Ompas nyt vaikea aloittaa kun ois niin paljon mitä haluaa kommentoida, mutta mitäs muistaa kun en jaksa paperille kirjottaa...
Peppi Ei kai se syøpä nyt nykyään enää ole kuoleman tuomio, mites se lääkäri nyt silleen. Ymmärrän tosi hyvin et siitä diagnoosista lähiomaiset pelästyy. Muistan kunin eilisen päivän kun kuulin äitini diagoosista syksylla. On nyt melkein terveen kirjoissa, en vaan oo täällä sitä kauheesti høpøttäny kun ( :wave: vaan äîti) mutsi on täällä usein meitä seuraamassa.
Ottohan søi ihan onnettomasti alta vuotisena eikä sit oikeen kasvanutkaan. Neuvolassa ja jokapaikassa sanottiin e bsyø sillon kun on nälkä. Aikani sitä kuuntelin, mut sit vein lääkäriin ja verikokeissa todettiin et ferritiinivarasto oli ihan tyhja. Rautalääkityksen aikana ruokahalu pareni ja uniongelmat häipyivät, tosin kuuri piti uusia 3 kertaa kun arvot aina putos.
Tintalle :hug: . Oton takia voisin miettiä kissaa tai jopa koiraa, mutta se ei olis oikein eläintä kohtaan. Itse kun en ihan hirveen eläinrakas oo vaikka onhan ne suloisia, mutta se tyø ja vastuu niiden hyvinvoinnista. Toivottavasti mielialasi kohoaa pian. :heart: Kesäsuunnitelmia ei juuri ole. vauvoja ootellaan ja toivotaan Suomesta vieraita varsinkin mummoa. Tanskasta ois syksyllä kiva vuokrata jokin lomamøkki ja käydä vaikka Legolandissa tai ainakin ajaa Kristiandandiin eläinpuistoon, että Otto sais jossain käydä. Suomeen ei tänä kesänä lähdetä.
Siru: Olette paljon mielessä. Laitan Y:tä kun kerkeen.
Gerbsulle: Kiva kuulla ja hyvää hääpäivää.
Nukkumisesta on ollut puhetta. otto siirrettiin jatkettavaan sänkyyn n. vuosi sitten. Hyvin meni alusta asti. Rauhoitti tosta meidän itsemääräämis valtiasta kun tiesi halutessaan pääsevänsä pois ja rauhoittu sänkyyn heti kun sanottiin hyvääyøtä kun pinniksessä alkoi heti riehua ja kiipeillä kun sinne nosti.
Ilman päiväunia meillä ei kyllä äidin hermot kestä. Pari kertaa on jääneet väliin ja ilta on sitten ollu hirveä.
Käpy: Mies sano et olit ollu mesessä yks päivä kun kävi päivällä koneella jonkun laskun maksamassa. Ite en oo meseen "ehtinyt"
Kyl mä varmaan olin näky vaappuessani tänään sitä lastenkulkuetta seuraamassa. Hormoonit laitto lisäks vetistelemään kun Otto seurasi kulkuetta niin innoissaan heilutti lippuaan ja lauloi antaumuksella: "Ja vi elsker dette landet og mor" = kyllä rakastemme tätä maata ja äitiä. Sillä meni hieman säkeistøt sekaisin. Ensi vuonna on Ottokin marssimassa päiväkotinsa riveissä. Sit vollaan varmaan taas.
Meillä pojat lähti vielä kaupunkiin seuraamaan kansankulkuetta tai miten sen nyt Suomentas, mut siellä marssii kaikki urheiluseurat, yhdistykset jne...Yksityiset jonon jatkeena. Mä oon niin rätti, etten jaksa enää kuin løhøtä.
Otolla on uusi rakas harrastus jota kutsuu kalastukseksi. Kahlailee isänsä kanssa rantavedessä ja pyydystelee haavilla kaikenmaailman nilviäisiä. Tietää tosi hyvin nimeltä erakkoravut, rantaravut, taskuravut, katkaravut, merisiilit ja tähdet ym. Meillä on niista onneksi kirja myøs Suomeksi niin voin kertoa omallakin kielellä mikä mikäkin on.
Nyt pitänee tämän valaan vaihtaa hieman asentoa ja siihen tarvitaan molempia käsiä ja kaikkia lihaksia, joten tämä romaani loppuu nyt tähän.
Hyvää viikonlopun jatkao kaikille.
T: Kattinka
Peppi Ei kai se syøpä nyt nykyään enää ole kuoleman tuomio, mites se lääkäri nyt silleen. Ymmärrän tosi hyvin et siitä diagnoosista lähiomaiset pelästyy. Muistan kunin eilisen päivän kun kuulin äitini diagoosista syksylla. On nyt melkein terveen kirjoissa, en vaan oo täällä sitä kauheesti høpøttäny kun ( :wave: vaan äîti) mutsi on täällä usein meitä seuraamassa.
Ottohan søi ihan onnettomasti alta vuotisena eikä sit oikeen kasvanutkaan. Neuvolassa ja jokapaikassa sanottiin e bsyø sillon kun on nälkä. Aikani sitä kuuntelin, mut sit vein lääkäriin ja verikokeissa todettiin et ferritiinivarasto oli ihan tyhja. Rautalääkityksen aikana ruokahalu pareni ja uniongelmat häipyivät, tosin kuuri piti uusia 3 kertaa kun arvot aina putos.
Tintalle :hug: . Oton takia voisin miettiä kissaa tai jopa koiraa, mutta se ei olis oikein eläintä kohtaan. Itse kun en ihan hirveen eläinrakas oo vaikka onhan ne suloisia, mutta se tyø ja vastuu niiden hyvinvoinnista. Toivottavasti mielialasi kohoaa pian. :heart: Kesäsuunnitelmia ei juuri ole. vauvoja ootellaan ja toivotaan Suomesta vieraita varsinkin mummoa. Tanskasta ois syksyllä kiva vuokrata jokin lomamøkki ja käydä vaikka Legolandissa tai ainakin ajaa Kristiandandiin eläinpuistoon, että Otto sais jossain käydä. Suomeen ei tänä kesänä lähdetä.
Siru: Olette paljon mielessä. Laitan Y:tä kun kerkeen.
Gerbsulle: Kiva kuulla ja hyvää hääpäivää.
Nukkumisesta on ollut puhetta. otto siirrettiin jatkettavaan sänkyyn n. vuosi sitten. Hyvin meni alusta asti. Rauhoitti tosta meidän itsemääräämis valtiasta kun tiesi halutessaan pääsevänsä pois ja rauhoittu sänkyyn heti kun sanottiin hyvääyøtä kun pinniksessä alkoi heti riehua ja kiipeillä kun sinne nosti.
Ilman päiväunia meillä ei kyllä äidin hermot kestä. Pari kertaa on jääneet väliin ja ilta on sitten ollu hirveä.
Käpy: Mies sano et olit ollu mesessä yks päivä kun kävi päivällä koneella jonkun laskun maksamassa. Ite en oo meseen "ehtinyt"
Kyl mä varmaan olin näky vaappuessani tänään sitä lastenkulkuetta seuraamassa. Hormoonit laitto lisäks vetistelemään kun Otto seurasi kulkuetta niin innoissaan heilutti lippuaan ja lauloi antaumuksella: "Ja vi elsker dette landet og mor" = kyllä rakastemme tätä maata ja äitiä. Sillä meni hieman säkeistøt sekaisin. Ensi vuonna on Ottokin marssimassa päiväkotinsa riveissä. Sit vollaan varmaan taas.
Meillä pojat lähti vielä kaupunkiin seuraamaan kansankulkuetta tai miten sen nyt Suomentas, mut siellä marssii kaikki urheiluseurat, yhdistykset jne...Yksityiset jonon jatkeena. Mä oon niin rätti, etten jaksa enää kuin løhøtä.
Otolla on uusi rakas harrastus jota kutsuu kalastukseksi. Kahlailee isänsä kanssa rantavedessä ja pyydystelee haavilla kaikenmaailman nilviäisiä. Tietää tosi hyvin nimeltä erakkoravut, rantaravut, taskuravut, katkaravut, merisiilit ja tähdet ym. Meillä on niista onneksi kirja myøs Suomeksi niin voin kertoa omallakin kielellä mikä mikäkin on.
Nyt pitänee tämän valaan vaihtaa hieman asentoa ja siihen tarvitaan molempia käsiä ja kaikkia lihaksia, joten tämä romaani loppuu nyt tähän.
Hyvää viikonlopun jatkao kaikille.
T: Kattinka