Moikka!
Tässäpä olisi tämä minun synnytyskertomus ja pahoittelut jo etukäteen,että tekstistä tulee toooodeeeellla pitkä.Mutta pitkä oli synnytyskin. Kaikenkaikkiaanhan minä vietin sairaalassa 11 päivää.Nämä päivät olivat varmaan elämäni pisimmät.Meinasi oikeasti hulluus iskeä jo jossain välin,kun pää ei kestänyt siellä oloa enää.Hirveä ikävä kotiin esikoisen luo.Pitkä aika esikoiselle olla äidistä erossa.Mutta nyt siis itse asiaan.
Torstaina 10.11 rv 37+1 oli aika synnytystapa-arvioon ja siellä vauvan painoarvio oli jo n. 4kg.Sovittiin,että tulen seuraavana aamuna käynnistykseen vauvan ison koon takia ja koska tavoitteeni oli saada kokea alatiesynnytys,ei annettaisi vauvan kasvaa enää tuosta isommaksi.
Perjantaina 11.11 aloitettiin käynnistelemään ja sain ensimmäisen käynnistystabletin (prostin) yhdentoista aikaan.Mitään ei tapahtunut ja toisen tabletin sain viiden aikaan.Mitään ei tapahtunut edelleenkään ja käynnistystä jatkettaisiin seuraavana päivänä.
Lauantaina 12.11 jatkettiin käynnistelyä tablettien voimin.Sain taas kaksi annosta päivän aikaan ja mitään ei tapahtunut.Ravasin portaita ja sairaalan käytäviä kuin hullu koko päivän ja palkinnoksi sain vain muutamia supistuksia,ei mitenkään kipeitä.Oli puhe,että mikäli seuraavana päivänä ei ole kohdunsuulla tapahtunut edistystä,pääsen kotiin pariksi päiväksi odottelemaan.
Sunnuntaina 13.11 lääkäri teki tutkimuksen ja sen verran oli muutoksia tapahtunut,että nyt saataisiin laitettua ballonki kohdunsuuta avaamaan.Jatkoin portaissa ravailua ja illan aikana supistuksia alkoikin jo tulemaan ja lopulta kävivät niin kipeiksi,että piti turvautua kuumaan suihkuun.Siellä pari tuntia vietettyäni,kohdunsuu olikin jo avautunut pari senttiä.
Maanantaina 14.11 yhden jälkeen iltapäivällä ballonki vihdoin ja viimein tipahti itsestään pois.Noin puoli tuntia tuosta,kun olin nousemassa sängystä ylös,tuli lapsivedet.Nyt vaan odoteltaisiin,että synnytys lähtisi itsestään käyntiin.Mutta ei mitään.Pieniä supistuksia silloin tällöin.Mitään ne eivät kuitenkaan aikaan saaneet.Oli puhe,että vuorokauden kuluessa pitäisi alkaa jotain tapahtumaan ja jos ei,niin sitten synnytyssaliin oksitosiinitippaan vauhtia hakemaan.
Tiistaina 15.11 rv 37+6.Sain aamupäivällä vielä yhden annoksen käynnistystablettia ja tämä päivä oli kuin elämäni pahin painajainen.Olin yöllä nukkunut ehkä kaksi tuntia,kuunnellen kun vierustoverit ähisivät ja puhisivat kilpaa ja kuinka heillä synnytys lähti käyntiin.Yö huoneessamme oli todella rauhaton,porukkaa ravasi edestakaisin ja minä en saanut nukuttua.Olin aamulla ihan sekaisin ja väsynyt,itkeskelin koko päivän.Olin todella turhautunut kun muilla tapahtuu ja minulla ei.Olihan tätä käynnistelyä jo takana 5 päivää.Vedet olivat menneet,mutta mitään ei tapahtunut.Kaikki vaan lohdutti,että kyllä se sieltä alkaa tulemaan kun vedetkin on menneet.Voin kertoa,että ei sillä hetkellä lämmittänyt yhtään.Pitkin päivää lääkärit kävivät luonani ja synnytyssuunnitelma muuttui puolen tunnin välein,mitä tehtäisiin.Välillä oltiin menossa synnytyssaliin,välillä oltiin laittamassa uutta käynnistystablettia.Välillä puhuttiin,että otetaan suun kautta käynnistystablettia.Tälläista soutamista ja huopaamista tämä oli koko hiton päivän ajan.Illalla minulla sitten paloi hermo ja sanoin ison sanan,että koittakaa jo päättää mitä tässä tehdään,mutta voisko nyt jo jotain tehdä!
