Heippa =)
Onpa ketjulla pituutta... Tunnustan että en nyt kyllä ihan heti synnäriltä palattua jaksanut kahlata koko ketjua läpi!
Onnea kaikille vauvan saaneille!! :heart:
Ja terveisiä siis synnäriltä =)
Johan mä kauan sitten kävin kääntymässä ja ilmoitin että neiti on maailmassa.. Mut nyt ollaan kotona (oltu jo aika pitkäänkin...), ja se "oikee" elämä alkaa synnärin jälkeen.
Tyttö siis syntyi 27.11., 4315g/50cm, ja sektiolla. Sehän oli suunniteltu perätilasektio.. Ja ei harmita ollenkaan etten ottanut kuuleviin korviini sen yhden ilkeän läkärin puheita joka sanoi että mulla on paha asennevamma kun en alakautta suostu synnyttämään.. Ei yli nelikiloisia kai tarvi?! Tai ainakaan asenne ei oo kamalan pahassa pielessä vaikkei siihen puuhaan ryhdykään..
Synnytys meni mielenkiintoisesti, vähän "sivupolkuja". Mentiin sairaalaan aamulla klo 7 tarjonnan tarkistukseen. Perätilassa oli edelleen, joten matka jatkui synnyttäneiden osastolle vaatteiden vaihtoon. Edellisiltana piti itse laittaa sellainen pienoisperäruiske kotona, sairaalassa ei enää kuulemma suolta tyhjennellä ennen sektiota. Olihan muuten kamalaa; ajattelin et alkaa synnytys jo siitä peräruiskeesta kotona
No joo. Osastolla laitettiin katetri (yääh...) ja sit odoteltiin.. Leikkaus oli ohjelmoitu oleen 8.45 mut odoteltiin... Ja odoteltiin... Vasta puolen päivän jälkeen päästiin saliin.
Spinaalia laittamassa oli ihan tuore anestesiaan erikoistuva.. Pisti mua ensin kyljelläni maaten kolme kertaa selkään - ei onnistunut - ja sit mut käskettiin etukumaraan istumaan ja taas yritettiin. Kolme kertaa poika kokeili siinä - ei onnistunut. Sitten seniorilääkäri totesi että eiköhän hän yritä välillä, ja onnistui ihan elegantisti. Eli aika kallis potilas olin, kun seitsemän spinaalineulaakin tuhlaantui =)
Puudutuksen jälkeen mun verenpaineet romahti, mutta se on kai suht tavallista spinaalin yhteydessä, ja niin mulle kävi edelliselläkin kerralla. Pari kertaa sain lääkettä siihen, ja olo helpottui nopeasti. Vauvan ulosautto oli hankala; lääkäri puri hammasta ja murisi hoitajalle että "vedä siitä, paina NYT TUOSTA!!!!" ja vetkutus ja tuuppaaminen oli niin kovaa että mä heiluin pöydällä. Tuloksena vauvan lantio mustelmilla.. No, se onneksi hoitui parin päivän panadolilla vauvalle. Mutta ei kivaa. Lääkäri myöhemmin kertoi, että vauvan lantio oli jotenkin mun häpyluun alle hakautuneena ja hartia sen päälle, että olisi voinut estää alatiesynnytyksen ihan jo sekin kokonaan. Onneks ei tarvinnut yrittää.. Kun vauva oli syntynyt häntä näytettiin mulle, ja sitten lähtivät kätilön ja iskän kanssa pesulle. Vauva sai 8/9 pistettä, yhdet pisteet lähti aluksi jäntevyydestä ja väristä, ja 5min iässä enää väristä. Eli ihan hyvinvoiva typykkä =)
