fanttomi: Mulla se puutuminen on menny niin pahaksi, että kädet puutuu myös päivisin (autoa ajaessa aina), mikäli ranne on taivutettuna. Yöllä kun herään siihen puutuneeseen käteen (ja en myöskään nuku niiden päällä), menee kauan ennenkuin saan sormien pistelyn ja tunnottomuuden pois. Sen jälkeen alkaakin sit nykysin särky, joka on peukalosta kyynärpäähän asti...Johtuu siis et hermo on jumissa, kuulemma pitäis kädet lastottaa yöks, etteivät pääse huonoon asentoon...
***Joulukuiset lumihiutaleet 2010 SYYSKUUSSA***
- Viestiketjun aloittaja Jennyli
- Ensimmäinen viesti
Voihan räyh sentään 
Me muutettiin tähän kämppään keväällä ja tääl on jo toista kertaa vesivahinko :headwall: Eikä siis oo meidän syytä mitenkään vaan nytteki viemärin joku liitos pettäny ja vedet valunu sieltä.. Pistin nyt heti uusia asuntohakemuksia menee ku ties mitä hometta täälki on ku jatkuvasti jossain joku on vuotanu : / Harmi vaan ku muuten ihana kämppä mukavalla paikalla..
G: Olen 32v ja mun mies 26v, ollaan oltu yhdessä vasta 1,5v ja tammikuussa mentiin naimisiin. Raskaaksi tulin vähän yllättäen, oltiin suunniteltu sitä vähän myöhemmälle mut oltiin kyllä heti tosi onnellisia tästä uutisesta :heart:. Tämä lapsi on miehelleni ensimmäinen, mulla on tyttö 13v ja poika 8v edellisestä liitosta. Tyttäreni sairastaa pitkäaikaissairautta mutta on tällä hetkellä onneksi melko hyvässä kunnossa. Itse olen myös sairastellut ja loukkasin myös polveni jota ei oo saatu ihan kuntoon niin kotona on mennyt pian muutama vuosi määräaikasella eläkkeellä. Sitten "tietysti" on tullut myös tuota masennusta kaiken seurauksena. Me asutaan nyt vuokralla rivitalossa 4h+k+s mut saa nähdä mihin sitä tästä sitten joutuu vielä, vähän on ollu paikkakunnan vaihdoskin mielessä. Niin ja meillä on lemmikkinä aivan ihana kissaneito. Hmm aivot jumittaa, eiköhän tässä tullutkin tärkeimmät
Lolli & Kukka 27+0 *poks*
Me muutettiin tähän kämppään keväällä ja tääl on jo toista kertaa vesivahinko :headwall: Eikä siis oo meidän syytä mitenkään vaan nytteki viemärin joku liitos pettäny ja vedet valunu sieltä.. Pistin nyt heti uusia asuntohakemuksia menee ku ties mitä hometta täälki on ku jatkuvasti jossain joku on vuotanu : / Harmi vaan ku muuten ihana kämppä mukavalla paikalla..G: Olen 32v ja mun mies 26v, ollaan oltu yhdessä vasta 1,5v ja tammikuussa mentiin naimisiin. Raskaaksi tulin vähän yllättäen, oltiin suunniteltu sitä vähän myöhemmälle mut oltiin kyllä heti tosi onnellisia tästä uutisesta :heart:. Tämä lapsi on miehelleni ensimmäinen, mulla on tyttö 13v ja poika 8v edellisestä liitosta. Tyttäreni sairastaa pitkäaikaissairautta mutta on tällä hetkellä onneksi melko hyvässä kunnossa. Itse olen myös sairastellut ja loukkasin myös polveni jota ei oo saatu ihan kuntoon niin kotona on mennyt pian muutama vuosi määräaikasella eläkkeellä. Sitten "tietysti" on tullut myös tuota masennusta kaiken seurauksena. Me asutaan nyt vuokralla rivitalossa 4h+k+s mut saa nähdä mihin sitä tästä sitten joutuu vielä, vähän on ollu paikkakunnan vaihdoskin mielessä. Niin ja meillä on lemmikkinä aivan ihana kissaneito. Hmm aivot jumittaa, eiköhän tässä tullutkin tärkeimmät
Lolli & Kukka 27+0 *poks*
Galluppiin:
Olen 25-vuotias ja mies samaa vuosimallia, mutta jo keväällä 26 vuotta täyttänyt. Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta, joista viimeisin vuosi nyt naimisissa. Häät oli ihanat ja niitä on ihana muistella :heart:
Mä valmistuin aika tasan vuosi sitten diplomi-insinööriksi ja koulutusta vastaavia hommia teen vakituisessa työsuhteessa...tykkäämisaste vähän vaihtelee :/ iso osa voi olla sillä, että on ollut vähän huonoa tuuriakin eli töitä on ollut aika vähän kautta linjan kun esim. edellinen työpaikka joutui jopa saneeraukseen ja nykyisessäkin alkoi heti aloittamisen jälkeen yt:t. Mulla onkin myös toinen sivuhomma, joka liittyy harrastukseen ja jota teen iltaisin/viikonloppuisin. Nyt sitten mahdollisesti hoitovapaalla selviää, josko tästä harrastuksesta tekisi ihan oikean ammatinkin Se tarkottaisi sitä, että tekisin ko. ammattitutkinnon syksyllä 2011- keväällä 2012 eli hoitovapaalla opiskeltaisiin myös täällä
Lapsi on meille ensimmäinen ja toivottu. Asumme Espoossa aika pienessä kerrostalokaksiossa tosi kivalla alueella, mutta neliöt ja säilytystila loppuvat kesken! Joten uutta asuntoa etsiskellään, mutta kun nyt malttaisi ensi kevääseen, niin mies saisi asp-edut, kun ei ole vielä käyttänyt ensiasunnon ostajan etujaan.
Semmonen lisäys vielä, että lähimmillä ystävillä ja kavereilla ei ole vielä lapsia eli ollaan ensimmäisiä tai vähintäänkin toisia sillä puolella mutta molemmilla on isoja sisaruksia, joilla on jo useampia lapsia. Siksi ei ole yhtään sellainen fiilis, että oltaisiin kummajaisia ja "ajoissa".
Huomasin, että meissä on tosi monta terveydenhoitoalan ammattilaista. Kiva juttu, niin ehkä joskus voi kysellä jotakin juttuja, jos mieltä painaa...?
Azalea ja Luru jo kolmatta kertaa tänään
Olen 25-vuotias ja mies samaa vuosimallia, mutta jo keväällä 26 vuotta täyttänyt. Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta, joista viimeisin vuosi nyt naimisissa. Häät oli ihanat ja niitä on ihana muistella :heart:
Mä valmistuin aika tasan vuosi sitten diplomi-insinööriksi ja koulutusta vastaavia hommia teen vakituisessa työsuhteessa...tykkäämisaste vähän vaihtelee :/ iso osa voi olla sillä, että on ollut vähän huonoa tuuriakin eli töitä on ollut aika vähän kautta linjan kun esim. edellinen työpaikka joutui jopa saneeraukseen ja nykyisessäkin alkoi heti aloittamisen jälkeen yt:t. Mulla onkin myös toinen sivuhomma, joka liittyy harrastukseen ja jota teen iltaisin/viikonloppuisin. Nyt sitten mahdollisesti hoitovapaalla selviää, josko tästä harrastuksesta tekisi ihan oikean ammatinkin
Se tarkottaisi sitä, että tekisin ko. ammattitutkinnon syksyllä 2011- keväällä 2012 eli hoitovapaalla opiskeltaisiin myös täällä Lapsi on meille ensimmäinen ja toivottu. Asumme Espoossa aika pienessä kerrostalokaksiossa tosi kivalla alueella, mutta neliöt ja säilytystila loppuvat kesken! Joten uutta asuntoa etsiskellään, mutta kun nyt malttaisi ensi kevääseen, niin mies saisi asp-edut, kun ei ole vielä käyttänyt ensiasunnon ostajan etujaan.
