Joulukuun toivevauvat 2012 *MEIDÄN KUU!!!*

Onnea taas kerran vauvautuneille

Kylläpä Kurren toipuminen kuulosti kivuliaalta. Onneksi vointi on jo parempi mulla oli kipuja lähinnä ensimmäisenä yönä sektion jälkeen, mutta nekin helpotti nopeasti lääkkeiden avulla. Ylös noustessa, seisoessa ja kävellessä teki kyllä melko kipeää pari päivää, mutta kolmantena päivänä kykenin ihan hyvin lähtemään kotiin ja kävelemään autolle. Toisena päivänä sektion jälkeen menin suihkuun yksin, mutta silloin kyllä tuntui vielä, jos oli pystyssä liian pitkään. Minua ei ensimmäisellä suihkukerralla haitannut yhtään mukana oleva hoitaja, taisi olka niin vahva lääkitys, ettei apu tuntunut yhtään kiusalliselta pahoinvoinnista en onneksi kärsinyt ollenkaan, mutta tärinät mullakin kullakin ennen leikkausta ja sen jälkeen. Onneksi siihen tosiaan oli lääkkeet. Nyt vointi on jo tuhat kertaa parempi ja olo helpompi kuin loppuraskaudesta

Meillä menee tytön kanssa hyvin. Viime yönä oli jotain vatsavaivaa ja unet jäi vähiin sekä äidillä että lapsella. Lapsi nukkuu nyt, äiti ei malta ulkoilemaan ei olla säiden takia päästy. Liian tuulista ja kylmää.

Kyllä muuten oman vauvan itku tuntuukin pahalta! Tyttö ei ole montaa kertaa itkenyt ja kun itkee, rauhoittuu nopeasti. Mutta on se sydäntä raastavaa, kun toinen huutaa. Lähinnä itkee, jos ruoka tulee nenän eteen liian hitaasti tai vaipanvaihtaja on liian hidas. Muuten tuo vaan kitisee, jos on joku hätänä. On se suloinen

 

Onnea taas vauvan saaneille!

Täällä ollaan oltu jo kaksi yötä vauvan kanssa kotona ja tosi hyvin on lähtenyt kaikki sujumaan. Tyttö on aivan ihana :heart: Imetys sujuu ja yötkin mennyt mukavasti. Isommat sisarukset haluaa vuorotellen pitää sylissä. On tämä nyt ihanaa tämä vauva-arki :heart: Mamma tietysti niin hormoonihuuruissa, että tuntuu kaikki niin ihanalta

Synnytyksestä sen verran, että heräsin ehkä 5.30 aamulla, luultavasti supistukseen? Heti oli sellainen fiilis, että nytköhän se lähtö tulee... Tuli vähän erituntuisia supistuksia kuin aiemmin, vaikka eivät vielä mitään erityisen kivuliaita olleetkaan. Klo 6 nousin ylös ja laitoin sairaalakassin kuntoon, jonka jälkeen herätin miehen ja lapsetkin hetken päästä. Vielä kuuden jälkeen oli tunne, että hetkinen onkohan kuitenkaan tosi kyseessä... Ei kai tämä ole vain toiveajattelua... Sitten tuli kuitenkin taas vähän kipeämpi supistus ja päätin, että mentävä on. Vietiin lapset hoitoon ja sairaalaa päästiin klo 7.00 ja vähän ennen kuin sinne päästiin niin supistukset alkoivatkin tulla n.5min välein, edelleen siedettävinä. Synnytysvastaanotossa kätilö tutki samantien ja sanoi, että 6cm auki, että ei kun saliin vaan! :O Kohdunkaulan puudutteen ehdin saamaan, en kyllä osaa sanoa oliko siitä apua... Ilokaasua vetelin supistuksiin ja siitä koen kyllä saavani helpotusta. Tyttö syntyi sitten 5min ponnistusvaiheen jälkeen tasan klo 9.00 eli nopeasti oli ohi. Muuten koin synnytyksen todella siedettävänä, paitsi tuo ponnistusvaihe oli sairaan kivulias ja tuntui paljon pidemmältä ajalta omasta mielestä! Yhtään tikkejä ei tarvinnut laittaa, joten oma olo on kyllä todellä hyvä. (Aikaisemmissa synnytyksissä epparit leikattu, joten paljon kipeämpi olen jälkeenpäin ollut kuin nyt)
Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä mieli koko hommasta, vaikka tuo ponnistusvaihe kamalalta tuntuikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja maailman paras joululahja saatiin meidän perheeseen :heart:

