Joulukuun vauvat 2015
- Viestiketjun aloittaja HooKoo-82
- Ensimmäinen viesti
Meille siis syntyi poika 4.12.2015 
viikolla 40+4 kahden päivän käynnistyksen jälkeen, 3620g ja 50cm syntymä mitat.
Hirmu rauhallinen syöpöttelijä, saa rintamaitoa ja korviketta lisänä, painoa nyt 2viikon ikäsenä (perjantaina mitattu) tullu 4050g että lisämaidon voisi kyllä jättää pois tai vähentää.
Ristiäisiä olemme miettineet että pidämme tammikuun lopulla ne, kovasti suku kyselee vaavin nimeä mutta emme ole paljastaneet enkä usko että kerromme ennen kun ristiäisissä vasta.
Lääkäri aika varattava pikku miehelle sen silmät rähminy melkein kaksi viikkoa, aluksi se oli ihan normaalia kuulema mutta nyt se vaan jatkuu ja neuvolassa sanoivat että nyt otettava yhteyttä lääkäriin saa tipat siihen, sitten se varmaan jo tulehdus.
D-vitamiini tipat aloteltu ja maha vaivoja pikkusella ollu jo viikon verran että aateltiin samoilla kitinöillä antamaan dee tipatkin.
HooKoo ja poika 2vkoa
viikolla 40+4 kahden päivän käynnistyksen jälkeen, 3620g ja 50cm syntymä mitat.Hirmu rauhallinen syöpöttelijä, saa rintamaitoa ja korviketta lisänä, painoa nyt 2viikon ikäsenä (perjantaina mitattu) tullu 4050g että lisämaidon voisi kyllä jättää pois tai vähentää.
Ristiäisiä olemme miettineet että pidämme tammikuun lopulla ne, kovasti suku kyselee vaavin nimeä mutta emme ole paljastaneet enkä usko että kerromme ennen kun ristiäisissä vasta.
Lääkäri aika varattava pikku miehelle sen silmät rähminy melkein kaksi viikkoa, aluksi se oli ihan normaalia kuulema mutta nyt se vaan jatkuu ja neuvolassa sanoivat että nyt otettava yhteyttä lääkäriin saa tipat siihen, sitten se varmaan jo tulehdus.
D-vitamiini tipat aloteltu ja maha vaivoja pikkusella ollu jo viikon verran että aateltiin samoilla kitinöillä antamaan dee tipatkin.
HooKoo ja poika 2vkoa
Heippa! Minä en ehtinyt muilta kiireiltä kirjoittamaan kuin kerran odotusajan ketjuun mutta tänne tuppaisin mukaan! Meille syntyi siis 24.12 aamuyöllä poika 3862g ja 52cm. Meillä on myös vanhempia lapsia 3, tytöt 2009/2013/2014
Minulla synnytys oli erittäin vikkelä verrattuna aiempiin.. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, toisen synnytys kesti 6tuntia nopealla loppuhuipennuksella, kolmas kesti kaikkiaan 4tuntia mutta ponnistusvaihe 0minuuttia ja tämä neljäs tekikin aaton yllätyksen. Havaitsin selkäkivun klo12paikkeilla saunan jälkeen, kellotin muutamia supistuksia tunnin-kaksi mutta totesin ne ennakoiviksi niinkuin jo viiden viikon ajan, joten menin nukkumaan. Heräsin miettimään kesken unien tunsinko kipua ja noustuani ylös herätin mieheni ja soitin laitokselle, että tulemme aamuun mennessä. Alle 10minuutin kuluttua tästä, mieheni soitti laitokselle meidän tulevan heti sillä yhtäkkiä supistusväli oli 2minuuttia. Onneksi lapsilla oli meillä valmiiksi hoitaja, puin vaatteet ja tilasimme taksin. Taksimatka laitokselle kestää 12-15minuuttia mutta jo puolessa välissä matkaa alkoi ponnistustarve, kerkesimme siis ihmeen kaupalla perille. Pääsimme heti saliin, kätilö ja mies auttoivat sairaalavaatteet äkkiä päälle, otin ilokaasusta pari henkäystä