Semmonen lisäys vielä, että lähimmillä ystävillä ja kavereilla ei ole vielä lapsia eli ollaan ensimmäisiä tai vähintäänkin toisia sillä puolella
mutta molemmilla on isoja sisaruksia, joilla on jo useampia lapsia. Siksi ei ole yhtään sellainen fiilis, että oltaisiin kummajaisia ja "ajoissa".Huomasin, että meissä on tosi monta terveydenhoitoalan ammattilaista. Kiva juttu, niin ehkä joskus voi kysellä jotakin juttuja, jos mieltä painaa...?
Azalea ja Luru jo kolmatta kertaa tänään
kyselyyn: mä oon 27v ja mies 29v.lapset syntyneet -03,-05,-ja 07,keskimmäinen on poika ja kaks muuta tyttöjä ja nyt siis poika olis tulossa =) asutaan pohjanmaalla n.90km seinäjoesta jonne siis mennään synnyttelemään.ollaan miehen kans oltu yhessä 9vuotta,asutaan omassa talossa joka ostettiin 7vuotta sitte.mitäs sitte..eipä nyt keksi muuta tällä erää.
murunen
murunen
No jospa minäkin sitten muutaman sanan itsestäni kerron vaikka olenkin yrittänyt olla tarkka siitä ettei tutut tunnista minua... eli ikää on jo 36v eli olen varmaan tämän joukon vanhus... mies 34v. lapset vm 06 ja 08. Molemmat heistä tyttöjä ja nytkin tulossa tyttö. Keskenmenoja ollut kaksi joista viimeisin oli tämän vuoden tammikuussa. Maaseudulla asutaan omakotitalossa jossa ollaan asuttu jo varmaan kohta kahdeksan vuotta. Kaikki palvelut kaukana niin että kauppaankin n. 15 km, Tampereen keskustaan kuitenkin vain sellaiset 30 km. Tutkintona minulla on FM. Työelämästä olen ollut pois jo viidettä vuotta eli äitiyslomat ja hoitovapaat ovat vuorotelleet ja sama peli jatkuu ... Vakityöpaikka kuitenkin edelleen odottaa jotta palaan taas töihin.
Noista Kela-jutuista: Mul kävi viimeraskaudes niin et KELA ei suostunut antamaan mulle äitiyspäiväraha päätöstä ennen ku työnantaja oli maksanut mulle sen 72päivän palkan. Kävin ihan vauva kainalossa kelassa kyselemässä että hei vaan en ole saanut äitiyspvraha päätöstäni vielä... Oli jotenkin tosi huvittava tilanne. Sainkin sitten siltä 72 päivältä sen ylimenevän ä-pvraha määrän vasta takautuvasti paljon myöhemmin.
Tänään tuli tämä uusi äitiyspäivärahapäätös postissa =) kiva tietää että marraskuussa saadaan sitten syödä muutakin ku kynsiä
Tänään tuli tämä uusi äitiyspäivärahapäätös postissa =) kiva tietää että marraskuussa saadaan sitten syödä muutakin ku kynsiä
Galluppiin: Minä olen 34-vuotias (joten vanhus kaartia täälläkin) ja mies on 37. Taloudesta löytyy myös tytöt 15- ja 9-vuotiaat, sekä 2-vuotias poika. Eläimiä meillä ei ole eikä tule minun pahan allergian takia Minä olen myymäläpäällikönä huonekaluja- ja sisustustarvikkeita myyvässä yrityksessä ja mies työskentelee valtion leivissä (poliisina). Perheen itserakennettu talo sijaitsee Etelä-Lapissa ja naimisissa ollaan oltu reilu kymmenen vuotta. Tämä masussa kasvava pienokainen jää perheen viimeiseksi ja kotona haluaisin olla pitkään pienten kanssa, mutta taloudellisesti se ei ole meidän perheessä mahdollista. Nyt olen sitten yrittänyt säästellä sukanvarteen, että voisi edes muutaman kuukauden olla hoitovapaalla ja venyttää lasten hoitoonviemistä tammikuuhun 2012. Miehellä on tarkoitus lähteä lukemaan poliisi amk:hon päällystötutkintoa ja se tarkoittaisi sitten sitä, että mies on puolitoista vuotta Tampereella opiskelemassa. Tämä nyt jonkin verran hiertää pääkoppaa, kun koen sen ajan niin pitkäksi ja raskaaksi pyörittää yksin tätä sirkusta.:kieh:
No nyt muakin alko ressaan tuo Kelan saamattomuus välillä, kun minä vielä oottelen tämän kuun tiliä ennenkuin edes toimitan koko hakemuksia sisään. Tili tulee vasta 24 pv ja jos Kelassa ei asiat etenekään toivotulla tavalla niin
Pakko vielä ihmetellä tuota sokerirasitushommaa, kun minun paastoarvo ja 1 h arvo olivat juuri himpun verran yli "normin" ja nyt olen sitten kotona joutunut niitä mittailemaan niin ei niissä ole mitään ongelmaa. Arvot ovat todella hyvät ja olen myös huvikseni testannut miten herkut vaikuttavat niin ei ole mitään häikkää eikä sokerit nouse. Ilmeisesti saan palauttaa mittarin 2 viikon päästä tarpeettomana...
Nyt valmistautuun nukkumaan
Unelmahöttö ja Kuutti 28+2
Minä olen myymäläpäällikönä huonekaluja- ja sisustustarvikkeita myyvässä yrityksessä ja mies työskentelee valtion leivissä (poliisina). Perheen itserakennettu talo sijaitsee Etelä-Lapissa ja naimisissa ollaan oltu reilu kymmenen vuotta. Tämä masussa kasvava pienokainen jää perheen viimeiseksi ja kotona haluaisin olla pitkään pienten kanssa, mutta taloudellisesti se ei ole meidän perheessä mahdollista. Nyt olen sitten yrittänyt säästellä sukanvarteen, että voisi edes muutaman kuukauden olla hoitovapaalla ja venyttää lasten hoitoonviemistä tammikuuhun 2012. Miehellä on tarkoitus lähteä lukemaan poliisi amk:hon päällystötutkintoa ja se tarkoittaisi sitten sitä, että mies on puolitoista vuotta Tampereella opiskelemassa. Tämä nyt jonkin verran hiertää pääkoppaa, kun koen sen ajan niin pitkäksi ja raskaaksi pyörittää yksin tätä sirkusta.:kieh:No nyt muakin alko ressaan tuo Kelan saamattomuus välillä, kun minä vielä oottelen tämän kuun tiliä ennenkuin edes toimitan koko hakemuksia sisään. Tili tulee vasta 24 pv ja jos Kelassa ei asiat etenekään toivotulla tavalla niin
Pakko vielä ihmetellä tuota sokerirasitushommaa, kun minun paastoarvo ja 1 h arvo olivat juuri himpun verran yli "normin" ja nyt olen sitten kotona joutunut niitä mittailemaan niin ei niissä ole mitään ongelmaa. Arvot ovat todella hyvät ja olen myös huvikseni testannut miten herkut vaikuttavat niin ei ole mitään häikkää eikä sokerit nouse. Ilmeisesti saan palauttaa mittarin 2 viikon päästä tarpeettomana...
