Julkisuudesta

Se, että varjelen yksityisyyttäni ei sulje minua vankilaan. Jonkinlaisessa erakkoluolassa elän kyllä, mutta en koe sitä vankilaksi. Päinvastoin. Erakkoluolani on linnani. Jota saan hallita itse.

 

En ole Huspati Huta, mutta en ainkaan tälläisellä palstalla haluaisi kertoa mitään omalla
nimelläni. Osa tämän palstan viehtätystä on mahdollisuus toimia anonyymisti.

Tiedän muutaman palstalaisen nimen ja heihin olen yhteydessä toistenkin kanavien kautta.
Mutta en kaipaa kyllä muuten myöskään tietoa täällä palstailevien ihmisten oikeista nimistä.

Tuosta viimeisestä olen samaa mieltä.
Minäkään en näe oikeita nimiä palstalla mitenkään oleellisena (jos kohta toki toivoisin, että ihmiset kirjoittaisivat siten että pystyisivät seisomaan tekstiensä takana myös omalla nimellään - mutta se onkin sitten jo eri asiaa, kuin tämän topikin jutut.)

 

Se, että varjelen yksityisyyttäni ei sulje minua vankilaan. Jonkinlaisessa erakkoluolassa elän kyllä, mutta en koe sitä vankilaksi. Päinvastoin. Erakkoluolani on linnani. Jota saan hallita itse.

Heh.
Miten erakkoluola eroaa vankilasta?

(Ja huom! en mitenkään väheksy oikeuttasi viihtyä erakkoluolassasi. Hienoa, että olet löytänyt paikan jossa viihdyt ja tunnet olosi kotoisaksi.)

 

Tämä on yleinen julistus, mutta ei vastaa kysymykseen miksi.

Sori nyt kun puutun, mutta miksi mitä? Miksi jokaisella on oikeus yksityisyyteen vai? Siksi että jokaisella on oma henkilökohtainen tilansa, josta saa itsemääräämisoikeudella päättää ketä sinne päästää ja milloin.

 

Tämä on yleinen julistus, mutta ei vastaa kysymykseen miksi.

miksi? koska jokaisella on oikeus päättää haluaako kaikkien asioitaan tietävän. olisin itse hyvinkin pettynyt ja loukkaantunut jos äitini menisi vaikka julkisessa blogissaan minusta nimellä ja kuvalla varustettuja juttuja kertomaan. tai jos minulla olisi joku sairaus tahi vamma, mistä hän avautuisi. ja joku kaivais vaikka 10v päästä nuo tiedot minusta esille.

 

Heh.
Miten erakkoluola eroaa vankilasta?

(Ja huom! en mitenkään väheksy oikeuttasi viihtyä erakkoluolassasi. Hienoa, että olet löytänyt paikan jossa viihdyt ja tunnet olosi kotoisaksi.)

siten, että vankilassa olisi kulkuani rajotettu, tekemisiäni vahdittaisiin, en saisi ehkä valita sellikavereitani jne.

Erakkoluolaani minulla on vapaa kulku, sinne sisään ja sieltä ulos. Ja saan valita, keitä sinne päästän. Jos räväyttäisin itseni julkisuuteen, tulisi siitä se vankila, koska en voisi valita sitä, kuka selliini tunkee.

 

Mummeliisa, koetan lähestyä toisesta suunnasta: nautitko sinä julkisuudesta? Oletko kokenut sitä lapsena? Miten suhtaudut lapsiin (omiisi) julkisuudessa? Katsotko, että sinun avoimuutesi on eduksi myös heille?

 

Se, että varjelen yksityisyyttäni ei sulje minua vankilaan. Jonkinlaisessa erakkoluolassa elän kyllä, mutta en koe sitä vankilaksi. Päinvastoin. Erakkoluolani on linnani. Jota saan hallita itse.

Tästä tulee mieleen se saarikeskustelu. Silloinkin oli aistittavissa, että muut tahtovat määritellä saaren laadun, nyt erakkokin suljetaan vankilaan

 

Heh.
Miten erakkoluola eroaa vankilasta?

(Ja huom! en mitenkään väheksy oikeuttasi viihtyä erakkoluolassasi. Hienoa, että olet löytänyt paikan jossa viihdyt ja tunnet olosi kotoisaksi.)

Se, että näet erakkoluolan vankilana on täysin sinun subjektiivinen näkemys. Esim. usein munkki luostarissa kokee olevansa täysin vapaa, ollessaan eristäytyneenä muusta maailmasta.

