Joulukuun nyytit 2014 ~ kesäkuussa

Tänään poljin fillarilla Kätilöopistolle np ultraan. Oli kätilön mukaan 13+0vk.Paikan päällä jännitti ja vähän vakavoitui. Sitten oli ultran aika. Menin rutiininomaisesti makuulle. Ultraaja oli monta sekuntia hiljaa ja katsoin vauvaani, katsoin. Yht äkkiä näin sen ja koko elimistö tuntui kääntyvän ympäri. Kysyin "lyökö sen sydän?". Ei lyö oli vastaus pahoittelevalla äänellä. Maailma loppui hetkeksi siihen paikkaan. Olinhan jo nähnyt sen ennen kysymystä itsekin. Happi, hengitys, kaikki loppui minulta. Ihan mahdotonta, ei voi enää katsoa. Sattuu niin paljon nähdä oma vauva menehtyneenä! Ei mikään valmista siihen, ei edes asenne että näin voi käydä koska enhän sisimmässäni uskonut näin käyvän. Ihan tosi se ei tunnu mahdolliselta ettei pieni ollut enää "täällä. Pahin pelko siis ja miten se voi käydä toteen näin myöhään. Tarjottiin kriisitukea. Onneksi on kuitenkin kotijoukot. Mies suree lujaa myös. Kerroin 5 ja 4 vuotiaille. Nyt kerron että näin kävi taas. Tunne on vain tukehduttavampi koska vauva oli jo vauvan näköinen ja ihan täydellinen. Eilen vielä haaveilin miten puen koon 56cm potkupuvun lapselleni joulukuussa. Näin sieluni silmin ja iloitsin.

Maailma on hieman tyly välillä , ei voi kuin olla nöyrä. Itkuinen, järkyttynyt, pettynyt ja nöyrä. Se oli viimeinen alkioni. Enempää vauvoja ei tule. Hankin vauvalle muistoenkelin jonka nimeän Sampoksi. Hänestä olisi tullut Sampo, kuten veljeni on jos olisi tullut poika.

Tiistaina on kaavinta. Siksi etten henkisesti kestä ajatusta tai näkyä vauvasta enää. Surisin vain lisää. Voin sanoa että minua sattuu nyt lujasti.


Olen silti katkeraton ja kiitollinen jo olevasta perheestäni.


Tiedättekö että tapahtui hassua kun tulin kotiin. Katsoin 12kk ikäistä iloista tyttöäni ja hän näytti ihmeeltä. Heh, en ennen tiennyt miltä ihme näyttää. Muut lapseni olivat takapihalla leikkimässä ja saivat halin.

Peukut pystyssä teille joilla on ollut onni matkassa. Oma keskenmenoni syy on joko kehitysvamma tai huono istukka ( tai joku viirus, tms.. )

 

Voi Dragonfly, tosi liikuttava ja koskettava kertomus tästä päivästä:hug: Elämä on välillä todella karua ja julmaa, tapahtuu asioita joita ei odota missään tapauksessa tapahtuvan. Tuosta teidän menetyksestä tekee niin suuren vielä se, kun kerroit että enempää lapsia ei tule:'( Kun nyt joudutte sitten sopeutumaan siihenkin ajatukseen.

Osasiko kätilö sanoa, milloin sydän oli pysähtynyt pienellä? Pieni enkelivauva hän nyt on, ihanaa kun hankit muistoenkelin hänelle. :heart: Toivon sulle ja perheellesi oikein paljon voimia jatkoon ja surun käsittelyyn. Pienet voi kysellä asiasta vielä paljonkin, tai sitten unohtaa sen lähes hetkessä. Jaksamista ja halauksia!!:hug:

 

Dragonfly Pahoitteluni ja jaksamista. Ei surulle ole sanoja.

Unis Tokihan lääkäreiden/hoitajien ym. tehtävä on kysellä jaksamista, mutta eikö olekin kumma miten pienestä se voi kääntyä "negatiiviseksi". Jo äänenpaino, kasvojen ilme tms. saa asian muuttumaan päälaelleen.

