Julkisuudesta

[QUOTE="vieras";25031465]Mä voisin menettää yksityisyyteni 13 miljoonasta. Tuksu tuksuilee, mut Tuksu ei saa siitä miljoonia, ja voihan sitä olla julkisuudessa ilman tuksuilua.[/QUOTE]

Joo, mutta ihan tyhjästä ei saa 13 miljoonaa vain "menemällä julkisuuteen". Tuksu on varmaan saavuttanut kaiken, mitä Suomessa voi saavuttaa vain "olemalla julkisuudessa". Täytyy ensin olla jotakin työnsä (tai perimänsä) puolesta, että saa miljoonia yksityisasioitaan myymällä.

 

Joo, mutta ihan tyhjästä ei saa 13 miljoonaa vain "menemällä julkisuuteen". Tuksu on varmaan saavuttanut kaiken, mitä Suomessa voi saavuttaa vain "olemalla julkisuudessa". Täytyy ensin olla jotakin työnsä (tai perimänsä) puolesta, että saa miljoonia yksityisasioitaan myymällä.

Silloin kuin näitä Idols-kilpailuja alkoi olla maassa jos toisessakin, ihmettelin, että miten sinä noin vaan ruvetaan idoliksi. Kunnes ymmärsin, että se nyt vaan on laulukilpailun nimi. Ennen idoli tarkoitti sitä, että ihminen tekee jotain hienoa tai hyvää ja tulee sitä kautta ihmisten tietoon ja joku alkaa ihailla häntä. Ei niin, että minäpä alan idoliksi, toivottavasti osaan tehdäkin jotain, vaikka laulaa. Ihailkaa minua.

 

Joo, mutta ihan tyhjästä ei saa 13 miljoonaa vain "menemällä julkisuuteen". Tuksu on varmaan saavuttanut kaiken, mitä Suomessa voi saavuttaa vain "olemalla julkisuudessa". Täytyy ensin olla jotakin työnsä (tai perimänsä) puolesta, että saa miljoonia yksityisasioitaan myymällä.

KK on perimänsä puolesta pantavan näköinen.

Tuksusta ei voi sanoa samaa.:x

 

Olen ollut useampaan kertaan lehdessä kuvien kanssa haastateltavana. Kerran ollaan oltu koko perhe lapsiaiheisessa lehdessä kuvien kanssa. Myös perheeni (oma äitini + sisarukseni) ollaan oltu luetussa juorulehdessä.
Mieheni on näytellyt lukuisissa suomalaisissa elokuvissa.

Mitään haittaa julkisuudesta ei meille ole ollut. Omia juttujani kukaan tuskin edes muistaa, tälläisen tuntemattoman haastattelut lehdessä kun useesti unohtuu lukijoilta yhtänopeasti kun mitä jutun lukevat.
Mieheni jotkut joskus tunnistaa, mutta ei siitä sen suurempaa ongelmaa ole koitunut.

 

Tai entä muut, onko teistä yksityisyydellä arvonsa?
Tarvitaanko kokemus julkisuudesta, ennen kuin yksityisyyden arvo kirkastuu?

minä en tarvitse, en halua kokemusta julkisuudesta. Minulle yksityisyys, vaikkei minulla ns. mitään julkisuusarvoa olekaan, on hyvin tärkeää.

Olen ollut kahdesti lehdessä, kummassakin vain kuvattuna ( en tunkenut kuvaan, suostuin ) juttuihin, joissa ystäviäni on haastateltu. Eivät hekään mitään julkkiksia olleet tosin, mutta kummastakin tehtiin juttu lehteen. Minut mainittiin molemmissa vain lempinimellä, ja henkilönä, joka ei halua sanoa mitään. Hyvä niin, sillä toimittaja väänsi ystävieni sanomiset sellaisiksi, että he sai heidät kuulostamaan typeriltä.


