Miksei Jumalan olemassaoloa voi todistaa?

[,jgfdm]

Oletetaan että on Jumala, ja se on suunniilleen sellainen millaiseksi kristinuskoiset ihmiset sen kuvailevat

Miksi emme voi saada vedenpitäviä todisteita asiasta? Jos Jumala rakastaa kaikkia eikä hylkää ketään, kenen/minkä tahon/asian kannalta on hyödyllistä tai tarkoituksenmukaista se, että ihmiset tappelevat aiheesta keskenään. Eikä pelkästään ''uskovaiset'' ja ''ateistit'' vaan kaikenlaiset eri lailla raamattuaan tulkitsevat kristinuskoiset, eri uskontokuntien edustajat, neurobiologit, aknostikot, henkistyneet, jne. tahot.

Jos Jumalan syli on avoin kaikille, niin tuntuu että 99,9% ihan mistä tahansa vinkkelistä katsottuna edustaa kuitenkin jollaintapaa eri näkemyksiä kuin vierustoverinsa, niin 0,01% olis sitten niitä valittuja (keitä ne sitten ovat, ihan mahdoton arvailla), ja se on kyllä vähän se. Hirveän kaukana ''Kaikista'', etten sanoisi. Muutenkin vähän omituista, MIKS mun pitää uskoo siihen Jumalaan, ennenkuin se pelastaa? Ei kovin armeliasta ja rakastavaa toimintaa. Jos Jumala on totuus, niin eihän sen silloin hirveästi pitäisi välittää kaikenlaisista harhakäsityksistä ja huhuista. Elämänjälkeisen elämän nään sitten kun saavun sinne, turhahan mun on täältä käsin yrittää arvailla et mitä siellä olis tiedossa.

Miksei Jumala sitten näyttäydy meille ja sano että ''tässä mä oon, meno on tää, rakastan teitä, rauhotutaanpa vähän niin menee mukavammin toi loppu maailmanhistoria''? Alkaisin uskoa heti.

 

[ilmestyi jo]

Jumalahan näyttäytyi jo Jeesuksessa.

 

["vieras"]

Ei se uskalla, kun sitten joutusi vastaamaan julkisesti kaikkiin vähän ikävimpiinkiin kysymyksiin. Häipyisi ne viimeisetkin seuraajat siinä vaiheessa.

 

[Bluesbii]

Jumalahan näyttäytyi jo Jeesuksessa.

Vastalause: puolustus perustaa väitteensä huhupuheeseen. Kyseisen henkilön olemassaoloa ei voida täysin pitävästi todistaa. Saati, että vedenpitävät todisteet kyseisen henkilön jumalallisuudesta olisi saatu kasattua.

 

[Viikate]

Jumala on uskovalle totta siinä missä kenelle tahansa muulle harhaiselle on totta hänen aistimansa harha Jotakin, minkä itse voi aistia, mutta jota joku muu ei voi aistia.

 

[klhjg]

Jumalahan näyttäytyi jo Jeesuksessa.

Tää ei nyt oikein vastaa kysymykseen. Miks siihen olis sit tarve uskoa? Mites ne ihmiset jotka eli ennen Jeesusta? Vaikka vaan kaks vuotta ennen? Tai samoihin aikoihin, mutta ennen raamatun kirjoittamista? Raamatun sanakin on kokonaisuudessaan aikapaljon Jeesusta vanhempi, siis osittain jopa satoja vuosia. Hirveesti on mennyt ihmissieluja hukkaan kyllä, jos tiedotus on tätä luokkaa.

 

["jepjep"]

Jumala olemassaolon todistamisessa puoleen tai toiseen on se pieni hankala juttu, että ensin pitäisi määritellä, mikä se jumala edes on ja miten sitä voidaan objektivisesti mitata.

 

[Orion-]

Jos Jumalan olemassa olo todistettais, usko loppuis siihe.

 

[Pläääh]

Miten voi näyttää /todistaa sellaisen mitä ei ole olemassakaan
Samaa oon pohtinut monasti, tullut tulokseen että paskat..oo koko Jullea.
Raamattuhan sanoo että Jumala antoi unissa tietoa ja näin edelleen,, mitä sanookin, raamattukin on mun mielestä hankalalukuinen satukirja.
En tiiä onko jokin korkeampi voima olemassa, ei ole ainakaan mua valuuttanut olemassaolollaan mikään.
terv. agnostikko

 

["utopia"]

Mitä hourailette. Jos ihmisellä on jumala niin se jokaisella erilainen ja jokaisessa uskonnossa ja kansakunnassa erilainen. Kyse ei ole oikeasti olemassa olevasta asiasta, vaan uskosta mielikuvituksen tuotteeseen.

