kaikki on hyvin, eikä sinulle voi tapahtua mitään pahaa, kun Jumala suojelee aina.

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin uskon itsekin "johonkin". En tiedä, onko se juuri sellainen Jumala, kun raamatussa sanotaan, vai joku muu. Mutta uskon, että joku on, jossain...
Veljeni oli muutamia vuosia sitten todella pahassa kolarissa, kävi lähellä kuolemaa. Veljeni oli ateisti ja teki paljon laittomuuksia, eli "huonoa" ja epärehellistä elämää. Kun veli makasi teholla, itkin paljon, rukoilun hänen puolestaan ja toivoin, että veli selviää. Ihmeteltiin, mikä ihmeen tarkoitus tälläkin on, että me kaikki omaiset joudumme näin kärsimään.
Kyllä se tarkoitus sitten selvisi... Kun veli toipui (mikä oli lääkäreidenkin mielestä silkka ihme!), niin hän laittoi elämänsä uusiksi. Jätti kaikki typeryydet, hoiti alta pois kaikki tuomionsa (kävi siis vankilassa istumassa), katkaisi välit "huonoihin" kavereihinsa ja alkoi elää kunniallista ja rehellistä elämää. On nykyään eri mies. Enää ei tarvi kenenkään murehtia, että mitä se veli on taas tehnyt ja missä se taas luuhaa. Joten se kai oli tämän tapahtuman tarkoitus. Saada veli arvostamaan omaa elämäänsä. Veli sanoikin, että tämä tapahtuma herätti hänet tajuamaan, että ihmisellä on vain yksi elämä, eikä sitä kannata heittää hukkaan. Tällaisessa tilanteessa on "helppo" ymmärtää, miksi veljen ja meidän läheisten piti kärsiä.
Mutta jos ajattelen pientä lasta, joska sairastaa syöpää, kärsii tuskallisia ja kivuliaita hoitoja, jne... Silloin sen tarkoitusta on vaan niin vaikea käsittää. En tiedä, nämä on näitä elämän suuria mysteerejä, joita tulee joskus vaan mietittyä...
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä