Huh, melkoisen rankka viikko takana, nyt väsyttää! Koulussa oli joka päivä vähintään 15 asti ja yhtenä päivänä jäätiin vielä 16 jälkeen tekemään ryhmätyötä, sinä päivänä matkoineen koulupäivään meni yhteensä reilu 11 tuntia Silti viikko tai ehkä just siitä syystä, meni tosi nopeesti.
Samilla alkoi nyt ne iltahommat, eli oli ma-ke töissä, tai pois kotoa 6.15-23 asti. Ja näin tulee olemaan jatkossakin. Vähän hirvittää. Mut ihan eritavalla on kyllä motivaatioitakin, eli hyvissä ajoin aloittaa tehtävien tekemisen, tekee niitä vähän joka välissä ja heti vaan, jos sattuu johonkin väliin vähän vapaata. Onneksi maanantai on kokonaan koulusta vapaata, teen koko päivän kouluhommia.
Ehkä teitä ei kiinnosta niin paljoa nää mun kouluhöpinät, joten enpä taida niistä ainakaan ihan koko viestiä jatkossa löpistä
Sen vielä sanon, että aivan tosi ihania koulukavereita mulla kyllä on, ihan huippuporukka :heart:
Pojilla on nyt 2 viikkoa mennyt hoidossa tosi hyvin! Tai lähinnä aamujäämiset on alkaneet sujumaan LOISTAVASTI :heart: Joonatan itse sanoi toissa viikolla yhtenä aamuna, että miksi toi (hoitaja) ottaa mut aina väkisin syliin ja minä siihen selitin, että niin tarvii tehdä, jos ei jää hoitoon hyvin vaan rupeaa äitiä seuraamaan jne., mutta että jos ei halua, että hoitajat ottaa syliin niin sit täytyy vaan reippaasti mennä leikkeihin, kenenkään syliin ei ole pakko mennä. Joonatan tajus sen asian jotenkin tosi hyvin, tuntu ku sillä olis päässä syttynyt, rupes hymyilemään ja siitä aamusta lähtien on tosiaankin reippaana mennyt suoraan leikkeihin, eikä ole jäänyt itkemään, kertaakaan sen jälkeen ei ole kenenkään tarvinnut sitä syliin ottaa :heart: :heart: Rasmuksella se huono kausi kesti sen ensimmäisen viikon, sen jälkeen on jäänyt tosi hyvin ja tän Joonatan hiffaamisen jälkeen on Rasmuskin jäänyt niin, ettei ole tarvinnut syliä, vaan mennyt myös reippaana leikkeihin (sekin ehkä auttaa, kun ovat aamuisin vähän aikaa samassa ryhmässä, isot ja pienet siis).
Mut kyllä helpottaa tuo aamuja ja koko päivää! Ei tule itselle niin pahaa mieltä, eikä tarvi koko päivää miettiä, että mitenhän ne lapset siellä pärjää tai oo koko aikaa sitä mielikuvaa päässä, kun lapsi huutaa hädissään, kun äiti jättää :ashamed:
Illat meillä on aikamoista show:ta kotona, pojat purkaavat kotona kaiken, kun päiväkodissa ovat olleet niin kiltteinä... Ja Rasmuksella edelleen joku uhmakausi päällä, jahtaa ja kiusaa Joonatania, haluaa KOKO AJAN jotain (ja tietenkin useinmiten jotain "kiellettyä" tai lelua, joka Jontulla on jne. ), sit tulee ihan kamala huutoraivokohtaus, kun ei haluamaansa saakaan :kieh:
Mistä myös oon onnelinen, on se, ettei pojat joudu olemaan niiiin pitkiä päiviä hoidossa, vaikka mulla onkin jonkun verran pitkiä koulupäiviä, mut Sami pystyy pojat hakea jo 14.30
Mulla tuli tänään hätä, kun oon koko viikon muistanut, että kokoontuminen Niiskuneidin luona olis jo huomenna!! Mut facebookista tajusinkin, että se olikin vasta ens viikonloppuna Nyt me ei oltais päästy, kun Samilla on keuhkoputkentulehdus :/
Niiskuneidille PAAAALJON onnea ja jarrusukkia pikkuiselle!! :heart: :hug: :flower: Mikäs on ollut vointi?