Minulla ei ole ns. julkisuusarvoa, eikä oletettavasti miehellänikään. Meistä voisi saada saada aikaan kenties sellaisen tekopirteän perhelehtijutun, joka voisi kuvata meitä tietynlaisen "perhemallin" valossa. Mutta kieltäytyisin siitäkin.

En haluaisi kuvaani, en kasvojani, enkä edes nimeäni mihinkään. Enkä lastenkaan, eri asia on, jos lapseni olisivat erityisen ansoituneita jossakin- silloin ehkä saataisin sallia heidän haastattelunsa johonkin.

 

Oma julkisuuteni on paikallislehdessä päiväkoti, koulu ja urheiluaiheissa.
Mitään huonoa en noista ole saanut, mutten yksityiselämästä siellä kertonutkaan. Eikä perhe vielä mukana tuossa vaiheessa ollutkaan.
En haluaisi/pystyisi itsestäni avoimesti kaikille kertomaan lehdessä tai haastattelussa. Minä olen minä, perheeni on minun, en rakenna itseäni julkisuuden avulla. Uskon, että julkisuus vaikuttaa ihmiseen, hänen käyttäytymiseen, mielipiteisiinsä. Oletko sinä enää sinä jos et uskalla olla oma itsesi?

 

Itse kartan julkisuutta (ei ole kauhea duuni ), mutta olenkin ehkä tavallista enemmän yksityisyyttä rakastava. En viihdy "jakamassa itseäni" edes facebookissa, enkä välitä saada informaatiota lukuisista puolitutuistakaan siellä.

Jutun omalla kuvalla olen ilta-sanomiin antanut puolipakon edessä, ja inhosin joka sekuntia. Odotin että tuosta lehdestä tulisi silakkapaperi. Jutusta oli hyötyä joillekin, ja katsoin että tuo hyöty menee oman mukavuuteni edelle.

Kun olin pieni, oli perheestämme juttu lehdessä kuvan kanssa, ihan siis koskien vaan perheemme arkea. Tuo ei mua häiritse, koska sain nähdä sen vasta näinä vuosina, eikä juttu ole netissä.

Meidän koko perhe on tällainen omaa tilaa ja yksityisyyttä rakastava, joten sen puoesta en ole outo lintu omassa ympäristössäni. En koe että saisin julkisuudesta yhtään mitään, päin vaston se vain ottaisi multa pois.

 

Olin paikallislehdessä kuvassa kun tekivät juttua kerhotoiminnasta. Lehden ilmestymisestä seuraavana aamuna soitti tuttu vakuutusmyyjä meidän omasta vakuutusyhtiöstämme; "huomasin että olet taas raskaana, tahdotteko tällekin vauvalle syntymättömän vauvan vakuutuksen". Hyvä palvelu

 

No munmeluisa, kun kerta olet niin yksityisyyttä kartteleva niin miksi et asennuttaisi teidän taloon kameroita ja livekuvaa vain nettiin 24/7 jotta kaikki ois aina nähtävillä. Tai vaikka iso screeni helsingin torille

 

Mun mielestä nää kaikki on OK silloin, jos ne jutut koskee itseään tai aikuisia ihmisiä (mm.blogit tms) mutta kun lapsista laitetaan joka ikinen kuva nettiin koko nimien ja syntymäaikojen kera, menee minusta jo mauttomuuteen. Monia blogeja olen nähnyt ja äidit laittavat mm.uimahalli/rantakuvia lapsista julkisille blogeille ja linkittävät esim. tänne niitä. Tiedoksi vaan, pedofiilit vaanivat just tasan tarkkaan täällä ja muilla "äitipalstoilla" etsimässä uusia kiksejä.

 

Te olettekin jatkaneet mielenkiintoisin pointein tätä keskustlua poissaollessanikin.
Yksi näkökanta kuitenkin puuttuu: Miksi yksityisyyden vastakohta olisi julkisuus?
Miksei avoimuus tai vapaus?