 

[pascalin vaaka]

mä en usko jumalaan alkuunkaan, mutta olen ihan varma että se tykkää musta silti. tai ehkä just siksi

 

["femin"]

Ja millähän tapaa ap kuvittelee Jumalan voivan vakuuttaa kaikki ihmiset kerralla ja pysyvästi hänen olemassaolostaan?

Ihminenhän pystyy luomaan ties minkälaisia silmänkääntötemppuja, joten tuskinpa kaikki ihmiset vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta, vaikka hän tulisi vaikkapa ruokajonoon ja jakaisi kaikille ihmisille eväät sieltä yhdestä pussista ja kertoisi olevansa Jumala. Ja vaikka hän saisikin osan ihmisistä vakuutettua olemassaolostaan, niin kuvitellaanpa 1000 vuotta eteenpäin, tai vaikka edes 10, niin taas on ihmiset vaatimassa todisteita ja epäilevät.

 

[Päähän]

Miks olis pakko uskoa?? Jumala rakastaa sua kumminkin. Ja Jumalasta olemme kaikki lähtöisin. Jumala meissä on Jumala kaikkialla ja kaikissa. Tarkoituksenamme on (minun maailmankuvani mukaan) palata takaisin Jumalan luo oppineita ja täydellisinä. En ajattele asiaa kuin kristinuskossa oleva, mutta helpottaisiko sua opettelusta näkemään Jumalan kaikkialla ja kaikissa myös itsestäsi?

 

["Muuan"]

Aloittajan kysymyksessä kiteytyy uskon ja tiedon ero.

Usko on uskoa, ei tietoa, ei tiedettä ei faktoja. Usko on luja luottamus niihin joihoin uskotaa, eikä epäile näkymättömiä.

Usko on tieteen vastakohta ja sen lähestymistavat ovat täysin vieraita tieteelliselle tutkimukselle.

Väittäisin että usko on se mikä tekee ihmisestä ihmisen ja tässä yhteydessä tarkoitan uskolla hyvin erilaisia asioita, en ainoastaan uskoa Jumalaan.
Ihmisen sielu, minuus, tarvitsee jotain syvempää ajattelua, joka tekee ihmisestä ihmisen. Usko on tällaista syvempää ajattelua. Yksi uskoo Jumalaan, toinen tieteen voittoon, kolmas uskoo siihen ettei Jumalaa ole. Kaikki kuitenkin USKOVAT johonkin. Koko maailma ei voi selittää tieteellisesti ja sen lopun osan maailmasta jokainen selittää itselleen uskomalla johonkin.

Jos Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa tieteellisesti, usko loppuisi ja ihmisyys häviäisi.

 

["Muuan"]

Oletetaan että on Jumala, ja se on suunniilleen sellainen millaiseksi kristinuskoiset ihmiset sen kuvailevat

Miksi emme voi saada vedenpitäviä todisteita asiasta? Jos Jumala rakastaa kaikkia eikä hylkää ketään, kenen/minkä tahon/asian kannalta on hyödyllistä tai tarkoituksenmukaista se, että ihmiset tappelevat aiheesta keskenään. Eikä pelkästään ''uskovaiset'' ja ''ateistit'' vaan kaikenlaiset eri lailla raamattuaan tulkitsevat kristinuskoiset, eri uskontokuntien edustajat, neurobiologit, aknostikot, henkistyneet, jne. tahot.

Jos Jumalan syli on avoin kaikille, niin tuntuu että 99,9% ihan mistä tahansa vinkkelistä katsottuna edustaa kuitenkin jollaintapaa eri näkemyksiä kuin vierustoverinsa, niin 0,01% olis sitten niitä valittuja (keitä ne sitten ovat, ihan mahdoton arvailla), ja se on kyllä vähän se. Hirveän kaukana ''Kaikista'', etten sanoisi. Muutenkin vähän omituista, MIKS mun pitää uskoo siihen Jumalaan, ennenkuin se pelastaa? Ei kovin armeliasta ja rakastavaa toimintaa. Jos Jumala on totuus, niin eihän sen silloin hirveästi pitäisi välittää kaikenlaisista harhakäsityksistä ja huhuista. Elämänjälkeisen elämän nään sitten kun saavun sinne, turhahan mun on täältä käsin yrittää arvailla et mitä siellä olis tiedossa.