Nyt valmistautuun nukkumaan
Unelmahöttö ja Kuutti 28+2
galluppiin olen 26 vuotias kotiäiti ja mies 25 vuotias rakennusmies. seurustelua on takana 8,5vuotta ja naimisiin mentiin kuukausi sitten. Meillä on kaksi tyttöä, joista vanhempi on syntynyt elokuussa 2005 ja nuorempi huhtikuussa 2009. Asutaan "maalla" omakotitalossa, joka ostettiin kaksi vuotta sitten (matkaa tampereelle synnyttämään on 80km).
lumi-enkeli ja aarre 26+1:heart:
lumi-enkeli ja aarre 26+1:heart:
Galluppiin. Täällä 25v ja mies on sitten muutaman vuoden vanhempi. Ollaan pietty yhtä muutama vuosi ja naimisissa ollaan kohta puoliin oltu vuosi (vauva on vähän kuin häälahja samalla jos näin voi ajatella). Asustellaan Keski-Suomea ihan kerrostalossa. Oon sh-opiskelija, mutta vapaa-aikanani opiskelen avoimessa yliopistossa ja mulla on aikomuksena sitten tuota alkaakin opiskelemaan jatkossa. Oon enemmän tykännyt yliopisto-opiskelusta ihan tyylinäkin ja sitten vielä tuossa kans aika varma työpaikka, joten no hätä. Äitiyslomalla ois tarkotus yrittää vähä opiskella ja sitten ehkä hoitovapaallakin, mutta katsotaan mitä se todellisuus sitten on. Mies on pienyrittäjä ja palkollisiakin on, ovat aika lailla talouskasvun mukaisella alalla joten lama-aika olikin vähän inhottava suorastaan. Tulevaisuuden unelmana olisi ostaa sitten se oma rt/okt, mutta uskallan tuohon vasta sitten kun oon valmistunut tuosta yliopistosta tai ainakin melko lailla valmis. Meillä on oikeestaan tosi mukavaa, viihdytään nykyisellä asuinalueella hyvin ja parisuhteessa meillä menee tosi hyvin, viihdytään jotenkin toistemme seurassa niin rattosasti:heart: Vauva on erittäin toivottu ollu meille ja naimisiinmenon jälkeen alettiinkin siinä pikku hiljaa yrittelemään. Kaveripiirissä ei hirveesti vauvautuneita mun puolelta ole, mutta toisaalta ei kaikilla sellainen elämäntilannekaan ole että se olisi edes mahdollista.
Ja Jennylille, en halua mun ikääkään tuohon etusivulle (kuten en synnäriäkään aikanaan halunnut). Oon vähän aatellu, että jos nyt jotain puolituttuja on, niin saavat kyllä nähdä vähän enemmän vaivaa tuohon bongailuun
Nyt kun oon noita kestovaippoja parit tilannut ja muutenkin katellut, niin jotenkin hassulta vaippapakettimainoksia katellessa tuli semmonen tunne, että ihan kuin roskiin heittäisi rahaa. Kai siinä on se, kun se kestovaippa jää tavallansa käteen ja on vielä ehk äjälleenmyyntiarvokunnossa jos hyvä on ollut. En kyllä silti ota tuosta kestotouhusta mitään stressiä, jos on huono päivä niin sitten laitetaan kertikset ja hyvä homma. Mulla tuo kestoiluajatus on aika paljon uteliaisuutta ja taloudellisuuttakin ajatellen, tietysti painaa ympäristöasiat mutta enemmän nuo kaksi ensimmäistä, joten en viitti tuosta asiasta ottaa itselle painotaakkaa. Kyllähän sitä muustakin keksii ittellensä stressit repiä:saint:
Mitäs pelkoja teillä on ollut äitiyden ja kasvattamisen ym suhteen? Tuli vaan mieleen, että toivoisin että musta ei tuu mitään fanaattista hiekkalaatikkoterroristia, mitä joistakin on tullut. Kun on vähän katellut tuttavapiirissä joitakin äitejä, niin oon miettinyt että missähän tavallaan meni "vikaan" että mukavista ihmisistä tulikin ihan jotain muunlaisia muita kohtaan sekä aika ehdottomia tyyppejä. Toinen on ehkä, että masennukset ja muut jännittää, kun noille ei oikeen mitään mahda jos se omalle kohdalle tulee.
En oo koko aikana juuri keskenmenoja ym pelännyt, paitsi sillon alussa kun vuoteli viikon. Nyt oon kuitenkin viime aikoina nähnyt unia, että mulla vuotaa tolkuttomasti tuoretta verta tai että synnytän jonkun myyrän kokosen vauvan ja sitten me lähdetään vauhdilla sairaalaan. Inhottavia nuo unet, kun jäävät vaivaamaan mieltä.
-metsis 26+0 poks!
Ja Jennylille, en halua mun ikääkään tuohon etusivulle (kuten en synnäriäkään aikanaan halunnut). Oon vähän aatellu, että jos nyt jotain puolituttuja on, niin saavat kyllä nähdä vähän enemmän vaivaa tuohon bongailuun
Nyt kun oon noita kestovaippoja parit tilannut ja muutenkin katellut, niin jotenkin hassulta vaippapakettimainoksia katellessa tuli semmonen tunne, että ihan kuin roskiin heittäisi rahaa. Kai siinä on se, kun se kestovaippa jää tavallansa käteen ja on vielä ehk äjälleenmyyntiarvokunnossa jos hyvä on ollut. En kyllä silti ota tuosta kestotouhusta mitään stressiä, jos on huono päivä niin sitten laitetaan kertikset ja hyvä homma. Mulla tuo kestoiluajatus on aika paljon uteliaisuutta ja taloudellisuuttakin ajatellen, tietysti painaa ympäristöasiat mutta enemmän nuo kaksi ensimmäistä, joten en viitti tuosta asiasta ottaa itselle painotaakkaa. Kyllähän sitä muustakin keksii ittellensä stressit repiä:saint:
Mitäs pelkoja teillä on ollut äitiyden ja kasvattamisen ym suhteen? Tuli vaan mieleen, että toivoisin että musta ei tuu mitään fanaattista hiekkalaatikkoterroristia, mitä joistakin on tullut. Kun on vähän katellut tuttavapiirissä joitakin äitejä, niin oon miettinyt että missähän tavallaan meni "vikaan" että mukavista ihmisistä tulikin ihan jotain muunlaisia muita kohtaan sekä aika ehdottomia tyyppejä. Toinen on ehkä, että masennukset ja muut jännittää, kun noille ei oikeen mitään mahda jos se omalle kohdalle tulee.
En oo koko aikana juuri keskenmenoja ym pelännyt, paitsi sillon alussa kun vuoteli viikon. Nyt oon kuitenkin viime aikoina nähnyt unia, että mulla vuotaa tolkuttomasti tuoretta verta tai että synnytän jonkun myyrän kokosen vauvan ja sitten me lähdetään vauhdilla sairaalaan. Inhottavia nuo unet, kun jäävät vaivaamaan mieltä.
-metsis 26+0 poks!
Viimeksi muokattu:
Täällä aletaan ton enterorokkoisen esikoisen kanssa olla jo voiton puolella. Kuume on laskenut ja näppyjä ei ainakaan yön aikana ole tullut lisää. Taidetaan silti olla vielä huominen kotona varmuuden vuoksi, pelkästään toi kuume oli jo niin rankka (39 asteen pinnassa, eikä oikein kuumelääkkeet auttaneet), eikä nielussa olevien näppyjen takia ruoka vielä oikein maistu.. :/ Tänään kumminkin vietetään esikoisen synttäreitä ihan oman perheen voimin. Poika suorastaan itki sitä, ettei hän voi syödä kakkua, mutta ostin kaupasta suklaajätskiä, jospa se vaikka menisi alas. Pienet on murheet vielä kuusivuotiaalla..
Heh, mäkin oon joskus miettinyt tota, että kyyläileeköhän joku puolituttu mun tekemisiä tän palstan kautta, mutta todella toivon, että kaikilla on sen verran omaa elämää, ettei tarvitse. :kieh: Lisäksi kirjoitan vain semmoisia juttuja, jotka nyt noin muutenkin voisin puhua julki, en mitään, mitä tarvitsisi katua.
Kiva Jennyli että laitoit pystyyn tällaisen esittelygallupin! Se on jotenkin aika hauska tässä vaiheessa, kun suurin osa on pyörinyt palstalla jo pidemmän aikaa ja tullut sitä kautta "tutuiksi". Tollainen esittely tässä kohtaa tarkentaa kuvaa siitä kyseisestä kirjoittajasta, muttei toivottavasti luo kenellekään enää mitään ennakkoluuloja, mitä ehkä esittely ihan ensi alkuun joillekin saattaisi luoda esim. iän tai harrastusten ym. perusteella.
Tohon Metsiksen pohdintaan noista äitiyden ja kasvattamisen haasteista, niin mulle on ainakin tän meidän poitsun kanssa ollut aika haaste toi poikien sanoisinko luontaisen vauhdikkuuden ja aggression kohtaaminen (siis aggressiota tarkoitan nyt sellaisena miten esim. Raisa Cacciatore sen määrittelee). Se on tietysti tullut vasta myöhemmällä iällä, jostain nelivuotiaasta lähtien. Jotenkin vaan aseet, räjäytykset ja taistelut ei todellakaan oo ikinä mahtunut mun käsitykseen millään lailla. Mutta vanhemmuus kasvattaa ja sitä oppii löytämään itsestään vaikka mitä puolia ja suhtautumistapoja (varsinkin niitä omalta äidiltä opittuja! ).