ja kolmella ponnistuksella pieni oli maailmassa. Sairaalassa olimme olleet 12minuuttia. Potran pojan kanssa pääsin kotiin 6tuntia myöhemmin , kaikkiaan ihana kokemus! En ole aiemmissakaan synnytyksissä halunnut kivunlievitystä, mutta tytöt on olleet hurjasti pienempiäkin, siroin viikolla 38+1 painoi vain alle 2,5kg.Nyt on muutamia päiviä vietetty kotona suursyömärin kanssa, kävimme jo kätilön tapaamisessa ja pojan paino oli tippunut vain himpun (nyt 3750), seuraavaksi saamme ensi viikolle ajan lääkärin tarkastukseen
Minä en ehtinyt muilta kiireiltä kirjoittamaan kuin kerran odotusajan ketjuun mutta tänne tuppaisin mukaan! Meille syntyi siis 24.12 aamuyöllä poika 3862g ja 52cm. Meillä on myös vanhempia lapsia 3, tytöt 2009/2013/2014 Minulla synnytys oli erittäin vikkelä verrattuna aiempiin.. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, toisen synnytys kesti 6tuntia nopealla loppuhuipennuksella, kolmas kesti kaikkiaan 4tuntia mutta ponnistusvaihe 0minuuttia ja tämä neljäs tekikin aaton yllätyksen. Havaitsin selkäkivun klo12paikkeilla saunan jälkeen, kellotin muutamia supistuksia tunnin-kaksi mutta totesin ne ennakoiviksi niinkuin jo viiden viikon ajan, joten menin nukkumaan. Heräsin miettimään kesken unien tunsinko kipua ja noustuani ylös herätin mieheni ja soitin laitokselle, että tulemme aamuun mennessä. Alle 10minuutin kuluttua tästä, mieheni soitti laitokselle meidän tulevan heti sillä yhtäkkiä supistusväli oli 2minuuttia. Onneksi lapsilla oli meillä valmiiksi hoitaja, puin vaatteet ja tilasimme taksin. Taksimatka laitokselle kestää 12-15minuuttia mutta jo puolessa välissä matkaa alkoi ponnistustarve, kerkesimme siis ihmeen kaupalla perille. Pääsimme heti saliin, kätilö ja mies auttoivat sairaalavaatteet äkkiä päälle, otin ilokaasusta pari henkäystä ja kolmella ponnistuksella pieni oli maailmassa. Sairaalassa olimme olleet 12minuuttia.
Potran pojan kanssa pääsin kotiin 6tuntia myöhemmin , kaikkiaan ihana kokemus! En ole aiemmissakaan synnytyksissä halunnut kivunlievitystä, mutta tytöt on olleet hurjasti pienempiäkin, siroin viikolla 38+1 painoi vain alle 2,5kg.Nyt on muutamia päiviä vietetty kotona suursyömärin kanssa, kävimme jo kätilön tapaamisessa ja pojan paino oli tippunut vain himpun (nyt 3750), seuraavaksi saamme ensi viikolle ajan lääkärin tarkastukseen Meidän poitsu syntyi sektiolla 27.12 <3
Aamulla 26.12 heräsin kun oli vähän outo olo, kävin vessassa ja ruokkimassa lemmikit ja palasin sänkyyn miehen viereen. Outo olo jatkui enkä saanut oikein nukutuksi, yritin katsoa tv:tä ja rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Ja sitten holahti iso lasti lapsivettä suoraan sänkyyn Enpä ole ikinä nähnyt miehen herävän yhtä vauhdilla kun silloin sopertaessani "mulla meni vedet"
Sairaalaan mentiin näytille kun ei oltu otettu oliko nyt streptokokki-näytettä (??) ja katsottiin samalla ettei kiirettä näytä vielä olevan. Palattiin kotiin jossa voimistuvien supistuksien kanssa kestin alkuiltaan saakka ja takaisin sairaalaan (täydellisellä ajoituksella, meidän jälkeen alkoi sulku, oli vissiin yleisesti hyvä päivä synnyttää ).
