Joulukuun tontut -15 *syyskuussa*

Joulukuun tontut 2015 syyskuussa


Odottajat:

LA / nimimerkki / ikä / monesko lapsi / synnytyssairaala

30.11.
HooKoo-82/32/7/KYS
Kukkurukuu/26/2/TAYS

1.12.
Kimberley/27/1/TYKS
Sinnis/29/2/-
sylikinkku/-/-/-

2.12.
Aurinko82/32/4/LKS

3.12.
Hunajapuu/27/2/OYS
Mimmi Haloo/30/1/SATKS
piiemm/26/1/PHKS
Jaanel/24/2/JS

4.12.
Murkku/27/2/HYS

5.12.
Ann85/29/2/TAYS
Catita/31/2/HYS
ilmaajakuplia/26/1/TAYS

6.12.
anniini/26/2/OYS
Mammuli_83/32/2/TAYS

7.12.
HER_86/29/2/KOKS
Iriina/37/2/VKS
Marttaliini/1/30/LKS

8.12.
Enkeli30/30/2/EKKS

9.12.
H1215/26/2/KYS

10.12.
Naamiolammas/35/1/-

11.12.
TiiuH/27/3/KYS
seba78/36/3/KOS
Geesa/27/1/K-PKS

12.12.
Helmitoivo/33/4/OYS
Sona82/33/3/TAYS
Lukka/-/2/OYS

13.12.
Tiunti/29/2/LS
Neyda/28/1/-
isbee92/23/1/PHKS
Marzuli/32/2/LS

14.12.
Kukkaislapsi/36/2/JS
1+1 lapsen äiti/25/3/TYKS
Mari ja möykky/-/3/MKS tai KYS

15.12.
Minma/30/2/PHKS
Emmin/33/4/EKKS
marisande/20/1/EKKS
Katann/26/2/PHKS
Dell/21/1/TAYS

16.12.
Liljah/31/1/EKKS
Henu26/26/1/TYKS
Minksu82/32/2/LS
Maybelle/32/1/KOS

17.12.
Vaniljainen/29/3/KSKS
lauantai/29/1/-
fyuy/23/2/-
ruuvih/35/5/KYS
linnea33/26/3/K-PKS
Nunuq/-/2-EKKS

18.12.
Kiiltokuva/23/3/LKS

19.12.
Sall1/25/2/JS

20.12.
Röllineito/27/4/OYS
Viuhui/-/3/HYS

21.12.
Jessicha/36/2/NKL
mimmi123/32/1/-
Orava/26/1/JS
Ahmis/29/1/MKS
Matsku90/24/1/KOS

22.12.
berrypie/22/2/Seks
tosi-ko/36/2/KAKS
tamariini/32/1/KOS

23.12.
Laurina/30/2/TAYS
baires/27/2/KYS

24.12.
Höpötin88/-/-/KSKS
Poikien äippä/29/3/-
Neilikki/31/1/OYS

25.12.
Pioni/37/3/VKS
hemmiina/20/1/MKS
Hokkeli/25/2/-

26.12.
mrsN/35/5/KOS
Tonttumamma/29/2/TYKS

27.12.
Leafy/27/3/kotona

28.12.
juuliaa/21/2/KOS
hansupirre/33/3/JS

29.12.
min82/33/3/HYS

30.12.
Ninna89/25/2/LS
Amarie/33/1/KYS

31.12.
Kiiruli/27/1&2/OYS
Muumimamma2015/30v/2/KYS

Ei varmuutta lasketusta ajasta:
Sankaritar/29/2/JS
Ninni/28/1/HYS

SYNNYTYSSAIRAALAT

JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
EKKS = Etelä-Karjalan keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan keskussairaala
KAKS = Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen keskussairaala
KOKS = Kymenlaakson keskussairaala
KYS = Kuopion yliopistollinen sairaala
LKS = Lapin keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjanmaan keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun yliopistollinen sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan keskussairaala
SKS = Savonlinnan keskussairaala
SEKS = Seinäjoen keskussairaala
SATKS = Satakunnan keskussairaala
TAYS = Tampereen yliopistollinen sairaala
TYKS = Turun yliopistollinen sairaala
VKS = Vaasan keskussairaala


Joulukuisten facebook-ryhmä on suljettu.