Jouluvauva ja Lucia-neito 3vrk

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille!:flower:
Täällä ollaan vielä yhdessä kasassa...plääh, ei jaksaisi enää odottaa että näkis pikkusen :ashamed: Minä veikkaan että menee melkeen käynnistykseen asti koska minkäänlaisia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole.
Onko teillä muilla kohonnut verenpaine tässä loppu raskaudessa? Minulla on kotona alapaine yli 90 ja neuvolassa se huitelee satasessa..syytä huoleen ei kuitenkaan kuulema ole koska pissa on aina ollut puhdas eikä turvotuksia ole, eli ei ole kyse myrkytyksestä onneksi.

helmeri & toukkis 39+6 (huomenna LA!:heart

 

jouluvauva kuulosti ihanan helpolta synnytykseltä! Mulla on aikaisemmissa raskauksissa synnytykset lähteneet noin, että kun supistukset on alkaneet niin on lähtö tullut, mut nyt ei. 3 krt nyt yöllä herännyt supistuksiin, jotka ovat laantuneet.

helmerii mulla on aina loppuraskauksissa paineet nousseet. Normaalisti mulla on noin 62/104, mutta viimeksi neuvolassa muistaakseni n 80/119.

(.) hermot menee oikeasti! Mä en voi käsittää mitä tämä muksu venailee?! Mä en kestä, jos olen joulun laitoksella ja missaan lapsien jouluriemun näkemisen. Ihmetyttää miksi ne supistukset laantuu?! Onko mun kropassa jotain vikaa vai vauvassa vai missä? No ei auta kun odottaa, onneksi aika kuluu nopeasti, mutta harmittaa kun miehen loma menee hukkaan vauvanhoidon kannalta.

 

Onnittelut uusista vauvoista!

Kiva lukea myös synnytys- ja sektiokertomuksia. Tosissaan löytyy kaikenlaisia tarinoita, onneksi kuitenkin kaikilla lopputulos on ollut toivottu.

Täällä tuntuu jo että raskausajasta olisi ikuisuus ja ne loppuraskauden vaivatkin alkavat vähitellen tuntua pienemmiltä. Jonkun kerran olen jo huomannut vähän kadehtivani jonkun ohikulkijan kaunista mahaa vaikka muutama viikko sitten olisin voinut vannoa etten siihen enää lankea koskaan...

Tyttösen kanssa arki jatkuu yhä rauhaisissa merkeissä. Helppo ja tyytyväinen vauva joka vähän hitaamman alun jälkeen on alkanut kasvaa mukavasti. 4kg saatiin jo tuossa viikolla rikki.



Madicken ja tonttutyttönen 3vko ja 3pv

 

Moikka kaikille! Mäkin ajattelin ilmoittautua synnyttäneisiin, vaikken olekaan alkuraskauden jälkeen kertaakaan kirjoitellut. Jotenkin se on vaan jäänyt, vaikka olenkin ahkerasti joka kuukausi ketjua lukenut. Tänne syntyi siis kaunis tyttönen 7.12., 49 cm, 3358 g, raskausviikolla 40 + 2. Synnytys oli helppo, en olisi ikinä uskonut näin ensikertalaisena. Sairaalassa ehdittiin olla kuusi tuntia.