 

Tämän ketjun innoittamana piti kaivella googlesta anekdootti Antti Majanderin kirjallisuusarvostelu Paul Therouxin kirjasta Salainen elämäni:
"Tuskin kukaan muu kuin salailijana itseään pitävä henkilö tuntee voittamatonta tarvetta paljastamiseen, mikä on yksi itsekeskeisyyden muoto."

Jotenkin liittyy aiheeseen, ehkä vaikkei aloittajan kysymykseen vastaakaan.

 

Et kai oleta, että me toisin ajattelevat aktiivisesti pelkäisimme koko ajan, että joku vuotaa sairaskertomuksemme tms. julkisuuteen? En ole suonut sille tätä ennen juuri ajatustakaan, koska sehän on aina "teoriassa" mahdollista. Ei ole minun käsissäni. Shit happens.

"Paljastumisen pelko". En ymmärrä mitä tässä pitäisi pelätä?

En minä ainakaan ajatellut aktiivisesti pelkääväni - siis niinä elämäni 30+ vuonna jolloin pidin yksityisyyttä jonkinlaisena pyhänä perusarvona, jonka perusteita ei kuulu kysellä saati kyseenalaistaa. Ja tuon oman kokemukseni perusteella olen taipuvainen kuvittelemaan että muutkaan yksityisyyttään suojaavat eivät aktiivisesti sen menettämistä pelkää.
(Ymmärrän toki, että moisiakin on, mutta luulen heidän olevan kovin pieni vähemmistö.)

Sen sijaan olen kyllä kokenut elämääni rikastuttavana ja voimia ja itsetuntemusta lisäävänä (käyttäisin sanaa "voimaannuttava" ellei se olisi vähän pilalla monien väärinkäytösten vuoksi) matkani kohti yksityisyydestä luopumista. Yksi ensimmäisten vuosien suurista jutuista itselleni oli huomata miten suuresti vapauteni lisääntyi, kun ei enää ollut mahdollisuutta "paljastua".

Tämä on muuten hauska keskustelu.
Kiitän jo ennalta kaikkia osallistuneita in case joudun tipahtamaan liveen kesken kaiken.

 

Tästä tulee mieleen se saarikeskustelu. Silloinkin oli aistittavissa, että muut tahtovat määritellä saaren laadun, nyt erakkokin suljetaan vankilaan

pahimpia vankiloita, joita minulle voisi asettaa olisi vaikkapa joutuminen bb-taloon. :xmas:

 

Noniin, meinasinkin jo yhdessä vaiheessa kirjoittaa, että olen saanut sen käsityksen, että olet ennemmin koko ajan näkyvä, ettet joudu koskaan paljastetuksi, tai elämään paljastumisen pelon alla.

Hups.
En haluaisi olla "koko ajan näkyvä".
Sen sijaan olisin mielelläni "läpinäkyvä."

 

Sori nyt kun puutun, mutta miksi mitä? Miksi jokaisella on oikeus yksityisyyteen vai? Siksi että jokaisella on oma henkilökohtainen tilansa, josta saa itsemääräämisoikeudella päättää ketä sinne päästää ja milloin.

Miksi yksityisyys on tavoiteltava arvo sinänsä?
Miksi se on arvokkaampi kuin vaikkapa kaksituisuus tai sukulaisuus tai kyläläisyys?

 

Hups.
En haluaisi olla "koko ajan näkyvä".
Sen sijaan olisin mielelläni "läpinäkyvä."

Hei minäkin mielelläni olisin läpinäkyvä, mutta tarkoitamme varmaan sillä eriä!

 

pahimpia vankiloita, joita minulle voisi asettaa olisi vaikkapa joutuminen bb-taloon. :xmas:

Totaalinen avoimuus, ei lainkaan yksityisyyttä. Niinpä.

 

[QUOTE="...";25032363]miksi? koska jokaisella on oikeus päättää haluaako kaikkien asioitaan tietävän. olisin itse hyvinkin pettynyt ja loukkaantunut jos äitini menisi vaikka julkisessa blogissaan minusta nimellä ja kuvalla varustettuja juttuja kertomaan. tai jos minulla olisi joku sairaus tahi vamma, mistä hän avautuisi. ja joku kaivais vaikka 10v päästä nuo tiedot minusta esille.[/QUOTE]

Uskon, että se loukkaisi sinua.
Mutta silti tuo ei vastaa kysymykseen.