Ketjuun mukaan tulijat!! Ilmottautuminen muodossa:
LA / nimimerkki / ikä / monesko lapsi / synnytyssairaala

Päivityspyynnöt punaisella!

 

Hei!

Ihanaa syyskuuta kaikille!

En ole paljoa ehtinyt netissä luuhailla, kun työt ja opinnot on vienyt aikaa. Nyt vihdoinkin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä ja opinnot alkaa olla pikku hiljaa purkissa. Vielä pari opintosuoritusta puuttuu, jotta voisin anoa tutkintotodistusta.

Vauva kasvaa ja voi hyvin. Seuraava neuvola on lokakuun alussa ja sen jälkeen on aika pelkopolillekin edellisen synnytyksen pohjalta. Saas nähä mitä kaikkee siellä käydään läpi ja tehdään. Yks päivä mua supisteli aika pahasti melkein koko pv:n ajan. Seuraavana päivänä oisin mennyt lääkäriin, jos ois jatkunut. Seuraavana päivänä ei ollut tietoakaan supistuksista onneksi!

Täriseekö teidän vauvat mahassa? Mulla välillä tuntuu outoa tärisemistä mahassa. Päivittäin myös tuntuu, kun vauva hikkailee. Viime neuvolas vauva oli muuten rt, joten peukut pystyssä, et pysyykin niinpäin loppuun asti!

Jaanel ja 27+0 (Poks)

 

Kiitos uudesta ketjusta

Mullakii värisee vauva välillä ja hikkailee tosi paljon ja sitte hikottelun jälkeen muljahtelee akselin ympäri tuolla noin.

On muute lonkat hiukka kipeet liiklua koitan jokapäivä mutta lonkat huutaa hoosiannaa että en tiiä liitokset hajoo, kaitpa se meinoo että lapsluku ois täynnä

Minnuuki on ruvennu supistelemaan, ei kipeesti mutta tuntuu silti jotenniiseuraava neukku ois 21.9. Sillo vois kahtoo noi tulehus jutut ainakii.

Noh näin mennää tuasiisa lonkat murskana vaappuen kuin ankka.

HooKoo ja prinssi 27+3rv

 

Ihanaa syyskuuta!

Täälläkin viime vkl meni supistellessa. Olisin maanantaina neuvolan soittanut jos ei olisi loppunut. Tehostin vedenjuontia ja lepäsin (siinä määrin kun lasten kanssa voi...) mutta onneksi tilanne palasi normaaliksi. Supistelevan jakson aikana vauvakin oli todella aktiivinen ja pyöri mahassa tosi paljon: potki myös kunnolla ihan alas, joka melkein sattui. Varmasti tällä vauvan liikuntaspurtilla oli osuutta asiaan. Selvää kuitenkin on, että vatsan kovetteluja tulee enempi rasituksen jälkeen ja jos olisin työelämässä, olisin melko varmaan jo kevennetyllä päivällä tai kokonaan saikulla. Jo kotona ollessakin työnsä pitää rytmittää niin, että lepoa kertyy väliin tarpeeksi-muuten kyllä supistelee. Kyllä tämä raskaus hidastaa tekemisiä jo huomattavasti.

Mulla on toisen puolen lonkka alkanut kipeytyä, ja alaselkään pistää niin kuin ei olisi kaikki nikamat paikallaan. Pahin kipu on onneksi vielä satunnaista ja menee ohi venyttelyllä. Leikkausarvetkin on alkaneet soida...sektio-ja umppariarpia kiristää välillä tosi kipeään, ja samalla alueella tuntuu ilkeitä repäisyjä. Kiinnikkeet vissiin viruu ja ratkeilee. Sille ei kyllä valittavasti mitään voi, ei auta kuin kestää.