Karhunvatukka Täällä myös toinen pömppö. Kaikki, mitä extraa/kohtua yms on tullut ja tulee, kasaantuu suoraan eteen. Kyljistä ja takaapäin katsottuna vatsaa ei näy ollenkaan, mutta auta armias edestä tai sivulta katsottuna: pömppö, jota ei enää vedetä sisäänpäin. Painoa ei ole noussut kuin vajaa 4kg, joten kaipa se on vain kasvava kohdun ansiota.

Kivuista Itselläni noita "repäisykipuja" muutamia/päivä ja normaaleja "kohdunkasvukipuja", mutta mitä muutaman päivän aikana on ollut, on pakotus jossain kohdunsuun tietämillä. Onko muilla vastaavaa tunnetta? Liitoskipua vai jotain muuta?

 

Almandiini> koko vastasi n. Vk 11. Mietin että mun oireet jatkuivat silti paljonkin pidempään vahvoinakin. Toimikohan istukka huonosti ja siitä ehkä pieni koko tai kehitysvamman takia. Eivät varmaan tutki. Kysyn silti tiistaina..

Muistoenkeli tulee siksi etten saa ikinä mielestäni kuvaa joka oli tänään monitorissa, ihan vauva.

 

Anjuska86 / 27v / 1.lapsi / TAYS

LA 30.12.2014[HR][/HR]

Nt ultra 16.6. joten varmistuu sitten vasta.

 

Pahoittelut tätäkin kautta dragonfly. :'(

Rakkautta sinne teille.

 

Dragonfly. Ei löydy oikeita sanoja. Ennen kuin kirjauduin, olit mielessäni ja mietin eilistä viestiäsi joka antoi uskoa omaan tilanteeseen. Olen surullinen nyt puolestasi :'( Hienosti olet asiaa käsitellyt mielessäsi ja enkeli muistoksi pienelle on kaunista. Voimaa Dragonfly <3

 

Dragonfly, pahoittelut sinulle ja perheellesi :'(.

 

Ei sinua Dragonfly haluaisi millään päästää täältä pois Olet niin ihana ihminen siellä Fb:n puolellakin. Toivottavasti käyt silti joskus vierailulla täällä ketjussa, mieleen jäät!!:hug:

 

Voi Dragonfly77 :'( Olen pahoillani :hug:

 

Dragonfly77... eih. Syvimmät osanotot! Olen tosi surullinen puolestasi. =(

 

Osanottoni Dragonfly suruunne, voimia ja rakkautta! :'(
Kirjoitit kauniisti... <3

 

:'( Dragonfly olen niin kamalan pahoillani puoelstasi:'(. Voimia ja kaikkea hyvää perheellesi:heart:.

Nyt kyllä jännittää vie enemmän maanantainen ultra, jospa sielkään ei oo elämää, vaikka dopplerilla kaksi iltaa olen sykettä kunnellu:| kun mikään ei oo varmaa...

miltsu76 ja hempukka 12+4

 

Dragonfly - olen tosi pahoillani :'( ei näin myöhäisessä vaiheessa haluaisi enää näin huonoja uutisia. Paljon voimia sinne

 

Dragonfly77 :hug:

 

Oikeasti kiitos myötätunnosta :/. Lämmitti mieltä vaikka selkeästi vielä surua surettavana. Vaikea tästä ketjusta onkin luopua. Uskon että seuraan tappiin asti ja varsinkin sen miten synnytykset menee. Ne ovat aina melkoinen seikkailu ihan hyvällä tarkoittaen!

Niin ja löysin enkelini Pukaron paronista tänä aamuna. Se on muuten aika samanlainen kuin tuo yllä oleva kuva mutta maalaamaton. Siinä on oikeahkot mittasuhteetkin.. Kirjoitankin patsaan pohjaan "vauva "sukunimemme" , kesä 2014, koko n. 1/1.

 

Voi dragonfly77 ei löydy oikeita sanoja, vain syviä huokauksia. Oon pahoillani ja nämä suru-uutiset tuntuu aina yhtä pahalta.

