Julkisuudesta

Miksi et?
Miten olet yksityisyydessä vapaa?

Ihan tosissasiko olet? Olet taas vähän outo mielestäni.

Yksityisyyttä voi itse kontrolloida, julkisuutta ei.

 

pst. Lilii tulivatko meilini nyt perille?

Njet.

 

Itse karttaisin viimeiseen asti julkisuudessa oloa, mutta kotiäitinä sellaista ei tarvitse mitenkään edes pelätä

Meistä ei ole tehty yhtään juttua mihinkään, olemme niin tavallisia että syytä ei ole. Mies on joskus ollut jossain haastateltavana, minä kerran jouduin vastaamaan katugalluppiin joka näkyi sekä tv:ssä että kuului radiossa. Jo se oli ihan tuskaa.

Varmasti voi siis arvata, että en ymmärrä julkisuudenhakuisia ihmisiä, ellei kyse ole taiteesta. Miksi antaa elämänsä (keltaiselle)lehdistölle?

 

K
Miten yksityisyys ei ole vapautta? Avoimmuutta? En minä ole mitenkään vangittu, kahlittu tai suljettu. Onko sulla muuten joku vahva uskonlahkotausta tai jokin muu, mikä on vääristänyt mielikuvaa vapaudesta?

Oletan että tuo ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi vaan asialliseksi kommentiksi ja vastaan: Ei. Minulla ei ole minkäänlaista vahvaa uskonlahkotaustaa vaan ihan "tavallinen" maallistunut lutikkakirkon jäsen olen.

Ja otsikosta jo Huspatille pahoittelin eli ketjun kulku meni toisenlaiseksi (paljon mielenkiintoisemmaksi, se myönnettäköön) kuin alussa ajattelin.

 

Njet.

ai.

Lähetin kyllä parikin.

 

. Miksi antaa elämänsä (keltaiselle)lehdistölle?

Siihen en keksi minäkään yhtään syytä.
Tosin vastenmielisyyteni keltaista lehdistöä kohtaan saattaa olla ylimitoitettuakin eli tunnustan itseni tuolta kohdin vahvan ennakkoluuloiseksi.

 

Oletan että tuo ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi vaan asialliseksi kommentiksi ja vastaan: Ei. Minulla ei ole minkäänlaista vahvaa uskonlahkotaustaa vaan ihan "tavallinen" maallistunut lutikkakirkon jäsen olen.

Ja otsikosta jo Huspatille pahoittelin eli ketjun kulku meni toisenlaiseksi (paljon mielenkiintoisemmaksi, se myönnettäköön) kuin alussa ajattelin.

Ei loukkaavaksi tosiaan, mutta sanasi "vankeudesta" ja muutkin ilmaisut herättivät ihmettelemään, millaisessa maailmassa olet kasvanut. Ilmeisen erilaisessa kuin minä. En ollenkaan pääse sinun taajuudellesi.

 

Ihan tosissasiko olet? Olet taas vähän outo mielestäni.

Yksityisyyttä voi itse kontrolloida, julkisuutta ei.

Oletan jälleen ettei persoonaan kohdistettu arvostelu ollut loukkaavaksi tarkoitettu eli jatkan keskustelua itse asian tiimoilta:

Jos ihminen keskittyy kontrolloimaan ja vaalimaan yksityisyyttään niin onko hän vapaa? Eikö vapaus ole silloin näennäistä ja milloin vain menetettävissä - pelkästään yksityisyyden loukkauksella?

Sama toki pätee julkisuuteenkin - sekin voi viedä samalla lailla mennessään.

Sitä sen sijaan en tajua, miten avoimuus voisi ihmistä rajoittaa.

 

Ei loukkaavaksi tosiaan, mutta sanasi "vankeudesta" ja muutkin ilmaisut herättivät ihmettelemään, millaisessa maailmassa olet kasvanut. Ilmeisen erilaisessa kuin minä. En ollenkaan pääse sinun taajuudellesi.

Ok.
Ikävää, että jäi siitä kiinni.
Keskustelunaihe oli kiehtova.

 

Jos ihminen keskittyy kontrolloimaan ja vaalimaan yksityisyyttään niin onko hän vapaa? Eikö vapaus ole silloin näennäistä ja milloin vain menetettävissä - pelkästään yksityisyyden loukkauksella?

Siis en minä ainakaan keskity mitenkään kontrolloimaan mitään. Eihän julkisuus tuolla ulkona vaani ja hyökkää arvaamatta päälle. Kyllä sinne pitää ihan itse ja erillisellä vaivalla hakeutua.