Tajusin äsken, että äitiysraha on vielä hakematta. Ei siihen äippälomaan enää niin kauan ole! Tässä välissä vaan pitäisi vielä ilmoittautua työkkäriinkin: kotihoidontuki loppuu kohtapuoliin kun nuorin täyttää kolme, mutta väliin ennen varhennettuakin äippälomaa jää noin kuukausi. Tuntuu todella hölmöltä olla hetkeäkään työtön työnhakija, kun mahdollisuudet oman alani töihin on nollat ihan työtilanteen vuoksi, ja toisekseen en varmasti ole ihan kuuminta hottia työmarkkinoilla tämän vatsankellukan kanssa. Työni olisi sitäpaitsi vaarallinen raskaudellekin enkä voisi tehdä mitä tahansa hommaa nyt (kemian alalla) No, sääntösuomi on mikä on ja hetken piipahdan rumentamassa työttömyystilastoja, ellei sitten lääkäri määrää sairaslomaa kotiäidille. Tyhmä tilanne, anyway.

Nyt on meilläkin 25 viikkoa kasassa, jeee! Olen aina pitänyt tätä viikkoa jonkinlaisena rajapyykkinä sille, että jos vauva nyt syntyisi, olisi hänellä edes jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä. Ystävän lapsi syntyi 20 vuotta sitten rv 27, ja on nyt reipas, terve, töissäkäyvä nuorimies. Kyllä saamme olla kiitollisia että asumme keskoshoidon ja äitiyshuollon huippumaassa!

Tästä tuleekin taas raskas päivä. Kohta pitää lähteä kaupunkiin asioille, ja juosta monta paikkaa temppuilevien tenavien kanssa ja ruokaostoksetkin vielä. Ajomatkaakin kertyy kaikkineen tänään noin 150 km ja päivä varmasti taas tuntuu "supistelutilastoissa"..

 

Hihhih Viikot paukkuu..
Yks päivä mietiskelin synnytystä ja kipujuttuja, mä oon synnyttäny noi muutkin lapset kuuman suihkun ja ilokaasun avuin, nyt kuulin että uudessa kysin sairaalassa ois mahollista vesisynnytykseen. Jotenki asia viehättäs kokeilla sitä nyt.. Ilokaasun ainakii otanen usko että muita lääkkeitä haluan, en ainakaan synnytys toive juttuihin kirjottanu kun ilokaasun, mutta voisin lisätä ton vesisynnytyksen siihen.

No flunssa vielä ja väsynyt olo on juu , päivällä iski yllättäen huono olo kun käytin poikaa hammashoitajalla .. pelotti että ykään ihan just nyt .

HooKoo ja prinssimme 28+0rv

 

Kyllä menee hurjaa vauhtia aika! Täälläkin tällä viikolla jo poksuu 25 raskausviikko! Toisaalta tässä on kyllä ollu muutama sellainen päivä, että tuntuu tuo jäljellä oleva 15 viikkoa melko pitkältä ajalta! Voi tosin olla, että omaa jaksamista on verottanut enemmän kuopuksen flunssa ja sen mukanaan tuomat katkonaiset unet.

Nyt ei (vielä) mahassa väreile, mutta kuopus väreili paljon! Muistan, kun sairaalassa synnytyksen jälkeen, se teki jotain, ja ajattelin, että ai tuon takia se on mahassa väreilly. En vaan enää yhtään muista, että mitä se jokin oli Muuten tämä poikanen on tosi aktiivinen, mikä helpottaa kyllä omaa oloa paljon.

Ja supistelut on rantautuneet tännekin. Eivät ole joka päiväisiä, mutta kun tulevat, niin tuntuvat kyllä. Aikaisemmissa raskauksissa mulla on ollu vaan niitä mahan kovettumisia, mutta nyt ne myös tuntuu aika napakasti. Kolmen viikon päästä olisi taas ultrassa käynti, kun seuraavat istukan sijaintia. Tai siis sitä, että siirtyy tarpeeksi kauaksi kohdunsuulta.

Synnytystoiveita mulla ei ole kuin se, että tämä käynnistettäisiin ennen laskettua aikaa. Kakkosen synnytys kesti 3h ja rapiat ja nyt kun pitää lähteä muualle synnyttämään, niin haluisin, että käynnistetään. Matka meiltä sairaalaan on talvikelissä vähintään pari tuntia ja siihen päälle lasten hoidon järjestäminen ym. Saa nähdä, mitä mieltä synnytyssairaala asiasta on.

 

Täällä poksuu myös 25+0! Ja sen kunniaksi bongasin silmällä eilen ekat liikkeet massun päältä. Olisi ne varmaan näkynyt jo aiemmin, mutta en ole jäänyt tuijottamaan. Nyt otin jopa videota pikkupotkuista.

