Ilmoittaudunpa taas minäkin, joskin kohta takaisin sohvalle glögimukin kanssa. Oltiin aamulla esikoisen kanssa muskarissa ja sitten seurasi meillä erittäin harvinainen ylellisyys, eli anoppi Suomessa käymässä ja otti pojan nyt iltaan asti hoitoon
Ah, omaa aikaa - sitäpä ei kohta taas sitten hyvin pitkään aikaan saakaan!
Merkkari - täällä myös oireeton odottaja! Harkkasuppareita on ollut pitkin raskautta, mutta ainakaan 36+1 sisätutkimukseen mennessä ne eivät olleet tehneet sanottavasti mitään. Kohdunkaula täysin jäljellä ja kiinni, pehmennyt oli sentään toisin kuin esikoisen kanssa niillä viikoilla. Supparini ovat yleensä myös vain niitä vatsan kiristymisiä, vain muutaman kerran on ollut sellainen joka on selässäkin jomotellut. Eli lienen yhdessä kasassa tiukasti vielä vuoden vaihtuessakin!
Muuten ei haittaa, sillä kuten olen ennenkin täällä pähkäillyt, tammikuu olisi mulle mieluisampi kuin joulukuun loppu lapsen syntymäajaksi. Tuo vauvan koko vaan arveluttaa, jotta mitenköhän jätti hän on sitten tammikuussa jos jo nyt neljää kiloa hätyytellään.
Naputtaja, ei hajuakaan miten tästä on tämänkokoinen tullut, sen enempää kuin esikoisestakaan! Sokerirasituksessa mulla paastoarvo oli just rajalla, muut arvot ok, ja rasituksesta asti olen pitänyt todella tiukkaa kitudieettiä, paino vaan laskee. Ja kerran kuussa labrassa tehdyissä mittauksissa paastoarvo on ollut täysin priima. Lisäksi hankin ihan omalla rahalla itselleni kotiin sokerimittarin ja olen sillä seurannut niin paasto- kuin ruuanjälkeisiä arvoja, eikä ole koskaan ollut yli rajojen. Eli ruokailusta ei pitäisi mulla tämän johtua. Niin ja esikoisen aikaan vielä menin liput liehuen sokerirasituksesta läpi, ja hän myös oli syntyessään hoikka poika (vaikka olikin 4,4 kg niin pituuttakin oli 55 cm) eli ei missään nimessä sokerivauva. Mä luulen, että meillä vaan on tätä suvussa - poikani pikkuserkuistakin kolme tai neljä on ollut semmoisia nelikiloisia jötkäleitä, ja monet mun serkuistani siis ovat myös isoja (myös aikuisina). Omaa syntymäpainoani (3,6 kg) en ole miettinyt tässä yhteydessä (vaikka sitä aina neuvolassa kysytään), koska silloin elettiin 70-lukua ja mutsi sauhutti kuin korsteeni koko raskausajan.
Nevistä oli kiva kuulla tällä puolella pitkästä aikaa!
Jivelle jaksuja, toivottavasti on vauva taas jo liikkunut enemmän! Ja voihan se hiljentyminen tosiaan enteillä synnytystä!
Viivillä jo lupaavaa supistelua (äläs nyt viikkokaveri karkaa mihinkään!!
), eiköhän se siitä!
Nyt vaakatasoon
Grynna 38+4