Miksei Jumala sitten näyttäydy meille ja sano että ''tässä mä oon, meno on tää, rakastan teitä, rauhotutaanpa vähän niin menee mukavammin toi loppu maailmanhistoria''? Alkaisin uskoa heti.

Vielä tuohon Raamatun Jumalan olemukseen. Ei kristinuskon Jumala ole pelkkä rakkaus.

Jumala on myös ankara ja vaativa.

Jumala rakastaa ihmistä niin paljon, että Hän antoi ihmiselle mahdollisuuden päästä Taivaaseen, VAIKKA ihminen rikkoi Hänen tahtoaan vastaan.
Ihmisen täytyy vain itse ottaa tämä mahdollisuus vastaan. Se on tarjolla kaikille jotka siitä todella välittävät.

 

[Turbojurpo]

[QUOTE="Muuan";27854831]
Ihmisen sielu, minuus, tarvitsee jotain syvempää ajattelua, joka tekee ihmisestä ihmisen. Usko on tällaista syvempää ajattelua.[/QUOTE]

Siitä olen samaa mieltä, että usko on todella syvältä. Yhteen aikaan uskottiin, että oli ihan okei ja kohtuullista kiduttaa ja murhata toisin uskovia ihmisiä ja niin uskotaan edelleenkin jossain päin maailmaa. Jos sellainen usko tekee ihmisestä ihmisen, niin olen mieluummin epäihminen.

 

["Muuan"]

Siitä olen samaa mieltä, että usko on todella syvältä. Yhteen aikaan uskottiin, että oli ihan okei ja kohtuullista kiduttaa ja murhata toisin uskovia ihmisiä ja niin uskotaan edelleenkin jossain päin maailmaa. Jos sellainen usko tekee ihmisestä ihmisen, niin olen mieluummin epäihminen.

Olet nyt sekoittanut uskon ja uskonnon.

Usko on ihmisen sisäinen kokemus. Uskonto on samoin ajattelevien ( ei välttämättä samoin uskovien) ympärilleen rakentama istittuutio jolla joskus on jotain tekemistä uskon kanssa, joskus ei.

Se että ihminen uskoo että hän voi tappaa toisin ajattelevia on mahdollista, tosin se ei ole oikeastaan enää uskoa vaan harhaista mielenterveyshäiriötä. Se että tämä ihminen saa toiset uskomaan, että hän on oikeassa ja viisas johtaja, on ongelmien ydin.

 

[Turbojurpo]

[QUOTE="Muuan";27855072]Olet nyt sekoittanut uskon ja uskonnon.
[/QUOTE]

Mitä väliä sillä on? Jos uskonnon harjoittamisesta seuraa pahuutta, niin eikö siitä pitäisi pidättäytyä? Osa inkvisiittoreista varmasti oli opportunisteja, mutta osa uskoi vilpittömästi rooliinsa kirkon puolustajana Saatanan kätyreitä vastaan. Nykyversioita vinksahtaneesta uskosta edustavat tieteen, eutanasian ja abortin vastustajat.

 

["Muuan"]

Et edellenkään ymmärtänyt eroa, usko ja uskonnon harjoittaminen ovat täysin eri asioita vaikka monissa tapauksissa liittyvätkin yhteen.

Usko on edelleen ihmisen sisäinen kokemus. Uskonnon harjoittaminen voi olla rukousta, mietiskelyä, keskustelua, uskonnolisen tekstin lukemista, laulamista yms.

Se tuskin aiheuttaa mitään pahaa kenellekään.

Se taas sitten, että uskonnon tai Jumalan nimissä tehdään pahaa ei ole uskon ja uskonnon vika vaan ihan vain silkkaa ihmisen pahuutta joka perustellaan milloin milläkin.
Niinkuin nyt vaikka tuo abortti naisen itsemääräämisoikeudella. Tappaminen on tappamista, vaikka se puettaisiin miten kauniiseen kaapuun.