Mä en oo ikinä pahemmin lukenut mitään kasvatus- ja vanhemmuusoppaita, tietysti työn puolesta oon joutunut monenlaisiin suuntauksiin ja teorioihin tutustumaan ja kirjoja lukemaan, mutta kotona en pahemmin oo halunnut ottaa käyttöön mitään muita metodeja kuin terveen järjen. Kuitenkin oon tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa mitään täydellistä vanhemmuutta, eikä sen lapsen kanssa oikeastaan voi oppia toimimaan kuin siinä yhdessä eläessä.
Yksi aika iso haaste on ollut mun ja miehen kasvatustapojen ja -näkemysten yhteen sovittaminen. Ei niissä nyt niin paljon eroa ole, mutta käytännön tasolla meillä kuitenkin aina välillä tulee ihan selkeästi erilaisia näkemyksiä siitä, miten olisi hyvä toimia. Onneksi ollaan osattu hoitaa asiat kahden kesken puhumalla ja yhteisestä linjasta sopimalla, niin että lapselle jää sellainen selvä käsitys siitä, mikä on homman nimi.
Tämän tulevan vaavin kanssa en oikein osaa pelätä mitään. Tiedän, että hän on omanlaisensa persoona ja että uusia, ennen kohtaamattomia haasteita tulee, mutta ne otetaan sitten vastaan. Masennusta tai muutakaan en osaa pelätä, ei kai siihenkään voi hirveästi itse vaikuttaa.
Mä näin jossain vaiheessa lähes joka yö unta keskoslapsen synnyttämisestä, taisin täällä siitä avautuakin silloin. Nyt en oo pitkään aikaan nähnyt tollaisia unia. Ehkäpä nyt aletaan kuitenkin olla jo voiton puolella ja vauvan eloonjäämismahdollisuudetkin kasvavat päivä päivältä. Pysyisi vielä vähintään kymmenen viikkoa massussa ja olisin jo oikein tyytyväinen!
mamadread ja ihme 23+6
Pienet on murheet vielä kuusivuotiaalla.. Heh, mäkin oon joskus miettinyt tota, että kyyläileeköhän joku puolituttu mun tekemisiä tän palstan kautta, mutta todella toivon, että kaikilla on sen verran omaa elämää, ettei tarvitse. :kieh: Lisäksi kirjoitan vain semmoisia juttuja, jotka nyt noin muutenkin voisin puhua julki, en mitään, mitä tarvitsisi katua.
Kiva Jennyli että laitoit pystyyn tällaisen esittelygallupin! Se on jotenkin aika hauska tässä vaiheessa, kun suurin osa on pyörinyt palstalla jo pidemmän aikaa ja tullut sitä kautta "tutuiksi". Tollainen esittely tässä kohtaa tarkentaa kuvaa siitä kyseisestä kirjoittajasta, muttei toivottavasti luo kenellekään enää mitään ennakkoluuloja, mitä ehkä esittely ihan ensi alkuun joillekin saattaisi luoda esim. iän tai harrastusten ym. perusteella.
Tohon Metsiksen pohdintaan noista äitiyden ja kasvattamisen haasteista, niin mulle on ainakin tän meidän poitsun kanssa ollut aika haaste toi poikien sanoisinko luontaisen vauhdikkuuden ja aggression kohtaaminen (siis aggressiota tarkoitan nyt sellaisena miten esim. Raisa Cacciatore sen määrittelee). Se on tietysti tullut vasta myöhemmällä iällä, jostain nelivuotiaasta lähtien. Jotenkin vaan aseet, räjäytykset ja taistelut ei todellakaan oo ikinä mahtunut mun käsitykseen millään lailla. Mutta vanhemmuus kasvattaa ja sitä oppii löytämään itsestään vaikka mitä puolia ja suhtautumistapoja (varsinkin niitä omalta äidiltä opittuja!
).Mä en oo ikinä pahemmin lukenut mitään kasvatus- ja vanhemmuusoppaita, tietysti työn puolesta oon joutunut monenlaisiin suuntauksiin ja teorioihin tutustumaan ja kirjoja lukemaan, mutta kotona en pahemmin oo halunnut ottaa käyttöön mitään muita metodeja kuin terveen järjen. Kuitenkin oon tullut siihen tulokseen, että ei ole olemassa mitään täydellistä vanhemmuutta, eikä sen lapsen kanssa oikeastaan voi oppia toimimaan kuin siinä yhdessä eläessä.
Yksi aika iso haaste on ollut mun ja miehen kasvatustapojen ja -näkemysten yhteen sovittaminen. Ei niissä nyt niin paljon eroa ole, mutta käytännön tasolla meillä kuitenkin aina välillä tulee ihan selkeästi erilaisia näkemyksiä siitä, miten olisi hyvä toimia. Onneksi ollaan osattu hoitaa asiat kahden kesken puhumalla ja yhteisestä linjasta sopimalla, niin että lapselle jää sellainen selvä käsitys siitä, mikä on homman nimi.
Tämän tulevan vaavin kanssa en oikein osaa pelätä mitään. Tiedän, että hän on omanlaisensa persoona ja että uusia, ennen kohtaamattomia haasteita tulee, mutta ne otetaan sitten vastaan. Masennusta tai muutakaan en osaa pelätä, ei kai siihenkään voi hirveästi itse vaikuttaa.
Mä näin jossain vaiheessa lähes joka yö unta keskoslapsen synnyttämisestä, taisin täällä siitä avautuakin silloin. Nyt en oo pitkään aikaan nähnyt tollaisia unia. Ehkäpä nyt aletaan kuitenkin olla jo voiton puolella ja vauvan eloonjäämismahdollisuudetkin kasvavat päivä päivältä. Pysyisi vielä vähintään kymmenen viikkoa massussa ja olisin jo oikein tyytyväinen!
mamadread ja ihme 23+6
Tänään tuli rv 29 täyteen!!!
unelmahöttö mulla kävi niin tuon sokerirasituksen kanssa että jouduin jo raskauden alussa ekaan rasitukseen koska edellisessä raskaudessa oli rd (ruokavaliohoitoinen). Mulla oli paastoarvo sama kuin raja-arvo ja hetihän siitä sitten sain taas rd-diagnoosileiman otsaani. No sitten mittailin kotimittareilla pari viikkoa ja sain kanssa hyvät tulokset. Sitten olin uudessa sokerirasituksessa rv 26 ja kaikki arvot olivatkin kunnossa! Mutta tuo rd-diagnoosi on ja pysyy silti...mutta en ole enää ruokavalion kanssa kovin tarkkana, kun en usko minulla mitään pahoja sokeriongelmia olevan.
unelmahöttö mulla kävi niin tuon sokerirasituksen kanssa että jouduin jo raskauden alussa ekaan rasitukseen koska edellisessä raskaudessa oli rd (ruokavaliohoitoinen). Mulla oli paastoarvo sama kuin raja-arvo ja hetihän siitä sitten sain taas rd-diagnoosileiman otsaani. No sitten mittailin kotimittareilla pari viikkoa ja sain kanssa hyvät tulokset. Sitten olin uudessa sokerirasituksessa rv 26 ja kaikki arvot olivatkin kunnossa! Mutta tuo rd-diagnoosi on ja pysyy silti...mutta en ole enää ruokavalion kanssa kovin tarkkana, kun en usko minulla mitään pahoja sokeriongelmia olevan.
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Olin 2 viikkoa sairaslomalla niiden selkäsärkyjen, supistusten ja uupumisen takia ja näin ollen jäin taustailijaksi (kotona tietokoneelle pääsy on aina kyseenalaista..)
Eilen siis palasin töihin ja olo on selkeästi parempi. Tosin epäilen, etten kauhean montaa viikkoa taas jaksa mutta mennään nyt päivä kerrallaan. Täällä työpaikalla on muutama stressitekijä, jotka sit näköjään vaikuttaa mun jaksamiseen.. Sitä on vissiin vähän liian herkillä! Onneksi neuvolasta niin hoitaja kuin lääkärikin kehoitti ottamaan heti yhteyttä jos oireet palailee. Sairaslomaa sain todennäköisesti etenkin sen vuoksi, kun itkin väsymystäni..