 

Minua kiinnostaisi tietää se, miten vaikkapa sama asia voi olla vankeus tai vapaus. Esim. jos kerron tässä ja nyt koko nimeni ja syntymäaikani, se olisi vapaus? Mutta jos en kerro, se sama tieto olisi vankeus. Kuka sillä tiedolla tekee jotain? Mistä se minut vapauttaa? Millä tavalla kertomattajättäminen vankeuttaa? (kohta pitää lähteä, mutta mielelläni jatkaisin tästä vielä)

Se, että sen kertoisin, jäisi tänne enkä saisi sitä enää pois. En voisi enää valita, voiko minut yhdistää nimimerkkiini. Luultavasti asia kyllä unohtuisi samantien, ehkä joku utelias voisi pistää sen sinne tiimarinvihkoonsa ylös. Ne ihmiset, joille olen asian kertonut, ovat ihmisiä, joihin luotan. Heille on arvoa (toivoakseni) tietää nimeni, he voivat pitää minuun yhteyttä halutessaan.

 

Siis en minä ainakaan keskity mitenkään kontrolloimaan mitään. Eihän julkisuus tuolla ulkona vaani ja hyökkää arvaamatta päälle. Kyllä sinne pitää ihan itse ja erillisellä vaivalla hakeutua.

Mitä jos joku julkaisee päiväkirjasi radiossa, kuvasi netissä tai sairaskertomuksesi lehdessä?
Onko yksityisyyttäsi loukattu vai onko se yhtä koskematon kuin aiemminkin?
Oletko menettänyt jotain?

 

Minua kiinnostaisi tietää se, miten vaikkapa sama asia voi olla vankeus tai vapaus. Esim. jos kerron tässä ja nyt koko nimeni ja syntymäaikani, se olisi vapaus? Mutta jos en kerro, se sama tieto olisi vankeus. Kuka sillä tiedolla tekee jotain? Mistä se minut vapauttaa? Millä tavalla kertomattajättäminen vankeuttaa? (kohta pitää lähteä, mutta mielelläni jatkaisin tästä vielä)

Se, että sen kertoisin, jäisi tänne enkä saisi sitä enää pois. En voisi enää valita, voiko minut yhdistää nimimerkkiini. Luultavasti asia kyllä unohtuisi samantien, ehkä joku utelias voisi pistää sen sinne tiimarinvihkoonsa ylös. Ne ihmiset, joille olen asian kertonut, ovat ihmisiä, joihin luotan. Heille on arvoa (toivoakseni) tietää nimeni, he voivat pitää minuun yhteyttä halutessaan.

Joo. Varmasti noin.
Toisaalta mitä koet menettäväsi, jos jonkun kysyessä vastaat nimelläsi ja syntymäajallasi?

 

Mitä jos joku julkaisee päiväkirjasi radiossa, kuvasi netissä tai sairaskertomuksesi lehdessä?
Onko yksityisyyttäsi loukattu vai onko se yhtä koskematon kuin aiemminkin?
Oletko menettänyt jotain?

Yksityisyyttäni on silloin loukattu ja olen silloin menettänyt (kenties kasvoni ). Riippuen mitä päiväkirjastani paljastuu, saatan menettää paljon muutakin. Sairaskertomukseni netissä voi vaikuttaa siihen, miten minuun suhtaudutaan vaikkapa työelämässä tai naapurustossa, riippuen siitä mitä olen sairastanut. Olisin pöyristynyt, jos jotakin tällaista minusta julkaistaisiin ilman lupaani.

Kysymys: miksi ihmeessä jonkun nobody-ihmisen päiväkirjoja julkaistaisiin missään.

 

Joo. Varmasti noin.
Toisaalta mitä koet menettäväsi, jos jonkun kysyessä vastaat nimelläsi ja syntymäajallasi?

Kokisin menettäväni sen anonymiteetin asteen, jonka olen valinnut pitää. On siinä olemassa kyllä ristiriita, myönnän, enhän minä tuolla ulkona liikkuessani tarkoituksella salaa kuka minä olen. Luulen, että se miten netissä käyttäydyn johtuu siitä, että minulla on ollut elämää ennen internettiä. Olin aikuinen, kun se tuli. Se ei ollut sitä, mikä on lapsilleni ollut itsestäänselvyys koko elämänsä. Ja enemmän tietysti vaikuttaa luonteeni. Se tarkoituksellinen sivullisen roolini.

 

Mitä jos joku julkaisee päiväkirjasi radiossa, kuvasi netissä tai sairaskertomuksesi lehdessä?
Onko yksityisyyttäsi loukattu vai onko se yhtä koskematon kuin aiemminkin?
Oletko menettänyt jotain?

tottakai silloin yksityisyyttä on loukattu. jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen ja jokaisella pitäis myös olla oikeus suojella yksityisyyttään. lapsillakin.

 

En ole Huspati Huta, mutta en ainkaan tälläisellä palstalla haluaisi kertoa mitään omalla
nimelläni. Osa tämän palstan viehtätystä on mahdollisuus toimia anonyymisti.

Tiedän muutaman palstalaisen nimen ja heihin olen yhteydessä toistenkin kanavien kautta.
Mutta en kaipaa kyllä muuten myöskään tietoa täällä palstailevien ihmisten oikeista nimistä.

 

Mutta en kaipaa kyllä muuten myöskään tietoa täällä palstailevien ihmisten oikeista nimistä.

