Huomentapäivää naiset!
Onnea joululahja kääröstä :heart: :heart:
Täällä ei mitään ihmeellistä. Tuota kärttyisyyttä ja
epäsosiaalisuutta löytyy runsain mitoin, toisaalta
vieläkin on henkinen prosessi kesken siitä, että
synnyttämään on mentävä. Ehkä mä lähden tätä
vauvaa hakemaan niin, että se prosessi ei koskaan
tule valmiiksi. Aiemmista on vaan ollut niin selkeä
hetki, kun olen joku aamu noussut ja tuntenut
olevani valmis synnyttämään. Paitsi esikoisesta
silloin menin enemmänkin "soitellen sotaan".
Länsirannikolla asutaan ja täällähän satelee vettä
päivät pitkät ja on pimeää, joten ulkoilu on jäänyt
aika vähiin. Niinpä eilen kauppareissulla sanoin
miehelle, että jos hän keskittyyy ruoan keräämiseen,
kun mä lähdin sinne kauppaan lähinna vaan lenkkeilläk-
seni . Ei ole välttämättä helppoa olla mies
viimeisillään raskaana olevan rinnalla.
Meillä isompien lasten kanssa pääsee aika helpolla,
kun nuorin on melkein kuusi vee. Muistan kyllä elävästi
senkin, kun esikoinen oli 1v 4kk, kun toinen syntyi ja
reilut viisi vuotta myöhemmin tytöt tuli 1 ½v. välillä.
Välillä mietin sitäkin, et silloin sai kroppa hyvin rasitusta
arkielämästä ja ehkä nopeutti osaltaan kypsymistä,
et jos nyt pääsenkin niin helpolla, että tää syntyy
vasta kesällä, kuten nuorimmainen povas.
Mä en ole viime päivinä sokereita mitannut ja hiukan olen
antanut periksi suklaalle ja muulle jouluherkuttelulle.
Arvot ovat olleet tosi hyvät koko ajan ja ajattelin, et ei
tässä max. reilussa viikossa enää kiloa ehdi vauvaan
kertyä. Tietty hiukan oli lohtusyöntiäkin tämän eipäs-
juupas sektion seurauksena.
Koululaiset jäivät tänään ansaitulle lomalleen. Joulusiivousta
pitäis piakkoin käynnistää, joskin mä heilun mukana voimien
ja jaksamisen mukaan. Saunaa ja sitä kolmattakin s:ää
on sit vaan kertakaikkiaan otettava käyttöön.
39 (poks tosiaankin)
Onnea joululahja kääröstä :heart: :heart:
Täällä ei mitään ihmeellistä. Tuota kärttyisyyttä ja
epäsosiaalisuutta löytyy runsain mitoin, toisaalta
vieläkin on henkinen prosessi kesken siitä, että
synnyttämään on mentävä. Ehkä mä lähden tätä
vauvaa hakemaan niin, että se prosessi ei koskaan
tule valmiiksi. Aiemmista on vaan ollut niin selkeä
hetki, kun olen joku aamu noussut ja tuntenut
olevani valmis synnyttämään. Paitsi esikoisesta
silloin menin enemmänkin "soitellen sotaan".
Länsirannikolla asutaan ja täällähän satelee vettä
päivät pitkät ja on pimeää, joten ulkoilu on jäänyt
aika vähiin. Niinpä eilen kauppareissulla sanoin
miehelle, että jos hän keskittyyy ruoan keräämiseen,
kun mä lähdin sinne kauppaan lähinna vaan lenkkeilläk-
seni . Ei ole välttämättä helppoa olla mies
viimeisillään raskaana olevan rinnalla.
Meillä isompien lasten kanssa pääsee aika helpolla,
kun nuorin on melkein kuusi vee. Muistan kyllä elävästi
senkin, kun esikoinen oli 1v 4kk, kun toinen syntyi ja
reilut viisi vuotta myöhemmin tytöt tuli 1 ½v. välillä.
Välillä mietin sitäkin, et silloin sai kroppa hyvin rasitusta
arkielämästä ja ehkä nopeutti osaltaan kypsymistä,
et jos nyt pääsenkin niin helpolla, että tää syntyy
vasta kesällä, kuten nuorimmainen povas.
Mä en ole viime päivinä sokereita mitannut ja hiukan olen
antanut periksi suklaalle ja muulle jouluherkuttelulle.
Arvot ovat olleet tosi hyvät koko ajan ja ajattelin, et ei
tässä max. reilussa viikossa enää kiloa ehdi vauvaan
kertyä. Tietty hiukan oli lohtusyöntiäkin tämän eipäs-
juupas sektion seurauksena.
Koululaiset jäivät tänään ansaitulle lomalleen. Joulusiivousta
pitäis piakkoin käynnistää, joskin mä heilun mukana voimien
ja jaksamisen mukaan. Saunaa ja sitä kolmattakin s:ää
on sit vaan kertakaikkiaan otettava käyttöön.
39 (poks tosiaankin)