Reissusta kotiuduttu! Oli kyllä kiva pieni lomanen.
Me yövyttiin juurikin tuolla Peurungan kylpylässä, ekaa kertaa oltiin siellä ja oli kyllä hyvä paikka.
@Henriette , sää oot vissiin käynyt ultrassa K-SKS:ssa? Kiinnostaisi tietää onko sulle tullut sieltä ultrasta lasku? Kun mulle tuli tästä nt-ultrasta , mutta esikoisen aikaan ei tullut... Haluisin vaan kuulla, että tuleeko sieltä oikeesti muillekin vai tuliko mulle virheellisesti.
Ihanaa lukea muiden parisuhde- ja synnytystarinoita!
Kerronpa myös vähän omistani.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, joista kaksi naimisissa. Yhteen muutettiin vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, eli alusta asti oli selvää, että ollaan yhdessä ihan vakavissaan. Esikoista alettiin yrittää reilu vuoden yhdessäolon jälkeen ja se projektihan kestikin sitten toisen reilun vuoden, että neiti sai alkunsa. Minä kriiseilin tuota lapsettomuutta silloin todella kovasti, oon muutenkin tulisieluinen ihminen, joka reagoi tunteella hyvinkin voimakkaasti. Mies taas on hyvinkin tasainen ja rauhallinen luonne, on aina osannut tukea ja jaksanut uskoa silloin, kun oma usko asioihin on ollut koetuksella. Eli tasapainotetaan hyvin toisiamme. Parisuhde on ollut aina vakaa, vaikka niitä pieniä riitoja aina välillä tuleekin. Kaikesta on yhdessä selvitty ja uskon vahvasti, että tullaan selviämään tulevaisuudessakin. Yhdessä on luvattu harmaantua ja katsoa lasten ja lastenlasten kasvavan. Aina välillä oikeen pysähtyy katsomaan tuota miestä ja miettii miten onnellinen ja onnekas sitä onkaan, kun toinen on siinä vieressä.
Esikoinen syntyi viikolla 37+3. Menin käyrille edellisenä iltana liikkeiden vähyyden takia ja siellä näkyi, että vauvan sykkeet tippuu aina välillä vähän liian alas. Jäin yöksi käyrille tarkkailuun. Seuraavana aamuna lääkäri päätti, että synnytys käynnistetään. Sain oksitosiinitipan n. klo 10 ja kalvot puhkaistiin. Käynnistetyt supistukset oli kamalia. Kerkesin kokeilla kuumaa kaurapussia ja sain kipupiikin pakaraan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Olin n. 3cm auki, kun sain sitten jo epiduraalin, joka auttoi kyllä nopeasti. Sykkeet tippui edelleen aina välillä ja mun piti vain maata sängyssä, mihinkään ei voinut liikkua, vaikka olisin liikkumalla halunnut vauhdittaa avautumista. Koko päivän odoteltiin, että alkaisi tapahtua, mutta synnytys ei edennyt ja sykkeet tippui edelleen. Niinpä lääkärit sitten illalla ennen yhdeksää päättivät, että nyt mennään sektioon, koska oli pelko, että vauva kärsii hapen puutteesta. Niin tyttö sitten syntyi kiireellisellä sektiolla ja oli aivan terve ja hyvinvoiva. Napanuora oli kaulan ympärillä, joka ilmeisesti aiheutti niitä sykkeen laskuja, mutta mitään vahinkoa ei ollut tullut. Terve, ihana tyttö. Sektiosta toipuminen oli tietysti hidasta ja kivuliasta ja aiheutti omat haasteensa, mutta uskon, että tässä tapauksessa se oli vauvan parhaaksi. Hieman jäi kyllä kaihertamaan ja harmittamaan, että en alakautta päässyt synnyttämään ja toive onkin nyt suuri, että tälläkertaa synnytys sujuisi hieman mutkattomammin ja alatiesynnytys olisi mahdollinen.
Tällainen "kauhutarina" mun ensimmäinen synnytys. Toki sitä on paljon käynyt tässä läpi ja jossitellut, mutta uskon, että lääkärit päätyivät oikeaan ratkaisuun. Pelkoa ei ole jäänyt, luotin siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät työnsä ja olen hyvissä käsissä. Mies oli mukana sektiosalissa pitämässä kädestä ja oli kyllä silloinkin iso tuki. Ja tärkeintähän tietysti oli saada vauva terveenä ja hyvinvoivana maailmaan.
Nanna 17+2