Me kerrottiin nyt viikonloppuna tuleville isovanhemmille raskaudesta.
Uutiset otettiin vastaan tosi innostuneina (kuten tietysti uumoiltiinkin)! Vähän mietitytti, tuleeko tämä päätös kaduttamaan jos tuleekin keskenmeno, mutta toisaalta sellaisessa tilanteessa toivoisin tukea esim. äidiltäni, joten sama kai tuo on kertoa. Sellaisille henkilöille en vielä kertoisi, joille en haluaisi keskenmenostakaan kertoa - jos siitä nyt kukaan
haluaa kertoa ylipäänsä... : /
Mulla oireet on olleet heikonlaisia edelleen. Alamahan paineentunne on vähentynyt, tai sitten olen vaan tottunut siihen. Turvotusta on ollut jonkin verran, niin neste- kuin kaasumuodossakin.
Sen huomasin viikonloppuna, että makea keksi maistui ihan ällöttävän makealta (ja olen normaalisti oikea sokerihiiri) ja suihkussa en tuntunut saavan millään tarpeeksi lämmintä vettä tulemaan, eli paleluakin ilmeisesti.
Kahvia en juo lainkaan, joten en siitä osaa sanoa. Olen poistanut kofeiinin ruokavaliosta kokonaan (normaalisti juon teetä), sitä ei ole lainkaan ikävä.
Tein eilen taas testin, johon piirtyi tällä kertaa oikein reippaan selkeä viiva, lähes kontrolliviivan paksuinen. =)
Lämmitti sydäntä, kun mies jutteli eilen, miten todelliselta vauva jo tuntuu ja miten hirveää olisi saada nyt keskenmeno tai kuulla kehityshäiriöstä tms. Ihana tietää, että samat tunteet ja ajatukset pyörivät miehen mielessä, vaikka hän ei niistä yhtä paljon puhukaan. :heart:
Tänään koin suurta houkutusta siirtää varhaisultra päivälle 7+0, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja säilytin 7+5-ajan. Enää kolme viikkoa, gääh.
4+6