Täällä on 25-vuotias äiti. Perheeseen kuuluvat myös aviomies ja vajaa 9 kk:n ikäinen tyttönen.
Ihmeellisen hyvä on olla. Voiko olla mahdollista, että pahonvointi tosiaan loppui? Näköjään... Ekassa raskaudessa sitä kesti ainakin viikolle 20.
Mutta ruokahalu on kova ja vatsalaukku ilmiselvästi venähtänyt, ku pitää syödä kaksi annosta ruokaa nykyään... HÖH. Mutta tämä on kai äiti-ihmisen kohtalo, että sitä tosiaan lihoo. Noh, ei kai siitä tarvs ottaa ressiä. Mutta jonkinlaista kriisiä minä oon nyt potenu. Että ei jaksais olla tällainen veltto, paisuva ja väsynyt olento. Ja silloin meinaa mennä hermo meidän neidin kanssa, joka roikkuu lahkeessa ja kitisee puhkeavia hampaitaan. Mutta onneksi mieliala on nopea muuttumaan näin odotusaikana ja meidän tyttökin on silloin niin ihana ja suloinen ja hassu äidin kulta. Uudesta vauvastakin jaksaa haaveilla ja kantaa sitä onnellisena masussa. Oon vaan silloin aikoinaan ollut kovakin urheilemaan ja hyväkuntoinen. Jotenkin sitä on nykyään niin laiska lähtemään edes kunnon lenkille...
Vaapukka: Tuo ahdistus tuntuu tutulta. Minäkin olen potenut sitä molemmissa raskauksissani. Tosin aina siihen on ollut syitä, jotka ovat ahdistusta aiheuttaneet. Mutta just odotusaikana ite ainakin ahdistun liiankin herkästi. Huono olo ja väsymys sen saavat aikaan. Itellä ainakin oli vähän aikaan sitten niin voimaton olo koko päivän, erityisesti iltaisin, ettei olis jaksanut hoitaa omaa lastakaan. Oli vaan pakko yksin hoitaa, ku mies oli aamusta iltamyöhään töissä. Illalla aina oksentelin ja silti piti jaksaa hoitaa tyttökin. Se oli kamalaa. Onneksi se aika on iteltä nyt ohi. Nyt on jo helpompaa.
Voimia sulle!!! :hug: Kyllä se vielä helpottaa.
Niin ja toimeentulosta. Me ollaan molemmat opiskelijoita. Mies on nyt kesätöissä. Välillä sitä huolehtii enemmän ja välillä vähemmän, että miten pärjätään. Olen vain huomannut, että kaikkein tiukimmassa tilanteessa sitä vaan luottaa, että kyllä me tästä selvitään eikä stressaa juurikaan (opintolaina on meillä aina mahdollinen pelastus). Silloin kun rahaa onkin ollut enemmän käytössä ja kun se uhkaa huveta ja tiedostaa, että kohta tulee tiukka paikka, niiin silloin stressaa eniten. Sellaista se on.
12+3
Ihmeellisen hyvä on olla. Voiko olla mahdollista, että pahonvointi tosiaan loppui? Näköjään... Ekassa raskaudessa sitä kesti ainakin viikolle 20.
Mutta ruokahalu on kova ja vatsalaukku ilmiselvästi venähtänyt, ku pitää syödä kaksi annosta ruokaa nykyään... HÖH. Mutta tämä on kai äiti-ihmisen kohtalo, että sitä tosiaan lihoo. Noh, ei kai siitä tarvs ottaa ressiä. Mutta jonkinlaista kriisiä minä oon nyt potenu. Että ei jaksais olla tällainen veltto, paisuva ja väsynyt olento. Ja silloin meinaa mennä hermo meidän neidin kanssa, joka roikkuu lahkeessa ja kitisee puhkeavia hampaitaan. Mutta onneksi mieliala on nopea muuttumaan näin odotusaikana ja meidän tyttökin on silloin niin ihana ja suloinen ja hassu äidin kulta. Uudesta vauvastakin jaksaa haaveilla ja kantaa sitä onnellisena masussa. Oon vaan silloin aikoinaan ollut kovakin urheilemaan ja hyväkuntoinen. Jotenkin sitä on nykyään niin laiska lähtemään edes kunnon lenkille...
Vaapukka: Tuo ahdistus tuntuu tutulta. Minäkin olen potenut sitä molemmissa raskauksissani. Tosin aina siihen on ollut syitä, jotka ovat ahdistusta aiheuttaneet. Mutta just odotusaikana ite ainakin ahdistun liiankin herkästi. Huono olo ja väsymys sen saavat aikaan. Itellä ainakin oli vähän aikaan sitten niin voimaton olo koko päivän, erityisesti iltaisin, ettei olis jaksanut hoitaa omaa lastakaan. Oli vaan pakko yksin hoitaa, ku mies oli aamusta iltamyöhään töissä. Illalla aina oksentelin ja silti piti jaksaa hoitaa tyttökin. Se oli kamalaa. Onneksi se aika on iteltä nyt ohi. Nyt on jo helpompaa.
Voimia sulle!!! :hug: Kyllä se vielä helpottaa.
Niin ja toimeentulosta. Me ollaan molemmat opiskelijoita. Mies on nyt kesätöissä. Välillä sitä huolehtii enemmän ja välillä vähemmän, että miten pärjätään. Olen vain huomannut, että kaikkein tiukimmassa tilanteessa sitä vaan luottaa, että kyllä me tästä selvitään eikä stressaa juurikaan (opintolaina on meillä aina mahdollinen pelastus). Silloin kun rahaa onkin ollut enemmän käytössä ja kun se uhkaa huveta ja tiedostaa, että kohta tulee tiukka paikka, niiin silloin stressaa eniten. Sellaista se on.
12+3