Alkuperäinen kirjoittaja kysymys:
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Luultavasti siis suurin osa mielenhäiriöistä on ihmiseen synnin eli (jatkuvan) Jumalasta loittonemisen seurauksena tullutta rappeumaa, kuten muutkin sairaudet.
Olit vastannut hienosti, monesta asiasta olen samaa mieltä kanssasi. Mutta... täytyy sanoa että karvat nousivat pystyyn tuosta lauseesta. Lapseni sairastui vakavaan sairauteen 3 vuotiaana. Miten on mahdollista, että hän on (jatkuvaa) Jumalasta loittonemista pystynyt edes ajattelemaan saati sitten toteuttamaan? En siis usko että kaikki sairaudet ovat Jumalasta loittonemisesta aiheutuvaa rappeumaa. Ei lapseni ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole loitonnut Jumalasta (luemme lasten raamattua, rukoilemme iltaisin jne) ja silti sarastui (tuskin perisynti häntä kuitenkaan sairastutti).
Anteeksi jos muotoilin sen huonosti. En tarkoittanut, että juuri sairastava henkilö olisi (enemmän) syyllinen kuin joku muu.
Evankeliumeissa Jeesus mielestäni puhuu tästä:
Luukkaan evankeliumi:
13:1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
13:2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
13:3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
13:4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä,
luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Jos synti olisi aina suorassa suhteessa sairauteen tai muuhun kärsimykseen, ihmiset etsisivät helposti Jumalaa välineellisessä mielessä ja pyrkisi tekemään jotain mekaanisia hyviä tekoja sydämen nöyrtymisen sijaan. Luulisin.
Voimia teille
:hug:
