No niin... Kokeilenpas uudestaan sitä synnytyskertomusta... Jos sen sais vihdoin ja viimein aikaseksi.
Viime yrityksellä tuli aika pitkä sepustus että niin taitaa käydä nytkin
Eli synnytyshän käynnistyi supistuksilla sillon lauantaiaamuna vähän ennen yhtätoista. Kymmenen aikoihin alkoi irtoamaan limatulppa ja sitä tulikin pitkin päivää.
Supistukset oli aika säännöllisiä heti alusta lähtien sillä niitä tuli 2-3 kymmenessä minuutissa, mutta eivät olleet vielä hirveän kivuliaita eikä pitkiä.
Yhden paikkeilla supistukset alkoivat ottaa jo aika kipeää ja menin suihkuun kun eihän sitä sairaalaan kehdannut lähtä kun oli supistellu vasta pari tuntia
Suihkussa supistukset vaan paheni ja se oli muutenkin aika huono ajatus kun kuivaamisesta ja vaatteiden pukemisesta ei meinannu enää sen jälkeen tulla mitään kun joutui olemaan koko ajan kippurassa.
Suihkun jälkeen menin istuskelemaan sohvalle lämpöpussin kanssa ja ajattelin että jos kuuteen asti selviän niin sitten vois lähtä käymään näytillä, mutta kolmen paikkeilla totesin että enää ei pysty olemaan ja kun supistuksetkin tuli tasan 3 minuutin välein kestäen ainakin minuutin niin päätettiin lähtä OYSiin.
Sairaalaan päästessä pelkäsin että lähettävät vain kotiin kun olin ensisynnyttäjä ja supistuksia oli kestäny vasta viisi tuntia, mutta hoitaja totesi minut nähdessään että otahan vaatteet pois, ei sua enää kotiin päästetä
Hoitsu tutki paikat ja olin 3 cm auki eikä kohdunkaulaa ollut ollenkaan. Sain peräruiskeen ja päästiin synnytyssaliin noin 16.15.
Jonkun aikaa istuskelin keinutuolissa ja hengittelin, mutta viideltä pyysin kivunlievitystä. Sain pcb-puudutuksen ja supistuksia ja vauvan sydänääniä alettiin seuraamaan.
Puudutus auttoi hyvin ja jaksoin sen avulla reilun tunnin. 18.30 sain uuden puudutuksen ja jouduin ottamaan lisähappea koska vauvan sydänäänet laskivat välillä. Tämä toinen puudutus ei enää auttanut yhtä hyvin joten 19.40 laitettiin spinaali. Spinaali sen takia kun näytti siltä että voin alkaa ponnistamaan ihan kohta ja epiduraalin vaikutushan saattaa alkaa vasta puolen tunnin päästä.
Spinaalin laitto oli yhtä tuskaa. Lääkäri joutui yrittämään kolme kertaa ja joka kerta pyöritteli neulaa selässä tosi inhottavasti. Oli kuulemma minu vika kun ei saanut osumaan kun en pysynyt tarpeeksi liikkumattomana enkä pyöristänyt selkää tarpeeksi. Vähän vaikeaa "vetää napaa sisään" ja olla täysin liikkumatta kun vatsassa möllöttää vauva, supistelee ja joku pyörittää neulaa selässä
No, saatiin se kuitenkin laitettua ja auttoikin tosi hyvin.
Kahdeksalta paikat olikin jo täysin auki, mutta vauva ei ollutkaan laskeutunut. Sydänäänet laskivat edelleen ja kävivät välillä tosi matalalla joten lääkäri tuli taas paikalle ja minun piti alkaa ponnistamaan aina kun käyräkone näytti että tulee supistus että vauva saataisiin laskeutumaan. Yhdeksältä laitettiin oksitosiini-tippa koska spinaali näytti lopettaneen supistukset ja sain lisäpeittoja palelun vuoksi -nousi sitten maitokuume synnytyksessä
21.45 -sopivasti juuri kun spinaalin vaikutus loppui- sain alottaa aktiivisen ponnistuksen. Yritin kyllä sanoa etten halua, mutta supistukset ponnistutti niin kauheasti että eipä siinä voinut muuta tehdä
22.10 aloin olemaan tosi väsynyt ja lääkäri tuli paikalle. Hän totesi että joutuu ottamaan imukupilla kun alkoi olla jo kiire saada vauva ulos sydänäänien vuoksi. Reilu kymmenen minuuttia poikaa yritettiin saada ulos ja aikamoiset huudot pääsi meikäläiseltä, vaikka tavallisesti oon niin hiljainen tytteli :saint:
Välillä lääkärikin ihmetteli että miksi ei tule ja ukkokin meinas pyörtyä kun joutui apuriksi mutta 22.25 poika saatiin vihdoin ja viimein ulos
Napanuora oli hirveän pitkä ja sitä oli kaulan ja käden ympärillä -luultavasti juuri se oli estänyt pojua ulostulossa ja kääntänyt päätä niin että kätilö joutui tekemään epparin. Tästä huolimatta poju päästi heti kunnon karjaisut ja kätilöt ja lääkärikin olivat vähän ihmeissään että eihän tällä ookkaan mitään hätää
Pisteitäkin tuli 9, 9 ja 10.
Jälkeiset tuli parin minuutin jälkeen vaikka sanoin kyllä kätilölle että en kyllä ponnista enää ollenkaan
Haavan ompelu oli aika epämukavaa ja kipeää puudutteesta huolimatta ja tikkejä tuntui tulevan aikamoinen läjä. Pojun sain viereen pesun jälkeen ja tarrasi tyytyväisenä heti tissiin kiinni
Mieskin siinä selitteli että läheltä-piti-pyörtyminen johtui siitä kun kätilö pyysi häntä ottamaan minua olkapäästä ja jalasta kiinni kun en enää jaksanut pitää jalkoja koukussa ja kun mies oli napannut kiinni ja aloin ponnistamaan, hän oli säikähtänyt sitä voiman määrää mikä hänen vaimokkeesta lähti ja silloin alkoi sumenemaan
Aikamoinen tapaushan tuo oli ja synnytyksen jälkeen sanoin miehelle että ei enää ikinä, mutta nyt kun katselee tuota pikkumiestä niin alkaa olla semmoinen olo että ehkä sen kestäsi vielä yhdesti tai kahdesti. Traumoja ei jääny, mutta spinaalin ottoa mietin kyllä useamman kerran jos sitä tarjotaan ja tuon haavan kanssa alan olemaan jo kärsimätön kun synnytyksestä on jo kuusi viikkoa ja vieläkin tuntuu aika epämiellyttävältä. Asiaa ei helpota ollenkaan seksinnälkäinen mies joka yrittää epätoivoisesti pitää näppinsä erossa ja koittaa kysyä "vain" kerran päivässä "joko tänään?"
Nyt olen viisaana ja tallennan tämän ennen kuin painan lähetä