Tässä hieman synnytyskertomusta: supistukset alkoi lievinä, mutta säännöllisinä n. viiden minuutin välein edellisenä yönä kahden aikaan. Nukuttua en enää saanut, mutta kävelemällä supparit läpi olo pysyi siedettävänä. Yhdentoista aikaan päivällä suppareiden väli piteni kahdeksaan minuuttiin, mutta samalla ne muuttuivat kivuliaimmiksi, edelleen kuitenkin siedettäviä. Kolmen aikaan päivällä lähdettiin Kättärille tsekkaamaan tilanne ja olinkin jo viisi senttiä auki, suoraan saliin vaan ja sairaalakuteet niskaan. Keinutuolissa kiikuttelin ja yritin hengitellä ilokaasua, mutta se ei tuntunut sopivan mulle ollenkaan. Kuuden puol seiskan aikaan alkoi kivuliain vaihe, kun supparit tuli kahden minuutin välein ja kesti yli minuutin. Puol kasi sain epiduraalin ja kaikki kivut loppuivat kuin seinään. Tässä vaiheessa olin jo kahdeksan senttiä auki. Jossain vaiheessa ennen yhdeksää, alkoi tuntua paineentunnetta vasemmalla puolella ja 21.10 alkoi ponnistus, joka ei siis tuntunut missään kiitos epiduraalin ja 21.21 olikin täyden kympin tyttö maailmassa! Paikat säilyivät täysin ehjinä ja yhtään tikkiä ei tarvittu. Sairaalasta päästiin kotiin jo kahden päivän jälkeen, koska kaikki oli sekä mulla että piltillä mainiosti. Vauva-arki kotosalla on alkanut mukavasti, vauva on kiltti, lähinnä syö parin tunnin välein, nukkuu ja kakkii. Kaksi viime yötä ovat olleet hieman hankalampia, kun vauva on pysynyt hereillä muutaman tunnin syötön jälkeen. Ei se liiemmin huuda, kähisee vain ja uni ei tule eikä tissi kelpaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aina nukahtaa.

Tsemppiä kaikille odottaville ja onnea kaikille nyytin syliin saaneille!

Pudelberg ja tyttönen 9 vrk

 

Meille syntyi pieni tyttö 13.12. 3305 g, 49 cm.

Synntyksestä sen verran että supistukset alkoi klo 4 aamuyöllä, 3-4 minuutin välein tulivat kympistä aamulla eteenpäin (siinä välissä käytiin esikoisen joulujuhlassa) ja puolikakstoista sanoin miehelle että nyt lähdetään sairaalaan. 12 tsekattiin sisään ja käyrillä meni lapsivedet (ihan niin kuin leffoissa kuului plops ja vettä tulvi joka puolelle). Olin 4 senttiä auki ja vesien meno laittoi kätilöön liikettä niin että päästiin saliin. Tunnin verran naukkailin ilokaasua jonka jälkeen olin yhä vain 4 sentissä. Kivut rupesi olemaan sitä luokkaa että pyysin epiduraalia, kätilö vähän empi mutta lupasi soittaa lääkärin paikalle. Meni vajaa pulituntia ennen kuin lääkäri pääsi paikalle, kello oli n. 14.10 tässä vaiheessa. Supistukset oli jo ihan pirullisia ja kun odottelin toista puolikasta epiduraalista tunti jo ponnistuksentarve. Kätilö käski vaan läähätellä niin että saatiin loputkin lääkkeestä sisään. Kun kurkkasivat tilannetta niin kätilö totesi että tukka näkyy. Tyttö syntyi 7 minuutin ponnistuksella, niin että koko synnytyksen kestoksi kirjattiin 4,5 h. Kaikin puolin helppo synnytys, tosin Jorvissa oli sulku päällä ja henkilökunnalta ei juurikaan saanut mitään huomiota. Onneksi päästiin kotiin jo perjantaina.

Undu & tytysy 3 päivää

 

undu onnea pienestä tytöstä!!

 

Onnea vauvautuneille! Onko teillä poksahtaneilla muuten arki vauvojen kanssa alkanut sillee ku olitte odottanutkin, vai onko kaikki ihan erilaista? Onko koko elämä muuttunu ihan totaalisesti?

Mulla on nyt tässä pari päivää supistellu epämiellyttävästi, mutta ei yhtään kipeesti eikä tosiaan säännöllisesti. Lisäks tuntuu, että liman määrä on lisääntyny. Kaikki pienetkin muutokset olossahan otan tietysti merkkeinä lähestyvästä synnytyksestä, edes jotain helpotusta tähän kärvistelyyn8) Todellisuudessa nää olot ei taida vielä kyllä mitään synnytysoloja olla. Pöh.

Julia 39+1

 

No niin tajushan se meidän neiti vihdoin tulla pihalle, eli meille syntyi tyttö aamuyöllä 14.12, 3300g ja 52cm. Synnytyksestä myöhemmin lisää, oli suht nopea, kipeä kylläkin mutta suuremmilta vammoilta kuitenkin säästyttiin. Tänään siis kotiuduttu.
Niin ja syntyi siis rv 41+3.

 

Onnea wera!!

 

onnea kaikille vauvautuneille

rommautin tuossa kunnon löylyt. kyllä tekiki hyvää!!!