Viimeinkin tuli päätös puoli viisi,että minut siirretään synnytyssaliin ja laitetaan oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan. Siirryin saliin ja voi ihana sitä autuuden ja hiljaisuuden tunnetta.Istuin ihan rauhassa kiikkutuolissa ja aloin ottamaan supistuksia hiljakseltaan vastaan.Päivä oli ollut kaamea,olin ihan väsynyt ja nyt sain viimein huokaista ja olla rauhassa.Soitin miehen paikalle ja sanoin,että nyt ei ole taaksepäin katsominen,nyt meille syntyy vauva.
22.30 supistukset alkoivat tuntumaan jo sen verran,että piti turvautua lämpimiin geelipusseihin. Puolen yön jälkeen supistukset vain napakoituivat,mutta halusin kuitenkin yrittää nukkumista,sillä olin nukkunut edellisenä yönä vain sen pari tuntia.Olo oli jo todella väsynyt.Sainkin jotain lääkettä (en yhtään muista mitä),mutta ei siitä nukkumiseen ollut apua.Yritin kuitenkin parhaani mukaan torkkua supistusten väliä.
Keskiviikkona 16.11 klo 5.00 lääkäri tulee tekemään tilanne arvion ja tilanne hieman edistynyt.Vauvan päähän kiinnitetään spiraali ja minä siirryn suihkuun rentoutumaan. Aluksi kuuma suihku auttaakin hyvin ja en tunne supistuksia.Puolen tunnin päästä supistukset kuitenkin alkavat tuntumaan ja suihkusta ei ole enää apua. Minulle ehdotellaan jo epiduraalia,mutta en halunnut sitä vielä tässä vaiheessa,koska pelkäsin,että synnytys pysähtyisi niin kuin edellisen kerran,kun jouduttiin sektioon.Kokeilin ilokaasua,mutta siitä tuli taas kerran huono ja kummallinen olo,ihan niin kuin esikoisen aikanakin.
8.20 Olo on jo niin kipeä,että huudan suorastaan täyttä kurkkua kun sattuu niin paljon.Minulle ehdotetaan taas kerran epiduraalia,mutta en edelläänkään halua sitä.Pienen keskustelun jälkeen päädyn haluamaan PCP puudutteen kohdunsuulle.Puudutus auttaa hyvin ja todella nopeasti ja supistuskivut loppuvat.Pääsen viimeinkin lepäämään ja nukkumaan.Tätä autuutta kesti kuitenkin vain tunnin verran ja taas sitä mentiin.Supistukset sattuivat jo todella.
10.20 Kohdunsuun tilanne vasta 3,5cm auki.Ja olo on jo todella kipeä.Minulle aletaan taas ehdottelemaan epiduraalia,mutta en ole ollenkaan varma haluanko sitä.Pienen suostuttelun jälkeen kuitenkin suostun siihen,koska olin jo niin väsynyt,että en kertakaikkiaan jaksanut enää sitä kipua.Epiduraali laitetaan,mutta supistuskivut eivät vain häviä.
11.05 PCP puudutus uusitaan ja kohdunsuun tilanne ennallaan.Anestesialääkäri kutsutaan uudelleen paikalle,sillä epiduraalista ei ollut mitään apua.Anestesialääkäri saa minut suostuteltua uuteen epiduraalipistokseen,vaikka aluksi laitan taas kovasti vastaan.Saan siis uuden pistoksen,sillä aikaisempi ei ollut vissiinkään onnistunut kun ei auttanut.