Sulla on ollu paljon annettavaa meille muille, mutta nyt keskityt täysillä itseesi ja perheeseesi. Voimia!

 

dragonfly77 osanottoni :hug:

Jäänyt täällä kirjoittelu vähemmäksi, koulussa oli ennen kesälomaa hirmu kiirus ja kesäloman alettua lapsetkin jäivät päiväkodista kotiin joten.. ei oo aikaa

Ultrassa käytiin torstaina ja kaikki oli hyvin, isännän elkein istuskeli selkää vasten Nt oli 1,4mm ja pituutta mötikällä oli 61mm

LA muuttui niin neuvolassa kuin ultrassakin päivällä eli uusi LA on 10.12

Ainiin, meinasi ihan unohtua! En tiedä teistä muista, mutta mulla on jotenkin kummasti herännyt entistä enemmän seksuaaliset himot viime viikkoina ennen oli OK, että peitto heilui kerran kaksi viikossa, mutta nyt pitäis saada KOKO AJAN.. Mieskin on ihan ihmeissään ja itse sitä enemmän xD Kestääköhän tää koko raskauden, ei mulla oo aikaa ...

 

dragonfly77 osanottoni :'hug:

Luin eilen jo kirjoituksia mutta sitten aloin vaan itkeä vollottamaan ja jätin suosiolla kirjoituksen tähän päivään. Olen niin surullinen kun niin paljon menetyksiä tässä ryhmässä ja varsinkin nyt tämä viimeinen suru uutinen :ashamed:

Lurtsille onnea hyvistä ultrakuulumisista ja muille myös

Kohdun tuntemukset... välillä repäsee välillä juilii ja tänään taas tuo kohdun suukin tuntuu kipuilevan. tiedä sitten mistä johtuu.

Vatsa muistaa ilmeisesti edelliset odotukset ja ei hyvä elämä miten se jo on pullistunut pinkeeksi, osittain myös ilmaa täynnä mut eipähän tätä paljoa piilotella.

Kiitos ihmisille jotka vastasitte mun pelko/kauhu kommenttiin. Itselläni on kehitysvammainen/ autistinen eno ja olen itse ammatiltani kehitysvammahoitaja/avustaja millä lie nimikkeellä sitä nyt kutsutaankin. Eli lähellä on aihe ja kiitollinen olen nykyisistä neljästä terveestä lapsesta! Voi kumpa tämä viideskin terveenä saataisiin. Ehkä pelko johtuu siitä että mua ei viime raskaudessa kuunneltu kun vaatisin sairaslomaa ja sitten joutusin tyhjän päälle kun en töihin kyennyt ja talous heitti volttia. Sen tuoman vaikean ja stressaavan ajan vuoksi kaksoset meinasivat syntyä liian aikaisin ja jouduin vuodelepoon sairaalaan. Toivon että minua kuunneltaisiin nyt mutta tädit ovat samat, työ on raskasta ja heidän mielestä ruikutan turhasta. Toinen mikä pohdituttaa on se että mä olen synnyttänyt kahdesti tietäen tarkalleen mitä tarvitsen missäkin vaiheessa, kaksosia kun lähin "hakemaan" niin muthan kotiutettiin yöllä klo3 ja sanoivat tympeesti että väärähälyytys onneksi olin jääräpää ja jäin saliin kun ei ollut ruuhkaa ja siitä reilu tunti ni meni vedet ja synnytys oli ohitse 2h jälkeen. Jäi vähän paskanmaku suuhun että nyt täytyy sitten oikeasti olla vahva ja tietää mitä tapahtuu ja vaatimalla vaatia hoitoa itselleni ja vauvalleni. Pelkona pyörii päässä ajatus että ne oikeesti luulee että mä olen rauhallinen synnyttäjä ja tyynesti vaan pusken vauvat pihalle ilman pelkoja. Mulla on paha tapa kun hermostun tai menen paniikkiin niin heittelen läpändeerusta viimiseen asti... en osaa sanoa että hei nyt mua oikeesti pelottaa ja olen kauhusta jäykkänä. :stick: täytyy kokeilla jutella tästä neuvolassa.

Mieskin ärsyttää ajatusmaailmallansa tässä asiassa. "kun sä olet jo neljä tervettä synnyttänyt ni mikä tässä nyt voisi mennä pieleen ja jos menee ni eiku uutta putkeen" Kävi pikkasen hermoratoihin tuo lausahdus. Sekin pitää mua jonain ihmeen vauvan teko koneena joka on jo tottunut kun "liukuhihnalta" niitä pyöräyttänyt 6 vuoden aikana 4

Asiasta kukkaruukkuun... Me ollaan lähdössä huomenna ruotsinmaalle joten torstaina seuraavaksi netin/koneen äärellä ellei jotain ihmeellistä tapahdu ja tulisimme aikasemmin.

np-ultra jaiks! TJ 5 =)

Ja pikkusen asukista Voi mä sain taas tänään niin hienosti kuulumaan :heart: äänet että itkeä tihrutin taas sitäkin.

Hyviä öitä.

Niisku&pikkuvitonen 11+2

 

Dragonfly Olen niin pahoillani! Voimia sinulle ja perheellesi :heart:

Tyttö/poikaoloista oli aiemmin puhetta... Esikoisesta minulla oli tosi vahva poikaolo ja poika tulikin. Kuopuksesta taas puhuin alussa poikana, mutta sitten se jäi pois eikä ollut mitään ennakkoaavistusta enää, tyttö tuli. Nyt jotenkin olen osannut vain miettiä tytön nimiä, löysinkin mieleisen. Olen osannut katsella vain tyttöjen vaatteita yms. Että en tiedä sitten

Väsyttää ihan älyttömästi. Viime yönä naapurissa oli bileet pihalla teltassa (pienimuotoiset festivaalit) ja musiikkiesityksiä oli yötä myöten. Teltalta on ehkä tähän meidän talolle jotain 50 metriä... Sain nukahdettua puolilta öin, mutta heräsin noin vartin päästä meteliin, joku veti jonku rumpusoolon... Sittenpä ei tullut enää uni, kuin vasta lähempänä puoli kuutta. Lapset herätti kahdeksan maissa. Nyt on väsy! Kun mies tuolta herää, menen minä nukkumaan. Mies siis oli siellä festivaaleilla, tosin laittoi nukkumaan jo kolmen maissa.

Painonnoususta vielä... Tähän mennessä paino on pudonnut kilon ekaan neuvolaan. Terkka oli oikein tyytyväinen, sanoi, että ylipainoisilla raskaus toimii monesti laihdutuskuurina. Pyrin taas siihen, että paino nousisi mahdollisimman vähän, mulla kun tosiaan tuota massaa on... Esikoisesta painoa tuli 13 kiloa, tosin neuvolan ja synnärin vaa'alla oli samana päivänä eroa 4 kiloa. Neuvolassa näytti aamulla 4 kiloa vähemmän kuin synnärillä iltasella. Kuopuksesta painoa ehti tulla puoli kiloa lisää viikkoon 34+2 mennessä, jolloin tyttönen sitten syntyi.

 

Hyvää sunnuntaita

Eilinen vierailu meni mukavasti, tuli syötyä paljon grilliherkkuja. Kaikenlaisia hyviä viinejä olis ollut myös tarjolla, roseviiniäkin mikä on mun lemppari. Haistelin vain miehen lasinpohjaa haikeana

Ihmettelen että mun paino ei ole vielä noussut, vaikka syön lähestulkoon koko ajan ja vedän huonoon oloon kaikkea suolaista kuten pizzaa, sipsejä...toiv. tää huono olo alkaa pian helpottaa, niin syömiset normalisoituu. Ei noi tosiaan kuulu mun normaaliin ruokavalioon.