Julia no meillä ainaki helpompaa. kuvittelin,et toi taapero vetäis sellaiset mustasukkaisuuskohtaukset,et oksat pois,mut vielä mitä. niin hyvin ottanu pikkuveikan vastaan. pussailee ja silittelee vaan <3

 

Onnittelut kaikille pienistä :heart:!

 

Onnea uusille vauvautuneille! Kylläpä vauvauutisia sateleekin

Arki vauvan kanssa on ainakin täällä erilaista, mitä kuviteltiin. Luultiin, että se olisi yhtä itkua, parkua ja unettomia öitä. Tähän asti tyttö on kuitenkin ollut tyytyväinen ja yötkin on nukuttu jopa paremmin kuin loppuraskaudesta, kun ei tule monen tunnin yhtä soittoista hereillä pyörimistä. Vaipan vaihtoon ja syöttöön menee parikymmentä minuuttia ja syönnin jälkeen tyttö nukahtaakin heti kaupoille lähteminen on tietysti vaikeampaa vauvan kanssa, kun pitää pukea ja pakata. Tällä hetkellä vauva-arki tuntuu paljon helpommalta kuin oltiin ajateltu, mutta eiköhän siihenkin vielä tule muutos

 

Onnea hurjan paljon pikkuisista jouluvauva, kurre, yöperhonen, peppi, pudelberg, undu ja wera! :heart:

Niin paljon ihania vauvauutisia! Ja kiva lukea noita synnytyskertomuksia sekä siitä vauva-arjesta kotona!

Ja kiva julia_ kun kysyit tuota, et miten paljon on elämä lapsen saatua muuttunut. Kiva kuulla myös siihen vastauksia, kun meillekin ensimmäinen tulossa, niin on pistänyt nyt vähän mietittymään, että miten paljon kaikki oikeasti tulee muuttumaan ja tuleeko..?

Madickenin tonttutyttö on taas niin suloisen näköinen!

Kiva kuunnella myös muiden vielä yhdessä kasassa olevien oloista ja hatutuksista! Täällä ehkä limatulpan osanen bongattu tänään... Tosin voi hyvin olla jotain muutakin... Kun ei tosiaan kokemusta asiasta ole.

Pepsimax 39+2

 

Onnea hurjasti kaikille pienen joululahjan jo saaneille!! Täällä on vielä yksi sellainen kärsimätön, joka kovasti odottaa että alkaisi tapahtua!!! Tänään on laskettu aika, mutta mitään tuntemisia alkavasta synnytyksestä ei ole!!! Mulla myös ollu menkkamaisia supistuksia jo pari viikkoa sitten, kesti 20 min ja loppui kuin seinään, kahden päivän ajan. Sitten viikko taukoa, ja taas lievää menkkamaista jomottelua kohdussa, joka kuitenkin useimmiten loppuu kun käy vessassa. Tässä kaikki tuntemukset lähenevästä synnytyksestä!!

YÖt nukun aika levottomasti, ramppaan vessassa tämän tästä, vauva painaa virtsarakkoon ja saa aikaan hurjan pissalla käymisen tarpeen erityisesti öisin!! Nytkin kello on 3.30 eikä vaan uni tule, ja hurjan nälänkin lykkäs kesken kaiken Tässä samalla ajattelin sitten tulla kertomaan mun fiiliksiä!

Kiva huomata, että muutkaan 17.12 lasketun ajan omaavat eivät ole vielä nyyttiänsä saaneet?? Alkuviikosta pitäisi melkeimpä syntyä, että jouluaatoksi päästäisiin kotiin, mutta vahvasti luulen että alkuviikkona ei tapahdu mitään!! Näinkö mennään käynnistykseen asti... Toisaalta olen kuullut, että lapsivedet/supistukset saattaa alkaa kuin salama kirkkaalta taivalta, yhtäkkiä ja yllättäen, ilman ennakkovaroituksia!! Joten niitä odotellessa!!

Mulla on valkovuodon määrä todella suurta, mutta minkäänlaista limatulppaa en ole kyllä havainnut.. se kuitenkin varmasti on selkeästi erilaista kuin kellertävä valkovuoto... Hiivaakin olen meinannut, että saattaa olla että on lievästi hiivatulehdus (ja valkovuodon määrä johtuu siitä...). Täytyy tänään ottaa neuvolassa puheeks että miten hiiva hoidetaan loppuraskaudessa pois.