11.45 Supistukset alkavat pikkuhiljaa helpottamaan ja tälläkertaa siis epiduraalista oli apua.Yritän siinä sitten välillä levätä,mutta pian taas supistukset alkavat jonkin verran tuntumaan,kun oksitosiini tippaa nostetaan tasaisin väliajoin.
14.58 Alan tuntemaan painontunnetta ja minua alkaa paleltamaan. Lämpö noussut ja nyt jo 38 astetta.Minulle tarjotaan ilokaasua,mutta en halua sitä. Yritän vain keskittyä hengittelemään syvään ja olemaan ajattelematta supistuksia.
16.00 Rentoutuminen auttanut ja kohdunsuun tilanne jo 7cm auki.Alan vähitellen tuntemaan helpotusta,että tilanne on jo pidemmällä kuin esikoisen aikaan.Vielä kuitenkin epäilyttää tuleva,en uskalla vielä ajatella,että pääsisin kohta synnyttämään oikeasti alakautta.Vähitellen painontunne alkaa tuntumaan jo ihan todella voimakkaasti.
n. 18.00 Alkaa työnnättämään niin paljon ja puhisen siinä miehelle,että apua,nyt pitäisi saada jo työntää.En minä pysty pidättelemään enää.Kätiö oli poistunut huoneesta jo reilu tunti sitten ja huoneessa oli paikalla vain kätilöopiskelija.Sanoin monesti hänelle,että hae nyt se oikea kätilö,sillä nyt alkaa oikeasti jo ponnistuttamaan.Hän yritti monesti käydä hakemassa kätilöä paikalle,mutta ei koskaan löytänyt tätä.
18.16 Lääkäri ja kätiö viimein saapuvat paikalle ja kohdunsuun tilanne täysin auki. Saan alkaa ponnistamaan omassa tahdissa.Kätiö määräsi minut kyljelleen,mutta tämä asento ei tuntunut kyllä alkuunkaan luontevalta.Pyydän saada vaihtaa asentoa ja pääsenkin puoli-istuvaan asentoon.
18.50 Vauvan pää pilkottaa ja kahdella työnnöllä syntyy tummatukkainen pikkuinen tyttö.Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan alle 1 min ja kätilökin oli todella ihmeissään kuinka vauhdilla loppu meni.Pari pientä nirhaumaa tuli ja siitä selvittiin parilla pikku tikillä.
Tyttö syntyi siis 16.11.11 klo 18.50 rv 38+0,mitat 3560g,50cm ja pipo 35cm.Vaikka synnytyksen pituudeksi on kirjattu 25h 49 min niin silti siitä jäi positiivinen mieli,sillä sain sen mitä olen aina halunnut.Sain kokea alatiesynnytyksen ja kaiken kruunasi pieni tytön tyllerö.Olin koko ajan ihan varma,että tulokas olisi poika,joten tyttö oli todellinen yllätys.Ja todella tervetullut sellainen.Enempää en olisi voinut toivoa ja vaikka kokonais sairaalassa olo aika oli 11päivää,oli kaikki loppujen lopuksi sen arvoista.