Pitkälle yöhön jaksoin tens-laitteella, supparit tuntui suuremmaksi osaksi selässä ja kipukokemus oli kuin alaselkää sorkittaisiin moottorisahalla. Kun en pärjännyt enää tenssilä, sain kipupiikin joka aiheutti vain pahan olon ja raivokkaan oksentelun. Sitten mentiinkin ottamaan spinaalia.
Aukeaminen ei supistuksist huolimatta edistynyt, 2cm oli ollut sairaalaantulosta asti. Spinaalin saadessani oltiin jo varhaisen aamun puolella ja aloin olla jo aika väsynyt... Torkuin puolisen tuntia, kunnes lääkäri ja kätilö tulivat mittaileman lämpöäni ja kävi ilmi, että aukeaminen ei edistynyt, minulla oli tulehdusarvot koholla, vauvalla oli havaittavissa alkavaa hapenpuutetta ja takykardiaa. Että leikkaussaliin sitten kiireellä, puudutteet kuntoon ja vatsa auki.
Itse olin jo niin väsynyt, että vähän vitsailin tilanteesta leikkausta hoitaville, torkahdin muutaman kerran ja lopulta puudutteistakin tuli paha olo ja vaihteeksi oksensin.
Mutta kauaa ei mennyt kun alkoi hirveä raivoparkuminen, ressukka ei tykännyt yhtään kun sai sillä tavalla häädön yksiöstään. Sain nopeasti vauvaa näytille, jonka jälkeen hän lähti peseytymään, punnittavaksi ja sitten isinsä luo odottelemaan. Minut parsittiin kasaan ja vietiin vielä heräämöön pariksi tunniksi, jonka jälkeen pääsin lapsivuoeosastolle ja sain vauvan viimein syliin <3
Sairaalassa oltiin neljä päivää ja paranemiseni on hyvin käynnissa. 1g panadolia ja 600mg buranaa tarvitsee 8 tunnin välein ja vatsa on tietty vielä kipeä, mutta päivä päivälyä parempi olo. Pojallakin kaikki hyvin, iso ruokahalu ja paino nousee. Niin täydellinen vauva että halkean ylpeydestä <3
Tästä se äitiys nyt sitten alkaa ja todella hyvältä se on tuntunut
Aamulla 26.12 heräsin kun oli vähän outo olo, kävin vessassa ja ruokkimassa lemmikit ja palasin sänkyyn miehen viereen. Outo olo jatkui enkä saanut oikein nukutuksi, yritin katsoa tv:tä ja rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Ja sitten holahti iso lasti lapsivettä suoraan sänkyyn
Enpä ole ikinä nähnyt miehen herävän yhtä vauhdilla kun silloin sopertaessani "mulla meni vedet" Sairaalaan mentiin näytille kun ei oltu otettu oliko nyt streptokokki-näytettä (??
) ja katsottiin samalla ettei kiirettä näytä vielä olevan. Palattiin kotiin jossa voimistuvien supistuksien kanssa kestin alkuiltaan saakka ja takaisin sairaalaan (täydellisellä ajoituksella, meidän jälkeen alkoi sulku, oli vissiin yleisesti hyvä päivä synnyttää ).Pitkälle yöhön jaksoin tens-laitteella, supparit tuntui suuremmaksi osaksi selässä ja kipukokemus oli kuin alaselkää sorkittaisiin moottorisahalla. Kun en pärjännyt enää tenssilä, sain kipupiikin joka aiheutti vain pahan olon ja raivokkaan oksentelun. Sitten mentiinkin ottamaan spinaalia.
Aukeaminen ei supistuksist huolimatta edistynyt, 2cm oli ollut sairaalaantulosta asti. Spinaalin saadessani oltiin jo varhaisen aamun puolella ja aloin olla jo aika väsynyt... Torkuin puolisen tuntia, kunnes lääkäri ja kätilö tulivat mittaileman lämpöäni ja kävi ilmi, että aukeaminen ei edistynyt, minulla oli tulehdusarvot koholla, vauvalla oli havaittavissa alkavaa hapenpuutetta ja takykardiaa. Että leikkaussaliin sitten kiireellä, puudutteet kuntoon ja vatsa auki.