Viime viikolla kärsin paljon unettomuudesta ja olin ihan tööt. Flunssaakin pukkasi samaan aikaan niskaan. Nyt on jo parempi ja unet ovat normalisoituneet. Olokin sitä myöten taas hyvä. Reippaan viikonlopun (siivoilua, kävelyä, retkeilyä) jäljiltä oli vähän lonkan liitokset kipuilevat, mutta sekin meni ekan työpäivänä nökötyksen aikana ohi. Nyt vaan naatiskelleen ja vähän ähisten taas eteenpäin.

Synnytyksestä Minulla on kovasti toiveissa edetä mahdollisimman pitkälle ilman kipulääkkeitä. Tilanteen mukaan sitten. Koitan pysyä hereillä sen suhteen, että jämähtääkö eteneminen ilman lääkkeitä. Jos jämähtään, niin sitten vain puudutteet kehiin. Toisaalta pelkään niitä puudutteita. Mulla on synnytyksestä jotenkin semmoinen eläimellinen kuva. Että tepastelen ympäriinsä, huohottelen ja menen semmoiseen luonnonmukaiseen transsitilaan. Tiedä sitten miten käytännössä. Mutta kovasti koitan luottaa omaan kehoon ja positiivisen ajattelun voimaan. Toki jos menee yli niin menee. Mutta ensisijaisena paniikin laukaisijana toivon toimivan kätilön ja miehen. Ne voi sitten läpsiä poskille jos tulee semmoinen "apua, mä en pysty tähän, mä kuolen just" -fiilis... Näin esikoisen kohdalla ei oikein tiedä mitä on tulossa, vaikka kaikkia juttuja on kauheasti lukenut. Avoimin mielin. Pelota ei kyllä yhtään ainakaan tässä vaiheessa. Välillä kyllä kun tuo maha kasvaa, niin sitä miettii miten isolla alueella se kohtu sitten lopussa oikein on ja miten ne supistukset mahtaakaan sitten tuntua kun on koko kroppa yhtä kohtua ja vauvaa.

Vettä toivon voivani hyödyntämään mahd paljon. Allas olis varmasti paras, mutta suihkukin toiminee paremman puutteessa. Myös kauratyynyt ym. perusjutskat ahkeraan käyttöön.

Täällä ei vielä supistukset vaivaa. Ihan tosi harvoin voi tulla autoa ajaessa pari, mutta ne on semmosia vähän epämukavia, mutta ei missään nimessä kivuliaita. Rasituksessa ei tule ja ihan turvallisin mielin olen suunnitellut kyllä olevani parin viikon päästä vielä ihan täysissä muuttovoimissa. Kunhan ei viipota kauheeta vauhtia. Sykkeet nimittäin nousee tosi helposti.

tamariini ja hukkis 25+0

 

Täälläkin poksuu 25+0

Sokerirasituksesta selvisin kunnialla! Pikkuisen oli korkeammat arvot kuin esikoista odottaessa, mutta reilusti raja-arvojen alle onneksi jäätiin. Vaikka esikoinenkin isokokoisena kasvoi, niin ei se mikään sokerivauva ollut, pitkä ja hoikka ollut syntymästään saakka.

Vesi auttoi muakin tosi paljon esikoisen synnytyksessä. Olin pitkiä jaksoja suihkussa jumppapallon kanssa Vesisynnytys muakin kiehtois, mutta se ei todennäköisesti onnistu jos käynnistetään. Esikoisen synnytys alkoi lapsiveden menolla niin silloinkaan ei ollut asiaa altaaseen. Ilmoittauduin myös äitiysjoogaan, josta toivon olevan jotain apua synnytyksen suhteen. Esikoisen kanssa auttoi kuorosta opitut syvähengitysharjoitukset tosi paljon ja nyt toivon oppivani enemmänkin. Sit kans toivon että venyttelyt auttais tuon jäykän lantion ja lonkkien kanssa. Mulla ei lonkat nimittäin aukee oikein kunnolla (risti-istunnassa polvet osoittaa kohti taivasta) ja oon miettinyt sitäkin että voiko se vaikuttaa synnytykseen...

 

Täältä myös poks, 26+0 tänään!

