Onnea kaikille vauvaantuneille :flower:
Ja iiiso :hug: sitä tarvitseville.
Ja napakoita suppareita niitä haluaville
Sitten törkeesti omaan napaan ja sen ympäristöön...
Eilen oli mullakin visiitti äitipolille. Tontulla asiat kunnossa. Oli ihanaa kun otettiin käyrääkin ja sai kuunnella pienen sydämen jumpsutusta ihan rauhassa <3
Oikein päinkin pieni siellä köllötteli ja ankarasti potki kun ultralla tiirattiin. Ei selvästikään tykännyt tiirailusta, koska heristeli myös nyrkkiään ja näytti kieltä... Painoarvioksi saivat 2600g, eli sellainen 3200g hujakoilla sitten täysaikaisena. Ihan normikokokoinen meidän muksuksi siis.
Eli siltä osin asiat kunnossa.
Mutta se synnytys taitaa jäädä haaveeksi :'(
Pitkään lääkärin kanssa puhuttiin, ja kyllä hän riskejä puntaroitsi siihen malliin, että suositteli sektioajan varaamista parin viikon päähän. MUA OTTAA NIIN PÄÄHÄN!!!! |O
Lääkäri mietti kyllä asian ottamista esille ja puntaroimista myös kollegoidensa kanssa, mutta loppujen lopuksi mulle jäi epäselväksi, että tekeekö hän niin vai ei.
Viittisköhän panna postia ja kysyä vielä tätä siltä lääkäriltä.
Pientä toivetta (tai oikeammin aika isoa) siis elättelin siitä, että antaisivat synnyttää alakautta. Tietysti se vaatisi sitä, että synnytys käynnistyy itsekseen, etenee hallitusti mutta sujuvasti, pieni pysyy oikeassa tarjonnassa jne. Mutta nyt sitten kuitenkin näyttää siltä että puukkoa tulee, halusin tai en. :headwall:
Kurjaa tuntea olonsa näin pettyneeksi :ashamed:
Lääkäri yritti puhua, että loppujen lopuksi se tapa syntyä, on pientä siinä vauvan saannissa. Tietysti niin onkin, mutta olisi se nyt paljon luonnollisempaa ja mukavampaa synnyttää normaalisti. Tuntuu kuin koko kroppa ois mut pettänyt ja epäkelpo kapistus kun ei suostu pitämään lapsia oikein päin masussa ja sen takia ollaan sitten aikaisemmin noihin sektioihinkin jouduttu :ashamed:
Kai mä vielä elättelen toivetta että synnytys lähtisi itsekseen käyntiin ja etenisi niin, että tilannetta seurataan eikä rynnätä heti sektioon. Tosin mikään kypsä tilanne ei vielä alakerrassa ollut. Kohdunsuu oli vähän pehmennyt, mutta paikat silti kiinni. Tosin tuo pehmeneminenkin on jo edistys mulle... Mulla on vaan joku tunne, että ei tämä laskettuun aikaan mene... Toisaalta, mitään joulujuttuja en ole tehnyt ja lahjat mennään ostamaan vasta 4.12, joten ei sitä ennen kuitenkaan, kiitos
Toisaalta mietin niitä alatiesynnytyksen riskejä. Jos jotain sattuiskin... Nytkin täällä on ollut paljon vuoteluita mammoilla...
Ja toisaalta jos pitää valita kiireellinen vai elektiivinen sektio, niin tietysti tuo jälkimmäinen on parempi sekä mulle että vauvalle.
Täytynee nyt työstää tuota asiaa ja käsitellä pettymystään ihan rauhassa. Tuntuu itsekkäältäkin kun ajatukset pyörii nyt vain tuon sektion ympärillä. Pitäisi tietysti iloita että pienellä kaikki oli hyvin. Ja toki mä iloitsenkin.
Mutta silti olen niin pettynyt ettei siihen ole oikein sanojakaan sitä tunnetta kuvaamaan.... Ottaa vaan niin rankasti päähän.
Tintukka ja tonttu 37+1