Itse olin jo niin väsynyt, että vähän vitsailin tilanteesta leikkausta hoitaville, torkahdin muutaman kerran ja lopulta puudutteistakin tuli paha olo ja vaihteeksi oksensin.
Mutta kauaa ei mennyt kun alkoi hirveä raivoparkuminen, ressukka ei tykännyt yhtään kun sai sillä tavalla häädön yksiöstään. Sain nopeasti vauvaa näytille, jonka jälkeen hän lähti peseytymään, punnittavaksi ja sitten isinsä luo odottelemaan. Minut parsittiin kasaan ja vietiin vielä heräämöön pariksi tunniksi, jonka jälkeen pääsin lapsivuoeosastolle ja sain vauvan viimein syliin <3
Sairaalassa oltiin neljä päivää ja paranemiseni on hyvin käynnissa. 1g panadolia ja 600mg buranaa tarvitsee 8 tunnin välein ja vatsa on tietty vielä kipeä, mutta päivä päivälyä parempi olo. Pojallakin kaikki hyvin, iso ruokahalu ja paino nousee. Niin täydellinen vauva että halkean ylpeydestä <3
Tästä se äitiys nyt sitten alkaa ja todella hyvältä se on tuntunut
Meillä oli eilen vauvalla neuvola lääkäri ja siinä sitten selvisi että pojalla nivustyrä, heti konsultaatiota lastenkirurgiaan kysille ja soittaavat 4.2. Mutta soittikin tänään jo ja vauva joutuu leikkaukseen ja tänään myöhemmin soittelevat uudestaan. Tuli itku vaa tiesin että leikattava on mutta että näin pieneltä, pelottaa ja jännittää..
Muuten vauva voi hyvin, saa pelkkää korviketta, painoa 5095g ja 54.9cm ja rota rokotus suun kautta sai myös.
Katajaiset pidämme 7.2. Sovittu se jo vaa jos leikkaus edessä ennen sitä niin sitten vaihdamme päivää. Kukaan ei tiedä vauvan nimeä, että tulee yllätyksenä kaikille.
HooKoo ja poika 7vko
vaa tiesin että leikattava on mutta että näin pieneltä, pelottaa ja jännittää.. Muuten vauva voi hyvin, saa pelkkää korviketta, painoa 5095g ja 54.9cm ja rota rokotus suun kautta sai myös.
Katajaiset pidämme 7.2. Sovittu se jo vaa jos leikkaus edessä ennen sitä niin sitten vaihdamme päivää. Kukaan ei tiedä vauvan nimeä, että tulee yllätyksenä kaikille
.HooKoo ja poika 7vko
Hui, HooKoo :S
Ymmärrän hyvin että pelottaa, itsekin pelkään koko ajan että tälle pikku apinanpoikaselle sattuu jotain tai sairastuu, on ne vauvat niin pieniä ja herkkiä vielä
Meilläkin ollaan nyt reilun kuukauden ikäisiä. Nuori mies on 60cm ja 5,5kg eli hyvin on kasvanut, eikä ihme tällä ruokahalulla
Helppo vauva tähän mennessä ollut, itkua vain kun nälkä yllättää ja vaipanvaihto on aivan hirveä toimenpide toisen mielestä. Öisin nukutaan kivasti 4-5 -tunnin pätkissä.
Itselläni taas oli vähän ilmeiseti baby bluesia. Olin tosi itkuinen ja ärtynyt käytännössä koko tammikuun, pelkäsin myös vauvan menettämistä niin paljon etten öisin uskaltanut nukkua. Tuntui että on pidettävä koko ajan vauvaa silmällä, enkä voi siis nukkua.