Mitä synnytykseen tulee, niin mun toivelistalla ykkösenä on, ettei tarvis käynnistää tällä kertaa. Olen ainakin uskotellut itselleni, ettei luonnolliset supistukset olisi niin tuskaisia kuin oksitosiinilla aikaansaadut. Haluaisin muutenkin kokea luonnollisemman synnytyksen. Mutta jos käynnistykseen joudutaan niin eihän sille mitään mahda. Pääasia on tietysti, että kaikki menee hyvin ja turvallisesti vauvan ja itsen kannalta.

Vauvan tulo tuli jotenkin kertaheitolla todellisemmaksi kun käytiin 3D-ultrassa. Tähän asti raskaus on edennyt jotenkin omalla painollaan tässä kaiken muun sivussa, ja on ajatellut että onhan tässä aikaa. Mutta oikeesti, 3 kk ei ole enää niin kauheen pitkä aika. Nyt ultrassa näkyi ihan valmiin näköinen pikkusisko (nyt se on varmaa ). Näillä viikoilla pieni voisi vaikka päättää jo syntyä, ja mahdollisuudet että kaikki menisi kuitenkin hyvin on jo isot. Onkin tässä tehty hankintoja ja mietitty järjestelyjä. Seuraavaksi ajattelin pestä vaunujen ja turvakaukalon kankaat, ovat sitten valmiina jo.

Tässä viimeisen 2 viikon sisään kolme kaveria ja tuttua on saanut vauvan! Lasketut ajat ei ees ole ollut niin lähekkäin, en tiedä mitä täälläpäin on oikein ilmassa Kunhan ei nyt oikeasti itse poksahtaisi vielä, mieluummin tunnustelen näitä potkuja mahassa ainakin sinne joulukuulle asti.

Minma 26+0

 

Tuosta okstitosiinista mulla ei ole kokemusta. Mulla on molemmissa annettu cytotecia suoraan kohdunsuulle. Esikoisella se ei pahemmin vaikuttanut, toisella kertaa vaikutti hyvin. Ja sitten kun on kalvot puhkaistu, kun vauvalle on laitettu pinni, niin se on ollu sitten menoa.

Mä kyllä suosittelen sitä, että synnytyksestä etsii tietoa ja miettii, millaisen synnytyksen toivoisi, mutta ei kuitenkaan liikaa suunnittele. Koskaan kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Parempi ottaa se kokemus vastaa sellaisena kuin se tulee kuin suunnitella hirveästi ja joutua sitten pettymään. Palkintoja kun ei synnytyksessä jaeta, paitsi lapsi tietenkin. Ja se, mitä painotan, on oman kropan kuuntelu. Sen kun tietää vain itse, että pärjääkö ilman lääkkeitä vai ei, täytyykö saada olla liikkeessä vai haluaako maata paikallaan ja millainen ponnistusasento tuntuu hyvälle (näin muutamia esimerkkejä mainitakseni). Mitään ei kannata tyrmätä vain siksi, että on jostain kuullut, ettei niin kannata tehdä.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka, mutta ehkä säästän teidät siltä

 

Nyt on äitiys- ja vanhempainrahat haettu, ja äitiyspakkauskin odottaa noutamista.

Kelan kanssa on aina niin ilo asioida, meinasi taas mennä niin pään seinään hakkaamiseksi jotta saa äitiysrahat työtulojen eikä opiskeluiden mukaan -.-
Mutta pienelle setvimisellä kaikki nyt onneksi selvää ja voi alkaa vain odottelemaan äitiyslomaa, kunhan parit tentit ja opiskeluprojektit vielä saa pois alta.

Sokerirasituksessa kävin minäkin, oli kyllä hirveää sen paaston takia. Jo terveysasemalle kävellessä tuntui siltä, että ihan kohta lähtee taju ja huono olo oli ihan helvetillinen. Onneksi sain sitten sen kaksi tuntia olla pitkällään pedillä, niin ei tarvinnut istuma-asennossa kärvistellä. Tuloksia sitten vaan odotellessa.

