Joulukuun tontut -15 *lokakuussa*

Hookoo-82 Hyvä ettei tällä erää ollut merkkejä myrkytyksestä.

Itselläni ensi tiistaina ensimmäinen käynti uudessa neuvolassa. Vähän jänskättää mimmoinen täti siellä on vastassa. Tuntuu olevan vähän tiukempi kuri siellä kuin edellisessä paikassa kun kyselin vähän käytännöistä viime viikolla sokeriliuskoja hakiessani. Noh, jännä nähä.

Oon kyllä sen verran paksunahkainen, että en kauhean helposti mieltäni pahoita. Herneen voin vetää nenään ja ärtyä, mutta se menee nopsaan ohi jos pääsee jollekin purkamaan... Pelkään siis lähinnä, että tosta painosta tulee noottia. Edellinen tätsä ei kertaakaan noteerannu siitä mitään. Vikalla käynnillä sanoi vaan, että maltillisesti tulee. Mutta siis mulla on tullut ihan alkuraskaudesta asti sen noin 0,5 kg/vk, mikä kyllä loppua kohti alkaa tuottaa jo aika komeita kokonaislukuja. Ja kun on vielä nuo sokerit tarkkailussa niin... Noh, katellaan.

Vimppoja työviikkoja viedään. 15 työpäivää jäljellä maksimissaan enää. Jesh!

tamariini ja hukkis 31+2

 

Taas oli tunnin kestävä raskausmyrkytys kramppaava kipu kohtaus tunnin makasin sängyllä ja valitin, se kipu on pahin siinä, se vannemainen kipu! Maha on niin hellänä kun se viimein laukii ja olo helpottuu.
Neuvolassa sanoivat että pitäs koittaa verenpaine mitata kohtauksen aikana miten hitossa pystyn yksin ja mies on rehupaalien haussa muualla.
Noh vauva ainakii taas liikkuu ja minäkin voin kun mitään ei ois ollu, maha vaan hellä ja kipee. Viikolla 36 olisi kysillä tästä myrkytys jutuista onneksi käynti.
Kyllä sitä aina miettii kun raskaaks ihtesä tekköö että niinköhän taas selviää niistä kivuista, vaa kyllä ne kovaa tulee ja on ihan naatti, mutta nää kestää kun palkintona ihana pieni lapsi .. vaa panee se miettimään että koittas ottaa ehkäsyn käyttöön ettei ihan heti tarttis samaa kokee uudestaan ..
No näillä fiiliksillä lähen saunaan rentoutumaan.

HooKoo 34+6rv

 

Täällä alkaa huomenna viimeiset kaksi työviikkoa, vähiin käy. Hurjaa ajatella, kuinka pitkällä tässä jo ollaan! Parin kuukauden sisään muksun pitäisi olla jo maisemissa.

HooKoo-82, missä tarkalleen sinulla tuntuu se kipu? Itselläni on ollut viimeisinä kuukausina muutamia kertoja sellainen tosi kova "kipukohtaus", jonka olen tulkinnut närästykseksi. Tuntuu lähinnä siltä, kuin olisi niellyt jonkun hammastikun tai puukon, joka sitten tekee tuhojaan tuossa rintalastan alla mahalaukun ja ruokatorven yhtymäkohdassa, säteillen koko rintakehään. Kipu helpottaa juomalla 2 lasillista soodavettä, ja siksi sen närästykseen olen yhdistänyt. Minulla on refluksitauti, joka ennen raskautta oireili pääasiassa pahoinvointina, harvemmin närästyksenä. Mutta aiemmin närästys on ollut sellaista ikävää jatkuvaa polttelua, ei tällaista "puukon viiltelyä". Kaikkea uutta raskausaika tuokin tullessaan...

Olen yrittänyt viime päivinä tarkastella muksun asentoa belly mapping -ohjeiden avulla, mutta en yhtään ymmärrä, miten päin tuo tuolla elelee. Pää on ollut alaspäin jo useita viikkoja, mutta muutoin en tiedä miten päin on. Potkut tuntuu lähinnä ylhäällä oikealla, käsien liikkeet kohdunsuulla. Oikealla alhaalla ei tunnu mitään, ja vas. yläosa vaihtelee. Usein tuntee selvästi jotain kovaa ja leveää ylhäällä oikealla (peppu?), välillä tuo tuntuu navan kohdalla vasemmalla. Välillä tuntee, kun työntää jalkaterää oik. kylkiluiden alle. Ja muutaman kerran on tuntunut oikealla ylhäällä ilmenevien potkujen kanssa vastaliikkeitä vasemmalla ylhäällä! Äh, en kyllä yhtään tiedä, miten korkkiruuviksi kaveri on tuolla vääntäytynyt..