Siihen päälle sitten vielä tämä ikuisuusongelma, eli se että ihmiset turhan innokkaasti ovat neuvomassa ja päsmäröimässä tuoreelle äidille vauvanhoidosta
Nyt onneksi jo parempi fiilis. Kevättä odotellessa, että päästään pitkille vaunulenkeille ja ylipäätään liikkumaan enemmän, ei tämän influenssakauden takia oikein uskalla käydä muualla kuin neuvolassa ja lähikaupassa
Ymmärrän hyvin että pelottaa, itsekin pelkään koko ajan että tälle pikku apinanpoikaselle sattuu jotain tai sairastuu, on ne vauvat niin pieniä ja herkkiä vielä
Meilläkin ollaan nyt reilun kuukauden ikäisiä. Nuori mies on 60cm ja 5,5kg eli hyvin on kasvanut, eikä ihme tällä ruokahalulla
Helppo vauva tähän mennessä ollut, itkua vain kun nälkä yllättää ja vaipanvaihto on aivan hirveä toimenpide toisen mielestä. Öisin nukutaan kivasti 4-5 -tunnin pätkissä.
Itselläni taas oli vähän ilmeiseti baby bluesia. Olin tosi itkuinen ja ärtynyt käytännössä koko tammikuun, pelkäsin myös vauvan menettämistä niin paljon etten öisin uskaltanut nukkua. Tuntui että on pidettävä koko ajan vauvaa silmällä, enkä voi siis nukkua.
Siihen päälle sitten vielä tämä ikuisuusongelma, eli se että ihmiset turhan innokkaasti ovat neuvomassa ja päsmäröimässä tuoreelle äidille vauvanhoidosta
Nyt onneksi jo parempi fiilis. Kevättä odotellessa, että päästään pitkille vaunulenkeille ja ylipäätään liikkumaan enemmän, ei tämän influenssakauden takia oikein uskalla käydä muualla kuin neuvolassa ja lähikaupassa
Meille tulikin kutsu ensin lastenkirurgille 22.2. Sinne ja siellä tiedetään leikkauspäivä, jännittää ja pelottaa mutta hyvässä hoidossa poika kysillä on, vauva jää sitte osastolle 3-7päivää leikkauksen jälkeen ja oon siitä suruissani, miten saan päivät kulumaan ilman vauvaa.. onhan noita muitakii lapsia mutta silti .. käymme tietty vauvaa sairaalassa katsomassa.
Meillä oli tänään ristiäiset ja vauva sai nimeksi Herkko Tapio Johannes. Nätisti olikin koko kasteen ajan, kahtelin ihmisiä siinä osa itki kun nimi paljastui, anoppi itki koko kasteen ajan. Mummot..
Oli muute kuuma mullaki hikivirtasi naamaa ja selkää pitkin, vaikka ei oltu lämmitetty niin pikku tuvassa ihmisiä 20+ niin huh. Huomenna käyn ottamassa tatuoinnin tuonne käteeni muitten tatuointejen joukkoon vauvan nimi sullotaan ja samalla toiseenkii pohkeeseen kuva, mies vahtii lapset kotona ja mie meen isosiskon kaa kaapuntiin.
HooKoo ja Herkko 2kk
.. käymme tietty vauvaa sairaalassa katsomassa.Meillä oli tänään ristiäiset ja vauva sai nimeksi Herkko Tapio Johannes
. Nätisti olikin koko kasteen ajan, kahtelin ihmisiä siinä osa itki kun nimi paljastui, anoppi itki koko kasteen ajan. Mummot..Oli muute kuuma mullaki hikivirtasi naamaa ja selkää pitkin, vaikka ei oltu lämmitetty niin pikku tuvassa ihmisiä 20+ niin huh
. Huomenna käyn ottamassa tatuoinnin tuonne käteeni muitten tatuointejen joukkoon vauvan nimi sullotaan ja samalla toiseenkii pohkeeseen kuva, mies vahtii lapset kotona ja mie meen isosiskon kaa kaapuntiin.HooKoo ja Herkko 2kk
Moikka! Meidänkin pojalla kerkesi jo olla ristiäiset..hirveällä tohotuksella isot juhlat piti värkätä samalla kun mies teki pitkää päivää ja muut lapset oli kipeinä.. loppujenlopuksi puolet väestä olikin sairaana ja leipomuksia vaikka puolelle pitäjälle. mutta ihanat oli juhlat, ja pojasta tuli Aatu. 2kk neuvolakin on jo takanapäin, masu kipuilee rota rokotteesta mut muuten on mennyt tosi kivasti. Pieni nukkuu öisin jo pitkiä pätkiä, nauraa höhöttää päivät pitkät, ihana mussukka. Pituutta en muista tarkalleen, kuudenkymmenen paikkeilla oli (käyttää 68 vaatteita,hah) ja painoa oli jo hienot 5880g. Nyt parantelemaan takaisin muita ipanoita, flunssa jyllää etenkin eskarilaisella kovasti. Tosi ihana olisi lukea muidenkin kuulumisia!
