Eipä neiti halunnutkaan syödä. :headwall:
No mutta.
Keskiviikkona avustin vielä illan sitä kaveriani, kun hän päätti lähtee osastolle nukkumaan ja muutenkin. Onneksi päätti.. En ois voinutkaan olla kaverina enää..
Yöllä sitten yheltä heräsin suppariin, karkeesti vaan vedin peiton korviin ja jatkoin unia. No, heräsin sit kohta uudestaan ja taas aattelin vaan, että piru kun kiusaa äitiä ja vedin vaan peittoa korviin.
Kahelta nousin ylös ja kävelin suihkuun, pakkasin laukun loppuun ja herätin ukon. Sanoin vaan, että "käyppä tupakilla, hörppää kahvia ja heräile, soita sitten ambulanssi, minä käyn uudestaan suihkussa" Ukko ihan pöllähtäneenä, että TÄH? Tuumasin vaan, että näillä kivuilla keretään vielä sairaalaan, mutta jos haluat toimia kätilönä ni mee sit takasi nukkumaan.
Ambulanssi tuli klo. 03.10 ja Kysissä oltiin 04.05, joten arvaatte varmaan millasta kyytiä se äijä veti!!! Sanoin sille, että "aja perkele formulaa joskus muulloin, multa lentää kohta yrjö!!! Ei tää tähän synny, joten ei kuule ole kiirettä." No.. eipä auttanut. Mulla oli ihan tajuttoman paha olla, kun päästiin osastolle. Kätilö siellä kysyi vaan tympeesti, onko vedet menny. No, kun ei ollu ni käski vielä tympeemmin seisomaan. Minä nousin viimeinkin ambulanssisängyltä ylös riemusta hihkuen ja ykäsin lattialle. :headwall: Vitsi, että oli tyytyväinen kätilö.. :kieh:
Saliin siitä siirryttiin ja auki peräti 3cm!!! Sillon otti aivoon.. :headwall: Käyrille siitä sitten ja supparit loppui lähes seinään. Ja taas tympi. Kiukuttelin sit siinä, että ottakaa irti nuo piuhat, kun ei tää etene. (Minäkö kärsimätön???)
No, eipä ottaneet... jostain syystä kätilö vaihtui lennosta, vaikka vuoro ei vaihtunut.. en tainnu olla sille ekalle harpulle mieleinen.
Tää toinen kätilö oli tosi huippu, jaksoi vitsaillakin minun kanssa.
Sain sit kohdunkaulan puudutteen ja härkkäsvät käsin paikkoja auki, kun synnytys oli kuitenkin käynnissä. Puudute lopetti tehoomasta ja lääkäri tuli tökkimään toista satsia, mutta se puudutti enää vain vasemman kankun, kun kaula oli kadonnut. No jee jee.. ei siis spinaalia, eikä mitään muutakaan enää vaan ilokaasua, koska neidin tukan väri oli jo selvillä. Käsky kävi, että PONNISTA OMAAN TAHTIIN!!! Oujeee!!!! Sitähän sitä oltiin jo ootettu. No, mutta milläs ponnistat, kun takapuoli toimi vaan puoliksi.. Oli muuten tympeetä ja kävi kipeesti. KIPEESTI!!!
Salissa oli sillä hetkellä vuoronvaihto... 2 kätilöopiskelijaa, 1 lääkäriopiskelija, yökätilö (joka jäi avuksi) ja aamukätilö. Mun kävi niin sääliksi sitä lääkäriopiskelijaa, että jarrutin ponnistamista.. se raukka oli niiiiiin väsynyt ja kiukkuinen.. oli valvonut jo 2 yötä putkeen ja käynyt päivät koulua ja oli menossa vielä kouluun ja tulossa seuraavaksi yöksi taas valvomaan.. (tartti 4 synnytyksen seurantaa ja 2 ulosauttoa) ja nyt oli ollut hiljanen viikko ja aikaa oli annettu vain viikko!!! Järkyttävää!!! Kysyin kesken kaiken siltä, että saatko minusta ulosauton? Se sit myönti että saa, jos annan sen kokeilla. No, mitäpä minä en tekis auttaakseni, joten jurrasin niin kauan, että hän kerkesi kuunnella ohjeet ja pääsi tositoimiin.
Sit siitä yksi ponnistus ja pää tuli ulos. Sit jurrasin taas, että kerkesi kuunnella ohjeet olkapäihin ja sit ponnistus (hidas) ja neiti syntyi!!! Täysin puhdas ja kaunis ja täydellinen!!! Ja ääntä riitti!!! Voi vitsi.. oli se sittenkin sen arvoista!!! Jäin tärisemään kivusta ja helpotuksesta pöydälle, neiti paidan alla. Kätilö toi buranaa ja keltasta jaffaa ja sit vaan ooteltiin ja tutustuttiin.
Soitin vartti synnytyksestä ukolle tulokset, että kerkee kertomaan tiedon isoille, ennenku meneevät kouluun. Sit ooteltiin vuodepaikkaa osastolta ja sillä välin kävin suihkussa ja söin aamupalan. Oikein olivat pitsiliinaakin käyttäneet.
Osastolla lähin heti hiimailemaan portaisiin, että jälkisupparit sais vauhtia.. Käskivät minut sänkyyn.. ja minua kun ei käsketä!!! Käppäilin rauhassa sen minkä halusin ja sit sain puolilta päivin ruokaa ja sit uni maistui.
MUTTA TIEDÄTTEKÖ MITÄ!!! MULTA EI LÖYTYNYT SITÄ LISÄISTUKKAA!!!!!!!!!!! Se ultrattiinkin, mutta eipä vaan näkyny! Ja napanuora oli 2 kertaa kaulan ympäri (ei ihme sillä hillumisella) ja se napanuora oli 85cm pitkä!!!!!
Mutta siis. Kipeesti kävi, ei voi kieltää, mutta hienosti meni! Nyt kotona taivastellaan tulosta ja turhaan kammosin jälkisuppareita, ne oli tosi laimeet tällä kertaa. Siitä en kyllä ala valittaa.
Mutta kuulkaas.. mulla hajos noi korkit..ja kumin avulla yritän imettää, kun neidin maha ei kestä vielä korviketta.. Joten nyt pitää lähtee kaivelemaan pumppu, kun neiti ei kerta herää. Nukkuu 4-5 tuntia putkeen ja sit syö tunnin ja jatkaa unia. Ei sitä hetkauta meteli eikä mikään, mutta hyvä niin. Oma sänky kutsuu minuakin, vaikka nyt hormoonimyrskyssä jaksais vaikka mitä.. tai siis luulee jaksavansa..
Huomiseen!!!