 

Hei minäkin mielelläni olisin läpinäkyvä, mutta tarkoitamme varmaan sillä eriä!

Apua. Nyt tipahdan.

 

Mummeliisa, koetan lähestyä toisesta suunnasta: nautitko sinä julkisuudesta? Oletko kokenut sitä lapsena? Miten suhtaudut lapsiin (omiisi) julkisuudessa? Katsotko, että sinun avoimuutesi on eduksi myös heille?

En erityisemmin nauti julkisuudesta. Toisaalta en siitä kärsikään. Se on pohjimmiltaan minulle suhteellisen yhdentekevää, jos kohta myönnän että joskus ottaa pattiin, kun kirjoitetaan jotain sellaista, mikä ei ole ollenkaan totta. Silloinkin tosin useimmiten huvitun siitä, miten eri lailla eri ihmiset saman asian näkevät/tulkitsevat/haluavat tulkita.

Olen kokenut julkisuutta (pienessä mittakaavassa) niin lapsena, nuorena ja aikuisena.

Suhtaudun neutraalisti lapsiini julkisuudessa.
Kivasta jutusta tulee hyvä mieli.
Huono juttu voi hetken tympiä ennen kuin unohtuu.

Koen ehdottomasti että oma avoimuuteni/läpinäkyvyyteni on ollut ja on lapsille eduksi ja avuksi.

 

Minä en haluaisi olla läpinäkyvä, sameana on mukavaa.

[video=youtube;13y2EGQb4KU]http://www.youtube.com/watch?v=13y2EGQb4KU[/video]

 

Hups.
En haluaisi olla "koko ajan näkyvä".
Sen sijaan olisin mielelläni "läpinäkyvä."

Mutta silti elät lasitalossa, kun et voi enää itse päättää milloin näyt ja milloin et, kun koko elämäsi on julkista. Vaikka koet että et paljastu, niin olemalla avoin kaikissa tekemisissään joutuu niitä myös väistämättä selittelemään ja peruselemaan muille.

Itse valitsen toisin, mm. siksi, että mua ahdistaisi selitellä valintojani ja tekemisiäni muille. Teen mitä teen, ja en tee jos ei huvita. Lasitalo asettaa tavallaan kuitenkin rajoja, koska et esim. sinäkään uskalla olla kokonaan näkyvä kuitenkaan, vaikka kuinka annat ymmärtää. Jossain sivulauseessa kerrot ettet jaksaisi siivota tai laittaa ruokaa, mutta suurimmaksi osin pidät julkisuudessa yllä kulissia. Väitän.

 

Se, että näet erakkoluolan vankilana on täysin sinun subjektiivinen näkemys. Esim. usein munkki luostarissa kokee olevansa täysin vapaa, ollessaan eristäytyneenä muusta maailmasta.

Tietenkin on subjektiivinen näkemys. (Enkä oikeasti edes koe erakkoluolaa vankilana, mutta sehän sabotoisi keskustelun etenemistä jos moisen myöntäisi...)
Ihan samoin kuin vanki voi kokea itsensä vapaaehtoiseksi erakoksi tai erakko munkiksi tai... Kokemus on aina subjektiivinen.

 

[QUOTE="vieras";25032395]Tämän ketjun innoittamana piti kaivella googlesta anekdootti Antti Majanderin kirjallisuusarvostelu Paul Therouxin kirjasta Salainen elämäni:
"Tuskin kukaan muu kuin salailijana itseään pitävä henkilö tuntee voittamatonta tarvetta paljastamiseen, mikä on yksi itsekeskeisyyden muoto."

Jotenkin liittyy aiheeseen, ehkä vaikkei aloittajan kysymykseen vastaakaan.[/QUOTE]

Se on hyvä sitaatti.
Loppujen lopuksi läpinäkyvyys voi hyvinkin olla kaikkein tehokkain mahdollisin yksityisyyden suojaamisen muoto.

 

pahimpia vankiloita, joita minulle voisi asettaa olisi vaikkapa joutuminen bb-taloon. :xmas:

Samoin. Tosin ei minua ne kamerat haittaisi vaan sen elämäntavan tyhjyys.
Tulisin hullu(mma)ksi parissa päivässä.

 

Huono juttu voi hetken tympiä ennen kuin unohtuu.

Kenellä unohtuu? Huonot asiat muistetaan aina.