Täältäkin onnittelut vauvautuneille. Onpas niitä syntynyt paljon... :flower:
Täällä kuitenkin vielä yhtenä kappaleena, vaikka su-ma yön supistelikin säännöllisen kipeästi kymmenen minutin välein klo 00-05.30, kunnes parin Para-Tabsin voimalla sain kivut hellittämään ja uni tuli pariksi tunniksi, kunnes lähtö neuvolaan. Siellä totesivat virtsassa olevan verta neljällä plussalla, sikiön sydänäänet selvästi laskenu entisestään (syke 110-115) ja täti neuvolan oli aivan varma, että nyt se synnytys on lähteny käyntiin. Pisti lähetteen Kyssille, passitti äitipolille, josta pistivät neljäks tuntia makoileen synnytysosastolle supistuksia ja sydänääniä seuraileen, mutta ei niin ei.
Lääkäri lopulta anto luvan lähteä, kysästiin, saahaanko lähteä ihan Helsinkiin asti, kun ois hautajaista sun muuta tievossa... Totesi, että joo, miksei, kunhan meette vaan lähimpään sairaalaan sitten kun siltä tuntuu. Täällä sitten ollaan, oman äidin helmoissa. Päivittäin supistelee kipeästikin, närästyskin vaivaa entistä kauheampana. Viimeyönäkään ennen kolmea unta saanu. Aamulla oli pikkuhousut aivan läpimärät, liekö lapsivettä tihuutellut...?! Ja on kyllä semmonen olo, että ehkä tää tässä viikon sisällä suuntaa Jorviin ja puskee tuon pienen maailmaan. Vaikka, mun tuurilla kuitenkin oireilee ja supistelee vielä ensvuonnakin...
Vaikka ei edes laskettua aikaa saavutettu, alkaa olo olemaan todella tukala näitten "menkkakipujen", supistelujen ja närästyksen vuoksi, että melkein saa itkua vääntää ja toivoakin jo, että tulis jo ulos... katsellaan. Ehkä täältä reissusta kotiudutaan lisääntyneinä. Autoon kuitenki pakattiin hätävarasairaalakassi ja tulevat mummot kyllä huolehtii, että pienellä on vaatteita, jos täällä syntyy...