Mää oon jo monta kertaa alkanut rustaamaan tänne tuota synnytyskertomusta mut aina tulee kummasti keskeytys niin jospa nyt onnistus
Eli laskettu aika oli ja meni 10.12 ja sitten tiistai-iltana 19.12 n. klo 21 alkoi taas kerran supistelemaan enkä noteerannut niitä juuri mitenkään, hieman olin varppeisillani kun koko päivän oli ollut sellainen erilainen olo, aavistelin et josko tulis tänää lähtö.. Noh, supisteli aika säännöllisesti mut melko kivuttomasti sinne puoleenyöhön asti, ehkä vähän yli ja sit alkoi muuttumaan niin kipeiksi ettei voinut enää ajatellakaan nukkumista (en nukkunut tuona yönä yhtään silmällistäkään), ja n. puol kahden paikkeilla menin herättämään miehen et josko lähettäs näytille ainakin. Joskus ennen kolmea oltii synnärillä jossa oli kiva täti vastassa joka kysy et supisteleeko, minä vaan et "joo". Supistuksia tuli n. 5-10 minuutin välein JO sieltä ilta yhdeksästä asti. Noh, täti pisti siinä siihen käyrään ja tutkisteltiin ja ooteltiin, sit siinä pyörähti joku lääkäri tms. kattomas sitä käyrää ja tuumas et synnytys on käynnissä.
Katottii miehen kans epäuskoisena toisiamme et nytkö se on menoa :heart: Täti kokeili paikat ja ne oli reilusti kahdelle sormelle auki, sit karvojen ajelut ja perähuuhtelu (mikä ei ollut herkkua kun piti istua pöntöllä samalla kun supisteli niiiiin kipeetä), miestä ois naurattanu sielä oven takana kun oli kivat rapapyssyäänet kuulunu sieltä vessasta
Muttei ollut uskaltanu nauraa kuitenkaa kun oli se täti sen kans siinä samassa huoneessa
Sitten sairaalakamppeet päälle ja synnytyssaliin. Koko ajan oli sellainen uskomaton ja odottava olo et nytkö tämä tapahtuu ja tällaistako tämä on.
Salissa istuin kiikkustuolissa jonku aikaa ja pikkuhiljaa alkoi tulee niin kipeitä supistuksia et itkua melkein väännettiin ja ei pystyny enää olemaan niin klo 7.20 oli laitettu sit epiduraalipuudutus ja sen jälkee puhkaistiin kalvot ja laitettii se valvontalaite, paikat oli tällöin auki 4cm. Piti säikähtää kun sikiön sydänäänet alkoi laskemaan parissa otteessa ja joutuivat ottamaan vauvalta hapetusarvot jotka onneksi oli normaaleja, vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä niin johtui vissii siitä. Happiviikset piti olla välillä mulla. Klo 8.45 katetroitiin kun puudutuksen läpi tuntu kamala pissahätä. Ja puudutus alko pikkuhiljaa heikkenemään eikä kipupumppuun enää lisäilty puudutetta et tuntee ponnistaa sitten joten supistukset alkoi tuntumaan taas aika kipeinä (ne supparit tuntu sellaisena paineena koko puudutuksen ajan tuolla häntäluun paikkeilla ja se lääkäri sanoi et se pitääkin tuntua ettei niitä supistuksia ihan kokonaa saa pois yleensä).
Kohdunsuu oli täysin auki klo 9.45 enkä saanu silti vielä heti ponnistaa. Ensin ponnisteltiin passiivisesti kyljellään klo 10.00 ja aktiivinen ponnistelu aloitettii klo 10.30 ja ja tuohon raporttiin kirjattu et "ponnistelee hyvin" (itestä tuntui ettei se asia etene olleskaa niin olinkin ihan yllättynyt sitten) ja tyttö syntyi maailmaan klo 10.49 ja sitten tulikin itku kun nähtii miehen kans pieni kultamuru eka kertaa. Sain vauvan rinnalle ja ah sitä onnea ja tunteiden myllerrystä :heart: Isi leikkas napanuoran ja sai kylvettääkin vauvan
Mies oli tosi suuri apu, oli tukena koko ajan ja ponnistusvaiheessa hengästyi itsekin minun mukana ja kuskas mulle vettä kun oli kamala jano koko ajan. Sitten pääsin suihkuun ja saatii synttärikahvit ja sitte lapsivuodeosastolle. Kolme yötä oltii laitoksella ja päästii jouluksi kotiin.
Niin ja jotain minä huutelin ja karjuin aina välillä, varsinkin ponnistusvaiheessa karjuin jotain et tulee kait sieltä ***vetin iso #&%?$!*
Mut ei sieltä tullutkaan kuin ihana vauva. Mies oli nähny (kun kuskas sitä vettä mulle) kun vauvan pää oli melkein kokonaa ulkona ja ne oli eka joutunu vetää sen napanuoran siitä vauvan pään yli, oli ollut hurjan näköistä mut vauvan parhaaksihan se oli. Mulla oli koko synnytyksen ajan aivan ihana opiskelijatyttö joka oli miehen lisäksi tosi iso apu ja tuki.
Mulla repes väliliha ja jotain emättimen reunoja ja tikkejä tuli mut pikkuhiljaa alkaa nekin paranemaan. Kaiken kaikkiaan jäi tosi positiivisena mieleen tämä synnytys ainakin, tulevistahan ei voi tietää mut onneksi tämä meni nyt hyvin ainakin.
Tässä nyt suurin piirtein tämä tarina. Lisäilen myöhemmin jos hoksaan jotain. Niin ja vauvan paino ja pituus oli 48,5cm ja 3475g ja pään ympärys 33cm.
Vauva-arki alkanut ihan hyvin (äidin tunteiluja lukuunottamatta, välillä naurattaa ja välillä itkettää). Tänään oltu tasan kaks viikkoo kotona ja neuvolatäti kävi tiistaina ja vauva oli kasvanu hyvin, paino oli noussu tasan neljään kiloon.
Täällä on kans jotain ihme unitaisteluita neitillä, nukahtais vaan tissille ja senki jälkee aina uni rauhatonta, mut sitten kun nukkuu niin parhaimmillaan nukkuu 4-5 tuntia putkeen. Maito riittää ihan hyvin mut välillä pitää antaa korviketta lisäksi. Ja perhepetiä harrastetaan myös välillä, vaunuissakin nukutaa välil, kummassakin mummulassa käyty kylässä yhesti ja ulkona yhesti.
Äitiä ja isiä vähän väsyttää mut kyl se tästä päivä kerrallaan!!!!
-Viivi ja PikkuViivi 2vko 3vrk-