Loppuhan meni sitten niin,että tyttö syntyi vihreästä lapsivedestä ja oli sen takia kerennyt saamaan hieman infektiota.Hän joutui synnytyksestä seuraavana yönä lasten teholle tarkkailuun ja antibioottia saamaan.Kaikki oli muuten hyvin, mutta aluksi hän oli kovin kipu herkkä,eikä paljon kestänyt kosketusta/liikutusta.Parin päivän iässä tilanne alkoi korjaantumaan ja tytön tulehdusarvot laskemaan.Myös minun tulehdus arvot pomppasivat aivan pilviin,infektion takia,jonka olin saanut kun lapsiveden menosta kului niin pitkä aika vauvan syntymään.Sain muutamaan otteeseen osastolla ollessa kuumekramppeja,mutta ne saatiin aina nopeasti ohi tehokkaalla lääkityksellä.Minulta otettiin verikokeita aina pari kertaa päivässä ja kaikki mahdolliset verikokeet,kun yritettiin selvittää mistä krampit johtuvat.Sitten löytyikin syyksi kohonneet maksa-arvot ja minulle arveltiin kehittyneen raskausmyrkytys.Se voi kuulemma joskus kehittyä myös synnytyksen jälkeenkin.Mitään varmaan ei kuitenkaan koskaan selvinnyt,sillä maksa-arvot kääntyivät pian laskuun,samoin tulehdusarvot.Minulta ultrattiin myös maksa ja sappi,mutta selitystä ei löytynyt myöskään sieltä.Lääkärit sanoivat lopuksi,että tämä taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi,miksi maksa-arvot kohosivat niin kovin suuriksi ja kun minulla ei ollut mitään oireitakaan suuntaan tai toiseen.
Vauva pääsi sunnuntaina viereeni osastolle ja kun minunkin arvot näyttivät tarpeeksi hyviltä,pääsimme maanantaina sitten kotiin.Tiistaina kuitenkin lääkäri soitti vielä jälkeenpäin ja kertoi,että sappiarvot olivat kohonneet,jonka takia joudun vielä ensi viikolla kulkemaan verikokeissa.Joten tässäpä tämä minun HIRVITTÄVÄN PITKÄ ja onnellinen synnytyskertomus kokonaisuudessaan oli.
ISOT KIITOKSET kaikille teille ihanille ihmisille,jotka jaksoitte tsempata ja tukea minua sairaalassa olo aikana!Ilman teitä,sekä miehen ja ystävien tukea,olisin varmasti menettänyt järkeni sairaalassa.Ei ollut mikään helppo paikka olla siellä toista viikkoa,kun esikkokin ihmetteli miksi äiti ei tule kotiin.
Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja nyt saan olla maailman onnellisin pienen tytön äiti!
adalmiina ja sitso 9vrk
Tässäpä olisi tämä minun synnytyskertomus ja pahoittelut jo etukäteen,että tekstistä tulee toooodeeeellla pitkä.Mutta pitkä oli synnytyskin. Kaikenkaikkiaanhan minä vietin sairaalassa 11 päivää.Nämä päivät olivat varmaan elämäni pisimmät.Meinasi oikeasti hulluus iskeä jo jossain välin,kun pää ei kestänyt siellä oloa enää.Hirveä ikävä kotiin esikoisen luo.Pitkä aika esikoiselle olla äidistä erossa.Mutta nyt siis itse asiaan.
Torstaina 10.11 rv 37+1 oli aika synnytystapa-arvioon ja siellä vauvan painoarvio oli jo n. 4kg.Sovittiin,että tulen seuraavana aamuna käynnistykseen vauvan ison koon takia ja koska tavoitteeni oli saada kokea alatiesynnytys,ei annettaisi vauvan kasvaa enää tuosta isommaksi.
Perjantaina 11.11 aloitettiin käynnistelemään ja sain ensimmäisen käynnistystabletin (prostin) yhdentoista aikaan.Mitään ei tapahtunut ja toisen tabletin sain viiden aikaan.Mitään ei tapahtunut edelleenkään ja käynnistystä jatkettaisiin seuraavana päivänä.
Lauantaina 12.11 jatkettiin käynnistelyä tablettien voimin.Sain taas kaksi annosta päivän aikaan ja mitään ei tapahtunut.Ravasin portaita ja sairaalan käytäviä kuin hullu koko päivän ja palkinnoksi sain vain muutamia supistuksia,ei mitenkään kipeitä.Oli puhe,että mikäli seuraavana päivänä ei ole kohdunsuulla tapahtunut edistystä,pääsen kotiin pariksi päiväksi odottelemaan.
