Heissan..
Täällä lapset sairastellu jo yli kuukauden päivät.. Ensin tuli nuhaa ja kuumetta, sitten kauheaa yskää ja taas kuumetta, nyt sitten esikko ei edes ehtinyt yskää saada paranemaan niin tuli kuratauti.. esikko ja keskimmäinen nyt sitten yölläki monesti heräs siihen kun tuli housuun kuraa =( Keskimmäinen sitten kun on niin herkkä hajuille yms niin yökkäili sitä kun housussa kurat.. On alkanu oikeesti kissanruuan hajustaki yökkäileen.. Isommalla alko aiemmin eikä ole sillai oksentanu.. nuhassa/yskässä oksensivat limaa, mutta se on ohi jo.. Toivottavasti ei alkaiskaan se oksentelu.. Vois olla itelläki aika ällö olla jo toisten oksusta..
Itelläki vähä mahaa vääntää että kai se minutkin läpi kyä. Pienin vielä säästynyt, mutta varmaan sekin kohta..
Ei kyllä ole kuukauteen kunnon yöunista tienny mitää ku ite joutuu ramppaan veskissä monesti yössä ja rennietä vetään naamariin vähän väliä ja sitte vielä nää kossit heräilee monesti yössä ja yleensä vuorotellen.. =(
Mieskin on ollut ylitöissä mitä normaalisti ei ole oikeastaan koko työuran aikana joutunut tekemään.. Muutenkin kyllä mies illat luuhaa ulkona jotain kotihommia ja muuta värkkäilemässä että ei sitä sisällä paljon näy : /
Noo.. eiköhän tää tästä..
Minä olen paljon ajatellut sitä, millaista elämä neljän lapsen kanssa tulee olemaan, vaikka aiemmin tuntui, että sen muutoksen on jo kokenut monesti, mutta silti.
Meillä pojat on tosi vilkkaita, ja villiävät isoäänisesti ja suuresti.. Mietin että miten saan vauvan nukkumaan täällä metelissä.. Pienin niin ihanasti sanoi että hän ei sitten villiä kun se vauva nukkuu ja hän haluaa hoitaa vauvaa minun kans :saint:
Eiköhän se sitten kun vähän saa totutella uuteen rytmiin niin ala sujuakkin..
Mietin vain noitten isompien kuskausta kouluun ja eskariin, kun olen nyt niitä kuskannut itse ja jo yhden pienemmän kanssa se aamusin lähtö on niin hidasta..
Yritänkin tässä saada että kulkisivat itse pyörillä, mutta kun tuo esikko sitten pois tullessa jää omille teilleen eli karkailee
Jospa appiukko vois sitten välillä jeesiä kun on kotona päivät ja omistaa auton..
Mummuista ja papoista..
Onhan se onni että ovat lähettyvillä ja voivat auttaa.. Mutta äidin kans noita yhteenottoja tulee vähän väliä.. Viimeisin oli että haukkui jo minut ihan nollaksi ja sanoi etten ikinä pääse oikeaan tienestiin kun nytkin koulu jäi kesken ja yrityksen lopetin jne jne.. No.. Olen nyt 28v ja odotan sentään neljättä lasta jonka "takia" koulu jäi kesken siksi aikaa kun kotona olen vauvan kanssa.. Äiti luulee että nyt koulu jää käymättä kokonaan.. Ja äiti on se joka yleensä on painostanut että äidin pitäis olla kotona pienten lasten kans... Mutta jos väleissä haluan äidin kanssa olla niin minun pitää vain kestää kaikki tuo paska...
Tällaset vuodatukset täältä tällä kertaa..
Mutta masussa kait kaikki hyvin.. Eilen jo säikähin että onko päättäny kääntyä poikittain kun hikka tuntui niin oudosti, mutta myöhemmin kun hikotteli niin tuntui ihan tuolla alhaalla eli kai se asukki oikein siellä on..
Supisteluja tuli perjantaina oikein urakalla kun siivoilin ja muttenkin touhusin. Kesken siivoilun tuli muutamia oikein kipeitä supistuksia jotka kestikin kauan, ja kun sain hommat hoidettua ja asetuin sohvalle niin sai oikein kellottaa supistuksia..
Sai kyllä itseniki tajuamaan ainaki vähäks aikaa että ilmeisesti sitä tällä kertaa ei kärsi etes siivota kunnolla
Miten sitä osais rauhottua? Ja miten pystyy kun kotihommat olis kuitenkin hoidettava ja kolme lasta... Kun sais edes sen verran laiskoteltua että ei ihan vielä tarttis synnyttämään lähteä..
Marraskuulla minä uskoisin kuitenkin itse jakautuvani.. Kunhan olis loppukuusta eikä alkukuusta...
Vertasin taas edelliseen raskauteenmahaa ja kyllä se pienempi nyt on ku ennen
...
Nyt potilaita hoiteleen.. : /
Vaavimasu ja valonpisara 30+4