Down-aihe ja seulonnat ylipäätään, ne ovat kyllä vaikeita aiheita. Olemme sen verran jutelleet miehen kanssa, että osallistumme seulontoihin ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että hälyyttävissä tapauksissa emme jatkaisi raskautta. Tämä on tosi vaikea aihe ja olen seurannut läheltä tuttava perheen elämää, jossa vaikeasti vammainen lapsi. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä antaa sen, minkä jaksaa kantaa. Mutta tiedän, että minusta ei olisi vaikeasti vammaisen, ei ehkä down-lapsenkaan äidiksi. Se on surullinen tosiasia, mutta uskon tuntevani omat ja perheeni voimavarat jo aika hyvin. Toisaalta, nyt on helppo sanoa, että näin ja noin teen, mutta tilanne on varmasti ihan eri, kun on itse todella siinä tilanteessa.
Sitä miettii väistämättä, miten suuren lahjan on jo saanut, kun kuusi ihanaa, tervettä lasta on syntynyt. Tulee ajatuksia, voiko kaikki mennä vielä hyvin? Toisaalta, raskaudet ovat olleet aika vaikeita ja kaikenlaista huolta ja murhetta on riittänyt joka raskauteen. Lopputulos on kuitenkin aina ollut mitä parhain ja ihanin!
Koetan olla miettimättä asiaa liikaa. Jo pelkästään ikäni puolesta varmaan tulee jotain hälyjä. Täällä ei myöskään ole toivetta sukupuolesta, jos vain saisi vielä kerran kokea terveen lapsen ihmeen.