Noista seksuaalisista haluista sanottakoon, että mielenkiinnolla olen seurannut miten mun kroppa toimii. Mullahan ei normaalisti siis tapahdu ovulaatiota varmaan juuri milloinkaan, koska mulla on pco. Sitten tässä kierrossa, missä raskauduin, mua halutti koko ajan ja olin aina miehen kimpussa Sitten siitä kun lähtien, kun olin raskaaksi tullut, mua ei ole juurikaan kiinnostanut...toki miehen mieliksi sitten on kuitenkin toimintaa säännöllisesti. Vaikka aika usein mietin varmaan omiani ja pidättelen oksennusta :ashamed: Ei sillä että mies olis niin vastenmielinen, vaan siksi että on vain niin huono olo.

Nuorempana mua halutti useammin ilman ovulaatiotakin, ja e-pillereiden aikaankin. Nyt on kyllä sellaista hienosäätöä nää mun haluamiset, että oksat pois...

Ensi viikon torstai ja nt-ultra lähestyy, jännittää täälläkin

Almandiini ja Tsuh 11+3

 

Miulla tuli molemmissa raskauksissa 14 kg ja nyt on tullut 1 kg tässä raskaudessa. Syön ku hevonen. Käymme paljon grillillä

*Unis* ja masunen 12+4

 

dragonfly77, itselläki vielä tuoreesti mielessä viime np-ultrasta jäänyt järkytys ja ei sitä tajuakkaan miten sumussa sitä kävelee seuraavat viikot odottaen vaan toimenpidettä että saa jättää koko tapahtuman taakseen! Sen jälkeen vasta voi edes yrittää alkaa ajattelemaan jotai muuta ja koittaa parantua traumasta. :heart: Kauheasti voimia! Ihana tuo enkeli idea, itselle ei jäänyt tapahtumasta muuta kun muisto pienenpienestä tytöstä liinalla ja sairaalaranneke. Tulee aina mieleen että jotakin pitäis muistoksi hankkia, mutta ehkä myöhemmin törmään johonkin sopivaan ideaan.

Meillä on ens keskiviikkona np-ultra edessä ja sydänäänet kuuluu nyt mutta jännitys alkaa olla jo kova ja ajatuskin töihin menosta oksettaa. Ihan niin ku tässä pystyis nyt keskittymään mihinkää muuhun kun jännittämiseen ja öisin unen metsästykseen! :|

 

Nukkumisesta? Onko täällä muita, jotka normaalisti kovia nukkumaan mut nyt ilmeisesti raskaushormonit tekee sen, että unentarve vähentynyt??? En ole IKINÄ herännyt sponttaanisti pirteänä viikonloppuna klo.8... =)

 

MaryAhR, ei todellakaan noin päin.. nukun 8-10h yöunia ja päiväunet siihen päälle

Täällä pitää jaksaa odottaa vielä huominen, np-ultra on tiistaina. Maha on hiirrveän iso ja alan jo ihmetellä miten lapset ei huomaa mitään! Tai no, ne on miehiä kaikki.. joten tuskin ne huomaisi mitään 9 kuukauteen. Odotan niin että pääsisin kertomaan odotuksesta niille ja muillekin, jotka tuntuvat katsovan mua nykyään jatkuvasti selllaisella "Eikö tuon ihmisen lihominen lopu koskaan!!??"-katseella. Kun siellä ultrassa nyt vain olisi kaikki hyvin.

Iisibaby, jännittävää ollaanko synnärillä yhtä aikaa! Olen kaikki mun pojat saanut Seinäjoella, ja sairaala on hyvä. Osa henkilökunnasta on enemmän valveutunutta ja osa kaavoihin kangistunutta, mutta pyytämällä ja vaatimalla saa varmasti sen mitä haluaa. Esim. siihen haluaako vauvaa kapaloitavan/pestävän saa vaikuttaa kyllä mutta eivät välttämättä kysy mitään jos ei itse sano. Oletko Seinäjokinen vai lähialueelta? Mulla on kyllä synnärille matkaa

Jos ja KUN ultrassa kaikki on hyvin niin siirryn tuonne fb-puolelle. Oon niin huono muistamaan nimiä että kuvien kanssa voi onnistua paremmin