 

Te olettekin jatkaneet mielenkiintoisin pointein tätä keskustlua poissaollessanikin.
Yksi näkökanta kuitenkin puuttuu: Miksi yksityisyyden vastakohta olisi julkisuus?
Miksei avoimuus tai vapaus?

Ovatko vapaus ja yksityisyys sinusta vastakohtia?

 

Ehkä otsikko jonkun verran johdatti ajattelemaan yksityisyyttä ja julkisuutta vastaisina.

 

Ovatko vapaus ja yksityisyys sinusta vastakohtia?

Juuh. Jossain määrin ovat.

 

Te olettekin jatkaneet mielenkiintoisin pointein tätä keskustlua poissaollessanikin.
Yksi näkökanta kuitenkin puuttuu: Miksi yksityisyyden vastakohta olisi julkisuus?
Miksei avoimuus tai vapaus?

En koe olevani vanki kaikessa yksityisyydessäni. Päin vastoin, se on vapauttavaa.
Yksityisyys kun ei sentään tarkoita yksinäisyyttä, ja mulle riittää avoimuus omia ystäviä kohtaan, muunlainen avoimuus ei anna mulle mitään.

 

Te olettekin jatkaneet mielenkiintoisin pointein tätä keskustlua poissaollessanikin.
Yksi näkökanta kuitenkin puuttuu: Miksi yksityisyyden vastakohta olisi julkisuus?
Miksei avoimuus tai vapaus?

Kyllä tässä aloituksesi kontekstissa (luepas se otsikko!) yksityisyyden vs. on julkisuus. Koko aloitushan käsittelee julkisuutta.


Miten yksityisyys ei ole vapautta? Avoimmuutta? En minä ole mitenkään vangittu, kahlittu tai suljettu. Onko sulla muuten joku vahva uskonlahkotausta tai jokin muu, mikä on vääristänyt mielikuvaa vapaudesta?

"yksityisyydestä" oli koitunut elämässäni vain negatiivisia asioita ja sen varjelu oli sulkenut minut "vaaralliseen vankilaan."
Teinkin siis tietoisen päätöksen pyrkiä mahdollisuuksieni (ja omien henkisten rajoitteideni, jotka noilla kohdin vielä siinä vaiheessa melkoiset) mukaan vapaaksi rajoittavasta ja kahlitsevasta yksityisyydestä.

 

Juuh. Jossain määrin ovat.

Sitten voi varmaan sanoa vaikka, että kissa ja koira ovat vastakohtia.

 

Ehkä otsikko jonkun verran johdatti ajattelemaan yksityisyyttä ja julkisuutta vastaisina.

Joo. Niin tais tehdä.
Ei ole ainoa huono muotoilu minulta tässä ketjussa.
Pahoittelen.

 

Kun olet julkisuudessa, et ole enää vapaa.

 

Sitten voi varmaan sanoa vaikka, että kissa ja koira ovat vastakohtia.

Tai että ne ovat sama eläin.

 

Joo. Niin tais tehdä.
Ei ole ainoa huono muotoilu minulta tässä ketjussa.
Pahoittelen.

Mutta se avoimuus, se kyllä voisi olla hyvin vastakkainen yksityisyydelle, pidän siitä sanasta enemmän

 

Kun olet julkisuudessa, et ole enää vapaa.

Miksi et?
Miten olet yksityisyydessä vapaa?

 

Ovatko vapaus ja yksityisyys sinusta vastakohtia?

samaa mietin.

Olen tosin vapaa varjelemaan yksityisyyttäni, koska olen julkisuusarvoton. en pakotettu siis. Ja olen avoinkin, vaikka olisinkin pidättyväinen, vaikkapa näinkin julkisessa paikassa kuin tämä palsta.

 

Tai että ne ovat sama eläin.

Niin, ihan mitä vaan voi sanoa.

 

pst. Lilii tulivatko meilini nyt perille?