 

Mä olin esikoista synnyttäessä kuusi tuntia oksitosiinitipassa, kun synnytys ei lähtenyt muuten käyntiin vesien menon jälkeen. Annostusta nostettiin aina puolen tunnin välein ja oli kyllä kivuliain vaihe koko hommassa. Pääsin onneksi jumppapallolle istumaan, kun sängyssä makuulla en tainnut kestää kuin 20 minuuttia. Kivunlievitys ei tuossa vaiheessa oikein ollut vaihtoehtona kun ei tiennyt käynnistyykö synnytys edes. Paikallaan piti olla kun otettiin koko aika käyrää ja oli se tippa. Siinä vaiheessa oli tosiaan hyötyä niistä hengitysharjoituksista, joku kätilö kehuikin mun hengitystä Sit kun pääsin liikkumaan ja suihkuun niin helpotti tosi paljon ja ilman kivunlievityksiä mentiin sitten loppuun saakka vaikken sitä erityisesti ollut toivonut tai tavoitellut. Avoimin mielin oltiin liikkeellä

Me päätettiin lopulta olla ottamatta äitiyspakkausta, kun esikoisen jäljiltä on niin paljon tavaraa ja vaatetta. Ajateltiin että otetaan se raha ja ostetaan sillä sitten jotain oikeesti Suomessa tehtyjä tuotteita. Lähinnä jotain villavaatteita oon miettinyt, kun esikoinen syntyi alkukeväästä niin niitä ei ollut paljoo käytössä.

 

Heissuli vei!
Enpä ole tänne kirjoitellut, kun jossain kohtaa faceen siirryin. Valitettavasti ei kyllä ryhmän kanssa sitten juttu luistanutkaan :/ Nyt kaipaisin vertaistukea kyllä välillä
Eli mulla on viikkoja nyt 28+5. Kelan tuet on haettu, jo itseasiassa heti, kun sain raskaustodistuksen käsiini Äitiyspakkauskin jo moneen kertaan tongittu ja just mietin, että pitäisköhän alkaa peseen ja järjestelemään vauvaa varten vaatteita ja laatikoita
En oo saanut oikein nukuttua tänäyönä ja sit oonkin vaan luuhannut netissä.. O-ou vaan, kun aamulla pitäis herätä...
Nivuset on alkaneet kipeytyä, vatsa painaa (sf mitta oli 28 viime neuvolassa, eli ei ihme, jos tuntuu suurelta vatsa!! Yläkäyrillä mennään sen kanssa!), harjoitussupistuksia tullut 3-4viikkoo ja nyt tällä viikolla ne on olleet kipeitä. Onneks loppuvat levolla! Sääli sinänsä, koska oon tykännyt käydä lenkeillä esikoisen kanssa ja jos nyt käy aamulla lenkillä, pitää levätä loppupäivä.
Paljonko teille on tullut painoa? Mulle on tullut 7kg. Esikoisesta näillä viikoilla oli kerätty jo 14kg! Huh Huh Henkisesti ja ehkä fyysisestikin tää odotus on ollut paljon helpompi, kun esikoisen, vaikka noita supistuksia onkin!
Synnytyksestä: Jos joku asia helpottaa kipuja, esim. Jumppapallo, älä lähde vaihtamaan kivunlievitystä, etenkin jos haluat säilyttää sun "kuplan". Jos joku toimii, miks vaihtaa se? Mä haaveilen kanssa lääkkeettömästä synnytyksestä tän toisen kohdalla Mutta katsotaan miten käy. En myöskään aijo suostua mihinkään, mikä tekee pahaa, esim. Kyljellään olo oli hirveetä esikoisen synnytyksessä ja kaikki käyrät piti ottaa kyljellään. Tällä kertaa vaadin, että pääsen vaikka keinutuoliin siks aikaa, jos se tuntuu paremmalta.
TAYSsissa ei saa synnyttää veteen ja siks en halua mennä sinne tässä synnytyksessä. Se helpotti kipuja paljon, mutta sieltä ylös nouseminen oli jotain aivan kamalaa, kun kivut triplaantu samantien. Toisille sopii, toisille ei. Itse en pitänyt.

 

Viikot poksuu
Yritin kuvaa ladata, tulikin vaa joku tuksun kuva että joo o..
No ens maanantaina äitiysneuvola.
Noh tässä vaan rämmitty eteen päin, lonkat aika kipeet mutta olkoot niin olleet näissä viimesissä raskauksissa aina.
Jos sitä kahveeta keittäs

HooKoo ja isopieni prinssi 29+0rv

 

Täälläkin poksuu 29+0

 

HooKoo-82 Se on hämmentävä tuo kuvan lataus ja Tuksu... Mutta niin kauan kun ei peilistä kurki, niin en olisi huolissani.