En todellakaan muista, mitä kaikkea on ollut tarkoitus kommentoida. Ootte ollu niin ihanan aktiivisia kirjoittelijoita!
Tuo gallup on kiva juttu ja voisin itsekin jotain tietoja antaa:
Olen siis 28 v, mies muutaman vuoden vanhempi. Toista lasta odotamme, esikoinen syntyi 03/09. Eläimiä ei tällä hetkellä taloudessamme ole, jouduimme rakkaasta koirastamme luopumaan n. vuosi sitten ja on vieläkin kova pala. :'( Asumme itä-suomessa rivarissa ja oman talon rakentaminen on alkanut, muutto tapahtunee joskus vuoden päästä. (rankkaa vauva-aikaa tiedossa!) Sosiaalialalla työskentelen, nyt määräaikaisena, joten aika mammaloman jälkeen on ihan auki. Tekisi mieli opiskelemaan, mutta tod.näk taloudellinen tilanne ei anna siihen mahdollisuutta. Kotona haluaisin olla ainakin ensi vuoden, mutta aika näyttää kuin käy.
Siinäpäs sitä romaania näin aluksi. Nyt jos koittas olla taas vähän aktiivisempi kirjoittelija!
Vielä poksumista lopuksi =)
-Martta 27+0-
Olin 2 viikkoa sairaslomalla niiden selkäsärkyjen, supistusten ja uupumisen takia ja näin ollen jäin taustailijaksi (kotona tietokoneelle pääsy on aina kyseenalaista..)
Eilen siis palasin töihin ja olo on selkeästi parempi. Tosin epäilen, etten kauhean montaa viikkoa taas jaksa mutta mennään nyt päivä kerrallaan. Täällä työpaikalla on muutama stressitekijä, jotka sit näköjään vaikuttaa mun jaksamiseen.. Sitä on vissiin vähän liian herkillä! Onneksi neuvolasta niin hoitaja kuin lääkärikin kehoitti ottamaan heti yhteyttä jos oireet palailee. Sairaslomaa sain todennäköisesti etenkin sen vuoksi, kun itkin väsymystäni..
En todellakaan muista, mitä kaikkea on ollut tarkoitus kommentoida. Ootte ollu niin ihanan aktiivisia kirjoittelijoita!
Tuo gallup on kiva juttu ja voisin itsekin jotain tietoja antaa:
Olen siis 28 v, mies muutaman vuoden vanhempi. Toista lasta odotamme, esikoinen syntyi 03/09. Eläimiä ei tällä hetkellä taloudessamme ole, jouduimme rakkaasta koirastamme luopumaan n. vuosi sitten ja on vieläkin kova pala. :'( Asumme itä-suomessa rivarissa ja oman talon rakentaminen on alkanut, muutto tapahtunee joskus vuoden päästä. (rankkaa vauva-aikaa tiedossa!) Sosiaalialalla työskentelen, nyt määräaikaisena, joten aika mammaloman jälkeen on ihan auki. Tekisi mieli opiskelemaan, mutta tod.näk taloudellinen tilanne ei anna siihen mahdollisuutta. Kotona haluaisin olla ainakin ensi vuoden, mutta aika näyttää kuin käy.
Siinäpäs sitä romaania näin aluksi. Nyt jos koittas olla taas vähän aktiivisempi kirjoittelija!
Vielä poksumista lopuksi =)
-Martta 27+0-
Gallup: Olen 27-vuotias ja avomies on myös samaa vuosikertaa. Yhdessä olemme asuneet kohta 2 vuotta Vantaalla ja odotellaan esikoistamme. Asumme vuokralla 3-kerroksisessa, hissittömässä kerrostalokolmiossa, joten mielenkiinnolla odottelen, miten tulevaisuudessa selviän rattaiden kanssa... Mies työskentelee koneistajana, itse olen opiskellut verhoilijaksi, mutta töitä ei vain ole täältä pk-seudulta löytynyt, pitäisi siis kaiketi uusi ammatti kehitellä jossain vaiheessa (mitähän se mahtaisi olla, ei mitään hajua ). Onneksi kotiaikaa on piristänyt nuo meidän kaksi poikakissaa, joiden puuhia saa kyllä joka päivä naureskella.
PinguPongu 25+2
). Onneksi kotiaikaa on piristänyt nuo meidän kaksi poikakissaa, joiden puuhia saa kyllä joka päivä naureskella. PinguPongu 25+2
Moi kaikille!
Täällä on tapahtunut aika paljon. Viime viikon ke-to mahatirriäinen liikkui tosi vähän, ja kun pe oli neuvola niin passittivat sieltä sairaalaan ultraan. Siis liikkui kuitenkin, niin en hirmusti huolestunut. Neuvolassa kaikki oli ok, ja tirriäinen saatiin tuuppimalla liikenteeseen hetkeksi.
Sitten sairaalassa ottivat tirriäiseltä sydänfilmiä ja ultrasivat - kaikki ok onneksi. Viikonloppuna lähti jo paremmin liikkumaan taas. Mistä lienee huilihetkiä viettänyt. Oli ihan jännää päästä käymään synnytyssalissa ym, mutta tietysti huolestuin kyllä ja nyt on tullut monesti päivään seurailtua että liikkuuko vielä. Käskivät herkästi tulla uudelleen, ei saa odottaa kahta päivää. Tirriäisen painoarvio oli jo 1012g!
Tänään olin sokerirasituksessa. Arvot oli tosi ok. Veti vaan aika väyneeksi tuo, ei jaksanut nyt illalla enää edes äitiysjoogaan lähteä.
Unia näen jos jonkin laisia, ja painajaisten puolelle kääntyvät melkein joka yö. Pudottelen vauvaa ja hukkaan sen ym. Aivot varmaan prosessoi taas jotain
Jännä miten eri lailla ihmiset on sairaslomalla, vaikka eihän sitä tietysti kaikkia taustoja tiedä. Ja työtehtävät varmasti vaikuttaa. Minä olin viikon verran tuossa supistusten takia, onneksi rauhoittuivat taas ei-kipeiksi niin pääsin takaisin. Kohdunkaulassa ei uusia muutoksia edelleenkään, joten sen suhteen ei ole tarvetta noita supistuksia rajoittaa, oman olon takia vain.
Tietoja oli kyselty, oon sen verran tarkka yksityisyydestäni että tässä vaan jotain epämääräistä:
n. 30 kieppeillä olen, esikoista odotan ja yliopistotutkinto. Valtiolla töissä.
Mukavaa iltaa kaikille!
donter 27+5
Täällä on tapahtunut aika paljon. Viime viikon ke-to mahatirriäinen liikkui tosi vähän, ja kun pe oli neuvola niin passittivat sieltä sairaalaan ultraan. Siis liikkui kuitenkin, niin en hirmusti huolestunut. Neuvolassa kaikki oli ok, ja tirriäinen saatiin tuuppimalla liikenteeseen hetkeksi.
Sitten sairaalassa ottivat tirriäiseltä sydänfilmiä ja ultrasivat - kaikki ok onneksi. Viikonloppuna lähti jo paremmin liikkumaan taas. Mistä lienee huilihetkiä viettänyt. Oli ihan jännää päästä käymään synnytyssalissa ym, mutta tietysti huolestuin kyllä ja nyt on tullut monesti päivään seurailtua että liikkuuko vielä. Käskivät herkästi tulla uudelleen, ei saa odottaa kahta päivää. Tirriäisen painoarvio oli jo 1012g!
Tänään olin sokerirasituksessa. Arvot oli tosi ok. Veti vaan aika väyneeksi tuo, ei jaksanut nyt illalla enää edes äitiysjoogaan lähteä.