Mutta tosiaan mielenkiintoista lukea täällä sekä synnytystarinoita että myös kokemuksia siitä, kun mitään ei tapahdu ja kärsivällisyys meinaa loppua... :/

 

joululahja mulla oli kans loppuvaiheessa valkkari kellertävää,mut ei lääkäri tai terkka mitään siihen sanonu. sillon ku ekan kerran kävin synnärillä pyörähtämäs,lekuri ihan haisteli sitä mut jos ei haise pahalle,nii tuskin on hiivaa. voi olla,et kuuluu loppuraskauteen...
mut kannattaa kuitenki neuvolas mainita asiasta.

mä täs oottelen,et poitsu herää syömään. se tosin kyllä tankkas tuos 4-5 välillä hyvin. voi olla,et ottaa nyt pidemmät unet.
maitoo tosiaan tulee hyvin ja sillä pärjätään. mähän imetin tuota taaperooki vuoden ikäiseks,. siihen asti ku rupesin odottamaan,sitte ittekseen väheni ja lopetin sit tykkänään...

jaaha,jos pistäis puuron tulille...

 

Taas yksi yö, jolloin ei tapahtunut mitään. Illalla jo elättelin hieman toivoa, komeasti juili menkkamaisesti useaa erillistä kertaa - meinasin jo pystyä kellottamaankin. Vaikkei siis vielä tosiaan sinänsä edes sattunut, kunhan nyt tuntui. Mutta sitten meninkin käymään (ällövaroitus) vessassa. Ja tadaa, siihen loppui mun supistukset. Olikin TAAS kakkosasia, joka aiheutti noita kuukautiskipuja. Ehkä jotenkin stimuloi niitä.. muilla kokemuksia? Mulla on meinaan usein ollut näin :/

Alkaa olla yöt unettomia. Ehkäpä tulee sen verran odoteltua ja jännitettyä että joko jo tänä yönä käynnistyisi Olo alkaa muutenkin olla jo kurja. Selkä huonona, kävely sattuu. Toinen jalka pettää alta tuon selkäkivun takia närästää, painaa, maha kutiaa ja repeää vaan jatkuvasti lisää :/ lista on loputon! ;D

Noh, käyn tässä välissä neuvolassa katsomassa mitäs sinnekin kuuluu... :I


40+1

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille!!!:heart::flower: Teitä onkin yhtäkkiä tullut niin paljon, että en edes muistaisi mainita nimeltä kaikkia, vaikka yrittäisin..

Ja kovasti jaksamista kaikille, jotka vielä kärvistelevät masun kanssa ja suppareiden tai tai niiden puuttumisen kanssa!!!:hug:

Kukas kysyikään, että miten arki on nyt vauvan synnyttyä muuttunut.. No, ensinnäkään en muistanut kuinka paljon pieni nukkuu vielä tässä vaiheessa, tämä vauvan hoito ei todellakaan ole ollut rankkaa, päin vastoin tekemisen puutetta ollut toisen nukkuessa.. Enkä muistanut, että vauva päättää herätä syömään aina silloin, kun alat tekemään jotain, esim. saan ruuan hellalle.. Ja se pakahduttava tunne, kun vain katselee pientä tuhisevaa..:heart: Ja huoli hengittämisestä, kun toinen nukkuu "liian" pitkään.. Onhan se arki muuttunut, mutta vain parempaan..

Meillä oli viime viikko nälkäpäivää, eli tiheän imun kautta. Aamulla se sitten näkyikin neuvolan tätskyn punnitessa, kuudessa päivässä tullut 500g lisää painoa, nyt 3520g.. Eli imetys sujuu ja maitoa tulee..

Toivottavasti kukaan ei joudu aatoksi synnärille!! Pidetään peukkuja!!

Sofi ja "Lelli" 1vko4pvä

 

sofi se on varmasti mä kuka sen aaton on laitoksella!!!