Nykyajan suurin uskonto ja uskonnon harjoittaminen on MINÄ ITSE:n palvontaa. Se saa aikaan suurimmat tuhot mm. lasten elämässä tällä hetkellä länsimaisissa yhteiskunnissa.
Entisen uskonnolliseen kaapuun puetun pahuuden tilalle on vain tullut toisenlaisiin vaatteisiin puettu pahuus.
Nykyisenkaltainen näennäinen yksilönvapaus, joka saa ihmiset toimimaan vain omaa etuaan ajatellen on monia hirmuhallitsijoita pahempi hallitsija.

 

["yks vaan"]

lisää

 

["vieras"]

Oletetaan että on Jumala, ja se on suunniilleen sellainen millaiseksi kristinuskoiset ihmiset sen kuvailevat

Miksi emme voi saada vedenpitäviä todisteita asiasta? Jos Jumala rakastaa kaikkia eikä hylkää ketään, kenen/minkä tahon/asian kannalta on hyödyllistä tai tarkoituksenmukaista se, että ihmiset tappelevat aiheesta keskenään. Eikä pelkästään ''uskovaiset'' ja ''ateistit'' vaan kaikenlaiset eri lailla raamattuaan tulkitsevat kristinuskoiset, eri uskontokuntien edustajat, neurobiologit, aknostikot, henkistyneet, jne. tahot.

Jos Jumalan syli on avoin kaikille, niin tuntuu että 99,9% ihan mistä tahansa vinkkelistä katsottuna edustaa kuitenkin jollaintapaa eri näkemyksiä kuin vierustoverinsa, niin 0,01% olis sitten niitä valittuja (keitä ne sitten ovat, ihan mahdoton arvailla), ja se on kyllä vähän se. Hirveän kaukana ''Kaikista'', etten sanoisi. Muutenkin vähän omituista, MIKS mun pitää uskoo siihen Jumalaan, ennenkuin se pelastaa? Ei kovin armeliasta ja rakastavaa toimintaa. Jos Jumala on totuus, niin eihän sen silloin hirveästi pitäisi välittää kaikenlaisista harhakäsityksistä ja huhuista. Elämänjälkeisen elämän nään sitten kun saavun sinne, turhahan mun on täältä käsin yrittää arvailla et mitä siellä olis tiedossa.

Miksei Jumala sitten näyttäydy meille ja sano että ''tässä mä oon, meno on tää, rakastan teitä, rauhotutaanpa vähän niin menee mukavammin toi loppu maailmanhistoria''? Alkaisin uskoa heti.

Koska ne, jotka näkevät jumalan, ovat jumalia, eikä itseään voi todistaa. Jos puhut kanssani, olen olemassa, joka todistaa jumalan olemassaolon, jos näet minut.

Näetkö itsesi peilistä?

 

[Chala]

Usko on hieno juttu silloin kun se antaa sisäistä voimaa ja vahvuutta elämään ja myös itseensä uskomiseen, mutta se kääntyy liian usein myös ihmistä itseään vastaan.

Jos usko on se, joka saa ihmisen inhoamaan itseään kun tuntee ettei kelpaa sille johon uskoo, ihan täysin irrallaan uskonnollisista yhteisöistäkin, saa ihmiset tekemään kamalia tekoja itselleen ja muille.

Jos usko liian kovana yhteen asiaan ajaa ihmisen fanatismiin, se ei enää anna voimaa vaan syö ihmistä sisältä ja kaikkea hänen ympäriltään.

Uskontoihin en ota kantaa, tai muihinkaan verrattavissa oleviin ryhmittymiin. Pelkkä ihmisen oma usko näyttäytyy ulospäin, tavalla tai toisella. En sanoisi sen olevaan lähellekään mustavalkoinen vastakkainasettelu; usko = hyvä vs. uskonto = paha. Molemmista löytyy puolensa, riippuu täysin yksilöstä ja miten yhteisö sitä yksilöä tukee tai ohjaa.

Jumalan olemassaolo? Jaa-a, sitä varmasti uskoo jos uskoo ja jokainen silti tiiviinkin uskontokunnan sisällä omalla yksilöllisellä tavallaan. Miksei sitä tosiaan voida todistaa? Ikuisuuskysymys. Joko täyttä huuhaata tai pirullisen täydellinen juoni, mahdoton sanoa. Henk. koht. en tunne suurta tarvetta saada todisteita, en myöskään tunne tarvetta uskoa mihinkään määriteltyyn jumaluuteen. Liv and let liv ja niin edelleen, riittää mulle