Onko muut jo hahmottaneet vauvan asentoa tarkemmin?

Neyda 33+0 poks!

 

Neyda: kipukohtaus on vannemainen ylämaha kipu, siellä missä istukan paikka. Se on istukkasairaus, jollaki on estolääkitys myrkytykseen, niinkun kaverilla jolla maaliskuussa la mutta silti saa kohtauksia. Minulle ei estolääkitystä ole koskaan tarjottu, enkä ole edes kysynyt. Mutta auttaako ne? Kaverilla kipuja on lääkkeistä huolimatta.. että niimpä..
Kipu on todella puristava ylävatsalla kuin tiukka rengas siksi nimitys vannemainen ja joudun makamaan kaksin kerroin ja valittamaan ääneen koska kipu todella kova. Joskus se kestää muutaman minuutin joskus tunnin niinkun minulla oli eilen. Tämä ei ole närästystä, koska itselläni viimeset raskaudet raskausmyrkytys raskauksia, erotan närästyksen polttavana kipuna yläkurkun päässä, johon minulla lääkitys.
Maha vieläkin hellä eilisestä. Eilen ennen kipua siivosin pihaa varmaan se laukas sen kivun myös ehkä.. oon saanu kipu kohtauksia autolla ajaessa moottoritielläkin ja on pitäny pysähtyä jotta voi olla kaksinkerroin.

Minulla potkut tuntuu ylävatsalla ja kantapää painaa välillä kylkiluihin, nyrkki iskut alavatsalla pimppi alue ja pää painaa sinne kanssa, siitä vihlova kipu muistutta usein. Peppu/vartalo vauvalla taitaa olla minusta katsottuna oikeella puolella, koska vasen tyhjä painaessa. Joskus tuntuu että jätkä vaihtaa kylkeensä, koko maha mylskää mennen tullen.

Minusta tuntuu että viikko sitten ja tänään tuli taas limatulppaa, sellasta räkämäistä keltasta paksua klönttimäinen köntsä. Yleensä se tullu mulla aikasemmin kun itse synnytys alkanut. Tulehdus ei voi olla sentää, oletan tietäväni millane se limatulppa on ..
No kahtellaan mitä lie on..
Tänään tulee noille meijjän undulaateille iso lentohäkki niin siinä urakka saada linnut uuteen häkkiin.

HooKoo 35+0 poks

 

Neyda: kipukohtaus on vannemainen ylämaha kipu, siellä missä istukan paikka. Se on istukkasairaus, jollaki on estolääkitys myrkytykseen, niinkun kaverilla jolla maaliskuussa la mutta silti saa kohtauksia. Minulle ei estolääkitystä ole koskaan tarjottu, enkä ole edes kysynyt. Mutta auttaako ne? Kaverilla kipuja on lääkkeistä huolimatta.. että niimpä..
Kipu on todella puristava ylävatsalla kuin tiukka rengas siksi nimitys vannemainen ja joudun makamaan kaksin kerroin ja valittamaan ääneen koska kipu todella kova. Joskus se kestää muutaman minuutin joskus tunnin niinkun minulla oli eilen. Tämä ei ole närästystä, koska itselläni viimeset raskaudet raskausmyrkytys raskauksia, erotan närästyksen polttavana kipuna yläkurkun päässä, johon minulla lääkitys.
Maha vieläkin hellä eilisestä. Eilen ennen kipua siivosin pihaa varmaan se laukas sen kivun myös ehkä.. oon saanu kipu kohtauksia autolla ajaessa moottoritielläkin ja on pitäny pysähtyä jotta voi olla kaksinkerroin.