Koivunkäpy oli laittanut suloisen kuvan Villestä ja masusta :heart:
Myös taaperolla oli ihana maha ja suloiset lapset :heart: Joonatanin synnytyksestä, mites osaisin kertoa siitä lyhyesti Limatulppa meni iltapäivästä, supistukset voimistuivat ja muistaakseni 21 aikaan alkoivat tulemaan tosi usein ja kipeinä, puolenyön aikaan oltiin Naistenklinikalla, olin vaan 2 vai 3cm auki, mutta mut otettiin kyllä sinne sisälle, kätilö oli sitä mieltä, että synnytys oli käynnissä, eikä kotiin enää lähdetä, olikohan se 01-02 kun lapsivesi sit menikin. Synnytys kesti ihan hirvittävän kauan, ehdin saada 4 kertaa epiduraalia ja se vaikutti vielä siinäkin vaiheessa, kun piti yrittää ponnistaa, ei todellakaan tullut mitään ponnistuksen tarpeita, kätilö katsoi monitorilta, koska tulee supistus ja käski mun ponnistaa... (Siis ennen tätä oltiin kärvistelty ja odoteltu, että kohdunsuu aukeaa yhteensä siitä 2 sentistä 10 senttiin about 16 tuntia), ei meinannut onnistua, ponnistusvaihe oli hankala, kun sitä tarvetta ei tosiaan ollut, jonkun verran ehdittiin puhumaan jo sektiostakin, tai minä taisin kysyä, että entä jos vaihe pitkittyy jne. Mut vauvan sydänäänet oli koko ajan tosi hyvät, eikä sellaista ongelmaa ollut missään vaiheessa. Pitkän (en tiedä, mistä vaiheesta asti ne sen ponnistusvaiheen kirjasivat, enkä edes sitä aikaa nyt just muista) ja kovien ponnisteluiden jälkeen Joonatan sitten vihdoin syntyi :heart: Laskettuna päivänä klo 17.00 (sairaalassa oltiin siis 17 tuntia) :heart:
Noh, en siitä ton lyhyempää sit saanut :ashamed: Mut taaperolle peukut, että ehtii tämän viimeisimmän kanssa sairaalaan asti!!
Metkun hyviä kuulumisia oli mukava lukea :hug: Onnittelut, kun saitte nykyisen asunnon myytyä noin nopeasti :flower:
Kiitokset unettomalle ja danjuskalle jaksamisista/tsempeistä :hug: :hug:
Danjuskan sairastupaan paranemisia!
Nyt ei jaksa enempää, tähänkin kirjoitukseen meni piiitkä aika :wave:
Samilla alkoi nyt ne iltahommat, eli oli ma-ke töissä, tai pois kotoa 6.15-23 asti. Ja näin tulee olemaan jatkossakin. Vähän hirvittää. Mut ihan eritavalla on kyllä motivaatioitakin, eli hyvissä ajoin aloittaa tehtävien tekemisen, tekee niitä vähän joka välissä ja heti vaan, jos sattuu johonkin väliin vähän vapaata. Onneksi maanantai on kokonaan koulusta vapaata, teen koko päivän kouluhommia.
Ehkä teitä ei kiinnosta niin paljoa nää mun kouluhöpinät, joten enpä taida niistä ainakaan ihan koko viestiä jatkossa löpistä
Sen vielä sanon, että aivan tosi ihania koulukavereita mulla kyllä on, ihan huippuporukka :heart:
Pojilla on nyt 2 viikkoa mennyt hoidossa tosi hyvin! Tai lähinnä aamujäämiset on alkaneet sujumaan LOISTAVASTI :heart: Joonatan itse sanoi toissa viikolla yhtenä aamuna, että miksi toi (hoitaja) ottaa mut aina väkisin syliin ja minä siihen selitin, että niin tarvii tehdä, jos ei jää hoitoon hyvin vaan rupeaa äitiä seuraamaan jne., mutta että jos ei halua, että hoitajat ottaa syliin niin sit täytyy vaan reippaasti mennä leikkeihin, kenenkään syliin ei ole pakko mennä. Joonatan tajus sen asian jotenkin tosi hyvin, tuntu ku sillä olis päässä syttynyt, rupes hymyilemään ja siitä aamusta lähtien on tosiaankin reippaana mennyt suoraan leikkeihin, eikä ole jäänyt itkemään, kertaakaan sen jälkeen ei ole kenenkään tarvinnut sitä syliin ottaa :heart: :heart: Rasmuksella se huono kausi kesti sen ensimmäisen viikon, sen jälkeen on jäänyt tosi hyvin ja tän Joonatan hiffaamisen jälkeen on Rasmuskin jäänyt niin, ettei ole tarvinnut syliä, vaan mennyt myös reippaana leikkeihin (sekin ehkä auttaa, kun ovat aamuisin vähän aikaa samassa ryhmässä, isot ja pienet siis).