Täällä poksutaan vasta huomenna, mutta tänään kävin neuvolassa noukkimassa matkaani sokerimittarin ja pussillisen neuloja. Perjantain rasituksessa tunnin arvo napsahti yli sallitun ja nyt sitten elellään elämää radilaisena. Vahvasti epäilen, että ihan normaalilla ruokavaliollani pärjään, kunhan jätän pahimmat sokeripommiherkut pois, joita on tavoista poiketen nyt raskausaikana tullut syötyä vähän turhan usein.

Ensi viikon lopussa on muutto ja se alkaa stressata. Mitään ei olla vielä sen eteen tehty... Tai kävin mä oman vaatekaapin läpi, pistin pari pussia kiertoon ja hankkiuduin rikkinäisistä alkkareista ja sukista vihdoinkin eroon. Seuraavaksi varmaan pitäisi käydä keittiön roinat läpi ja oikeasti pohtia tartteeko niitä kaikkia. Mulla oli jo hetken aikaa iso keittiö ja tämmöisenä aktiivisena kotikokkina ja -leipurina tota rompetta on ehtinyt kertyä. Nyt kun on ollut pieni keittiö välillä, niin tuntuu, että noita kaikkia ei ihan oikeasti voi tarvita. Retkikamat on toinen... Tuntuu, että niitä on ihan liikaa ja silti aina puuttuu jotain jos pidemmälle reissulle lähtee. Inventaarion ja tiukan harkinnan paikka...

Tiedän siis mitä teen iltaisin tällä viikolla! (Todennäköisesti en nimittäin nuku... Taas mentiin viime yö 3 tunnin yöunilla. Ei oo ollut kauhean tehokas työpäivä...)

tamariini ja hukkis 25+6

 

Hei! Olen uusi tällä palstalla! Toivottavasti vielä pääsee mukaan keskusteluun, kun liityin vasta tässä vaiheessa
Viikkoja on kasassa tasan 26+0 ja innolla odotan tulevia viikkoja! Yksi keskenmeno takana 8/2014 rv 11. Tämä raskausaika on mennyt hyvin ja tyttö sieltä olisi todennäköisesti tulossa. Suurimmat hankinnat on tehtynä, mutta paljon on kuitenkin vielä listalla tavaraa.
Katsoin että ainakin muutamalla synnytyssairaalana KOS/NKL, onko ketään joka asuisi täällä Pohjois-Haagan lähettyvillä?

Onnea kaikille odotukseen!

21.12/Matsku90/24/1/KOS

 

Tervetuloa Matsku90!

Olin eilen pitkästä aikaa töissä, kun tyttö oli viime viikolla sairaana. Illalla iski sit se hemmetin iskias. :| Pitää vähä seurailla, et laantuuko tuo tästä vai joutuuko menee ihan lääkärille.

Joko muut laskee päiviä äippälomaan? Vielä ois 7 viikkoa töitä ja sit se vihdoin koittais. Tuntuu jotenkin oudolta, kun ei ole mitään pakollista tehtävää, kun nyt on ollut töitä ja opintoja ja kummatkin loppuvat.

Jaanel ja 28+5

 

Hei kaikille meille masulaisille.
Pitkään aikaan en ole kirjoitellut, lukenut kyllä. Täällä kovien liitoskipujen kanssa mennään päivä kerrallaan. Yöt ihan hirveitä ja päivisin liikkuminen nollassa. Sairaslomalla ollyt ja taas tänään määrättiin 2 viikkoa eteenpäin. Töihin jo mieli kaipaisi kun lasten kanssa kotona kaikki päivät, tai toinen käy koulua ja toinen eskaria.
Vauva kasvaa hyvin ja voi muutenkin hyvin, sokerirasituksessa käyty jo kaksi kertaa ja arvot hyvät.
Painoa minulle tullut vain n. 2kg. Saa nähdä alkaako nyt pikkuhiljaa kerään painoa.
Synnyttään mennään sitten Kuopioon, näin olen päättänyt. Matkaa on vähä enemmän ku mikkeliin mutta kuopio tuntuu mielekkäämmältä.
Mari ja möykky 27+1

 

Tamariini: Onneks ei oo peilissä vielä sentään tuksu

Täällä pikemminkii lasketaan päiviä synnytykseen olen siis kotiäiti jo monenmonen vuoden ajalta niin en äippälomia laske .. Koulua kävin vuonna nakki mutta kun tää uusi mies löyty ja lapsia siunaantu lisää niin koulu jäi lopullisesti, jos joskus sitte kävis loppuun.