Minulla potkut tuntuu ylävatsalla ja kantapää painaa välillä kylkiluihin, nyrkki iskut alavatsalla pimppi alue ja pää painaa sinne kanssa, siitä vihlova kipu muistutta usein. Peppu/vartalo vauvalla taitaa olla minusta katsottuna oikeella puolella, koska vasen tyhjä painaessa. Joskus tuntuu että jätkä vaihtaa kylkeensä, koko maha mylskää mennen tullen.

Minusta tuntuu että viikko sitten ja tänään tuli taas limatulppaa, sellasta räkämäistä keltasta paksua klönttimäinen köntsä. Yleensä se tullu mulla aikasemmin kun itse synnytys alkanut. Tulehdus ei voi olla sentää, oletan tietäväni millane se limatulppa on ..
No kahtellaan mitä lie on..
Tänään tulee noille meijjän undulaateille iso lentohäkki niin siinä urakka saada linnut uuteen häkkiin.

HooKoo 35+0 poks

 

Keskiviikkona alkoi virallisesti äitiysloma ja eilen poksui 35+0. "Sen kunniaks" oli aika äitiyspolillekin. Pieni vastas 2,5kg eli lasketunajan tienoilla n.3,4kg. Kohdunsuu sormelle auki.

Limatulppaa irtosi kunnolla alkuviikosta kahtena päivänä, joka selittääkin tuon kohdunsuun auki olemisen. Supistukset on lisääntynyt levostakin huolimatta. Lääkärin mittailessa tuli kivuton supistus, jota en ees tunnistanut. Esikoisen aikana oli samanlaista supistelua ja paikkojen kypsymistä, mutta syntyi vasta 40+4, joten en ole huolissani noista supistuksista. Lääkärikin neuvoi olemaan supistusten pahentuessa/säännöllistyessä herkästi yhteydessä synnäriin, mutta ei uskonut, että synnyttäisin etuajassa.

Viimesiä vauvajuttuja pitäisi vielä laittaa valmiiksi. Sain sentään tänään silitettyä 50-62cm vaatteet. Vielä pitäisi petivaatteet pestä ja silittää. Pinniksen kanssa on menossa hionta, jonka jälkeen se pitäisi vielä maalata. Vaunutkin odottaa vielä laatikossa. Jotenkin toisen lapsen kohdalla on hieman saamaton vauvajuttujen kanssa.

 

Tietääköhän kukaan, että saako pelkosektiota anottua enää rv 33 vai onko jo liian myöhäistä...?

Nyt on peloteltu jo niin paljon sillä, miten lapsi varmasti jää jumiin, sektioon ei mennä ajoissa ja lapsi vammautuu tai kuolee...
Yritin pysyä niin pitkään positiivisella mielellä ja mennä synnytykseen avoimin mielin, mutta kun järjestelmällisesti ja tasaisin väliajoin pelotellaan ja maalaillaan kauhukuvia pitkin raskautta, niin lopulta romahtaa se oma usko..

Nyt on käytönnössä tullut itkettyä koko ilta... Alkoi niin puhdas kauhu. Niissä kauhukuvissa näen miten lapsi saa vakavan aivovaurion tai kuolee.

 

Voi Orava!! Inhottavaa tuollainen pelottelu, kun sillä ei voiteta kyllä yhtään mitään! Ootko käynyt pelkopolilla tai jutellut neuvolassa kuinka paljon noista ajatuksista? Mulla on sellainen käsitys että sektiopäätös voidaan tehdä myöhäänkin. Synnytystapa-arviothan tehdään yleensä vasta viikoilla 36 ja silloin varmaan monella konkretisoituu tuo tilanne. Tää siis vaan ihan mutua, siskon toinen syntyi (pelko)sektiolla, josta päätettiin joskus 30+ viikoilla, mutta siinä oli taustalla hankala eka synnytys ja toinen oli perätilassa.

Ja jos yhtään lohduttaa, niin on nuo vauvat tosi kestäviä! Siskon esikoinen on nyt koulussa ja vetelee kymppejä kokeista vaikka syntyi sinisenä ja hengittämättä.

(.) Meillä oli viikolla neuvolalääkärin kontrolli. Vauva kasvaa yläkäyrällä kuten esikoinenkin, painoarvio (rv32) oli 2,4-2,5 kg. Kaikki oli muuten kuitenkin mallillaan. Nyt odotellaan äitipolin käyntiä reilun parin viikon päähän rv35+1. Silloin olisi tarkoitus pohtia synnytystapaa. Mullahan esikoisen kanssa jäi loppuraskauden lääkärikäynti välistä eikä mitään synnytystapa-arviota tehty. Mä toivon, että lantio nyt kuvattaisiin, kun äidillä ja siskolla ongelmat johtui juurikin lantion ahtaudesta. Mä kuitenkin toivoisin, että pääsisin synnyttämään alateitse kun vielä joutuu tuota esikoista nostelemaan jonkin verran. Mokoma kun ei tottele...

tosi-ko 32+5

 

Voi harmi orava, kuka sua oikeen tolleen pelottelee ei kauheen aikuiselta kuullosta!

Nonii mulla perjantain neukku peruuntui, neukkutätillä oli muuta ja huomenna ois äitipolille meno, näkee vaavin ultralla, jospa sais paino arvion ja tietäs kohdunsuun tilanteen, on noita suppareita enemmän ja vähemmän.
Neljä viikkoo vauvan syntymään..
Mie nykyään nukun huonosti, tänäänki jo viideltä pyörin josko kohta heräis, venytin seiskan jälkeen nousua. Nyt kun istun sohvalla ja juon kahvia, viidakon ykä seurana niin väsyttämään rupesi.
Viimeset vauvan tavarat mieskii eilen kokosi, pinnasängyn ja mie laitoin petivaatteet sinne kohta siellä nukkuu pikkanen aaaww..

HooKoo 35+6rv

 

On siis lähipiirissä yksi, jolla ei mennyt synnytys ihan kuin elokuvissa ja pikaiseen sektioon päätyivät sitten lopulta. Lapsi on kuitenkin kunnossa, eikä tälle äidillekään jäänyt mitään fyysistä haittaa. Koki tilanteen kuitenkin todella kauheana ja nyt sitten lähes joka tapaamisella muistaa kertoa kauhutarinoita... Nyt viimeksi sitten alkoi kertoilemaan tietämistään tapauksista, joissa ei menty sektioon ajoissa ja lapsi sai vakavan aivovaurion.

Joka paikassa neuvotaan, ettei kannata netissä lueskella kauhutarinoita synnytyksistä ja näin olen tosiaan tehnytkin, eli jättänyt googlailut väliin, mutta ne kauhutarinat sitten tuodaankin suoraan nenän eteen

Pelkokäynnit alkavat ensi viikon jälkeen, kokeilen synnytyspelkoon suunnattua ryhmäterapiaa eli en käy pelkokäynneillä sairaalalla kuten perinteisesti tehdään.

Haluaisin kokeilla alatiesynnytystä, mutta nyt vaan pelottaa ihan liikaa Kaikenlaisista repeämistä ja muista itseen kohdistuvista fyysisitä vaurioista aina paranee ennemmin tai myöhemmin että niitä en pelkää (enkä sitä kipuakaan), mutta vauvan menetyksen pelko on aivan kauhea

 

On kyllä tosi ajattelematonta tuolla lailla purkaa omia traumoja toiseen, jolla on synnytys edessä! Toivottavasti tuosta terapiaryhmästä on apua. Ja sektio on ihan hyvä vaihtoehto silloin, jos pelko on todella lamaannuttavaa!

Mulla äiti ja sisko kertoivat todella niukasti omista kokemuksistaan ennen esikoisen syntymää. Mä tiesin vain yleisesti siitä lantion ahtaudesta. Esim. äitini häpyliitoksen murtumisesta kuulin vasta synnytyksen jälkeen. Se oli kyllä tosi hyvä, kun varjeltiin yksityiskohdilta, niin ei osannut oikein pelätä. Kuitenkin sen verran kertoivat, että tehtiin käynnistyspäätös (rv37+6) lapsen kasvaessa yläkäyrillä. Tosin sektioonhan mekin päädyttiin, mutta se meni kaikin puolin tosi hyvin, eikä mitään traumoja siitä jäänyt! Nyt on jotenkin tosi luottavainen olo. Mä uskon, että menee tää toinen kerta miten päin vaan, niin tavalla tai toisella siitä selvitään!

