Saimme raskauden alkuun clomifen -hoidoilla. Aiemman kohdunulkoisen raskauden kokeneena varhaisultraan menimme rv 6+3, jossa näkyi yksi alkio, sydämen syke näkyi pari kertaa. Edellisenä päivänä tuli hieman rusehtavaa valkovuotoa pyyhkiessä.
Saimme ajan uuteen ultraan rv 7+4, jossa ei sykettä näkynyt. Edellisenä iltana tuli kirkas verinen pieni läntti pyyhkiessä ja noin viitenä päivänä rasituksen jälkeen sitä samaa värjäytynyttä vuotoa.
Kävimme yksityisellä seuraavana päivänä, jossa paljastui kaksosraskaus, joista toinen jo kuihtumassa pois. Jäljellä olevasta ei näkynyt sykettä, mutta lääkärin mukaan normaaliin raskauteen viittaava ruskuaispussi näkyi.
Nyt meillä on seuraava aika, kun viikkoja pitäisi olla 8+ jotain. Tässä mietityttää nyt se, että kuinka suurella todennäköisyydellä olemme menettäneet molemmat, vai onko toinen mahdollisesti elossa vielä...
Kävin ultrassa kp12 ja siellä näkyi johtofolli, noin 15mm (muistaakseni) ja koko vastasi sitä, että se irtosi 3 päivää ultran jälkeen. Lisäksi ultrassa näkyi kaksi pienempää follia. Kummallisinta tässä on se, että kaksosraskauteni on kaksimunainen, joten onko niin, että ensin on hedelmöittynyt se johtofolli ja sen jälkeen jompi kumpi niistä pienemmistä? Eli teoriassa tämä kuivunut alkio voisi olla se vanhempi ja jäljellä oleva oletettua nuorempi, jos se olisi hedelmöittynyt myöhemmin.
Uutisen saimme torstaina ja tässä on nyt sitten itketty sitä monta päivää. Ollaan valmistauduttu siihen, että ollaan menetetty molemmat. Välissä toivo nostaa päätään, tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta menettää molemmat ja vielä sen viime kesän kohdunulkosen jälkeen.
Nyt sitten odotellaan perjantaita ja uutisia tulevasta. Henkisesti ollaan jo koetettu suunnata katseet tulevaan ja siihen, että melkein kaksi vuotta kestänyt yrittäminen nyt jatkuu taas.
