Huomenta!
Onnea kaikille vauvan saaneille!!! :heart:
Kiva lukea synnytyksistä ja jännätä mukana niiden kanssa, joilla on jo jalka oven välissä.
Pitkä on odottavan aika ja varsinkin kun alkaa liian aikaisin jo toivomaan, että jotain tapahtuisi ja vauva pian syntyisi. On vain luotettava omaan kroppaansa ja uskoa, että vauva tulee kun on valmis. Eri asia on sitten, jos jostain syystä joudutaan puuttumaan raskauden kestoon äidin tai vauvan voinnin vuoksi. Viimeiset viikot ovat pitkiä. Täälläkin!
Neuvolassa viime viikolla todettiin, ettei vauva ole laskeutunut eikä kiinnittynyt vaan nauttii edelleen vapaasta liikkumisesta! Paljon vielä potkii ja möyryääkin.
Neuvolatäti ei edes uskaltanut satavarmasti luvata, että onko vauva siellä oikeinpäin, mutta ensi viikolla on lääkäri, joka antaa vielä mielipiteensä tai sitten tulee lähete ultraan, jos ei käsikopelolla selviä tuo tarjonta.
Jouluvalmisteluita olen tehnyt melko paljon, meillä kun saattaa tuo synnytys olla juuri jouluaaton aikoihin (la 27.12) niin on sitten kaikki lapsia ja sukulaisia varten valmiina, vaikkei itse paikalla oltaisikaan. Toiveissa toki olisi, että aattona ei sairaalassa tarvitse olla.
Polikliininen synnytys on ollut mielessä. Ja tunne taas vahvistui, kun puhuitte vierailuajoista yms. Mä en osaa rentoutua vieraassa paikassa vieraiden ihmisten keskellä. Huonekavereilla on parina viime kertana ollut miehet
koko päivän aamusta iltaan sairaalassa, samassa huoneessa, ymmärrän kyllä jos ei perhehuonetta ole saanut niin tilanne on kurja heillekin.
Itse kuitenkin kaipaisin lepoa ja rauhaa... Viimeksi tulin synnäriltä juuri minuutteja ennen vierailuaikaa ja todella olisin halunnut vain nukkua, mutta naapurille tuli vieraita, jotka ihmettelivät ja pällistelivät ohi kulkiessaan, että onpa väsyneen näköinen, on varmaan juuri synnyttänyt! :O Eivät kuitenkaan tajunneet, että voisivat seurustella yhteisissä tiloissa...Oman laumani ohjaan kyllä aina yhteistiloihin ja menen vauvan kanssa sinne. (Ymmärrän, ettei kaikilla onnistu, jos vointi ei ole niin hyvä ja liikkuminen hankalaa...)
En siis viihdy sairaalassa yhtään, nukkuminen ei onnistu muovilla peitetyissä sängyissä, ihmisten ravatessa yötä päivää. Miksiköhän kätilöidenkin pitää tulla esittäytymään keskellä yötä vuoroon tullessaan?
No, jos oma ja vauvan vointi sallii niin toivon nopeaa kotiin pääsyä. Oman suurperheen kanssakin on enemmän rauhaa kuin sairaalan kimppahuoneissa!
Hippuliinu ja Villis 35+5