Mut kyllä helpottaa tuo aamuja ja koko päivää! Ei tule itselle niin pahaa mieltä, eikä tarvi koko päivää miettiä, että mitenhän ne lapset siellä pärjää tai oo koko aikaa sitä mielikuvaa päässä, kun lapsi huutaa hädissään, kun äiti jättää :ashamed:
Illat meillä on aikamoista show:ta kotona, pojat purkaavat kotona kaiken, kun päiväkodissa ovat olleet niin kiltteinä... Ja Rasmuksella edelleen joku uhmakausi päällä, jahtaa ja kiusaa Joonatania, haluaa KOKO AJAN jotain (ja tietenkin useinmiten jotain "kiellettyä" tai lelua, joka Jontulla on jne. ), sit tulee ihan kamala huutoraivokohtaus, kun ei haluamaansa saakaan :kieh:
Mistä myös oon onnelinen, on se, ettei pojat joudu olemaan niiiin pitkiä päiviä hoidossa, vaikka mulla onkin jonkun verran pitkiä koulupäiviä, mut Sami pystyy pojat hakea jo 14.30
Mulla tuli tänään hätä, kun oon koko viikon muistanut, että kokoontuminen Niiskuneidin luona olis jo huomenna!! Mut facebookista tajusinkin, että se olikin vasta ens viikonloppuna Nyt me ei oltais päästy, kun Samilla on keuhkoputkentulehdus :/
Niiskuneidille PAAAALJON onnea ja jarrusukkia pikkuiselle!! :heart: :hug: :flower: Mikäs on ollut vointi?
Koivunkäpy oli laittanut suloisen kuvan Villestä ja masusta :heart:
Myös taaperolla oli ihana maha ja suloiset lapset :heart: Joonatanin synnytyksestä, mites osaisin kertoa siitä lyhyesti Limatulppa meni iltapäivästä, supistukset voimistuivat ja muistaakseni 21 aikaan alkoivat tulemaan tosi usein ja kipeinä, puolenyön aikaan oltiin Naistenklinikalla, olin vaan 2 vai 3cm auki, mutta mut otettiin kyllä sinne sisälle, kätilö oli sitä mieltä, että synnytys oli käynnissä, eikä kotiin enää lähdetä, olikohan se 01-02 kun lapsivesi sit menikin. Synnytys kesti ihan hirvittävän kauan, ehdin saada 4 kertaa epiduraalia ja se vaikutti vielä siinäkin vaiheessa, kun piti yrittää ponnistaa, ei todellakaan tullut mitään ponnistuksen tarpeita, kätilö katsoi monitorilta, koska tulee supistus ja käski mun ponnistaa... (Siis ennen tätä oltiin kärvistelty ja odoteltu, että kohdunsuu aukeaa yhteensä siitä 2 sentistä 10 senttiin about 16 tuntia), ei meinannut onnistua, ponnistusvaihe oli hankala, kun sitä tarvetta ei tosiaan ollut, jonkun verran ehdittiin puhumaan jo sektiostakin, tai minä taisin kysyä, että entä jos vaihe pitkittyy jne. Mut vauvan sydänäänet oli koko ajan tosi hyvät, eikä sellaista ongelmaa ollut missään vaiheessa. Pitkän (en tiedä, mistä vaiheesta asti ne sen ponnistusvaiheen kirjasivat, enkä edes sitä aikaa nyt just muista) ja kovien ponnisteluiden jälkeen Joonatan sitten vihdoin syntyi :heart: Laskettuna päivänä klo 17.00 (sairaalassa oltiin siis 17 tuntia) :heart:
Noh, en siitä ton lyhyempää sit saanut :ashamed: Mut taaperolle peukut, että ehtii tämän viimeisimmän kanssa sairaalaan asti!!
Metkun hyviä kuulumisia oli mukava lukea :hug: Onnittelut, kun saitte nykyisen asunnon myytyä noin nopeasti :flower:
Kiitokset unettomalle ja danjuskalle jaksamisista/tsempeistä :hug: :hug:
Danjuskan sairastupaan paranemisia!
Nyt ei jaksa enempää, tähänkin kirjoitukseen meni piiitkä aika :wave: