Heti tähän alkuun hirvittävän paljon tsemppiä niille jotka ovat jo kohdanneet menetyksen. :hug: Toivon että kaikilla niillä joilla menetys on tullut tässä vaiheessa on voimia jatkaa uuteen yritykseen mahdollisimman pian. :hug:
Alkuraskauden vuotojakin on joillakin ollut...
Voi harmi, vaikka ovatkin usein vaarattomia niin stressaavat ihan sairaasti. Tsempit siis tässäkin asiassa!
Olen käynyt katsomassa ketjua melkein päivittäin, mutta tuon iPhonen kanssa kirjoittaminen on niin super rasittavaa etten ole jaksanut vastailla viesteihinne mitään. Pahoittelut taustavakoilusta.
Meillä on täällä asiat ihan hyvin. Pahoinvointia ja kuvotusta ja tolkutonta väsymystä, olen siis muuttunut täysin eri ihmiseksi tässä parin viikon aikana. Musta on tullut suorastaan vätys, kun en jaksais mitenkään päin lähteä lenkille ja jos jaksaisin niin oksettaa. :/ ARGH! Mies on onneksi huolehtinut koirien kanssa kipittelystä. Mä olen sitävastoin kyllä tehnyt kevätsiivousta täällä, pessyt ikkunoita jne. Etu- ja takapihakin on taas kaivettu esiin talven alta. Täällä ollaan oltu myös kuumeessa, tai tuo pikkumies on ollut nyt neljä päivää. Kuume nousee aina illaksi. Kuulemma jotakin virusta. Pah. Tosi tylsää kuitenkin kun ei päästä ulos ja joudutaan muutenkin olemaan täällä kotona. Mun pää ei jotenkin kestä yhtään.
Yritän muistella mitä ootte jutskannut tässä viikkojen aikana:
Ikäeroista ainakin, meillä on nyt näiden olemassa olevien välillä ikäeroa 7 v 22 pv ja nyt tulee ikäeroa n. 5 v 10kk. Meillä on siis helmikuussa syntyneitä nää kummatkin lapset, mutta tämä kuopus tulee sit olemaan poikkeus koko perheessä. Ollaan kaikki alkuvuodesta. Itseasiassa koko suvussa ei taida olla kuin 1 tai 2 joulukuussa syntynyttä.
Ikäerot ovat jokatapauksessa meillä isot. Eikä oikeastaan haittaa yhtään. Olen ollut kotona kun esikoinen meni eskariin ja aloitti koulun ja niin tulen olemaan nytkin. Leikkikavereita näillä on ollut kummallakin ihan riittävästi ja jos ihan hätä tulee niin kyllä tuo isosisko menee istumaan autoleikkien viereen veljen seuraksi. Noilla on erilaiset tarpeet ja kaipaavat meiltä vanhemmiltakin ihan eri juttuja kun ovat täysin eri ikäisiä. Ei ole ollut sellaista oloa että joutuisi jakautumaan kahtia missään vaiheessa. Onhan tässä tietysti se "huono" puoli että olen pienen lapsen äiti jatkuvasti.
Just kun nuorin alkaa kehittymään itsenäiseksi niin tulee vauva ja taas on edessä yövalvomiset jne. Mutta tämä pikkuinen masuasukki on toivottu ja 1,5 vuotta yritetty.
Elämäntilanteista oli myös ollut puhetta ja meidän tilanteen ehkä joku muistaakin. Mutta siis ollaan vakituisessa työssä kumpikin, oltu jo useamman vuoden ajan. Kumpikin ollaan ihan hyvässä paikassa työyhteisössä eikä raskaus sinänsä työn suhteen muuta mitään. Mä olen joka tapauksessa opiskelemassa uutta ammattia, piti hakea kouluun jo nyt keväällä, pääsykoeluvut ovat olleet päällä jo puoli vuotta, mutta en hae vielä. En pystyisi pienen vauvan kanssa noita opintoja menemään läpi. Alaan kuuluu jonkin verran matkustamista jo opiskeluaikana, eikä opinnot ole luentotyyppisiä kuin ihan osaksi. Tämä siis siirtyy seuraavaan vuoteen ainakin.
Harrastuksista en tiedä oletteko puhuneet, mutta kerron nyt kuitenkin. Meillä on luontoon ja erähenkisyyteen painottuva elämäntapa, metsästetään, kalastetaan läpi vuoden, kerätään kaikki mahdollinen ruoaksi kelpaava metsästä talteen ja liikutaan paljon luonnossa myös lasten kanssa. Tuo vanhempi ei tosin ole niin innokas enää lähtemään, mutta nuorempi on kunnon metsämies. Isänsä tästä metsästys/kalastus/sienestys aiheesta on eniten ollut innostunut, mutta mä olen pikkuhiljaa palannut takaisin maan pinnalle myös. Mahdollisimman luomun ravinnon tarjoaminen lapsille on se ajatus meillä. Pikkuiselle tulokkaalle on siis jo katsottu vaellusrinkka valmiiksi missä häntä voi kuljettaa emmekä tahdo malttaa odottaa vauvan syntymistä ja sitä että saadaan hänet mukaan. :heart:
Neuvola on meillä vasta ensi viikolla. Hyvin olen jaksanut odottaa, ei käyty varhaisultrassakaan nyt sitten. Katsotaan siis ensi maanantaina löytyykö sykettä vai olenko saanut kärsiä pahoinvoinnista ihan lämpimikseni tuulimunan vuoksi. Vuotoja ei ole ollut ja rinnat ovat törkeen kipeät ja valtavat, joten oireita on ihan riittävästi.
Mielihaluja , liittyen lähinnä ruokaan, on suolakurkut (en uskonut sortuvani näin klassiseen), omenat, vesi, lohi ja salaatti. Lisäksi voisin nukkua joka päivä klo 13.30-14.30.
Seurailen täällä taustalla ja ilmoittaudun aina kun esikoisen kone on vapaa.
Vanamo+tintti 8+1 (
menen neuvolan lasketun mukaan 2.12.)