 

Noinhan sen juuri pitäisikin mennä tosi-ko, eli jätettäisiin kertomatta ne kamalat yksityiskohdat jos tietää kuulijalla olevan pian synnytys (kaikenlisäksi vielä ensimmäinen sellainen) edessä

Harmittaa tuo sikälikin, että olin jo niin hyvillä mielin menossa alatiesynnytykseen ajatuksella, että katsotaan miten menee. Nyt sitten kun näin myöhäisillä viikoilla vedetään henkisesti matto jalkojen alta, niin ei oikein enää saa itseään siihen pisteeseen että uskaltaisi mennä synnyttämään.

Nyt vaan haluaisin että olisi jo pian ohi ja saisin tuon rääpäleen tänne ulkomaailmaan,

 

Ehdinkin jo soitella neuvolaan tuosta ja onneksi olen saanut niin hyvän neuvolaterkan. Tosi ymmärtäväisesti otti tämän pelon ja laittoi lähetettä äitipolille, niin pääsen sinne piakkoin juttelemaan lääkärin ja kätilön kanssa sektiotoiveesta.

Ehkä tämä nyt sitten tästä. Helpottunut olo on jo siitä, että saa asiaa eteenpäin eikä ollut vielä myöhäistä ottaa pelkosektiota harkintaan.

 

Mulla oli tänään äitiyspoliklinikka ja vauva istuu siellä mulla huomenna kysin synnytys salissa kääntöyritys ja pelottaa ihan sikana.. eka kerta tälleen käy.. huh.. kätilö lääkäri sanoi että mietittävä vaihtoehtoja miten synnytän jos kääntö ei onnistu ja tulin tulokseen että perätila synnytys on mun juttu.
Keisarinleikkaus pelottaa ihan liikaa.
Alakautta kun saan synnyttää niin käy.
Vauva painaa nyt 3010g vastas lääkärin mielestä viikkoja 36+6rv vaikka on 36+0rv vasta. Syntymäarvio "pienelle" on 3800g ou shit jättiläinen.
Tänään tuli aamulla vessakäynnillä pikkasen verta, mutta lääkäri sanoi että limakalvot ookoo, mistä lie veri tuli. Ja kohdunsuu 2cm pitkä, kun viikolla 32 oli 5cm.. että jotai ne supparit tehny.

Noh kasvatellaan massua ja isoo poikaa vielä ja kahtellaan mistä ja miten poju maailmaan tulee.

HooKoo 36+0 (kai)..

 

Anteeksi, että tungen teidän palstalle, mutta en voi olla tsemppaamatta oravaa. Olen lokakuisista ja synnytin toisen tyttöni viikko sitten alateitse. Synnytykset ovat menneet ihanasti ja olleet todella voimaannuttavia kokemuksia. Eksyin lukemaan palstaanne ja tympäännyin tosissaan läheisestäsi, orava. Vaikuttaa siltä, että hän on katkera omasta kokemuksestaan ja siitä, ettei onnistunut synnytmään alateitse, eikä nyt tahdo suoda sinulle hyvää ja onnistunutta kokemusta. Suosittelen sanomaan suoraan, ettet tahdo kuulla enää hänen ja tuttujensa kokemuksista. Nyt luottoa siihen, että synnytys menee hyvin, kuten suurin osa synnytyksistä menee. Harvoin lopulta esiintyy komplikaatioita ja meidän huippusairaanhoidolla nekin selätetään tänä päivänä hyvin ja vauvat syntyvät terveinä maailmaan. Kovasti tsemppiä sinulle ja teille muillekin!

 

Anteeksi, että tungen teidän palstalle, mutta en voi olla tsemppaamatta oravaa. Olen lokakuisista ja synnytin toisen tyttöni viikko sitten alateitse. Synnytykset ovat menneet ihanasti ja olleet todella voimaannuttavia kokemuksia. Eksyin lukemaan palstaanne ja tympäännyin tosissaan läheisestäsi, orava. Vaikuttaa siltä, että hän on katkera omasta kokemuksestaan ja siitä, ettei onnistunut synnytmään alateitse, eikä nyt tahdo suoda sinulle hyvää ja onnistunutta kokemusta. Suosittelen sanomaan suoraan, ettet tahdo kuulla enää hänen ja tuttujensa kokemuksista. Nyt luottoa siihen, että synnytys menee hyvin, kuten suurin osa synnytyksistä menee. Harvoin lopulta esiintyy komplikaatioita ja meidän huippusairaanhoidolla nekin selätetään tänä päivänä hyvin ja vauvat syntyvät terveinä maailmaan. Kovasti tsemppiä sinulle ja teille muillekin!