Oikeasti alkaa tuokin juttu mietityttämään, kun ei tätä vauvaa ala kuulumaan. No siis anoppi järjestää joulun ja asuvat noin 1 min päästä sairaalasta, joten voivat mulle vaikka sinne kuskata lämpimänä. Ja tiedän, että he tekevät lapsille täydellisen joulun, jos minä en ole paikalla, mutta...alkaa jännittämään antamani lupaus tädeilleni. Isäni kuoli 1,5 vuotta sitten ja kun hänen siskonsa kuulivat, että tulokas on poika ja laskettuaika eroaa isäni syntymäpäivästä ihan vaan muutamalla päivällä, olivat sitä mieltä että kunnioituksesta isääni kohtaan, minun pitää nimetä hänet isäni mukaan. Ajatuksena kaunis, mutta oikeasti, mun pitää käyttää nimeä koko loppuelämäni. Kun koko ajan ovat neuvolassa "lupailleet", että tulokas tulee ajoissa, lupasin että jos poika syntyy isäni syntymäpäivänä, nimeämme hänen isän mukaan. En voinut silloin kuvitella, että joudun lupaukseni vielä lunastamaan. Mutta tänään viimeksi toinen tädeistä soitti, että onpa ihanaa ettei vielä ole syntynyt vaan tulee ihan varmasti 23.12.

 

luulen vahvasti, että myös minä olen aattona synnärillä...!! Mutta toisaalta varmaan once in a lifetime-kokemus, joten silleen siihen sitten asennoituis! Toisaalta varmaan kuukausi sitten mulle annettiin kaikki tulevat neuvolakerrat, ja viiminen laitettiin joulupyhien jälkeen torstaille (yliaikaiskontrolli) ja silloin ajattelin etten ikimaailmassa ole enää tuolloin yhtenä kappaleena (kun ollaan koko raskaus kuviteltu että lapsi syntyy joulukuun alussa, lääkärit mm. veikkaileet että koon ja asennon ja kohduntilanteen vuoksi luultavasti syntyy pari viikkoa aikasemmin...). Nyt vaan vahvasti rupeaa näyttämään siltä, että siellä viimisellä neuvolakäynnillä mitä luultavammin olen mukana!!!!

40+0

 

Onnea kaikille vauvautuneille! Ja kiitokset kaikille, jotka ovat synnytyskertomusta kirjoitelleet, niitä on ollut mukava lukea.

Mulla on vahva epäily, että meidän vauva syntyy ensivuoden puolella. Supistuksia tai muita synnytystä edeltäviä merkkejä ei juurikaan ole ollut. Tuntuvia supistuksia on ollut viimeksi kuukausi sitten. Mutta eipä tuo haittaa, alle kuukausi odottelua jäljellä maksimissaankin. Miehellä on asian kanssa kovempi hoppu, ei malttaisi enää odottaa. Mun toive on, ettei synnytystä tarvitsisi käynnistää, vaan kaveri tajuaisi itse tulla ulos.

Sairaalakassin pakkasin kuitenkin jo varmuuden vuoksi, paitsi vauvan kotiutumisvaatteet pitää vielä valita ja laittaa miehelle vähän vaihtovaatteita, sillä yritämme saada perhehuonetta. Kassiin pakkasin: itselleni vaihtovaatteita (sukkia, alushousuja, hupparin, olohousut, aamutossut, imetyspaidan, -liivit ja topin), hygieniatarvikkeita (shampoon, suihkugeelin, hoitoaineen, rasvat, meikinpoistoaineen, Lansinoh-voiteen, hiuslenkkejä, harjan, liivinsuojuksia, terveyssiteitä, topseja, pumpulia, nenäliinoja, hammasharjat, -tahnan ja -tikkuja), evästä (kuivattuja hedelmiä, purkkaa, pähkinöitä, mehua, vichyä, limua ja mehukeittoa), kameran + laturin, puhelimen laturin, pienen lehtiön ja kynän, luettavaksi Aku Ankan taskukirjan, juhlajuomaksi pienen kuohuviinin + muovilasit sekä miehelle sikareita ja Sisu-pastilleja.

Pieniä vaivoja on ilmaantunut. Päänsärky on vaivannut viime päivinä, muutaman kerran olen joutunut ottamaan jopa parasetamolia. Onko muilla ollut päänsärkyä? Myös yölliset heräämiset ovat alkaneet kiusata, olen viime öinä nukahtanut ja herännyt aamuyöstä pyörimään pariksi tunniksi, jonka jälkeen olen nukahtanut uudestaan. Univelkaa ei ole päässyt kertymään, olen paikannut tilannetta nukkumalla aamulla pidempään. Jalkapohjat ovat kipeät koko ajan, aiemmin kipeytyivät vain pidemmän kävelyn jälkeen. Mutta pieniä vaivojahan nuo ovat, suurin osa päivästä kuluu edelleen mukavasti!