Sunnuntaina 13.11 lääkäri teki tutkimuksen ja sen verran oli muutoksia tapahtunut,että nyt saataisiin laitettua ballonki kohdunsuuta avaamaan.Jatkoin portaissa ravailua ja illan aikana supistuksia alkoikin jo tulemaan ja lopulta kävivät niin kipeiksi,että piti turvautua kuumaan suihkuun.Siellä pari tuntia vietettyäni,kohdunsuu olikin jo avautunut pari senttiä.
Maanantaina 14.11 yhden jälkeen iltapäivällä ballonki vihdoin ja viimein tipahti itsestään pois.Noin puoli tuntia tuosta,kun olin nousemassa sängystä ylös,tuli lapsivedet.Nyt vaan odoteltaisiin,että synnytys lähtisi itsestään käyntiin.Mutta ei mitään.Pieniä supistuksia silloin tällöin.Mitään ne eivät kuitenkaan aikaan saaneet.Oli puhe,että vuorokauden kuluessa pitäisi alkaa jotain tapahtumaan ja jos ei,niin sitten synnytyssaliin oksitosiinitippaan vauhtia hakemaan.
Tiistaina 15.11 rv 37+6.Sain aamupäivällä vielä yhden annoksen käynnistystablettia ja tämä päivä oli kuin elämäni pahin painajainen.Olin yöllä nukkunut ehkä kaksi tuntia,kuunnellen kun vierustoverit ähisivät ja puhisivat kilpaa ja kuinka heillä synnytys lähti käyntiin.Yö huoneessamme oli todella rauhaton,porukkaa ravasi edestakaisin ja minä en saanut nukuttua.Olin aamulla ihan sekaisin ja väsynyt,itkeskelin koko päivän.Olin todella turhautunut kun muilla tapahtuu ja minulla ei.Olihan tätä käynnistelyä jo takana 5 päivää.Vedet olivat menneet,mutta mitään ei tapahtunut.Kaikki vaan lohdutti,että kyllä se sieltä alkaa tulemaan kun vedetkin on menneet.Voin kertoa,että ei sillä hetkellä lämmittänyt yhtään.Pitkin päivää lääkärit kävivät luonani ja synnytyssuunnitelma muuttui puolen tunnin välein,mitä tehtäisiin.Välillä oltiin menossa synnytyssaliin,välillä oltiin laittamassa uutta käynnistystablettia.Välillä puhuttiin,että otetaan suun kautta käynnistystablettia.Tälläista soutamista ja huopaamista tämä oli koko hiton päivän ajan.Illalla minulla sitten paloi hermo ja sanoin ison sanan,että koittakaa jo päättää mitä tässä tehdään,mutta voisko nyt jo jotain tehdä!
Viimeinkin tuli päätös puoli viisi,että minut siirretään synnytyssaliin ja laitetaan oksitosiinitippa supistuksia vauhdittamaan. Siirryin saliin ja voi ihana sitä autuuden ja hiljaisuuden tunnetta.Istuin ihan rauhassa kiikkutuolissa ja aloin ottamaan supistuksia hiljakseltaan vastaan.Päivä oli ollut kaamea,olin ihan väsynyt ja nyt sain viimein huokaista ja olla rauhassa.Soitin miehen paikalle ja sanoin,että nyt ei ole taaksepäin katsominen,nyt meille syntyy vauva.
22.30 supistukset alkoivat tuntumaan jo sen verran,että piti turvautua lämpimiin geelipusseihin. Puolen yön jälkeen supistukset vain napakoituivat,mutta halusin kuitenkin yrittää nukkumista,sillä olin nukkunut edellisenä yönä vain sen pari tuntia.Olo oli jo todella väsynyt.Sainkin jotain lääkettä (en yhtään muista mitä),mutta ei siitä nukkumiseen ollut apua.Yritin kuitenkin parhaani mukaan torkkua supistusten väliä.