Amen. Maailmassa on liikaa informaatiota, jolla ei tee yhtään mitään.

Lisäksi julkaisemalla nimeni jossakin, päädyn hyvin pian esim. saamaan roskapostia jostakin, häiriköintiä, puheluita jne.

 

Yksityisyyttäni on silloin loukattu ja olen silloin menettänyt (kenties kasvoni ). Riippuen mitä päiväkirjastani paljastuu, saatan menettää paljon muutakin. Sairaskertomukseni netissä voi vaikuttaa siihen, miten minuun suhtaudutaan vaikkapa työelämässä tai naapurustossa, riippuen siitä mitä olen sairastanut. Olisin pöyristynyt, jos jotakin tällaista minusta julkaistaisiin ilman lupaani.

Kysymys: miksi ihmeessä jonkun nobody-ihmisen päiväkirjoja julkaistaisiin missään.

Vikaan voisi olla vaikka mitä omituisiakin syitä, mutta laitetaan vaikkapa ihan yksinkertaisesuuden vuoksi että ; pahansuopuuttaan tai ilkeyttään.
Sellaisiakin ihmisiä on.

Itse tavoittelen tilaa, jossa olisi herttaisen yhdentekevää julkaistaanko päiväkirjani (blogi tavallaan jo itsejulkaisua) tai sairaskertomukseni (lehtijutut ja syöpäläisten tukitapaamiset yms tavallaan nekin jo itsejulkaisua.)

Koen, että sellaisessa tilanteessa, jossa elämäni olisi avoin (sille/niille äärimmäisen harvoille joita se kiinnostaisi) olisin tässä mielessä kaikkein vapain.
Minua ei voi paljastaa eikä elämäni siis ole millään lailla paljastumisen pelon hallitsemaa...

 

Huspati Huta, anteeksi, että vaivaan sinua, mutta katsoisitko sinä s-postiasi?

 

Kokisin menettäväni sen anonymiteetin asteen, jonka olen valinnut pitää. On siinä olemassa kyllä ristiriita, myönnän, enhän minä tuolla ulkona liikkuessani tarkoituksella salaa kuka minä olen. Luulen, että se miten netissä käyttäydyn johtuu siitä, että minulla on ollut elämää ennen internettiä. Olin aikuinen, kun se tuli. Se ei ollut sitä, mikä on lapsilleni ollut itsestäänselvyys koko elämänsä. Ja enemmän tietysti vaikuttaa luonteeni. Se tarkoituksellinen sivullisen roolini.

Minäkin olin aikuinen ennen kuin netti tuli - ja päätynyt pitkän tietoisen harkinnan jälkeen aika lailla erilaiseen yksityisyyspolitiikkaan. Luulen, että enemmän kuin mikään filosofinen valinta tuossa kumpaakin ohjaa perusluonne.
Eniten pelkäämämme vankilat ovat erilaisia.

 

Huspati Huta, anteeksi, että vaivaan sinua, mutta katsoisitko sinä s-postiasi?

Toimii!

 

[QUOTE="...";25032279]tottakai silloin yksityisyyttä on loukattu. jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen ja jokaisella pitäis myös olla oikeus suojella yksityisyyttään. lapsillakin.[/QUOTE]

Tämä on yleinen julistus, mutta ei vastaa kysymykseen miksi.

 

Minua ei voi paljastaa eikä elämäni siis ole millään lailla paljastumisen pelon hallitsemaa...

Et kai oleta, että me toisin ajattelevat aktiivisesti pelkäisimme koko ajan, että joku vuotaa sairaskertomuksemme tms. julkisuuteen? En ole suonut sille tätä ennen juuri ajatustakaan, koska sehän on aina "teoriassa" mahdollista. Ei ole minun käsissäni. Shit happens.

"Paljastumisen pelko". En ymmärrä mitä tässä pitäisi pelätä?

 

Vikaan voisi olla vaikka mitä omituisiakin syitä, mutta laitetaan vaikkapa ihan yksinkertaisesuuden vuoksi että ; pahansuopuuttaan tai ilkeyttään.
Sellaisiakin ihmisiä on.

Itse tavoittelen tilaa, jossa olisi herttaisen yhdentekevää julkaistaanko päiväkirjani (blogi tavallaan jo itsejulkaisua) tai sairaskertomukseni (lehtijutut ja syöpäläisten tukitapaamiset yms tavallaan nekin jo itsejulkaisua.)

Koen, että sellaisessa tilanteessa, jossa elämäni olisi avoin (sille/niille äärimmäisen harvoille joita se kiinnostaisi) olisin tässä mielessä kaikkein vapain.
Minua ei voi paljastaa eikä elämäni siis ole millään lailla paljastumisen pelon hallitsemaa...

Noniin, meinasinkin jo yhdessä vaiheessa kirjoittaa, että olen saanut sen käsityksen, että olet ennemmin koko ajan näkyvä, ettet joudu koskaan paljastetuksi, tai elämään paljastumisen pelon alla.