Puudutus mulla hävisi sitten aika nopeasti, niin että jouduin vaatimaan kipulääkettä jo leikkauksen aikana lisää. Sain sitten kolme kertaa suoneen lisäapua, kun haavan sulku kesti ja mulla jo jalat liikkui ihan mukavasti. Hyvin päästiin loppuun, ja mut kärrättiin heräämöön. Siellä sain lisää kipulääkitystä suoneen, ja kohtua käytiin painelemassa tasaisin väliajoin. Se on musta melkein inhottavin kohta sektiossa, kun sitä pitää heti painaa.. Vauvankin sain jo heräämössä rinnalle :heart: Kätilö toi hänet ja isän mua moikkaamaan, ja sain pikkuruisen jopa alasti riisuttuna iholle. Se oli musta aivan ihanaa, ja parannusta edelliskertaan! Vauvan syötyä kätilö vei hänet jo edeltä synnyttäneiden osastolle, ja isä lähti kotiin käväisemään tullakseen sitten isojen sisarusten kanssa illalla katsomaan meitä. Mulla heräämössä olo venyi kuitenkin vielä, kun aloin siellä vuotaa vähän enemmän.. Leikkauksessa vuotoa tuli vaan jotain 280ml, mutta heräämössä sitten aika pitkään leikkauksen jälkeen yllättäin kohtua painaessa tuotos olikin sellainen sekametelisoppa verta ja hyytymää, että hoitajille tuli kiirus. Vetelivät verhoja eteen ja alkoivat puhua toisilleen kiertoilmauksin =) Gynekologi ja anestesialääkäri soitettiin paikalle ja labra ottamaan perusverenkuvaa.. No, oksitosiinitipalla sitten onneksi saatiin vuoto hidastumaan, ettei tarvinnut alkaa haavaa avaamaan ja uudelleen sulkemaan. Hemoglobiini oli muuten sairaalasta lähtiessä sitten 92, en enää muista paljonko se oli siellä heräämössä. Niin ja vuotoa yhteensä joku 1,7litraa. Eli tuli stä siihen seräämön petiinkin aika loraus
Osastolle sit päästiin, ja isä ja sisarukset sekä mummo ja mun sisko kävivät ekana iltana meitä katsomassa =) Toivuin aika nopeasti, pari päivää meni niin etten vauvaa uskaltanut itse nostaa. Kipulääkettä sain säännöllisesti sairaalassa ja vielä kotonakin; ketorinia ja panadolia. Imetys lähti vähän hissukseen käyntiin; sairaalassa vauva sai parhaalla kerralla 65ml lisämaitoa ennen kuin tyytyi.. Mut kotona ollaan onneks toistaiseksi pärjätty pullotta =)
Ja neljäntenä päivänä sit jo kotiuduttiin, ja se oli melkeinpä parasta koko keikassa heti vauvan saamisen jälkeen =) Oli hauskaa mennä kotiin lähtiessä päivystyspolin läpi, kun siellä on paljon vanhoja työkavereita. Näkivät siinä vauvaa sitten hekin.
Kotona ollaan nyt sit oltu jo kaks viikkoa
Onpa aika mennyt nopeasti! Täällä taustalla oon kyllä lähes joka päivä käynyt teidän kuulumisia kurkkaamassa, mutta ihmeesti aikaa ei oo oikein kirjoitella.. Vauva nukkuu lyhyehköjä unia ja joulujuttujakin pitäisi laitella. Eilen just oli siivooja tekemässä oikein suursiivouksen, ihanaa.
Mites te muut olette jaksaneet valmistella joulua? Vauvautuneeet ja edelleen odottajat?
Hirmuisesti onnea kaikille nyyttinsä saaneille! Ja jaksamista vielä pyöreänä vaappuville, uskokaa pois, äkkiä selopulta menee vaikka odottavan aika onkin pitkä!! Ja hei, arvatkaas onko ihana olo kun on 13kg vähemmän painoa kuin kolme viikkoa sitten
Oon ihan onnessani, vaan 2kg vauvakiloja jäljellä ja vanhat farkut mahtuu päälle! Pakko on vähän tuulettaa
Tulipas piiiitkä sepustus.. Hups
Mukavaa ja rauhallista joulunalusaikaa!! Me lähdetään nyt Siirin kanssa jouluostoksille! :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas:
Terkuin Aubrieta + "Siiri" kohta kolme viikkoa