Unia näen jos jonkin laisia, ja painajaisten puolelle kääntyvät melkein joka yö. Pudottelen vauvaa ja hukkaan sen ym. Aivot varmaan prosessoi taas jotain
Jännä miten eri lailla ihmiset on sairaslomalla, vaikka eihän sitä tietysti kaikkia taustoja tiedä. Ja työtehtävät varmasti vaikuttaa. Minä olin viikon verran tuossa supistusten takia, onneksi rauhoittuivat taas ei-kipeiksi niin pääsin takaisin. Kohdunkaulassa ei uusia muutoksia edelleenkään, joten sen suhteen ei ole tarvetta noita supistuksia rajoittaa, oman olon takia vain.
Tietoja oli kyselty, oon sen verran tarkka yksityisyydestäni että tässä vaan jotain epämääräistä:
n. 30 kieppeillä olen, esikoista odotan ja yliopistotutkinto. Valtiolla töissä.
Mukavaa iltaa kaikille!
donter 27+5
Viimeksi muokattu:
Onpa ollut mukava lueskella ja tutustua teihin hieman paremmin:heart:
Yllättävän moni onkin saanut esikoisensa todella nuorena Mä oon jotenkin aina ihaillut sellaista tilannetta kun lapsella/ystävilläni on nuori äiti!
Itse olen ollut tuolloin vain niin kakara vielä vaikka haaveni olikin tulla äidiksi ennen 25 ikävuotta Esikoiseni sain miltei 27-vuotiaana.
Donter sinulta halusin kysyä että kuinka vähän vauva liikkui että siitä huolestuit? Ihanaa että kaikki hyvin pienellä:heart:
Minuahan siis itseäni huolettanut nyt viimeviikkoina vauvan hiljaiselo (tai ns. entinen durasel on muutuunut paljon rauhallisemmaksi) ja asiasta täällä jo kirjoitinkin:ashamed:
Tilanne on tullut minullakin myös uniin!
Vauva kyllä liikkuu päivittäin mutta viettää välissä pitkiä aikoja hiljaa (nukkuuko?!). Aamupävisin ja iltaisin on sellainen hieman pidempi rymyvaihe ja välissä jotain pieniä tökkäyksiä silloin tällöin!
Olen myös muutaman kerran tökkinyt vauvaa ja laskenut niitä liikkeitäkin!
Hassua miten tämäkin asia saa stressin vaikka kuopuskin oli erittäin rauhallinen mahassa enkä ollut huolissani yhtään.
Kuinka siis teillä muilla vauvat liikkuu päivän aikana?!
Jennyli 25+6
Yllättävän moni onkin saanut esikoisensa todella nuorena
Mä oon jotenkin aina ihaillut sellaista tilannetta kun lapsella/ystävilläni on nuori äiti! Itse olen ollut tuolloin vain niin kakara vielä vaikka haaveni olikin tulla äidiksi ennen 25 ikävuotta
Esikoiseni sain miltei 27-vuotiaana.Donter sinulta halusin kysyä että kuinka vähän vauva liikkui että siitä huolestuit? Ihanaa että kaikki hyvin pienellä:heart:
Minuahan siis itseäni huolettanut nyt viimeviikkoina vauvan hiljaiselo (tai ns. entinen durasel on muutuunut paljon rauhallisemmaksi) ja asiasta täällä jo kirjoitinkin:ashamed:
Tilanne on tullut minullakin myös uniin!
Vauva kyllä liikkuu päivittäin mutta viettää välissä pitkiä aikoja hiljaa (nukkuuko?!). Aamupävisin ja iltaisin on sellainen hieman pidempi rymyvaihe ja välissä jotain pieniä tökkäyksiä silloin tällöin!
Olen myös muutaman kerran tökkinyt vauvaa ja laskenut niitä liikkeitäkin!
Hassua miten tämäkin asia saa stressin vaikka kuopuskin oli erittäin rauhallinen mahassa enkä ollut huolissani yhtään.
Kuinka siis teillä muilla vauvat liikkuu päivän aikana?!
Jennyli 25+6
Jennyli mulla lapsi liikkui selvästi vähemmän kuin aiemmin. Rytmi oli ja on nyt taas sellainen, että varsinkin illalla pitää puolenkin tunnin potkutteluhetkiä, jolloin maha ihan tärisee. Ja päivälläkin potkii kyllä usein. Mutta tuolloin kun oli hiljaisempi tuntui möyrintää harvakseltaan, potkuja tosi vähän ja potkutteluhetkiä ei ollut ollenkaan. Ero oli tosi selvä aiempiin päiviin, ja myös nyt näihin aktiivisempiin. Mutta, liikkui kuitenkin, ei mennyt kokonaan hiljaiseksi kuin ehkä tunniksi-pariksi silloin tällöin. Pelkäsin vähän mennä turhan takia sairaalaan, mutta siellä ottivat mun kokemuksen lapsen liikeistä ihan vakavissaan, ja sanoivat tosiaan että herkästi vain takaisin jos alkaa epäilyttää. Varmaan voisit soittaa synnärille ja kysyä mitä mieltä ovat? Tai jos kovin huolettaa niin voi sinne suoraankin mennä.
Jennyli:
Olen huomannut vauvani liikkeissä selvän rytmin. Aamulla ja aamupäivällä on hiljaisempa, sikiö ilmeisesti nukkuu ja heräilee päivällä noin 11 maissa. Päivän mittaan liikkeitä tuntuu silloin tällöin, tosin töissä en niihin ehdi juuri kiinnittää huomiota. Iltaa kohden liikehdintä voimistuu ja vauva on aktiivisempi iltaisin kuin aamuisin/päivisin. Yön liikehdintä ei ainakaan vielä ole häirinnyt uniani joten en niihin niin ole kiinnittänyt huomiota.
Myös kaikki makea herättää sikiön liikkumaan ja toisissa asioissa potkut tuntuvat herkimmin. Toki kohdussa on vielä reilusti tilaa kääntyillä jolloin liikkeiden suunta vaikuttaa paljon niiden tuntuvuuteen.
Tässä yksi linkki liikkeistä http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11814 josta otteena:
"Vahvat liikkeet ja pyörähdykset lisääntyvät 26. viikosta - 32. viikolle asti. Liikkeiden määrä vähenee hieman viimeisen raskauskuukauden aikana kohdun ahtauden, sikiön kasvun sekä lapsiveden määrän vähenemisen takia. Raskaana oleva pystyy itse tunnistamaan 80 - 85 % sikiön liikkeistä. Sikiön hengitysliikkeistä äiti tuntee vain hikan.
Jokaisella sikiöllä on oma yksilöllinen liikkumistapansa. Sama sikiö liikkuu samalla tavalla läpi raskauden. Normaali sikiö liikkuu 5 - 50 kertaa tunnissa. Välillä saattaa olla 20 - 40 min lepojaksoja, jolloin sikiö nukkuu. Liikkeet ovat suurimmillaan illalla ja iltayön tunteina. Äidin ruumiillinen rasitus vähentää jonkin verran sikiön liikehdintää, joka kuitenkin palautuu ennalleen äidin levätessä. Aterioinnin puolestaan ei ole havaittu muuttavan liikemäärää merkittävästi.
Sikiön liikkeiden määrä vähenee istukan vajaatoiminnan seurauksena, hapenpuutteessa sekä sikiön kasvuhäiriöissä. Myös tupakointi, alkoholinkäyttö sekä rauhoittavat lääkkeet vähentävät sikiön liikkeitä."
Olen huomannut vauvani liikkeissä selvän rytmin. Aamulla ja aamupäivällä on hiljaisempa, sikiö ilmeisesti nukkuu ja heräilee päivällä noin 11 maissa. Päivän mittaan liikkeitä tuntuu silloin tällöin, tosin töissä en niihin ehdi juuri kiinnittää huomiota. Iltaa kohden liikehdintä voimistuu ja vauva on aktiivisempi iltaisin kuin aamuisin/päivisin. Yön liikehdintä ei ainakaan vielä ole häirinnyt uniani joten en niihin niin ole kiinnittänyt huomiota.
Myös kaikki makea herättää sikiön liikkumaan ja toisissa asioissa potkut tuntuvat herkimmin. Toki kohdussa on vielä reilusti tilaa kääntyillä jolloin liikkeiden suunta vaikuttaa paljon niiden tuntuvuuteen.
Tässä yksi linkki liikkeistä http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11814 josta otteena:
"Vahvat liikkeet ja pyörähdykset lisääntyvät 26. viikosta - 32. viikolle asti. Liikkeiden määrä vähenee hieman viimeisen raskauskuukauden aikana kohdun ahtauden, sikiön kasvun sekä lapsiveden määrän vähenemisen takia. Raskaana oleva pystyy itse tunnistamaan 80 - 85 % sikiön liikkeistä. Sikiön hengitysliikkeistä äiti tuntee vain hikan.
Jokaisella sikiöllä on oma yksilöllinen liikkumistapansa. Sama sikiö liikkuu samalla tavalla läpi raskauden. Normaali sikiö liikkuu 5 - 50 kertaa tunnissa. Välillä saattaa olla 20 - 40 min lepojaksoja, jolloin sikiö nukkuu. Liikkeet ovat suurimmillaan illalla ja iltayön tunteina. Äidin ruumiillinen rasitus vähentää jonkin verran sikiön liikehdintää, joka kuitenkin palautuu ennalleen äidin levätessä. Aterioinnin puolestaan ei ole havaittu muuttavan liikemäärää merkittävästi.
Sikiön liikkeiden määrä vähenee istukan vajaatoiminnan seurauksena, hapenpuutteessa sekä sikiön kasvuhäiriöissä. Myös tupakointi, alkoholinkäyttö sekä rauhoittavat lääkkeet vähentävät sikiön liikkeitä."
Mun masuasukki on alusta asti (siitä asti kun olen liikkeet tuntenut) liikkunut vähän epämääräisesti, siis välillä on hiljaisempia päiviä tai jopa muutaman päivän jaksoja, jolloin liikkeitä kyllä tuntuu, mutta eivät ole niin voimakkaita eikä niitä tule niin paljoa. Noina päivinä välillä huolestuttaa, mutta kokemus on osoittanut, että ne menevät ohi ja sitten tulee taas vilkkaampia jaksoja, jolloin vauva tuntuu liikkuvan vähän väliä ja liikkeet tuntuvat voimakkaasti, maha hölskyy vaan. Viikossa on ehkä yksi tai kaksi hiljaisempaa päivää.
Olen pähkäillyt, että ehkä vauva on noina hiljaisempina päivinä enemmän kääntyneenä selkään päin, koska liikkeet tuntuu usein vaimeina ja eivät selkeästikään tule vatsaan päin. Tällä kaverilla tuntuu ainakin olevan sellaisia mieli- tai vakioasentoja, esimerkiksi potkuja tulee huomattavasti enemmän vatsan vasemmalle kuin oikealle puoliskolle.
En oikein osaa arvioida, kuinka paljon toi edessä oleva istukka vaikuttaa, jotenkin tuntuu, että vatsaa kohti suuntautuvat liikkeet tuntuvat kyllä kaikkialla mahassa.
En oikein osaa päättää pitäisikö mun olla huolissaan vai ei ja viimeksi unohdin neuvolassakin kysyä, milloin liikkeiden vähyydestä pitäisi huolestua. Voisihan sinne tietysti soittaa, mutta jotenkin tuntuu, että eivät ne ehkä hirveästi kantaa ota, jos vauva kuitenkin enimmäkseen liikkuu hyvin ja aktiivisesti. Onko muut saaneet jotain ohjeita liikkeiden suhteen neuvolasta?
Esikoisesta en edes muista, miten hän mahassa liikkui. Enkä kyllä todellakaan silloin tainnut hirveästi edes laskeskella noita liikkeitä, saati sitten stressata. Luotin vaan koko ajan siihen, että kaikki on hyvin...
mamadread ja ihme 23+6
Olen pähkäillyt, että ehkä vauva on noina hiljaisempina päivinä enemmän kääntyneenä selkään päin, koska liikkeet tuntuu usein vaimeina ja eivät selkeästikään tule vatsaan päin. Tällä kaverilla tuntuu ainakin olevan sellaisia mieli- tai vakioasentoja, esimerkiksi potkuja tulee huomattavasti enemmän vatsan vasemmalle kuin oikealle puoliskolle.
En oikein osaa arvioida, kuinka paljon toi edessä oleva istukka vaikuttaa, jotenkin tuntuu, että vatsaa kohti suuntautuvat liikkeet tuntuvat kyllä kaikkialla mahassa.
En oikein osaa päättää pitäisikö mun olla huolissaan vai ei ja viimeksi unohdin neuvolassakin kysyä, milloin liikkeiden vähyydestä pitäisi huolestua. Voisihan sinne tietysti soittaa, mutta jotenkin tuntuu, että eivät ne ehkä hirveästi kantaa ota, jos vauva kuitenkin enimmäkseen liikkuu hyvin ja aktiivisesti. Onko muut saaneet jotain ohjeita liikkeiden suhteen neuvolasta?
Esikoisesta en edes muista, miten hän mahassa liikkui. Enkä kyllä todellakaan silloin tainnut hirveästi edes laskeskella noita liikkeitä, saati sitten stressata. Luotin vaan koko ajan siihen, että kaikki on hyvin...
mamadread ja ihme 23+6
mamadread mulla oli noilla sun viikoilla samanlaista, että päivä oli välillä hiljaisempaa. Itte ajattelin silloin, että johtuu etuseinässä olevasta istukasta ja siitä kun sikiö on eri asennossa. Nyt tunnen kyllä mielestäni jo ne selkäänkin kohdistetut potkut,mut onhan tirriäinen jo vahvempikin. Neuvolasta sanoivat mulle että omaan kokemukseen sikiöstä pitää luottaa, ja just tuollainen muutos joka mulla oli viime viikolla on jatkotutkimusten paikka. Itsehän sen kuitenkin tietää miten sikiö yleensä on liikkunut, kun niitä on kai aika eri luonteisia. 22+ viikolla voi jo mennä synnärille ultraan, jos huolettaa.
donter 27+5
donter 27+5
Jennyli kerroit, että teidän kuopus oli rauhallinen masuvauva - mites sitten masun ulkopuolella? Huomasitko jotakin eroa kaksosiin? Kun jotenkin tää tuntuu niin rauhalliselta kaikin puolin, kun ultrissa liikkui lähinnä kädet ja jalat ja mitään diskoja ei vatsassa ole tuntunut, niin heitetään miehen kanssa aina, että ulos tulee rauhallinen tuumailija (joka ei kyllä meidän geeneillä pitäisi olla mahdollista ). Niin mietin vaan, että tullaankohan yllättymään ja kovasti...?
Tänään on ollut liikkeissä tosi hiljainen päivä...jopa niin, että meinasin jo huolestua. Vasta iltapäivästä tunsin mitään, kun työpöydällä nojasin eteen päin, niin sitten alkoi möyrintää tuolla ihan alhaalla. Jotakin satunnaisia sen jälkeen pitkin iltapäivää ja alkuiltaa, mutta tossa äsken sohvalla löysätessä mies sai herätettyä vauvan potkimaan kätensä. Tulihan niitä lähemmäksi kymmenen varmaankin Joten tuskinpa on aihetta huoleen. Hurjaa kuitenkin, että joillain tunnin kahden tauko on jo pitkä...Mulla voi helposti mennä useampi tunti etten tunne mitään - varsinkin jos jossakin liikkeessä ja touhussa mutta kyllä varman muutenkin. Kuitenkin liikkeet on koko ajan lisääntynyt ja kyllä niitä nyt vähintään neljä viis kertaa päivässä tuntee ainakin joitain yksittäisiä. Kerran kaksi päivässä tulee pidempi sessio "muksahduksia" tai potkuja.
No ehkä jos huomenna on kovin hiljaista, niin soittelen neuvolaan varuiksi, koska donterillekin oli sanottu, ettei kovin pitkää saa odotella...toisaalta donter on mua 2 viikkoa pidemmällä.