Keskiviikkona 16.11 klo 5.00 lääkäri tulee tekemään tilanne arvion ja tilanne hieman edistynyt.Vauvan päähän kiinnitetään spiraali ja minä siirryn suihkuun rentoutumaan. Aluksi kuuma suihku auttaakin hyvin ja en tunne supistuksia.Puolen tunnin päästä supistukset kuitenkin alkavat tuntumaan ja suihkusta ei ole enää apua. Minulle ehdotellaan jo epiduraalia,mutta en halunnut sitä vielä tässä vaiheessa,koska pelkäsin,että synnytys pysähtyisi niin kuin edellisen kerran,kun jouduttiin sektioon.Kokeilin ilokaasua,mutta siitä tuli taas kerran huono ja kummallinen olo,ihan niin kuin esikoisen aikanakin.
8.20 Olo on jo niin kipeä,että huudan suorastaan täyttä kurkkua kun sattuu niin paljon.Minulle ehdotetaan taas kerran epiduraalia,mutta en edelläänkään halua sitä.Pienen keskustelun jälkeen päädyn haluamaan PCP puudutteen kohdunsuulle.Puudutus auttaa hyvin ja todella nopeasti ja supistuskivut loppuvat.Pääsen viimeinkin lepäämään ja nukkumaan.Tätä autuutta kesti kuitenkin vain tunnin verran ja taas sitä mentiin.Supistukset sattuivat jo todella.
10.20 Kohdunsuun tilanne vasta 3,5cm auki.Ja olo on jo todella kipeä.Minulle aletaan taas ehdottelemaan epiduraalia,mutta en ole ollenkaan varma haluanko sitä.Pienen suostuttelun jälkeen kuitenkin suostun siihen,koska olin jo niin väsynyt,että en kertakaikkiaan jaksanut enää sitä kipua.Epiduraali laitetaan,mutta supistuskivut eivät vain häviä.
11.05 PCP puudutus uusitaan ja kohdunsuun tilanne ennallaan.Anestesialääkäri kutsutaan uudelleen paikalle,sillä epiduraalista ei ollut mitään apua.Anestesialääkäri saa minut suostuteltua uuteen epiduraalipistokseen,vaikka aluksi laitan taas kovasti vastaan.Saan siis uuden pistoksen,sillä aikaisempi ei ollut vissiinkään onnistunut kun ei auttanut.
11.45 Supistukset alkavat pikkuhiljaa helpottamaan ja tälläkertaa siis epiduraalista oli apua.Yritän siinä sitten välillä levätä,mutta pian taas supistukset alkavat jonkin verran tuntumaan,kun oksitosiini tippaa nostetaan tasaisin väliajoin.
14.58 Alan tuntemaan painontunnetta ja minua alkaa paleltamaan. Lämpö noussut ja nyt jo 38 astetta.Minulle tarjotaan ilokaasua,mutta en halua sitä. Yritän vain keskittyä hengittelemään syvään ja olemaan ajattelematta supistuksia.
16.00 Rentoutuminen auttanut ja kohdunsuun tilanne jo 7cm auki.Alan vähitellen tuntemaan helpotusta,että tilanne on jo pidemmällä kuin esikoisen aikaan.Vielä kuitenkin epäilyttää tuleva,en uskalla vielä ajatella,että pääsisin kohta synnyttämään oikeasti alakautta.Vähitellen painontunne alkaa tuntumaan jo ihan todella voimakkaasti.
n. 18.00 Alkaa työnnättämään niin paljon ja puhisen siinä miehelle,että apua,nyt pitäisi saada jo työntää.En minä pysty pidättelemään enää.Kätiö oli poistunut huoneesta jo reilu tunti sitten ja huoneessa oli paikalla vain kätilöopiskelija.Sanoin monesti hänelle,että hae nyt se oikea kätilö,sillä nyt alkaa oikeasti jo ponnistuttamaan.Hän yritti monesti käydä hakemassa kätilöä paikalle,mutta ei koskaan löytänyt tätä.
18.16 Lääkäri ja kätiö viimein saapuvat paikalle ja kohdunsuun tilanne täysin auki. Saan alkaa ponnistamaan omassa tahdissa.Kätiö määräsi minut kyljelleen,mutta tämä asento ei tuntunut kyllä alkuunkaan luontevalta.Pyydän saada vaihtaa asentoa ja pääsenkin puoli-istuvaan asentoon.
