Täällä ollaan, onnea heille joilla vauva on kainalossa - minä sain toistaiseksi vasta taas viimeyön unessani syöttää pientä poikavauvaa ja tappelin anopin kanssa joka oli hukannut harsot
:ashamed:
En oikein edes tiedä mitä sanoa :ashamed: . Tiedän ettei ruikutus auta enkä aiokaan ruikuttaa - arvaatte varmasti muutoinkin ettei mieli ole paras mahdollinen.
Eilen aamupäivästä olo oli kevyt ja hyvä - vatsa toimi parin päivän viiveen jälkeen ja olo oli sellainen että tässä vielä menisi muutama päivä hyvinkin odotellessa. Kävimme tuossa lähellä jopa vähän kyläilemässäkin - ja sain vihdoin useammankin puhelun ja viestin että 'mitä kuuluu kun ei mitään kuulu?'.
Iltapäivästä sitten taas alkoi kivut ja supistelut - välillä hyvinkin tiheään ja sitten taas harvemmin mutta Kipeinä. Tottakai sitä taas alkoi toivoa - vuoroin olin suppareiden aikaan jaloillani kävellen eestaas, vuoroin koitin rentoutua sohvalle.
Siihen ne sitten taas hiipuivat kunnes loppuivat kokonaan. Nyt aamusta taas koko vatsa kauttaaltaan arka ja kipeä :| . Tässä on nyt 1,5 viikkoa ollut näitä (lähes) päivittäisiä supistuskohtauksia ilman tulosta. Ja edelleenkään, ei kummastakaan edellisestä ollut moista vaan se oli menoa heti kun supisteli :headwall: .
Täällä on jo osan suvusta kanssa vaihdettu paketit, jouluruuat on hankittu ja joulua pohdittu. Päällimmäisenä mielessä se kuinka surullista olisi olla juuri aattona sairaalassa - vaikka kuinka koitan miettiä toisin, en osaa :ashamed: . Sitä on ollut liian varma että tottahan Jouluaaton saan kotona olla - ja nyt tuntuu koko ajatus niin mahdottomalta.
Tiedän että tässä alkaa olla sen näköistä touhua ettei enää olekaan niin mahdotonta että vauva syntyy vasta aaton jälkeen - toisaalta taas jokapäiväiset supistukset alkaa olla kerta kerralta kovempia eli tässä on siihen mitattuna vielä liian pitkä matka aattoon.
En siis yhtään tiedä mitä ajatella. Toisekseen iso osa suvusta on sanonut jokatapauksessa tulevansa kyläilemään joulupäivänä tai tapanina - ja tiedän kuinka epäepäepäsosiaalinen olen jos vielä silloin olen yhdessä kasassa :kieh: . Äsh, en tiedä.
Eipä olisi vielä viikkoja sitten arvannut että tässä ollaan...
- Terhikki ja rv 41 -