Azalea ja Luru (joka taitaa kyllä nyt kevyesti liikahdella) 25+5
). Niin mietin vaan, että tullaankohan yllättymään ja kovasti...?Tänään on ollut liikkeissä tosi hiljainen päivä...jopa niin, että meinasin jo huolestua. Vasta iltapäivästä tunsin mitään, kun työpöydällä nojasin eteen päin, niin sitten alkoi möyrintää tuolla ihan alhaalla. Jotakin satunnaisia sen jälkeen pitkin iltapäivää ja alkuiltaa, mutta tossa äsken sohvalla löysätessä mies sai herätettyä vauvan potkimaan kätensä. Tulihan niitä lähemmäksi kymmenen varmaankin
Joten tuskinpa on aihetta huoleen. Hurjaa kuitenkin, että joillain tunnin kahden tauko on jo pitkä...Mulla voi helposti mennä useampi tunti etten tunne mitään - varsinkin jos jossakin liikkeessä ja touhussa mutta kyllä varman muutenkin. Kuitenkin liikkeet on koko ajan lisääntynyt ja kyllä niitä nyt vähintään neljä viis kertaa päivässä tuntee ainakin joitain yksittäisiä. Kerran kaksi päivässä tulee pidempi sessio "muksahduksia" tai potkuja.No ehkä jos huomenna on kovin hiljaista, niin soittelen neuvolaan varuiksi, koska donterillekin oli sanottu, ettei kovin pitkää saa odotella...toisaalta donter on mua 2 viikkoa pidemmällä.
Azalea ja Luru (joka taitaa kyllä nyt kevyesti liikahdella) 25+5
Galluppiin: Olen 28 v, mies muutaman vuoden vanhempi ja poika 1 v. Tavattiin miehen kanssa useampi vuosi sitten ja naimisiin mentiin kesäkuussa. Asutaan Keski-Suomessa omassa rivarikolmiossa. Haaveena omakotitalo. Itse olen finanssialalla (olipas hieno sana) töissä ja mies on yrittäjä. Ajatuksena oli eka lapsen jälkeen, että toinen saa tulla pian.. Ja nyt huomaan jo miettiväni, että seuraavakin vois tulla aika putkeen.. Mies vähän jo hengittelee ja sanoo, että katsotaan nyt mitä se arki on. Niinpä. Meidän molemmat lapset ovat saaneet alkunsa heti, kun luvan ovat saaneet. Haaveilen myös häämatkasta (ehkä parin vuoden päästä) ja Italiasta. Ehkä noi kaksi voisi yhdistää.
Jotain piti kommentoida, mutta enpä enää muista.
Oon nyt käynyt kaksi kertaa odottavien äitien vesijumpassa. Tykkään kovasti. Ihanaa, että pääsee vähän "tuulettumaan" ja viettämään omaa aikaa. Oon kuitenkin aikalailla koko ajan tuon pojan kanssa.
Mandy ja pallero 24+6
Mies vähän jo hengittelee ja sanoo, että katsotaan nyt mitä se arki on. Niinpä. Meidän molemmat lapset ovat saaneet alkunsa heti, kun luvan ovat saaneet. Haaveilen myös häämatkasta (ehkä parin vuoden päästä) ja Italiasta. Ehkä noi kaksi voisi yhdistää. Jotain piti kommentoida, mutta enpä enää muista.
Oon nyt käynyt kaksi kertaa odottavien äitien vesijumpassa. Tykkään kovasti. Ihanaa, että pääsee vähän "tuulettumaan" ja viettämään omaa aikaa. Oon kuitenkin aikalailla koko ajan tuon pojan kanssa.
Mandy ja pallero 24+6
Täällä liikkeitä on päivittäin aina samoihin aikoihin. Kello viideltä aloittaa ja muutaman tunnin hyörii ja pyörii. Seuraavan kerran tuntuu puolen päivän jälkeen ja sit viel illal nukkumaan mennessä. Illan liikkeet on voimakkaimmat ja kestää kaikkein kauimmin. En oikein tiedä miten päin tuo pikkuinen tuolla masussa on kun potkut tuntuu alavatsalla missä millonkin
Gallup:
Oon 22-vuotias insinööriopiskelija Satakunnasta. Mies on vuoden vanhempia ja sähköhommia tekee työkseen. Yhdessä ollaan oltu vajaa 4 vuotta, häitä vietettiin elokuussa. Takana on yks kaksosraskaus viime syksyltä, joka päättyi kuitenkin keskenmenoon/keskeytykseen. Toinen meni kesken viikolla 7+ ja toinen keskeytettiin 13-trisomian takia viikolla 12+... Vasta tammikuussa saatiin sitten lupa yrittää uutta (johtuen mun paranemisesta) ja muutamasta kierrosta sitten jo tärppäs. Toisaalta parempi näin niin ei tarvinnut häitä siirtää
Asutaan tällä hetkellä omassa/pankin kerrostalokaksiossa, mutta laitettiin asunto viime viikolla myyntiin ja meni heti. Meillä oli ajatuksena et löydettäis aika pian rivari tai omakotitalo samalta alueelta mut eipä olekaan niin helppo tehtävä Tällä hetkellä on tilanne sellainen että marraskuun alusta lähtien ollaan asunnottomia. Nyt ollaan jo mietittykin että jos ei nyt ala uutta asuntoa täältä löytymään niin otetaan paikkakunnan vaihdos Turkuun. Täällä Satakunnan alueella on todella huono tilanne vuokrakämppien suhteen joten sellaistakaan ei voi väliaikaisesti ajatella.Tosin miehellä jatkuu työt ja mulla opiskelut täällä muutosta huolimatta, joten ajamista tuo sitten tietäisi...
Mulla on tarkoituksena opiskella tää syksy loppuun asti (17.12 loppuu koulu), mutta toki oman kunnon mukaan mennään loppu. Sit kevät olis tarkoitus olla pikkuisen kanssa kotona ja syksyllä taas paluu kouluun. Tarkoitus olis että ens syksynä mies jäis sitten kotiin loppuvuodeksi. Mulla on opinnoista jäljellä tuo seuraava syksy sekä sitten lopputyö. Mutta lapsen ehdoilla mennään! Oon nimittäin sitä mieltä että kouluun ehtii kyllä vielä takaisin.
Eipä mulla muuta näin aamutuimaan
Ria ja Jomppe 25+4
Gallup:
Oon 22-vuotias insinööriopiskelija Satakunnasta. Mies on vuoden vanhempia ja sähköhommia tekee työkseen. Yhdessä ollaan oltu vajaa 4 vuotta, häitä vietettiin elokuussa. Takana on yks kaksosraskaus viime syksyltä, joka päättyi kuitenkin keskenmenoon/keskeytykseen. Toinen meni kesken viikolla 7+ ja toinen keskeytettiin 13-trisomian takia viikolla 12+... Vasta tammikuussa saatiin sitten lupa yrittää uutta (johtuen mun paranemisesta) ja muutamasta kierrosta sitten jo tärppäs. Toisaalta parempi näin niin ei tarvinnut häitä siirtää
Asutaan tällä hetkellä omassa/pankin kerrostalokaksiossa, mutta laitettiin asunto viime viikolla myyntiin ja meni heti. Meillä oli ajatuksena et löydettäis aika pian rivari tai omakotitalo samalta alueelta mut eipä olekaan niin helppo tehtävä
Tällä hetkellä on tilanne sellainen että marraskuun alusta lähtien ollaan asunnottomia. Nyt ollaan jo mietittykin että jos ei nyt ala uutta asuntoa täältä löytymään niin otetaan paikkakunnan vaihdos Turkuun. Täällä Satakunnan alueella on todella huono tilanne vuokrakämppien suhteen joten sellaistakaan ei voi väliaikaisesti ajatella.Tosin miehellä jatkuu työt ja mulla opiskelut täällä muutosta huolimatta, joten ajamista tuo sitten tietäisi...Mulla on tarkoituksena opiskella tää syksy loppuun asti (17.12 loppuu koulu), mutta toki oman kunnon mukaan mennään loppu. Sit kevät olis tarkoitus olla pikkuisen kanssa kotona ja syksyllä taas paluu kouluun. Tarkoitus olis että ens syksynä mies jäis sitten kotiin loppuvuodeksi. Mulla on opinnoista jäljellä tuo seuraava syksy sekä sitten lopputyö. Mutta lapsen ehdoilla mennään! Oon nimittäin sitä mieltä että kouluun ehtii kyllä vielä takaisin.
Eipä mulla muuta näin aamutuimaan
Ria ja Jomppe 25+4