Meidänkin pojalla kerkesi jo olla ristiäiset..hirveällä tohotuksella isot juhlat piti värkätä samalla kun mies teki pitkää päivää ja muut lapset oli kipeinä.. loppujenlopuksi puolet väestä olikin sairaana ja leipomuksia vaikka puolelle pitäjälle. mutta ihanat oli juhlat, ja pojasta tuli Aatu. 2kk neuvolakin on jo takanapäin, masu kipuilee rota rokotteesta mut muuten on mennyt tosi kivasti. Pieni nukkuu öisin jo pitkiä pätkiä, nauraa höhöttää päivät pitkät, ihana mussukka. Pituutta en muista tarkalleen, kuudenkymmenen paikkeilla oli (käyttää 68 vaatteita,hah) ja painoa oli jo hienot 5880g. Nyt parantelemaan takaisin muita ipanoita, flunssa jyllää etenkin eskarilaisella kovasti. Tosi ihana olisi lukea muidenkin kuulumisia! Meillä taas ristiäiset vasta ensi viikolla, pistettiin myöhäiseksi jotta varmasti ehdin parantua kunnolla sektiosta
Rotarokote aiheutti meilläkin masukipuja, itketty jo viikko niitä. Kohta luulisi pikkuhiljaa jo helpottavan... Rintareppu on ollut kyllä ehdoton apuväline mahakipujen kanssa. Kun pojan istuttaa siihen ja itse kävelee ympäri asuntoa, tai seisoo tv:tä katsellen ja hytkyttää samalla, niin huuto lakkaa ja pian nukahtaakin.
Niin ja saatiin vieläkoko perhe flunssakin kaikein päälle Onneksi oli ostetty Baby mistiä jo etukäteen, niin sitä sitten suihkimaan (ei tykkää yhtään) ja niistimellä tavaraa ulos.
Ja ilmeisesti aika kookas herra tulossa... 2kk neuvolassa 62cm ja 6,7 (!!) kiloa
Rotarokote aiheutti meilläkin masukipuja, itketty jo viikko niitä. Kohta luulisi pikkuhiljaa jo helpottavan... Rintareppu on ollut kyllä ehdoton apuväline mahakipujen kanssa. Kun pojan istuttaa siihen ja itse kävelee ympäri asuntoa, tai seisoo tv:tä katsellen ja hytkyttää samalla, niin huuto lakkaa ja pian nukahtaakin.
Niin ja saatiin vieläkoko perhe flunssakin kaikein päälle
Onneksi oli ostetty Baby mistiä jo etukäteen, niin sitä sitten suihkimaan (ei tykkää yhtään) ja niistimellä tavaraa ulos.Ja ilmeisesti aika kookas herra tulossa... 2kk neuvolassa 62cm ja 6,7 (!!) kiloa
Täällä ei taida enää joulukuiset 2015 käydä?
Aika kyllä mennyt tosi äkkiä, kohta se on taas joulu.
Pieni "vastasyntynyt" ryömii jo vauhdilla eteenpäin, osaa laittaa itse tutin suuhun, hymyilee kovasti, pari hammasta tullut ja konttausasentoon yritetään jo sinnikkäästi päästä.
On tuo pikkukaveri kyllä jotain niin parasta.
Aika kyllä mennyt tosi äkkiä, kohta se on taas joulu.
Pieni "vastasyntynyt" ryömii jo vauhdilla eteenpäin, osaa laittaa itse tutin suuhun, hymyilee kovasti, pari hammasta tullut ja konttausasentoon yritetään jo sinnikkäästi päästä.
On tuo pikkukaveri kyllä jotain niin parasta.