Mukavia päiviä vauvautuneille uuden perheenjäsenen kanssa ja tsemppiä meille odottelijoille!

38+1

 

Hei, mäkin oon luultavasti aattona synnärillä! Mehän taidetaankin kaikki loput olla siellä sitten sillon Edelleen kyllä niinniin paljon toivoisin, että tulis nyt parin päivän sisään... Muuten en ehkä olis näin kärsimätön, muttakun a) en tosiaan haluis vauvan syntyvän ihan jouluna ja b) mulla jatkuu koulu 7.1, enkä viitsisi ihan viikon ikäistä vielä sinne viedä mukana.

malttamaton, toivotaan ettei vauva synny isäsi syntymäpäivänä. Mä oon kuitenkin sitä mieltä että nimen päätätte ihan vain sinä ja miehesi, eivät sun tädit On varmaan muitakin tapoja kunnioittaa isää. Itse en ikimaailmassa antaisi lapselleni jonkun perheenjäsenen nimeä, jotenkin se tuntuis vähän siltä kuin koittais korvata sen puuttuvan ihmisen tällä uudella. Älä anna tätien jyrätä liikaa!

Vaivoista, mulla on myös nyt viime päivät päätä särkeny kovasti. Se kylläkin luultavasti johtuu nyt tästä flunssasta joka iski päälle. Samoin yöheräilyä ja kutinoita siellä sun täällä. Lohduttaa kyllä kummasti ajatus siitä että nämä kaikki vaivat menee ohi sitten kun vauva on maailmassa

Kiva kuulla, että ainakin nyt kirjotelleiden vauva-arki on ollut ehkä jopa helpompaa kuin mitä oli odotettu Ehkä meille käy myös niin...?

Mä oon pakannu sairaalakassiin vaatteet vauvalle ja mulle, kameran ja laturin, vähän eväitä ja lämmitettävän jyvätyynyn. Vielä pakkaan hammasharjan ja -tahnan, neuvolakortin ja huulirasvan. Ajattelin kapinoida ja jättää siteet yms kotiin, koska en tajua miten sellaisia ei muka siaraalassa olisi..? Ainakin niillä osastoilla, joilla olen itse työskennellyt, on ollut varastot täynnä just kaikkia siteitä ja hygieniatarvikkeita ja muuta... Ja jos ei ole niin mies osaa tuoda.

Sain tänään loput jouluostokset tehtyä, sit tein lumityöt ja muutenkin oon ollu kovin ahkera tänään, mutta ei supistuksen supistusta taaskaan. Pöh ja pah. Mut mieli on ainakin hyvä kun on kerrankin saanu jotain aikaan ainaisen laiskottelun sijasta!

Julia 39+2

 

Heipä hei! Minäkin ilmoittelen, että 9.12. meidän poika päätti tupsahtaa maailmaan rv 39+0. Pikkuisen mitat olivat 3025g ja 46cm. Synnytys meni hyvin ja arki lähtenyt pyörimään suhteellisen helposti. Yritän jossain välissä kirjoittaa synnytyksestä enemmän, kun tuntuu muitakin kun itseäni kiiinnostavan miten muilla on sujunut

Päivittää voi siis listaan 9.12/-minttu-/poika/39+0/46cm, 3025g

-minttu- ja poitsu 1 vk 1 pv

 

noista sairaalakassin varusteluista... mä ainaki mieluummin käytin niitä osaston omia kaameita vaatteita,ku kuitenki sitä jälkivuotoo tulee alussa sen verran paljo,et sai monta kertaa vaatteet vaihtaa päivässä. vaikka käytin niitä synnärin hehtaarisiteitä,ni aina jostain sivusta falskas. varsinki aamulla!!!
mulla omat kamppeet vasta vaihtu päälle,ku lähin kotiin. neki ukko toi hakiessa meidät kotiin...

kannattaa muuten tosta päänsärystä mainita neuvolas. se voi olla oire korkeesta verenpaineesta!!!
multahan ne jankkas koko ajan sitä,et särkeekö päätä,onko näköhäiriöitä,puristaako rinnasta??? oireita ei ollu,mut silti korkeella alapaineet..

nonnii,ny tuo taapero tuli tuohon metelöimään. kohta herää vauva