18.50 Vauvan pää pilkottaa ja kahdella työnnöllä syntyy tummatukkainen pikkuinen tyttö.Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan alle 1 min ja kätilökin oli todella ihmeissään kuinka vauhdilla loppu meni.Pari pientä nirhaumaa tuli ja siitä selvittiin parilla pikku tikillä.
Tyttö syntyi siis 16.11.11 klo 18.50 rv 38+0,mitat 3560g,50cm ja pipo 35cm.Vaikka synnytyksen pituudeksi on kirjattu 25h 49 min niin silti siitä jäi positiivinen mieli,sillä sain sen mitä olen aina halunnut.Sain kokea alatiesynnytyksen ja kaiken kruunasi pieni tytön tyllerö.Olin koko ajan ihan varma,että tulokas olisi poika,joten tyttö oli todellinen yllätys.Ja todella tervetullut sellainen.Enempää en olisi voinut toivoa ja vaikka kokonais sairaalassa olo aika oli 11päivää,oli kaikki loppujen lopuksi sen arvoista.
Loppuhan meni sitten niin,että tyttö syntyi vihreästä lapsivedestä ja oli sen takia kerennyt saamaan hieman infektiota.Hän joutui synnytyksestä seuraavana yönä lasten teholle tarkkailuun ja antibioottia saamaan.Kaikki oli muuten hyvin, mutta aluksi hän oli kovin kipu herkkä,eikä paljon kestänyt kosketusta/liikutusta.Parin päivän iässä tilanne alkoi korjaantumaan ja tytön tulehdusarvot laskemaan.Myös minun tulehdus arvot pomppasivat aivan pilviin,infektion takia,jonka olin saanut kun lapsiveden menosta kului niin pitkä aika vauvan syntymään.Sain muutamaan otteeseen osastolla ollessa kuumekramppeja,mutta ne saatiin aina nopeasti ohi tehokkaalla lääkityksellä.Minulta otettiin verikokeita aina pari kertaa päivässä ja kaikki mahdolliset verikokeet,kun yritettiin selvittää mistä krampit johtuvat.Sitten löytyikin syyksi kohonneet maksa-arvot ja minulle arveltiin kehittyneen raskausmyrkytys.Se voi kuulemma joskus kehittyä myös synnytyksen jälkeenkin.Mitään varmaan ei kuitenkaan koskaan selvinnyt,sillä maksa-arvot kääntyivät pian laskuun,samoin tulehdusarvot.Minulta ultrattiin myös maksa ja sappi,mutta selitystä ei löytynyt myöskään sieltä.Lääkärit sanoivat lopuksi,että tämä taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi,miksi maksa-arvot kohosivat niin kovin suuriksi ja kun minulla ei ollut mitään oireitakaan suuntaan tai toiseen.
Vauva pääsi sunnuntaina viereeni osastolle ja kun minunkin arvot näyttivät tarpeeksi hyviltä,pääsimme maanantaina sitten kotiin.Tiistaina kuitenkin lääkäri soitti vielä jälkeenpäin ja kertoi,että sappiarvot olivat kohonneet,jonka takia joudun vielä ensi viikolla kulkemaan verikokeissa.Joten tässäpä tämä minun HIRVITTÄVÄN PITKÄ ja onnellinen synnytyskertomus kokonaisuudessaan oli.
ISOT KIITOKSET kaikille teille ihanille ihmisille,jotka jaksoitte tsempata ja tukea minua sairaalassa olo aikana!Ilman teitä,sekä miehen ja ystävien tukea,olisin varmasti menettänyt järkeni sairaalassa.Ei ollut mikään helppo paikka olla siellä toista viikkoa,kun esikkokin ihmetteli miksi äiti ei tule kotiin.
Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja nyt saan olla maailman onnellisin pienen tytön äiti!
adalmiina ja sitso 9vrk