Kiitos <3

 

Ja mä jatkan kans synnytyspohdintaa ja oravan tsemppaamista Voithan sä kysyä tuttavaltasi, jos jatkaa tuota pelottelua, että onko hän päässyt puhumaan ja purkamaan tuota synnytyskokemustaan asiantuntijoiden tai vertaisryhmän kanssa? Kun sä vaan et oo oikea taho noita juttuja nyt kuuntelemaan! Mua ainakin auttoi tosi paljon, kun pystyin jälkikäteen käymään synnytyksen kulkua läpi sekä kotiuttavan lääkärin kanssa ja sitten vielä jälkitarkastuksessa. Ja mulle sattui just ne harvinaiset empatiakyvyllä varustetut lääkärit Voin hyvin kuvitella, että jos jälkitarkastuksessa on ollut sellainen itseään täynnä oleva rutiinitarkastuksen tekijä, niin se ei oo paljon tunnepuolella oleviin ongelmiin auttanut...

Musta tuntuu että nykyisin monet lataa tuohon synnytykseen kamalasti odotuksia ja tekee pitkiä synnytystoivelistoja ja suunnittelee sitä samoin kun muutakin elämää. Ja on vaikea hyväksyä, että se on kuitenkin niitä harvoja tilanteita elämässä joita ei oikein pysty täysin suunnittelemaan ja hallitsemaan. Kun tohon soppaan lisää vielä heittelehtivät hormonitasapainot ja äitiyden mukanaan tuomat syyllistymistaidot niin huhheijaa.

Ja hienoa orava, ettet jäänyt yksin nyt märehtimään vaan otit asian puheeksi. Toivottavasti saat äitiyspolilla ymmärtäväisen vastaanoton! Mua ainakin on aina helpottanut ihan se, että on päässyt puhumaan omista tunteistaan ja kokemuksistaan eikä niitä ole tyrmätty vaan suhtauduttu ihan vakavasti. Auttaa tosi paljon tässä toisessa raskaudessa ja tuo luottamusta tulevaan synnytykseen ja synnytystapa-arvioon.

 

tosi-ko: Kyllä hän muistaakseni niistä kävi juttelemassa, mutta liekö sitten ettei ollut hänelle tarpeeksi ne käynnit. Totta ihmeessä itse olen valmis kuuntelemaan, mutta olisi odotettava siihen saakka että oma synnytys olisi ohi. Jälkikäteen olisi ihan sama, kuinka hirveitä tarinoita kuulee, jos oma synnytys on jo takanapäin ja vauva turvallisesti maailmasa.

Olen ehdottomasti samaa mieltä noista suurista odotuksista synnytystä kohtaan. Itse jätin oikeastaan aikalailla ajattelematta koko asiaa kun vielä ajattelin vain sen oman selviämisen kannalta. Ajattelin, että niillä on sillä sairaalassa sopivat myrkyt puudutuksiin ja kivunlievityksiin, leikkaussali koko ajan valmiustilassa jos vaatii ja neulaa ja lankaa sitten haavereihin. Eli olin menossa aikalailla ajattelematta mitään sen enempää, muutakuin että tämä nyt vaan on saatava pois alta.

Mutta vauvan kannalta ajatellen taas sitten iskeekin se kova"entä jos..." -pelko
Siihenkin tietty paljon vaikuttanee meidän lapsettomuustausta. Kun niin pitkään kesti saada raskaus alkamaan ja monta kertaa ehti pelätä, että entäs jos ei saada ollenkaan, niin nyt sitten ehkä alitajuisesti pelottaa ettei me saataisikaan tätä.
Etenkin kun on tullut ihan yllätyksenä, miten kovasti tuohon masukkiin on kiintynyt ja rakastunut jo nyt, vaikkei olla vielä sitä nähty. Kun salissa saa sitten syliin, niin en varmaan suostu antamaan enää pois sylistä pesulle tms.

Sain ajankin jo äitipolille, ensiviikolla olisi käynti. Samoin pelkokäynnit alkaa ensi viikolla.