Meidän poitsu syntyi sektiolla 27.12 <3
Aamulla 26.12 heräsin kun oli vähän outo olo, kävin vessassa ja ruokkimassa lemmikit ja palasin sänkyyn miehen viereen. Outo olo jatkui enkä saanut oikein nukutuksi, yritin katsoa tv:tä ja rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Ja sitten holahti iso lasti lapsivettä suoraan sänkyyn
Enpä ole ikinä nähnyt miehen herävän yhtä vauhdilla kun silloin sopertaessani "mulla meni vedet"
Sairaalaan mentiin näytille kun ei oltu otettu oliko nyt streptokokki-näytettä (??
) ja katsottiin samalla ettei kiirettä näytä vielä olevan. Palattiin kotiin jossa voimistuvien supistuksien kanssa kestin alkuiltaan saakka ja takaisin sairaalaan (täydellisellä ajoituksella, meidän jälkeen alkoi sulku, oli vissiin yleisesti hyvä päivä synnyttää
).
Pitkälle yöhön jaksoin tens-laitteella, supparit tuntui suuremmaksi osaksi selässä ja kipukokemus oli kuin alaselkää sorkittaisiin moottorisahalla. Kun en pärjännyt enää tenssilä, sain kipupiikin joka aiheutti vain pahan olon ja raivokkaan oksentelun. Sitten mentiinkin ottamaan spinaalia.
Aukeaminen ei supistuksist huolimatta edistynyt, 2cm oli ollut sairaalaantulosta asti. Spinaalin saadessani oltiin jo varhaisen aamun puolella ja aloin olla jo aika väsynyt... Torkuin puolisen tuntia, kunnes lääkäri ja kätilö tulivat mittaileman lämpöäni ja kävi ilmi, että aukeaminen ei edistynyt, minulla oli tulehdusarvot koholla, vauvalla oli havaittavissa alkavaa hapenpuutetta ja takykardiaa. Että leikkaussaliin sitten kiireellä, puudutteet kuntoon ja vatsa auki.
Itse olin jo niin väsynyt, että vähän vitsailin tilanteesta leikkausta hoitaville, torkahdin muutaman kerran ja lopulta puudutteistakin tuli paha olo ja vaihteeksi oksensin.
Mutta kauaa ei mennyt kun alkoi hirveä raivoparkuminen, ressukka ei tykännyt yhtään kun sai sillä tavalla häädön yksiöstään. Sain nopeasti vauvaa näytille, jonka jälkeen hän lähti peseytymään, punnittavaksi ja sitten isinsä luo odottelemaan. Minut parsittiin kasaan ja vietiin vielä heräämöön pariksi tunniksi, jonka jälkeen pääsin lapsivuoeosastolle ja sain vauvan viimein syliin <3
Sairaalassa oltiin neljä päivää ja paranemiseni on hyvin käynnissa. 1g panadolia ja 600mg buranaa tarvitsee 8 tunnin välein ja vatsa on tietty vielä kipeä, mutta päivä päivälyä parempi olo. Pojallakin kaikki hyvin, iso ruokahalu ja paino nousee. Niin täydellinen vauva että halkean ylpeydestä <3
Tästä se äitiys nyt sitten alkaa ja todella hyvältä se on tuntunut