Painoo on viimeks neukussa laskettuna tullu kuukaus sitte koko raskaus ajalta 7kg, mullahan neuvola maanantaina nii sitte nähhään miten käy .

Uusi odottajaki tullu tervetuloo matsku90

HooKoo 29+2rv

 

Raskausaika on mennyt kyllä tosi nopeaa, kun on ollut opintoja ja töitä. Jotenkin hieman haikeana tätä muistelee, kun on jo menossa viimeinen kolmannes. Jospa loppuajasta osaisi ottaa enemmän irti! Pitää mies suostutella viikonloppuna ottaan parempia kuvia masusta muistoksi, jos jostain syystä meille ei tulisikaan enempää lapsia.

Mulla on jokin pesänrakennusvietti menossa, kun eilenkin vapaaehtoisesti yksinäni siivosin koko asunnon. Eikä ollut mikään perussiivous vaan raivasin vaatekaapeista lähtien heti, kun pääsin töistä kotia.

Eilen alkoi jalkapöydässä joku ihme kipu. Varmaan joku kalvo jne. kireellä eikä pysty oikein käveleen. Huomenna pitäis varata lääkärille aikaa ja käydä kuuntelee mitä se tuumaa tuosta.

Jaanel ja 28+6

 

Todella vauhdilla tuntuu täälläkin aika menevän nyt. Vajaa viisi työviikkoa jäljellä, pari lomaviikkoa ja sitten äitiyslomalle. Miten tässä oikein ehtii saamaan kaiken valmiiksi?

Täällä on ihan hyvä olo ollut nyt muutaman viikon. Sitä ennen oli tosi raskas kausi, ja luulen että nyt ollaan taas menossa vähän huonompaa vointia kohti. Aaltoillen menee olot, liittyy selvästi kohdun vauhdikkaampaan kasvuun. Häpyliitos on niin kipeä, että sf-mitan ottaminen sattuu ihan hirveesti. Mutta mieli on onneksi virkeä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Neyda 27+4

 

Täällä jo vähän paniikki meinasi iskeä, kun eilen illalla tuli pieni määrä kirkasta verta ja tänään oli suht kovia vatsakipuja. Synnäriltä eivät nähneet näillä tiedoilla aihetta huoleen, mutta vähän jäi silti kaihertamaan
Toinen voi onneksi ilmeisesti hyvin, kun jaksaa voltteja vedellä.

 

Hui orava !!! sinuna kyllä vaan koittasin miten vaan väkisin saada synnärille, kummallisen välinpitämätöntä siellä. Pitäs kyllä mun mielestä päästä ees tarkistamaan mitä tapahtuu.
Hirmusesti nyt voimia ja toivotaan että pääset näytille. Hyvä että vauva voi hyvin . Koitahan lepäillä ja ei oo varmaan helppoo olla ressaamata.

 

Hookoo: Vähän itsekin ihmettelin, minä kun olen elänyt käsityksessä että raskausajan verenvuodot aika rutiinisti tarkistettaisiin

Mutta totesivat vaan, että pieni määrä kirkasta verta on todenäköisimmin vain jostain limakalvoärsytyksestä, eikä yleensä vakavaa. Ei onneksi ole enempää nyt tullut, seuraavasta haluaisin kyllä jo tarkistuttaa ettei varmasti paniikkia ole.
Vatsa on välillä todella arka, istuminen on toisinaan kivuliasta ja täytyy enemmän pitkällään olla, mutta kuulema kasvukipuja nekin :S

Sitten kun on vielä lapsena umppari leikattu, niin kävi tietty mielessä että jos siellä on kiinnikkeitä tullut leikkausarven kohdille, niin nekin sieltä sitten kipeästi ratkeilevat